Tämä on lupaava artikkeli.

Maia Sandu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Maia Sandu
Maia Sandu vuonna 2021.
Maia Sandu vuonna 2021.
Moldovan presidentti
24.12.2020–
Pääministeri Ion Chicu
Aureliu Ciocoi (vt.)
Natalia Gavrilița
Edeltäjä Igor Dodon
Moldovan pääministeri
8.6.2019–14.11.2019
Presidentti Igor Dodon
Edeltäjä Pavel Filip
Seuraaja Ion Chicu
Moldovan opetusministeri
24.7.2012–30.7.2015
Henkilötiedot
Syntynyt24. toukokuuta 1972 (ikä 50)
Risipeni, Moldavian SNT, Neuvostoliitto
Kansalaisuus Moldova, Romania
Tiedot
Puolue Toiminta- ja solidaarisuuspuolue
Muut puolueet Moldovan liberaalidemokraattinen puolue
Tutkinnot Harvardin yliopisto

Maia Sandu (s. 24. toukokuuta 1972 Risipeni[1]) on moldovalainen poliitikko, ekonomisti ja Moldovan nykyinen presidentti. Sandu valittiin Moldovan presidentiksi marraskuussa 2020 pidetyissä vaaleissa ja hän astui virkaan saman vuoden joulukuussa.[2][3] Hän oli Moldovan pääministeri kesäkuusta marraskuuhun 2019. Hän on toiminut Moldovan opetusministerinä ja ollut presidenttiehdokkaana vuonna 2016. Hän edustaa Moldovan Euroopan unioni -myönteistä Toiminta- ja solidaarisuuspuoluetta. Sandu tunnetaan korruptionvastaisesta kannastaan.[4]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sandu syntyi Făleștin piirikunnan alueella sijaitsevassa Risipenin kunnassa silloisessa Moldovian sosialistisessa neuvostotasavallassa, Neuvostoliitossa. Hän opiskeli kauppatieteitä vuosina 1989–1994 Moldovan taloustieteiden akatemiassa Chişinăussa ja vuosina 1995–1998 kansainvälistä politiikkaa Academia de Administrare Publicăssa. Hän sai maisterinarvon julkishallinnossa Harvardin yliopiston alaisessa The John F. Kennedy School of Governmentissa Yhdysvalloissa vuonna 2010.[1]

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opetusministerinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen poliittista uraansa Sandu toimi ekonomistina Maailmanpankissa. Sandu valittiin Moldovan opetusministeriksi vuonna 2012 Moldovan liberaalidemokraattisen puolueen edustajana. Virassa hän uudisti maan koulutusjärjestelmää ja pyrki estämään rahalla ostettavia koesuorituksia. Vuonna 2015 hän aiheutti opetusministerinä kohun vaatiessaan poliisitutkintaa Moldovan silloista pääministeriä Chiril Gaburicia vastaan, kun kävi ilmi, että Gaburici oli väärentänyt lukio- ja yliopistotodistuksensa. Gaburici erosi kohun seurauksena kesäkuussa 2015.[5]

Moldovan Eurooppa-myönteinen hallituskoalitio nimitti Sandun pääministeriehdokkaaksi. Hän kuitenkin vaati kansallispankin pääjohtajan ja valtakunnansyyttäjän eroa ehtona, jotta suostuisi pääministeriksi. Vaatimus liittyi Moldovassa suuria mielenosoituksia aiheuttaneeseen petostapaukseen, jossa 900 miljoonan euron arvosta rahaa oli kadonnut maan suurimmista pankeista huhtikuussa 2015.[5][6] Sandun sijaan Valeriu Streleț nimitettiin Gaburicin seuraajaksi.[7]

Presidentinvaalit 2016[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sandu oli ehdokkaana Moldovan presidentiksi vuoden 2016 vaaleissa, joissa hän edusti Toiminta- ja solidaarisuuspuolue ASP:tä. Vaalit olivat ensimmäiset suoralla kansanvaalilla järjestetyt presidentinvaalit Moldovassa 16 vuoteen.[8] Sandun mukaan kilpailevan Sosiaalidemokraattisen puolueen edustajan Igor Dodonin valinta johtaisi Venäjän vaikutusvallan lisääntymiseen. Sandu itse on Eurooppa-myönteinen.[9]

Hän sai vaalin ensimmäisellä kierroksella noin 38 prosenttia äänistä ja siirtyi toiselle kierrokselle. Häntä vastaan toisella kierroksella oli Igor Dodon, joka sai yli 48 prosenttia äänistä.[9] 13. marraskuuta 2016 pidetyllä toisella kierroksella Sandu sai 47,7 prosenttia äänistä ja Dodon yli 52,3 prosenttia äänistä. Dodon valittiin Moldovan presidentiksi. Äänestystuloksen arvioitiin viittaavan kansalaisten pettymykseen Eurooppa-myönteisiin poliitikkoihin.[8]

Pääministerinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sandu ja Yhdysvaltain varapresidentti Mike Pence tapasivat Valkoisessa talossa 18. syyskuuta 2019.

