Saksan liittopäivävaalit 2005

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Saksan liittopäivävaalit 2005
Saksa
2002 ←
18. syyskuuta 2005
→ 2009

  Ensimmäinen puolue Toinen puolue Kolmas puolue
  Angela Merkel May 2015.jpg Gerhard Schröder (cropped).jpg Westerwelle 2012.jpg
Johtaja Angela Merkel Gerhard Schröder Guido Westerwelle
Puolue Saksan kristillisdemokraattinen unioni ja Baijerin kristillissosiaalinen unioni Saksan sosiaalidemokraattinen puolue Vapaa demokraattinen puolue
Saadut paikat 226 222 61
Paikkojen muutos Laskua22 Laskua29 Nousua14
Ääniä 16 631 049 16 194 665 4 648 144
Kannatus 35,2% 34,2% 9,8%

  Neljäs puolue Viides puolue
 
Johtaja Gregor Gysi ja Oskar Lafontaine Reinhard Bütikofer ja Claudia Roth
Puolue Die Linke Liittouma 90/Vihreät
Saatuja paikkoja 54 51
Paikkojen muutos Nousua52 Laskua4
Äänet 4 118 194 3 838 326
Kannatus 8,7% 8,1%

German Federal Election - Party list vote results by state - 2005.png


Liittokanslerin virassa ennen vaaleja

Gerhard Schröder

Uusi liittokansleri

Angela Merkel

Saksan liittopäivävaalit 2005 järjestettiin 18. syyskuuta 2005. Vaaleissa valittiin liittopäivien 614 jäsentä. Vaaleissa annettiin 47 287 988 hyväksyttyä ääntä äänestysaktiivisuuden ollessa 77,7 prosenttia.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liittopäivävaalit oli tarkoitus järjestää vasta vuonna 2006, mutta liittokansleri Gerhard Schröder päätti järjestää ne jo vuotta aikaisemmin. Schröderin hallitus hävisi tahallaan liittopäivillä järjestetyn luottamuslauseäänestyksen, minkä jälkeen liittopresidentti Horst Köhler hajotti liittopäivät 22. heinäkuuta. Schröderin johtama sosiaalidemokraattien (SPD) ja vihreiden hallitus oli ennen liittopäivien hajottamista joutunut vaikeuksiin, koska sen oli ollut vaikea säätää lakeja opposition saatua liittoneuvoston haltuunsa, ja koska hallituspuolueet olivat kärsineet tappioita osavaltiovaaleissa.

Vaalikampanjan alkaessa kristillisdemokraatit (CDU/CSU) johtivat selkeästi mielipidemittauksia, mutta vaalien lähestyessä sosiaalidemokraatit onnistuivat kirimään heitä. Kristillisdemokraateille tuottivat ongelmia esimerkiksi Jörg Schönbohmin ja Edmund Stoiberin itäsaksalaisiin kohdistama kritiikki sekä Paul Kirchhoffin ehdotus tasaveron käyttöönotosta. Kuitenkin CDU/CSU säilytti gallup-johtonsa loppuun saakka, ja puolueen puheenjohtaja Angela Merkel oli siksi ennakkosuosikki liittokansleriksi.

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaalipäivänä CDU/CSU nousi täpärästi liittopäivien suurimmaksi ryhmäksi, mutta sen kannatus oli silti ennustettua pienempi ja se sai vähemmän ääniä kuin edellisissä liittopäivävaaleissa. SPD menetti eniten ääniä verrattuna edellisiin vaaleihin mutta sai silti ennustettua suuremman kannatuksen. Vaalivoittajia olivat vapaademokraatit ja vasemmistolainen Die Linke. Vihreät kärsivät tappion.

Hallituksen muodostaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaalien jälkeen sekä CDU/CSU että SPD pyrkivät muodostamaan koalitiohallituksen vapaademokraattien ja vihreiden kanssa. Hanke epäonnistui, ja niinpä kristillisdemokraatit ja sosiaalidemokraatit joutuivat muodostamaan keskenään ns. suuren koalition ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1969. Sekä Schröder että Merkel vaativat aluksi liittokanslerin paikkaa itselleen. Lopulta Merkel pääsi suurimman parlamenttiryhmän johtajana hallituksen johtajaksi, ja SPD sai vastineeksi tärkeät ulkoministerin ja valtiovarainministerin salkut. Merkelin hallitus astui virkaan 22. marraskuuta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]