Petsamo (Tampere)
| Petsamo | |
|---|---|
 Petsamon puutaloja Kaupinkadulla |
|
| Kaupunki | Tampere |
| Suuralue | Keskinen suuralue |
| Suurpiiri | Sampo |
| Kaupunginosa nro | 21 |
| Postinumero(t) | 33520 |
| Lähialueet | Kauppi, Kaleva |
Petsamo on Tampereen kaupunginosa, jonka järjestysnumero on 21.[1] Kaupunginosa on saanut nimensä Tarton rauhassa saadusta Petsamon alueesta. Samaan aikaan kun Neuvosto-Venäjä vuonna 1920 luovutti Suomelle Petsamon, eräät suuret tamperelaiset teollisuuslaitokset alkoivat rakennuttaa työväestölleen asuinaluetta kaupungin koilliskulmalle. Kun alue tuntui olevan kaukana keskustasta, kaupunginosan epävirallinen nimi syntyi mielikuvan tuloksena.[2]
Petsamon naapurikaupunginosat ovat Kauppi, Kaleva, Liisankallio, Tammela, Osmonmäki, Lappi ja Lapinniemi.[1] Petsamo rajoittuu pohjoisessa Kauppiin, idässä, Kauppiin ja Kalevaan, etelässä Ilmarinkatuun ja lännessä Tammelaan.
Petsamon sekä Kaupin kaupunginosissa sijaitsee vuonna 1922 perustettu Litukan siirtolapuutarha. Litukka-nimi juontuu alueelle Pirkkalasta 1800-luvun lopulla muuttaneista Vilhelmiina ja Erland Litukasta, jotka rakensivat pientilan Tampereen kaupungilta vuokraamalleen maalle. Ennen siirtolapuutarhaa Litukan alueelle perustettiin koululaisten kasvitarha. Vuonna 1989 valmistunut Tampereen itäinen ohitustie, Kekkosentie, halkaisee siirtolapuutarhan ja koko Petsamon kaupunginosan kahtia.[2] Siirtolapuutarhan lisäksi alueella sijaitsee Kaupin vanha sairaala-alue, Kaupin tähtitorni, Kaupin vesitorni sekä Kaupin vanha vesitorni.
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tampereen historiankirjoittajien mukaan Saukonmäessä on ollut Hatanpään kartanon torppa 1700-luvulla ja jonkin aikaa vielä vuosisadan vaihteen jälkeenkin. Arvellaan, että torpassa olisi asunut Saukko-niminen torppari, jonka mukaan sekä mäkeä että torppaa olisi ruvettu kutsumaan Saukonmäeksi. Näin kertoo muun muassa Uuno Sinisalo Tampereen kirjassaan. Myös eräät muutkin lähteet mainitsevat torpan, joka on ollut yksi kartanon vuokraviljelmiä. Selvitysten mukaan viimeisenä Saukonmäen torpparina olisi ollut Mylly-Kustaa, joka joskus 1830-luvun lopulla olisi muuttanut sieltä pois ja torppa sen jälkeen joko hävitetty tai siirretty muualle.
Sisällissodan tuhojen jäljiltä Tampereella oli pulaa asunnoista, jonka vuoksi muun muassa Tammelan itäpuolisen alueen suunnittelua jatkettiin ja uusi kaupunginosa suunniteltiin pelkästään asuntoalueeksi. Alustava suunnitelma hyväksyttiin kaupunginvaltuustossa keväällä 1920, mutta alueen asemakaava voitiin erilaisten kiistojen ja muutosten jälkeen hyväksyä lopullisesti vasta vuotta myöhemmin, alkuvuodesta 1921.
Kaupunki vuokrasi 3. elokuuta 1920 Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy:lle (Tampella) 47 701 m²:n maa-alueen 172 asunnon rakentamiseen, josta sata piti rakentaa heti ja 72 viiden vuoden kuluessa. Ensimmäiset 14 taloa valmistuivat nopeasti, ensimmäiset perheet muuttivat jo seuraavana syksynä. Nämä Omakadun talot suunnitteli arkkitehti Harald Andersin. Myöhemmin, vuonna 1927 Harjukadun ja Omakadun varteen rakennetut 1-kerroksiset talot olivat arkkitehti Birger Federley käsialaa.
Pellavanpetsamo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Petsamon eteläistä osaa, Saukonmäkeä, alettiin pian kutsua Pellavanpetsamoksi, koska Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy rakensi sinne työväelleen oman asuntoalueen. Pellavapetsamon talojen rakennustyöt aloitettiin 1927 ja viimeiset talot valmistuivat 1930-luvun alussa.