Parlamenttivaaleissa vuonna 2019 Sandu johti Eurooppa-myönteisten puolueiden muodostamaa ACUM-liittoumaa.[10] Liittoumaa pidettiin valtapuolueiden tärkeimpänä haastajana vaaleissa, mutta esimerkiksi Ulkopoliittisen instituutin tutkija Ryhor Nizhnikau arvioi ennen vaaleja, että liittouman suosio oli laskenut ennen vaaleja hallinnon painostuksen mukaan ja että hallinto pyrkisi estämään liittouman pääsyn valtaan, mikäli se saisi liian vahvan aseman vaaleissa.[11] Vaaleissa ACUM tuli kolmanneksi, kun Venäjä-mielisten sosialisti- ja demokraattipuolueiden saivat enemmän paikkoja. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ETYJin mukaan vaaleissa ostettiin ääniä ja poliittisten tahojen omistama media esti muiden näkökulmien esittämisen. Sandu sanoi heti vaalien jälkeen, että ne olivat ”Moldovan historian epädemokraattisimmat” ja että ”[v]arasjengi on vallannut valtion instituutiot”.[10]

Vaalivoiton saanut sosialistipuolue ei kuitenkaan onnistunut saamaan enemmistöä eikä se onnistunut kokoamaan hallitusta. Oikeus määräsi, että hallitus on muodostettava viimeistään 7. kesäkuuta.[12] Takarajaksi asetettuna päivänä hallitusta ei oltu saatu kokoon, joten oikeus määräsi uudet vaalit pidettäväksi. Sosialistipuoluetta johtanut presidentti Igor Dodon kieltäytyi kuitenkin allekirjoittamasta määräystä, koska toisen tulkinnan mukaan määräaika koittaisi vasta 9. kesäkuuta. Seuraavana päivänä, 8. kesäkuuta sosialistipuolue ilmoitti muodostavansa hallituksen yhdessä Sandun johtaman ACUMin kanssa demokraattipuolueen ja tuomioistuimen vastustuksesta huolimatta. Puolueet sopivat Sandun nimittämisestä pääministeriksi. Puolueiden yhteistyötä pidettiin odottamattomana, koska niillä on hyvin vähän yhteistä. Sandu kommentoi liitoa myöhemmin: ”Tämä ei ole luonnollinen liitto. Siitä ei ole epäilystäkään, ja varmaan puoli vuotta sitten kukaan ei olisi uskonut tämän toteutumiseen."[13] Tuomioistuin määräsi presidentti Dodonin viralta 9. kesäkuuta, ja väliaikaiseksi presidentiksi nimitettiin hallituskoalition ulkopuolelle jätetyn demokraattipuolueen Pavel Filip, joka määräsi uudet vaalit pidettäväksi.[12][14][15]

Sandu ja Ukrainan pääministeri Volodymyr Hroisman tapasivat 11. heinäkuuta 2019.

Perustuslakituomioistuin piti Sandun hallitusta laittomana, mutta viikon päästä se muutti kantaansa ja salli hallituksen jäädä voimaan. Tuomioistuimen kaikki tuomarit erosivat tämän jälkeen, ja demokraattipuoluetta johtanut oligarkki Vladimir Plahotniuc pakeni maasta. Muun muassa Yhdysvallat, Venäjä ja Euroopan unioni ilmaisivat tukensa Sandun hallitukselle. Sandu otti politiikakseen korruption vähentämisen ja hallintoelinten puolueettomuuden vahvistamisen.[13]

Pääministerinä Sandu muun muassa esitti, että Moldova alkaisi viettää Euroopan parlamentin julistamaa Stalinismin ja natsismin uhrien eurooppalaista muistopäivää 23. elokuuta. Päivä on Moldovassa ollut Neuvostoliiton ajoista lähtien voitonpäivä, johon liittyvät Neuvostoliiton puna-armeijan saavutusten juhlistaminen. Sandun hallituskumppanipuolueen, sosialistien johtaja presidentti Dodon kieltäytyi Sandun aloitteesta ja ilmoitti juhlistavansa päivää perinteisesti, mikä herätti kiistaa hallituksessa.[16]

