Siirry sisältöön

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut

Wikipediasta
Tämä artikkeli käsittelee jalkapallon miesten maailmanmestaruuskilpailuja. Sivu Jalkapallon naisten maailmanmestaruuskilpailut käsittelee vastaavia naisten kilpailuja.
Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut
FIFA World Cup -pokaali.
FIFA World Cup -pokaali.
Laji jalkapallo
Maa(t) kansainvälinen
Perustettu 1930
Joukkueita 32 lopputurnauksessa
211 karsintoihin oikeutettua
Hallitseva mestari  Argentiina (2022)
Eniten mestaruuksia  Brasilia (5)
Sivusto Virallinen sivusto

Jalkapallon maailman­mestaruus­kilpailut on Kansainvälisen jalkapalloliiton järjestämä kilpailu, jossa jalkapallon miesten maajoukkueet pelaavat maailmanmestaruudesta joka neljäs vuosi. Kilpailu huipentuu lopputurnaukseen, joka on järjestetty vuodesta 1930 alkaen. Vuoden 2022 turnaus oli järjestyksessään 22:s, ja sen voitti Argentiina.

Kilpailun menestynein maa on ollut Brasilia, joka on osallistunut jokaiseen lopputurnaukseen ja saavuttanut niissä viisi mestaruutta, kaksi hopeaa ja kaksi pronssia. Eurooppalaiset joukkueet ovat saavuttaneet kaksitoista maailmanmestaruutta ja eteläamerikkalaiset kymmenen. Mitalisti on aina ollut Euroopan, Etelä-Amerikan tai CONCACAF-lajiliitosta.

Seuraava lopputurnaus järjestetään Kanadassa, Meksikossa ja Yhdysvalloissa 2026.

Turnausjärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lopputurnauksessa pelasi vuosien 1998–2022 kisoissa 32 maata. Ne pelasivat kahdeksassa neljän joukkueen alkulohkossa, joiden kaksi parasta etenivät pudotuspelivaiheeseen. Turnaus huipentui loppuotteluun.

Vuoden 2026 lopputurnaukseen kaikki maanosat saavat lisäpaikkoja, kun turnaus kasvaa 48 joukkueen suuruiseksi.[1]

Lopputurnaukseen pääsevät joukkueet ratkaistaan karsinnoissa, jotka pelataan lopputurnausta edeltävien kolmen vuoden aikana. Lopputurnauksen isäntäjoukkue pääsee lopputurnaukseen ilman karsintaa.[2]

Maanosaliitot ja niihin kuuluvat maat.

Jokainen maanosaliitto järjestää omat karsintansa. Jokaisella maanosalla on kiintiöity määrä paikkoja lopputurnauksessa (isäntämaata ei lasketa mukaan kiintiöön). Vuosien 2018 ja 2022 lopputurnauksiin maanosien kiintiöpaikat olivat seuraavat:[3]

  • Eurooppa 13
  • Afrikka 5
  • Aasia 4,5
  • Etelä-Amerikka 4,5
  • Pohjois- ja Keski-Amerikka sekä Karibia 3,5
  • Oseania 0,5

Puolikas paikka tarkoittaa sitä, että viimeinen karsija joutuu pelaamaan jatkokarsinnan jonkin toisen maanosaliiton karsijaa vastaan.

Vuoden 2026 turnauksessa on ensi kertaa mukana 48 joukkuetta aikaisemman 32 sijaan. Alla paikkojen jakautuminen maanosittain (suluissa muutos vuoden 2022 paikkamääriin):[1]

  • Eurooppa 16 (+3)
  • Afrikka 9 (+4)
  • Aasia 8 (+3,5)
  • Etelä-Amerikka 6 (+1,5)
  • Pohjois- ja Väli-Amerikka 3 + 3 isäntämaata (3,5 vuonna 2018)
  • Oseania 1 (+0,5)
  • liittojen välisestä karsintaturnauksesta lisäksi kaksi maata

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romanian Ion Lǎpuşneanu ja Perun Julio Lores pallontavoittelutilanteessa jalkapallon ensimmäisissä maailmanmestaruuskilpailuissa Uruguayssa 1930.