Asuntotuotanto Vainiokadulle ja Koivumetsään
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Välirauhan aikana Alametsän reunaan rakennetut rapatut talot eivät olleet paljonkaan helpottaneet asuntojen puutetta, joten Tampella, saadakseen työväkeä sodanjälkeistä sotakorvausteollisuuttaan varten, näki välttämättömäksi pystyttää Koivumetsään, Saukonmäen eteläpuolelle, Litukanojan takana olevalle mäelle 16 parakkia hätäasunnoiksi työväestölleen. Jostakin syystä tämä mäki sai siinä vaiheessa nimen Kuuselanmäki. Kussakin parakissa oli huone ja keittiö kummassakin päässä. Niiden valmistuttua niihin majoitettiin runsaasti sellaisia sodan jaloista Suomeen evakuoituja inkeriläisiä naisia, jotka olivat Tampellassa työssä.
Tämän lisäksi Tampella rakennutti 4 kaksikerroksista asuintaloa Saukonmäen vielä vapaina oleville tonteille Vainiokadun varteen, Kaupinkadusta kaupunkiin päin. Näiden talojen työmaalla oli mestarina lähes kansalliskirjailijaksi myöhemmin tunnustettu Kalle Päätalo. Näissä Vainio- ja Kaupinkadun kulmatonteille rakennetuissa kaksikerroksisissa puutaloissa oli puulämmitys. Ensimmäinen talo kaupungilta tultaessa oli ”Herraintalo”, koska siinä oli isommat asunnot ja vähän enemmän ”luksusta”, joka tarkoitti lähinnä kylpyhuonetta ja kaakeliuuneja. Muissa taloissa asunnot olivat pienempiä.
Näihin taloihin päästiin muuttamaan vuonna 1947. Esimerkiksi uudessa ”Herraintalon” asunnossa oli tilaa huomattavasti: kolme huonetta, palvelijanhuone, keittiö ja kylpyhuone. Kylpyvesi lämmitettiin boilerilla. Talon pesutupaan hankittiin asukkaille yhteinen pesukone. Se oli 1990-luvulla valtiovarainministerinäkin toimineen Iiro Viinasen isän firman suunnittelema ja valmistama Pesu-Kaisa. Se oli rumpupesukone, eli puutynnyri, jota pyöritettiin veivillä käsin. Näihin neljään taloon muutti ihmisiä paitsi Saukonmäen ulkopuolelta, myös mäen muista taloista.
Saukonmäkeä rakennetaan
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pian sotien jälkeen alkoi innokas rakentamisen kausi. Maansaantiin oikeutetut rintamamiehet saivat ostaa tontteja omakotirakentamista varten eri puolilta kaupunkia, sitä varten varatuilta alueilta. Vuodesta 1946 seuraavan vuosikymmenen puoliväliin mennessä olivat tampellalaiset pystyttäneet jo liki 700 uutta omakotitaloa. Samaan aikaan alkoi Tampella rakentaa uusia, nykyaikaisia kerrostaloja. Muun muassa Ilmarinkadun varteen nousi 1950-luvun alussa tampellalaisten pahinta asuntopulaa lievittämään viisi Alvar Aallon suunnittelemaa kerrostaloa, jotka saivat nimekseen Pekola. Ne tampellalaiset maansaantiin oikeutetut, jotka eivät halunneet tai voineet omakotitaloa rakentaa, perustivat As. Oy Kalevanlinnan, joka valmistui vuoden 1953 lopulla.
Samalla vuosikymmenellä Tampellan henkilökunta perusti useita muitakin asunto-osakeyhtiöitä, jotka rakennuttivat muun muassa Sammonkartanon seitsenkerroksiset asuintalot ja Liisanpuiston talon. Ne valmistuivat vuosikymmenen lopulla ja niissä oli yhteensä liki 300 asuntoa. Tämä vilkas rakentamisen kausi ja ihmisten halu päästä nykyaikaisilla mukavuuksilla varustettuihin omiin, entistä väljempiin asuntoihin, aiheutti luonnollisesti voimakkaan muuttoliikkeen myös Pellavanpetsamossa. Siellä vuosikausia asuneet perheet muuttivat muualle ja muuttavien tilalle tuli uusia asukkaita, mutta hekin etsivät pian parempaa asumisen tasoa ja näin asukkaiden vaihtuvuus Saukonmäessä lisääntyi.