Sosialistipuolueelle ja Sandun ACUM-liitoumalle syntyi riitaa valtakunnansyyttäjän nimittämisestä. Sandu vaati, että saisi nimittää syyttäjän itse selvittämään aiemmin tapahtunutta suurta petostapausta, kun taas sosialistipuolue vaati työryhmän perustamista oikeusministerin alaisuuteen syyttäjän nimittämistä varten. Sosialistipuolue esitti Sandun hallitusta vastaan epäluottamuslauseen, josta järjestettiin äänestys 12. marraskuuta 2019. Äänestys päättyi Sandun hallituksen tappioon, ja Sandu erosi virastaan. Komissaari Johannes Hahn varoitti, että jos Sandun toimia peruutetaan, sillä on vaikutuksia Euroopan unionin Moldovalle maksamaan tukeen.[4]

Presidentinvaalit 2020[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sandun vaalikampanjan aloitus lokakuussa 2020.

Sandu asettui ehdolle vuonna 2020 pidetyissä presidentinvaaleissa. Venäjän presidentti Vladimir Putin kehotti moldovalaisia äänestämään ehdolla ollutta istuvaa presidenttiä Igor Dodonia. Marraskuussa 2020 pidettyjen vaalien ensimmäisellä kierroksella Sandu sai eniten ääniä, 36,1 prosenttia, ja eteni toiselle kierrokselle 32,6 prosenttia äänistä saaneen Igor Dodonin kanssa. Kaksi viikkoa myöhemmin pidetyllä toisella kierroksella Sandu sai 57,75 prosenttia äänistä ja voitti siten vaalit. Dodon sai äänistä 42,25 prosenttia. Sandu sai erityisen paljon tukea ulkomailla asuvilta siirtolaisilta. Dodon ilmoitti tunnustavansa vaalien tuloksen, jos tuomioistuin vahvistaa, ettei vaaleissa ollut epäselvyyksiä, ja että hän onnittelee Sandua ”varmuuden vuoksi”. Dodon oli ennen toista kierrosta kehottanut ihmisiä osoittamaan mieltä, jos hän olisi kokenut vaalit varastetuiksi, mutta päätyi pyytämään kaikkia pysymään rauhallisina tuloksesta riippumatta.[17][18][19]

Presidenttinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sandu vannomassa virkavalaansa 24. joulukuuta 2020. Ympäröivillä ihmisillä on kasvomaskit koronaviruspandemian vuoksi.

Sandu vannoi virkavalansa ja astui presidentinvirkaan 24. joulukuuta 2020. Astuttuaan virkaan Sandusta tuli maan ensimmäinen naispresidentti. Sandun mukaan tarvittiin aikaistetut parlamenttivaalit, koska hänen vastustajiensa hallussa oleva parlamentti ei hänen mukaansa edusta kansan tahtoa. Parlamentissa oli ennen virkaanastumista käsitteillä laki, joka olisi siirtänyt tiedusteluviraston presidentin alaisuudesta parlamentin hallintaan, mutta perustuslakituomioistuin hylkäsi lain. Virkaanastumista edeltävänä päivänä pääministeri Ion Chicu erosi tehtävästään.[3][20] Tämän seurauksena Sandu nimitti ulkoministeri Aureliu Ciocoin virkaatekeväksi pääministeriksi 31. joulukuuta 2020.[21]

Romanian presidentti Klaus Iohannis teki vierailun Moldovaan alle viikon Sandun virkaanastujaisten jälkeen 29. joulukuuta 2020, vaikka hän ei ollut vieraillut kertaakaan Dodonin presidenttikautena. Iohannis kutsui Sandun voittoa ”historiallisesti merkittäväksi”, ja Sandun mukaan Moldovan eristäytyminen kansainvälisesti on päättymässä. Iohannis myös ilmoitti Romanian lahjoittavan Moldovalle 200 000 annosta Pfizerin ja BioNTechin koronarokotetta ja muuta materiaalista tukea.[22]

