Luettelo pääministereistä jotka ovat eronneet epäluottamuslauseen takia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä on luettelo pääministereistä, jotka ovat eronneet parlamentaarisen epäluottamuslauseen jälkeen tai jotka ovat menettäneet luottamuksen parlamentissa.

Pääministerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alankomaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Australia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksikään Australian pääministereistä ei ole koskaan hävinnyt edustajainhuoneessa epäluottamuslauseeseen,[1] vaikka edustajainhuone hyväksyi epäluottamuslauseeseen yhden kerran.[2] Lisäksi kuusi pääministeriä ei pystynyt tekemään merkittäviä poliittisia päätöksiä ja näin ollen ovat joutuneet eroamaan, kaksi pääministeriä eivät pystyneet saamaan enemmistöä edustajainhuoneelta, yksi pääministeri ei voinut hankkia senaatin tukea joten kenraalikuvernööri hajotti senaatin ja yhdellä pääministerillä ei koskaan ollut edustajainhuoneen luottamusta (ennenkaistenvaalien jälkeen hänet nimitettiin pääministeriksi vaikka hän tappionsa ei vaikuttanut hänen asemaansa pääministerinä).

Nämä pääministerit jotka ovat saaneet edustajainhuoneen tuen, mutta eivät kyenneet hyväksymään tärkeitä lakeja ovat:

Nämä pääministerit eivät voineet saada tukea edustajainhuoneelta tai opposion vastaehdotus muutettiin varsinaiseen lakiin ovat:

Gough Whitlam ei voinut saada tukea senaatilta, jota valvoi konservatiivinen koalitio joten se aiheutti vuoden 1975 perustuslaillisen kriisin ja Whitlam erotettiin kenraalikuvernöörin määräyksellä. Whitlamin in erottamisen jälkeen Malcolm Fraser nimitettiin pääministeriksi. Hänellä ei ollut enemmistöä edustajainhuoneessa, joka johti välittömästi epäluottamuslauseen. Kenraalikuvernööri oli kuitenkin jo hyväksynyt Fraserin suosituksen hajottaa parlament a epäluottamuslauseen ano aik joten ennen kuinoedustajainhone ne saattoi saada päluottamuslauseeseen läpi joten hallitus ei kaatunut epäluottamuslauseeseen.

Bulgaria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cookinsaaret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haiti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Irlannin tasavalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Israel[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itävalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sebastian Kurz (2019)

Japani[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jugoslavia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kanada[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki epäluottamukset saaneet hallitukset ovat olleet vähemmistöhallituksia.

  • Arthur Meighen (1926) - luottamuksen menetys
  • John Diefenbaker (1963) - luottamuksen menetys hallituskriisin seurauksena
  • Pierre Trudeau (1974) - luottamuksen menettäminen (Trudeau menetti luottamuksen, kun hän ei saanut läpi vuoden 1974 talousarviota. Myöhemmin kävi kuitenkin ilmi, että Trudeau teki budjetin läpimenemisen mahdottomaksi tarkoituksellisesti voittaakseen hallituksen enemmistön taakseen. Tämä on ainoa kerta, kun taktiikka on toiminut Kanadan liittovaltion politiikassa, mutta se oli ennakkotapaus. Tällaista taktiikkaa kutsutaan "oman hallituksensa tappion suunnittelemiseksi", ja käytäntö on yleistynyt Kanadan politiikassa)
  • Joe Clark (1979) - luottamuksen menetys
  • Paul Martin (2005) - oppositio käynnisti luottamus äänestyksen.
  • Stephen Harper (2011) - opposition epäluottamusäänestys joka johtui Parlamentin halveksunnasta[5]

Meighen, Diefenbaker ja Trudeau menettivät parlamentin tuen. Joe Clark menetti luottamuksen sen jälkeen kun hän epäonnistui budjetin saamisessa läpi.Martin ja Harper menettivät epäluottamusäänestyksen oppositiopuolueiden aloitteesta

Kosovo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kroatia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tihomir Orešković (2016) - menetti äänestyksen, jossa hallitseva puolue ei saanut luottamusta, kun hän pyysi varapääministeriä eroamaan (hallitsevan puolueen puheenjohtaja) eturistiriidan vuoksi

Libya[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liettua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marshallinsaaret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moldova[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mongolia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nepal[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niger[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Papua-Uusi-Guinea[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Portugali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puola[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranska[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romania[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Slovakia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Slovenia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Solomonsaaret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Somalia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sri Lanka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tšekki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuvalu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukraina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uusi-Seelanti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanska[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turks- ja Caicossaaret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanuatu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viro[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mart Laar 1. kerta (1994 ) (sen jälkeen kun Venäjän kanssa oleva sopimusta rikottiin, jonka seurauksena Venäjän ruplia myytiin salaa Itškerian tšetšeenitasavallan separatisteille )
  • Taavi Rõivas (2016) (sen jälkeen, kun hallitus menetti parlamentaarisen enemmistön koalition jäsenten lähtiessä hallituksest)

Yhdistynyt kuningaskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Frederick North (Ison-Britannian kuningaskunta, 1782)
  2. George Hamilton-Gordon (1855)
  3. John Russell (1866)
  4. Benjamin Disraeli (1868)
  5. William Ewart Gladstone (1885)
  6. Robert Gascoyne-Cecil (1886)
  7. William Ewart Gladstone (1886)
  8. Robert Gascoyne-Cecil (1892)
  9. Archibald Primrose (1895)
  10. Stanley Baldwin (1924)
  11. Ramsay MacDonald (1924)
  12. James Callaghan (1979)

Presidentit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näissä maissa on parlamentaarinen järjestelmä jonka parlamentti valitsee presidentin, joka on myös valtionpäämies.

Ranskan Polynesia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiribati[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marshallinsaaret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nauru[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Anne Twomey (2010, Sept 10), Joining the Coalition to pass policies will backfire, Sydney Morning Herald
  2. The motion that might have saved the Whitlam governmen National Archives of Australia.
  3. Gubu politics disturbed a 'dull' year 28.12.2012. Irish Examiner. Viitattu 24.7.2018.
  4. Leader Defeated, Irish Government Collapses 6.11.1992. New York Times. Viitattu 24.7.2018.
  5. "Election looms as government falls", CBC News, 25 March 2011. Luettu 25 March 2011.