Vanhat puutalot poistetaan 1970
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vanhojen puutalojen aika Pellavanpetsamossa alkoi olla ohi, koska vuonna 1921 Tampellan ja kaupungin välillä solmittu alkuperäinen vuokrasopimus päättyisi 1970. Tampella halusi sitä ennen ostaa koko Saukonmäen alueen, luovuttaakseen tontit perustettaville asunto-osakeyhtiöille omakustannushintaan. Neuvottelu kaupungin kanssa johtikin lopulta sopimukseen hieman laajemmasta alueesta. Alkuperäiseen vuokrasopimukseen oli sisältynyt noin 4,7 hehtaarin alue, jota myöhemmillä sopimuksilla oli laajennettu noin 6 hehtaariin, mutta nyt kaupunki oli valmis myymään 7 hehtaarin alueen. Hinnaksi sovittiin 1,78 miljoonaa markkaa. Kun kauppasopimus vietiin kaupunginvaltuuston päätettäväksi, nostivat kommunistit siitä kovan äläkän. He eivät olisi myyneet niin halvalla. Ilmeisesti arvelivat siitä saatavan helposti korkeammankin hinnan, koska koemerkinnässä halukkaita osakkeenostajia oli ollut pitkälti toista sataa enemmän kuin suunnitelmaan sisältyviä asuntoja. Lopulta kauppa kuitenkin hyväksyttiin kaupunginvaltuustossa vuonna 1963. Asemakaava- ja rakennussuunnitelman teki arkkitehti Jaakko Tähtinen. Hän pyrki suunnittelemaan asunnot vastaamaan mahdollisimman hyvää Arava-tasoa. Alue myös oli tarkoitus liittää juuri rakenteilla olevaan kaupungin kaukolämpöverkkoon, jolloin lämpökeskuksen rakentamiselta ja siihen investoinnilta vältyttiin.
Saukonmäessä asui, muuttobuumista huolimatta, vielä koko joukko pitkäaikaisia ja jopa alkuperäisiä asukkaita siinä vaiheessa kun ostajaehdokkaita uusiin taloihin ruvettiin valitsemaan. Näille mäessä jo kauan asuneille tarjottiin mahdollisuus merkitä asunto rakennettavista taloista. Muut tampellalaiset saivat merkitä asunnon itselleen pääasiassa palveluvuosien lukumäärän mukaan – pisimpään palvelleet saivat siten etusijan. Valmistumassa oli 500 asuntoa. Tampella myönsi asunnonostajille auliisti edullisia lainoja. Aravatalossa neliöhinnaksi tuli noin 200 mk/m² ja kovan rahan talossa noin 550 mk/m².
Vanhojen rakennusten purkaminen aloitettiin 1960-luvun puolivälissä kun uudistaloja alettiin rakentaa. Ensimmäiset niistä valmistuivat 1966. Paitsi asuintaloja, alettiin myös vanhaan pyykkimetsään rakentaa Saukkolan toimitaloa ja ostoskeskusta. Tämä kompleksi valmistui 1968. Seuraavan vuosikymmenen alkupuolella olivat kaikki viisi 7-kerroksista tornitaloa valmistuneet Vainiokadun varteen. Isonmäen päälle, Omakadun oikeaan reunaan oli noussut yksi erillinen lamelli ja siitä vähän matkan päähän toinen, tavallista pitempi lamellitalo, joka ulottui Omakadun ja Kaupinkadun kulmaan saakka. Kolme erillistä ja kolme toisiinsa kytkettyä lamellitaloa valmistui Saukonmäen etelärinteeseen. Kaikki nämä talot olivat 3-kerroksisia. Kun viimeiset talot olivat valmiina, oli kaikki vanhan Pellavanpetsamon puutalot purettu.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pentti W. Jokinen: Pellavanpetsamo : ”Petsamon sonsarit siellä taas luikkaa!” : elämän kirjoa Saukonmäessä 1920-luvulta 1970-luvulle. omakustanne?, 2004. 952-91-7765-8
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Tilastokatsaus Tampereelta 2007:2 (s20) (pdf) 2007. Tampereen kaupunki. Viitattu 2. kesäkuuta 2008.
- ↑ a b Maija Louhivaara: Tampereen kadunnimet, s. 95. Tampereen museoiden julkaisuja 51. 1999, Tampere. ISBN 951-609-105-9.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Koskesta voimaa -verkkojulkaisu: Petsamo – XXI kaupunginosa
- Petsamon omakotialueelle rakennettu parin vuoden aikana 160 uutta taloa. Petsamosta kasvamassa 5.000 asukkaan kaupunginosa, Aamulehti, 27.09.1938, nro 260, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
|