Perustuslakituomioistuin puolsi uusien vaalien järjestämistä. Parlamentti kuitenkin julisti huhtikuussa 2021 koronaviruspandemian vuoksi maahan poikkeusolot, joiden aikana vaaleja ei voitu pitää. Perustuslakituomioistuin kumosi parlamentin päätöksen myöhemmin samassa kuussa. Sandu päätti 28. huhtikuuta parlamentin hajottamisesta ja uusien vaalien pitämisestä.[23] Parlamenttivaalit järjestettiin 11. heinäkuuta. Sandun johtama Toiminta- ja solidaarisuuspuolue sai vaaleissa 52,80 prosenttia äänistä sekä enemmistön parlamenttipaikoista, 63 paikkaa 101:stä. Sandu ilmaisi vaalien jälkeen toivovansa, että vaalitulos on merkki ”varkaiden vallan päättymisestä Moldovassa”. Sosialistipuolueen Dodon varoitti vaarasta, jonka yhden puolueen oleminen vallassa aiheuttaa.[24]

Huippukokous Batumissa 19.heinäkuuta 2021. Kuvassa Zurabišvili, Sandu, Zelenskyi ja Michel.

Sandu osallistui 19. heinäkuuta Moldovan, Ukrainan ja Georgian huippukokoukseen Batumissa. Huippukokouksessa Sandu, Georgian presidentti Salome Zurabišvili ja Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi allekirjoittivat julistuksen maiden EU-yhteistyön syventämisestä osana Itäistä kumppanuusohjelmaa ja pyrkimyksestä liittyä Euroopan unioniin tulevaisuudessa. Paikalla huippukokouksessa ollut Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel tuki maiden pyrkimystä läheisempään yhteistyöhön.[25]

Venäjä aloitti hyökkäyksen Ukrainaan 24. helmikuuta 2022. Sandu julisti Moldovaan hätätilan ja sulki maan ilmatilan. Hän ilmoitti samana päivänä Moldovan avaavan rajansa ukrainalaisille pakolaisille. Moldovasta tuli merkittävä pakoreitti Ukrainasta sodan alussa. Sandu pyysi ulkomaisilta johtajilta tukea Moldovalle pakolaisten avustamiseen. Sandu ilmaisi tukensa ukrainalaisille ja sanoi Moldovan olevan neutraali ja rauhantahtoinen maa. Sandun 28. helmikuuta antaman lausunnon mukaan ei ollut merkkejä siitä, että Transnistrian separatistialueelle sijoitetut venäläiset joukot olisivat valmistautumassa sotilasoperaatioon.[26][27] Sandu kehotti kansalaisia olemaan jakamatta pakolaisiin vihamielisesti suhtautuvia päivityksiä sosiaalisessa mediassa.[28]