Seitsemän eurooppalaista jalkapalloliittoa perusti toukokuussa 1904 Kansainvälisen jalkapalloliiton Fifan, jolle annettiin tehtäväksi järjestää jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut. Olympialaisiin jalkapallo otettiin virallisena lajina 1908, mutta ensimmäinen maailmansota ja sen jälkeiset riidat lykkäsivät MM-kisojen aloittamista. Ensimmäiset MM-kilpailut pelattiin lopulta vuonna 1930 Etelä-Amerikan Uruguayssa. Maa juhli tuolloin 100-vuotista valtiollista itsenäisyyttään ja tarjoutui maksamaan eurooppalaisten joukkueiden matkakulut. Euroopasta mukana oli vain neljä joukkuetta, ja isäntämaa Uruguaysta tuli ensimmäinen maailmanmestari sen lyötyä loppuottelussa Argentiinan. Italia voitti Euroopassa järjestetyt MM-kisat 1934 ja 1938. Hallitseva maailmanmestari Uruguay jättäytyi pois protestiksi sille, että eurooppalaisia joukkueita oli neljä vuotta aiemmin ollut mukana vain neljä.[4]

Toisen maailmansodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan jälkeen MM-kisoja jatkettiin vasta vuonna 1950 Brasiliassa. Kilpailussa käytettiin nyt sarja- ja lohkoformaattia. Englanti osallistui kisoihin ensimmäisen kerran, mutta ei yllättäen selviytynytkään loppusarjaan. Uruguay voitti toisen mestaruutensa.[5]

Länsi-Saksa voitti Sveitsin MM-kisat 1954. Brasilia voitti maailmanmestaruuden Ruotsissa 1958 ensimmäisenä joukkueena oman maanosansa ulkopuolella. Brasilia uusi mestaruutensa Chilessä 1962. Englanti voitti toistaiseksi ainoan mestaruutensa kotikisoissaan 1966. Seuraavalla vuosikymmenellä mestareita olivat Brasilia 1970, Länsi-Saksa 1974 ja Argentiina 1978.[6]

Tammikuussa 1981 järjestettiin Mundialito (Gold Cup), turnaus jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen 50-vuotisjuhlien kunniaksi. Turnaukseen osallistuivat useimmat maailmanmestaruuden voittaneista maista.

Argentiinan Diego Maradona kuuluisassa pelissään Englantia vastaan vuoden 1986 kisoissa.

Italia voitti kolmannen maailmanmestaruutensa Espanjassa 1982. Meksikon kisoista 1986 muistetaan erityisesti mestaruuden voittaneen Argentiinan kapteenin Diego Maradonan suoritukset. Italian kisoissa 1990 tehtiin vähemmän maaleja ottelua kohti kuin koskaan aiemmin. Finaalissa Länsi-Saksa voitti Argentiinan rangaistuslaukausmaalilla.[7]

Yhdysvalloissa järjestetyissä vuoden 1994 kisoissa oli enemmän katselijoita kuin yhdessäkään aiemmassa MM-turnauksessa. Brasilia voitti ennätyksellisen neljännen mestaruutensa. Ranska saavutti ensimmäisen maailmanmestaruutensa kotikisoissaan 1998. Aasia sai lopputurnauksen järjestettäväkseen ensimmäistä kertaa vuonna 2002, kun kisaisännyys jaettiin Japanin ja Etelä-Korean kesken. Brasilia saavutti jo viidennen mestaruutensa. Vuoden 2006 kisoissa Saksassa mestaruuden otti Italia MM-finaalien historiassa ensimmäistä kertaa rangaistuspotkukilpailussa.[8]

Afrikan ensimmäisestä MM-lopputurnauksesta Etelä-Afrikassa 2010 muistetaan esimerkiksi vuvuzelojen surina katsomoista. Espanja voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa. Brasilia hävisi kotikisojensa 2014 välierässä Saksalle tyrmistyttävästi 1–7. Saksa vei lopulta pokaalin ensimmäisenä Euroopan maana Amerikassa järjestetyissä kisoissa.[9] Vuoden 2018 kisoissa Venäjällä Ranska saavutti toisen maailmanmestaruutensa. Qatarissa 2022 mestaruuden voitti Argentiina.

