Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 1951 pelattiin Pariisissa.[1] Joukkueet jaettiin ensimmäistä kertaa suoraan kahteen erilliseen sarjaan tason mukaan. Kanada voitti maailmanmestaruuden[1]. Ruotsi voitti Euroopan-mestaruuden maalieron turvin ennen Sveitsiä. Norja voitti ensimmäisen mitalinsa, eli Euroopan-mestaruuskilpailujen pronssia, vaikka hävisi Suomelle. Suomen voitto Norjasta jäi Suomen ainoaksi, joten Suomi oli turnauksen viimeinen.
Vuosina 1920–1928 maailmanmestaruuskilpailuja järjestettiin vain olympiaturnausten yhteydessä. Vuosina 1932–1968 olympiaturnauksissa ratkaistiin myös kyseisen vuoden maailmanmestaruus. Vuosina 1940–1946 maailmanmestaruuskilpailuja ei pelattu 2. maailmansodan vuoksi. Vuodesta 1972 lähtien olympiaturnauksilla ei ole ollut maailmanmestaruuskilpailujen arvoa. Vuosina 1972–1976 olympiavuosina järjestettiin erilliset maailmanmestaruuskilpailut. Vuosina 1980–1988 olympiavuosina ei järjestetty erillisiä maailmanmestaruuskilpailuja. Vuodesta 1992 lähtien olympiavuosina on järjestetty erillinen maailmanmestaruusturnaus. Vuonna 2020 maailmanmestaruuskilpailuja ei pelattu koronaviruspandemian vuoksi.