Viikon sisällä Venäjän Ukrainan-hyökkäyksen alusta Ukraina ja Georgia hakivat jäsenyyttä Euroopan unionissa. Sandu allekirjoitti Moldovan jäsenhakemuksen unioniin 3. maaliskuuta 2022. Sandun mukaan päätöstä kypsyteltiin 30 vuotta. Hän kuvasi sodan Moldovalle aiheuttaman turvallisuusriskin olevan vakava. Moldova, Ukraina tai Georgia eivät täyttäneet hakemuksiaan tehdessä Euroopan unionin jäsenvaatimuksia.[29][30]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Maia Sandu Munzinger-Archiv. Viitattu 20.4.2020. (saksaksi)
  2. Länsimielinen Sandu voitti Moldovan presidentinvaalit selkeällä enemmistöllä Yle Uutiset. 16.11.2020. Viitattu 16.11.2020.
  3. a b Moldovan presidentinvaaleissa yllätysvoiton saanut Maia Sandu vannoi virkavalansa (STT-AFP) Keski-Uusimaa. 24.12.2020. Viitattu 26.12.2020.
  4. a b Tanas, Alexander: Moldova's fledgling government felled by no-confidence vote Reuters. 12.11.2019. Viitattu 20.4.2020. (englanniksi)
  5. a b Ex-World Bank economist set to become prime minister in Moldova Deutsche Welle. 23.07.2015. Viitattu 20.4.2020. (englanniksi)
  6. Tanas, Alexander: Moldova PM nominee pushes tough demands for taking top job Reuters. 24.7.2015. Viitattu 20.4.2020. (englanniksi)
  7. Tanas, Alexander: Moldova faces turmoil after government falls over $1 billion fraud Reuters. 29.10.2015. Viitattu 20.4.2020. (englanniksi)
  8. a b Hirvonen, Saara: Venäjä-myönteinen Igor Dodon voitti Moldovassa Yle Uutiset. 14.11.2016. Viitattu 20.4.2020.
  9. a b Hirvonen, Saara: Moldovassa joudutaan äänestämään toinen kierros presidentinvaaleissa Yle Uutiset. 31.10.2016. Viitattu 20.4.2020.
  10. a b Kurki, Minna: Moldovan vaalit eivät tuoneet selvää enemmistöä kenellekään – köydenveto Eurooppa- ja Venäjä-mielisten välillä jatkuu Yle Uutiset. 25.2.2019. Viitattu 20.4.2020.
  11. Heiskanen, Heikki: Moldova käy parlamenttivaaleihin idän ja lännen välissä – Pääpuolueiden kamppailu voi silti olla vain suurta näytöstä Yle Uutiset. 24.2.2019. Viitattu 20.4.2020.
  12. a b Kurki, Minna: Moldovassa vaihdettiin presidentti, jotta saataisiin hajotettua parlamentti, josta oli saatu päivää aiemmin kasaan hallitus Yle Uutiset. 9.6.2019. Viitattu 20.4.2020.
  13. a b Hemmilä, Ilkka: Moldovan uusi hallitus haluaa kitkeä korruptiota – vastapuoluetta edustava oligarkki pakeni heti maasta Aamulehti. 22.7.2019. Viitattu 20.4.2020.
  14. Pikkarainen, Elina: Moldovan presidentti erotettiin, väliaikainen presidentti hajotti samana päivänä maan parlamentin Helsingin Sanomat. 9.6.2019. Viitattu 20.4.2020.
  15. Kauppinen, Liisa: Moldova on suistunut poliittiseen kriisiin, jolla voi olla odottamattomia seurauksia, sanoo tutkija Helsingin Sanomat. 11.6.2019. Viitattu 20.4.2020.
  16. Necsutu, Madalin: PM’s Plan to Commemorate Victims of Totalitarianism Divides Moldova Baltic Insight. 15.8.2019. Viitattu 20.4.2020. (englanniksi)
  17. Niemeläinen, Jussi: Kuohunta Neuvosto­liiton entisillä reuna-alueilla kasvattaa myös Moldovan vaalien huomio­arvoa: Toinen ehdokas on kallellaan Venäjään, toinen länteen Helsingin Sanomat. 15.11.2020. Viitattu 19.11.2020.
  18. Moldova election: Pro-EU Maia Sandu wins presidency Deutsche Welle. 15.11.2020. Viitattu 19.11.2020. (englanniksi)
  19. Tanas, Alexander: Pro-EU candidate Sandu on course to win Moldova presidential run-off Reuters. 15.11.2020. Viitattu 19.11.2020. (englanniksi)
  20. Shotter, James: Moldova’s PM quits ahead of pro-western president’s inauguration Financial Times. 23.12.2020. Viitattu 26.12.2020. (englanniksi)
  21. UPDATE 1-Moldova president appoints acting prime minister Reuters. 31.12.2020. Viitattu 2.4.2022. (englanniksi)
  22. Tanas, Alexander: Romanian president donates 200,000 Pfizer vaccine doses to Moldova Reuters. 29.12.2020. Viitattu 2.4.2022. (englanniksi)
  23. Moldova’s pro-EU President dissolves parliament, sets July elections EURActive. 28.4.2021. Viitattu 2.4.2022. (englanniksi)
  24. Moldova pro-Europeans win resounding election victory EURActive. 13.7.2021. Viitattu 2.4.2022. (englanniksi)
  25. Gotev, Georgi: Georgia, Ukraine and Moldova seek acceptance of their EU membership perspective EURActive. 20.7.2021. Viitattu 2.4.2022. (englanniksi)
  26. Necsutu, Madalin: Moldova Faces Humanitarian, Security Crisis Over Ukraine War BalkanInsight. 28.2.2022. Viitattu 2.4.2022. (englanniksi)
  27. Calugareanu, Vitalie; Ciochina, Simion: Moldova shows solidarity with Ukrainian refugees Deutsche Welle. 6.3.2022. Viitattu 2.4.2022. (englanniksi)
  28. Konttinen, Jussi: Venäjän disinformaatio aiheutti Moldovaan some­paniikin, joka oli kuin Suomessa 2015 – Pieni ja köyhä maa toivottaa pakolaiset silti tervetulleiksi Helsingin Sanomat. 23.3.2022. Viitattu 2.4.2022.
  29. Lehti, Pauli: Myös Moldova hakee turvaa Euroopasta – entinen neuvostotasavalta haki EU:n jäseneksi Yle Uutiset. 3.3.2022. Viitattu 2.4.2022.
  30. Brzozowski, Alexandra: Moldova applies for fast-track EU membership, joining Ukraine and Georgia EURActive. 4.3.2022. Viitattu 2.4.2022. (englanniksi)