Osanottajien lukumäärän muutokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen vuotta 1982 lopputurnauksessa pelasi 16 maata, lukuun ottamatta vuosien 1930 (13 maata), 1938 (15 maata) ja 1950 (13 maata) kisoja. Vuosiksi 1982–1994 lopputurnauksen osanottajamäärä nostettiin 24:ään. Ranskan MM-kisoista 1998 lähtien lopputurnaukseen osallistuvien maiden määrä on ollut 32. Tammikuussa 2017 Fifa päätti, että kisat laajenevat 48 joukkueen turnaukseksi vuonna 2026. Tuolloin pelataan 16 kolmen joukkueen alkulohkoa.[10]

Turnausmuodon kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisissä MM-kisoissa vuonna 1930 oli alkulohkot, välierät ja loppuottelu. Seuraavissa Italian ja Ranskan kisoissa pelattiin alusta loppuun cup-muotoisena. Brasilian kisoissa 1950 oli poikkeuksellisesti neljän maan loppusarja eikä lainkaan loppuottelua, vaikkakin mestaruuden ratkaissut loppusarjan viimeisen kierroksen ottelu Uruguayn ja Brasilian välillä tavataan laskea MM-finaalien joukkoon. Vuosien 1974–1982 kisoissa oli kaksi lohkovaihetta, ja cup-muotoisesti kisat käytiin vasta joko välierä- (1982) tai finaalivaiheesta (1974–1978) alkaen. Vuosien 1986–1994 MM-kisoissa neljä parasta lohkokolmosta pääsi alkulohkosta jatkoon, jotta ensimmäiselle pudotuspelikierrokselle saatiin 16 joukkuetta. Sen jälkeen jokaisesta kahdeksasta alkulohkosta jatkoon on päässyt kaksi joukkuetta.

Voittajien erikoisuuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brasilialainen Pelé on ainoa maailmanmestaruuden kolme kertaa voittanut pelaaja.

Isäntämaa on juhlinut maailmanmestaruutta kaikkiaan kuusi kertaa: Uruguay vuonna 1930, Italia vuonna 1934, Englanti vuonna 1966, Länsi-Saksa vuonna 1974, Argentiina vuonna 1978 ja Ranska vuonna 1998.

Jos Pohjois-, Keski- ja Etelä-Amerikka lasketaan yhdeksi mantereeksi, Brasilia, Espanja, Saksa ja Argentiina ovat ainoat joukkueet, jotka ovat voittaneet maailmanmestaruuden vieraalla mantereella: Brasilia Ruotsissa 1958 sekä Etelä-Koreassa ja Japanissa 2002, Espanja Etelä-Afrikassa 2010, Saksa Brasiliassa 2014 ja Argentiina Qatarissa 2022. Etelä-Afrikka (2010) ja Qatar (2022) ovat ainoat isäntämaat, jotka ovat pudonneet jatkosta jo ensimmäisellä kierroksella.

Saksa, Argentiina ja Espanja ovat ainoat joukkueet, jotka ovat voittaneet maailmanmestaruuden häviämällä kisoissa alkulohkossa. Saksalle tämä tapahtui Sveitsin kisoissa 1954 Unkaria vastaan ja kotikisoissa 1974 DDR:ää vastaan. Argentiina hävisi alkulohkon ottelun Italialle kotikisoissa 1978 sekä Saudi-Arabialle Qatarissa 2022, ja Espanja Sveitsille Etelä-Afrikassa 2010.

