Itškerian tšetšeenitasavalta
| Itškerian tšetšeenitasavalta Нохчийн Пачхьалкх Ичкери ((tšetšeeniksi)) (Nóxçiyn Paçẋalq Içkeri) Чеченская Республика Ичкерия ((venäjäksi)) (Tšetšenskaja Respublika Itškerija) |
|||
|---|---|---|---|
1991–2000 |
|||
|
|||
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto |
tasavalta(1991–1996) islamilainen tasavalta (1996–2000)[1] |
||
| Valtiopäämies | Presidentti | ||
| Pääkaupunki | Džovhar-Gala (Grozny) (uudelleen nimetty 1996) | ||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 15 300 km² | ||
| Väkiluku (2002) | 1 103 686 | ||
| – väestötiheys | 72 / km² | ||
| Uskonnot |
sekulaarinen valtio (1991–1996)[2] sunni-islam (1996–2000) |
||
| Viralliset kielet |
tšetšeeni venäjä[2] |
||
| Valuutta |
Venäjän rupla Tšetšenian naxar (1994) |
||
| Kansallislaulu | Joƶalla ya marşoa | ||
| Edeltäjä |
 Neuvostoliitto |
||
| Seuraaja |
 Tšetšenia |
||
Itškerian tšetšeenitasavalta on nimitys, jota käytettiin Tšetšenian kansainvälisesti tunnustamattomasta separatistihallinnosta vuoteen 2007 asti, jolloin separatistihallinnon johtaja Doku Umarov julisti uuden Kaukasuksen emiraatin sen seuraajaksi.
Itškeria on turkkilainen nimi vuoristoiselle alueelle Keski-Tšetšeniassa. Se valittiin tasavallan nimeksi, koska Venäjä ei hyväksynyt nimen "Tšetšenian tasavalta" käyttämistä.
Ukrainan rada tunnusti Itškerian itsenäisyyden 18. lokakuuta 2022.[3]
Synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1991 Neuvostoliiton ollessa romahtamaisillaan Džohar Dudajev julisti Tšetšeenien ja inguušien ASNT:n itsenäiseksi. Venäjän presidentti Boris Jeltsin, Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatšov, tai mikään itsenäinen valtio ei tunnustanut alueen itsenäisyyttä. Pääasiallinen syy alueen itsenäisyyden tunnustamattomuuteen oli se, että kansainvälisesti oli päätetty tunnustaa ainoastaan Neuvostoliiton entisten sosialististen neuvostotasavaltojen kuten Venäjän federaation itsensä tai Ukrainan itsenäisyys, mutta autonomisen sosialistinen neuvostotasavallan aseman omaavien alueiden, kuten Karjalan oli määrä jäädä Venäjän federaation itsehallintoalueiksi. Tämän johdosta osa itsenäistymishaluisista alueista, Tšetšenian ohella muun muassa Tatarstan ja Dagestan, jäivät Venäjän federaation osiksi. Ainoastaan tšetšeenit ryhtyivät kapinaan kansallisen itsenäisyyden puolesta. Mikään itsenäinen valtio ei tunnustanut Itškeriaa, pääasiallisena syynä diplomaattisuhteiden säilyttäminen Venäjän kanssa. Tosin aikaisemmin Zviad Gamsakhurdian johtama Georgia oli tunnustanut Itškerian itsenäiseksi, samoin kuin Taliban-liike.
Tasavallalle säädettiin uusi perustuslaki, joka tuli voimaan 12. maaliskuuta 1992 korvaten vuoden 1978 neuvostoaikaisen. Perustuslakiin tehtiin marraskuussa 1996 lisäys ensimmäisen Tšetšenian sodan jälkeen ja toinen helmikuussa 1997 Aslan Mashadovin valinnan jälkeen.[4]
Ääri-islamilaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1997 Venäjän federaatio allekirjoitti Itškerian hallinnon kanssa rauhansopimuksen ensimmäisen Tšetšenian sodan päätteeksi.lähde? Samana vuonna Aslan Mashadov valittiin presidentiksi kansainvälisesti reiluksi tunnustetussa vaalissa. Samassa yhteydessä valittiin 63-jäseninen parlamentti.[4]
Tasavalta vajosi ensimmäisen Tšetšenian sodan jälkeen käytännössä anarkiaan ja erilaisten rosvojoukkojen ja "komentajien" hallitsemaksi. Tasavallassa ryösteltiin yleisesti muun muassa junakuljetuksia ja myös ulkomaiden kansalaisia pidettiin panttivankeina lunnaiden toivossa. Maassa vahvistui myös ääri-islamilainen suuntaus ja vaatimuksia sen julistamisesta islamilaiseksi valtioksi. Laittomuuksia hillittiin muun muassa julkisilla teloituksilla.
Alkuvuodesta 1999 Mashadov ilmoitti šarialakiin siirtymisestä, jonka sotaneuvosto vahvisti virallisesti kesällä 2002.[4] Mashadov nimitti myös islamistista suuntausta edustavan Šamil Basajevin pääministerikseen. Vuonna 1999 alkoi toinen Tšetšenian sota Basajevin johtamien islamistien hyökättyä naapuritasavalta Dagestaniin ja julistettua sinne islamilaisen valtion.
Itškerian tšetšeenitasavalta tuli käytännössä päätökseen viimeisen presidentin Doku Umarovin julistettua lokakuun 2007 lopussa videoviestissään itsensä "Kaukasian emiiriksi" hajottaen Itškerian tšetšeenitasavallan ja päätettyä sen presidenttiyden. Hän julisti myös liikkeensä taistelun kattavan paitsi toimet Venäjän turvallisuusjoukkoja vastaan, myös pyhän sodan Yhdysvaltoja, Britanniaa ja Israelia vastaan.[5][6] Tuolloin tasavallan parlamentti, jossa on edelleen noin 10 itsenäisyyttä kannattavaa jäsentä, julisti presidentin erotetuksi virastaan ja hänen valtaoikeuksiensa siirtyvän parlamentille. Päätös oli mahdollisesti voimassa olleen perustuslain vastainen.[4]
Umarov antoi 11. joulukuuta 2007 asetuksen, joka lakkautti Itškerian presidentinviran, parlamentin ja hallituksen, ja nimesi Tšetšenian yhdeksi Kaukasian emiraatin maakunnista[7].
Presidentit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Džohar Dudajev, 1991–1996
- Zelimhan Jandarbijev, 1996–1997
- Aslan Mashadov, 1997–2005
- Abdul-Halim Sadullajev, 2005–2006
- Doku Umarov, 2006–2007 (julistautui emiiriksi 31.10.2007)
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ahmed Zakajev - ulkoministeri 1997– ja 2006–
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Конституция Чеченской Республики » Zhaina — Нахская библиотека zhaina.com. Arkistoitu 10 .3. 2016.
- ↑ a b The Constitution of Chechen Republic Ichkeria waynakh.com. Arkistoitu 18.5. 2015. Viitattu 7.9.2019.
- ↑ https://news.yahoo.com/ukraine-recognizes-chechen-republic-ichkeria-154900042.html
- ↑ a b c d Chechen Leadership In Exile Seeks To Salvage Legitimacy RFE/RL. Viitattu 24.11.2007.
- ↑ Chechen rebel urges global jihad BBC. Viitattu 23.11.2007.
- ↑ The official version of Amir Dokka’s statement of declaration of the Caucasian Emirate Kavkazcenter. Viitattu 23.11.2007.
- ↑ http://www.kavkazcenter.com/eng/content/2007/12/11/9167.shtml