Järjestäjät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanmestaruuskilpailut on yleensä järjestänyt yksi maa kerrallaan, paitsi vuonna 2002, jolloin kisat pelattiin Japanissa ja Etelä-Koreassa. Vuoden 2026 kisat ovat ensimmäiset jotka jaetaan kolmen maan kesken, Yhdysvaltain, Kanadan ja Meksikon.[11]

Palkintojen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanmestaruuden voittaneelle joukkueelle annettiin kiertopalkintona Jules Rimet -pokaali vuoden 1970 kisoihin saakka, jolloin Brasilia sai sen omakseen kolmannen maailmanmestaruutensa johdosta. Sen jälkeen voittajat ovat pitäneet hallussaan FIFA World Cup -pokaalia, jota mikään maa ei voi saada omakseen.[12]

Fifa palkitsee nykyisin jokaisen mitalijoukkueen kaikki jäsenet kulta-, hopea- tai pronssimitaleilla. Vuoteen 1974 asti vain mitaliottelujen lopussa kentällä olleet 11 pelaajaa saattoivat saada mitalin. Vuonna 2009 Fifa antoi jälkikäteen kultamitalit myös voittajajoukkueiden muille jäsenille.[13]

Lopputurnauksissa on jaettu myös monia muita palkintoja pelaajille ja joukkueille.

Virallisen kisapallon historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuissa on ollut pelivälineenä Adidaksen valmistama virallinen pallo vuodesta 1970 lähtien. Yhtiö kehittää uuden pallon jokaista turnausta varten. Ennen vuotta 1970 saatettiin samassa turnauksessa pelata useilla erilaisilla palloilla, jotka olivat yleensä paikallisten valmistajien tekemiä. [14]

Vuoden 1978 virallinen kisapallo Adidas Tango.

Kisat ja mitalistit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Isäntämaa Loppuottelu Pronssiottelu Joukkueet
Mestari Tulos Hopeaa Pronssia Tulos 4. sija
1930  Uruguay Uruguay
Uruguay
4–2 Argentiina
Argentiina
Yhdysvallat
Yhdysvallat
[a] Jugoslavia
Jugoslavia
13
1934  Italia Italia
Italia
2–1 ja.
(1–1)
Tšekkoslovakia
Tšekkoslovakia
Saksa
Saksa
3–2 Itävalta
Itävalta
16
1938  Ranska Italia
Italia
4–2 Unkari
Unkari
Brasilia
Brasilia
4–2 Ruotsi
Ruotsi
15
1950  Brasilia Uruguay
Uruguay
2–1[b] Brasilia
Brasilia
Ruotsi
Ruotsi
3–1[b] Espanja
Espanja
13
1954  Sveitsi Saksa
Länsi-Saksa
3–2 Unkari
Unkari
Itävalta
Itävalta
3–1 Uruguay
Uruguay
16
1958  Ruotsi Brasilia
Brasilia
5–2 Ruotsi
Ruotsi
Ranska
Ranska
6–3 Saksa
Länsi-Saksa
16
1962  Chile Brasilia
Brasilia
3–1 Tšekkoslovakia
Tšekkoslovakia
Chile
Chile
1–0 Jugoslavia
Jugoslavia
16
1966  Englanti Englanti
Englanti
4–2 ja. Saksa
Länsi-Saksa
Portugali
Portugali
2–1 Neuvostoliitto
Neuvostoliitto
16
1970  Meksiko Brasilia
Brasilia
4–1 Italia
Italia
Saksa
Länsi-Saksa
1–0 Uruguay
Uruguay
16
1974  Länsi-Saksa Saksa
Länsi-Saksa
2–1 Alankomaat
Alankomaat
Puola
Puola
1–0 Brasilia
Brasilia
16
1978  Argentiina Argentiina
Argentiina
3–1 ja. Alankomaat
Alankomaat
Brasilia
Brasilia
2–1 Italia
Italia
16
1982  Espanja Italia
Italia
3–1 Saksa
Länsi-Saksa
Puola
Puola
3–2 Ranska
Ranska
24
1986  Meksiko Argentiina
Argentiina
3–2 Saksa
Länsi-Saksa
Ranska
Ranska
4–2 ja. Belgia
Belgia
24
1990  Italia Saksa
Länsi-Saksa
1–0 Argentiina
Argentiina
Italia
Italia
2–1 Englanti
Englanti
24
1994  Yhdysvallat Brasilia
Brasilia
0–0 ja.
(3–2 rp.)
Italia
Italia
Ruotsi
Ruotsi
4–0 Bulgaria
Bulgaria
24
1998  Ranska Ranska
Ranska
3–0 Brasilia
Brasilia
Kroatia
Kroatia
2–1 Alankomaat
Alankomaat
32
2002  Etelä-Korea
 Japani
Brasilia
Brasilia
2–0 Saksa
Saksa
Turkki
Turkki
3–2 Etelä-Korea
Etelä-Korea
32
2006  Saksa Italia
Italia
1–1 ja.
(5–3 rp.)
Ranska
Ranska
Saksa
Saksa
3–1 Portugali
Portugali
32
2010  Etelä-Afrikka Espanja
Espanja
1–0 ja. Alankomaat
Alankomaat
Saksa
Saksa
3–2 Uruguay
Uruguay
32
2014  Brasilia Saksa
Saksa
1–0 ja. Argentiina
Argentiina
Alankomaat
Alankomaat
3–0 Brasilia
Brasilia
32
2018  Venäjä Ranska
Ranska
4–2 Kroatia
Kroatia
Belgia
Belgia
2–0 Englanti
Englanti
32
2022  Qatar Argentiina
Argentiina
3–3 ja.
(4–2 rp.)
Ranska
Ranska
Kroatia
Kroatia
2–1 Marokko
Marokko
32
2026  Kanada
 Meksiko
 Yhdysvallat
48
2030  Espanja[c]
 Marokko
 Portugali
48
  1. Pronssiottelua Yhdysvallat–Jugoslavia ei pelattu, koska Jugoslavia luovutti.
  2. a b Vuoden 1950 kilpailuissa ei ollut varsinaista finaalia, sillä voittaja ratkaistiin neljän joukkueen loppusarjassa. Sarjan voitot menivät kuitenkin niin, että Brasilian ja Uruguayn ottelu (Uruguay voitti 2–1) oli ratkaiseva.
  3. Lisäksi kilpailun avausottelut pelataan Argentiinassa, Paraguayssa ja Uruguayssa.

Mitalitaulukko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brasilian mestarijoukkue 1970
Saksan mestarijoukkue 2014
Italian mestarijoukkue 1982
Nro Maa Mestaruus Hopeaa Pronssia
1 Brasilian lippu Brasilia 5 2 2
2 Saksa 4 4 4
3 Italia 4 2 1
4 Argentiina 3 3 0
5 Ranska 2 2 2
6 Uruguay 2 0 0
7 Englanti 1 0 0
Espanja 1 0 0
9 Alankomaat 0 3 1
10 Tšekkoslovakia Tšekkoslovakia 0 2 0
Unkari 0 2 0
12 Kroatia 0 1 2
Ruotsi 0 1 2
14 Puola 0 0 2
15 Chile 0 0 1
Itävalta 0 0 1
Portugali 0 0 1
Turkki Turkki 0 0 1
Yhdysvallat 0 0 1
Belgia 0 0 1

Parhaat maalintekijät kautta aikojen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Saksa Miroslav Klose – 16
  2. Brasilia Ronaldo – 15
  3. Saksa Gerd Müller – 14
  4. Ranska Just Fontaine – 13
  5. Argentiina Lionel Messi – 13
  6. Brasilia Pelé – 12
  7. Ranska Kylian Mbappé – 12
  8. Unkari Sándor Kocsis – 11
  9. Saksa Jürgen Klinsmann – 11
  10. Saksa Helmut Rahn – 10
  11. Peru Teófilo Cubillas – 10
  12. Puola Grzegorz Lato – 10
  13. Englanti Gary Lineker – 10
  14. Argentiina Gabriel Batistuta – 10
  15. Saksa Thomas Müller – 10

Maailmanmestaruuskilpailuista suljetut joukkueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Saksa Saksa – erotettiin Fifasta 1945. Saksan liittotasavalta hyväksyttiin uudelleen jäseneksi vuoden 1950 MM-kisojen jälkeen.
  • Etelä-Afrikka Etelä-Afrikka – suljettiin vuosien 19581990 kisoista maan apartheid-politiikan takia
  • Iran Iran – suljettiin vuoden 1986 kisoista kieltäydyttyään pelaamasta karsintojen kotiotteluitaan Iranin ulkopuolella Irakin–Iranin sodan aikana
  • Meksiko Meksiko – suljettiin vuoden 1990 kisoista peluutettuaan edeltäneissä olympiakarsinnoissa yli-ikäisiä pelaajia
  • Chile Chile – suljettiin vuosien 1990 ja 1994 kisoista Roberto Rojasin teeskenneltyä loukkaantumista saadakseen karsintaottelun keskeytettyä
  • Serbia ja Montenegro Jugoslavia – suljettiin vuoden 1994 kisoista Jugoslavian hajoamissotien seurauksena
  • Guinea Guinea – suljettiin vuoden 2002 kisoista kesken karsintojen poliittisen väliintulon takia.
  • Myanmar Myanmar – suljettiin vuoden 2006 kisoista, koska joukkue vetäytyi vuoden 2002 kisojen karsinnasta lohkojaon jälkeen.
  • Etiopia Etiopia – suljettiin vuoden 2010 kisoista kesken karsintojen. Syynä pitkään jatkuneet kiistat jalkapalloliiton johdossa ja Afrikan jalkapalloliiton kanssa tehtyjen sopimusten pitämättömyys.
  • Venäjä Venäjä – suljettiin vuoden 2022 kisoista kesken karsintojen. Syynä Venäjän hyökkäys Ukrainaan 2022–.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • FIFA World Football Museum: FIFA World Cup: MM-kisojen virallinen historia. Suomentanut Alanen, Anssi. Otava, 2018. ISBN 978-951-1-32347-1.
  • Radnedge, Keir: Suuri jalkapallokirja. Suomentanut Niemi, Marko. Readme.fi, 2017. ISBN 978-952-321-478-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Mikko Gynther: Tapa, jolla jalkapallon MM-turnausta laajennetaan, osoittautui jälleen naurettavaksi – Fifan pomo pitää omaa asemaansa arvokkaampana kuin MM-kisoja Satakunnan kansa. 29.6.2018. Viitattu 13.6.2019. [vanhentunut linkki]
  2. FIFA World Cup Fifa. Arkistoitu 11.12.2019. Viitattu 12.6.2019.
  3. Current allocation of FIFA World Cup™ confederation slots maintained Fifa. Arkistoitu 27.3.2018. Viitattu 12.6.2019.
  4. Radnedge 2017, s. 14–17, 34.
  5. Radnedge 2017, s. 35.
  6. Radnedge 2017, s. 35–37.
  7. Fifa World Cup 2018, s. 153, 171, 187.
  8. Fifa World Cup 2018, s. 205, 221, 237, 253.
  9. Fifa World Cup 2018, s. 269, 285.
  10. Fifa teki historiallisen päätöksen – jalkapallon MM-kisat laajenevat 10.1.2016. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 10.1.2017. Viitattu 10.1.2016.
  11. Vuoden 2026 jalkapallon MM-kisaisäntä valittu: USA, Kanada ja Meksiko jakavat historialliset kisat iltalehti.fi. Viitattu 13.6.2018.
  12. FIFA World Cup™ Trophy Fifa. Arkistoitu 12.6.2018. Viitattu 12.6.2019.
  13. World Cup 1966 winners honoured 10.6.2009. BBC Sport. Viitattu 13.6.2019.
  14. The History of the Official World Cup Match Balls

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]