Siirry sisältöön

IQ and the Wealth of Nations

Wikipediasta
Teoksen IQ and the Wealth of Nations keskeinen väite on, että valtion keskimääräisen älykkyysosamäärän ja BKT:n välillä on voimakas korrelaatio.

IQ and the Wealth of Nations on vuonna 2002 ilmestynyt kirja, jossa psykologian emeritusprofessori Richard Lynn ja valtio-opin emeritusprofessori Tatu Vanhanen väittävät kansakuntien varallisuuserojen johtuvan merkittäviltä osin niiden älykkyyseroista. Kirjoittajien saamien tulosten mukaan maan keskimääräisen älykkyysosamäärän ja henkeä kohden lasketun bruttokansantuotteen korrelaatio oli r = 0,82.

Aineiston poikkeuksia Lynn ja Vanhanen perustelevat maiden luonnonvaroilla ja poliittisten järjestelmien eroilla. Esimerkiksi Kiinan, jossa keskimääräinen älykkyysosamäärä on 100, matala bruttokansantuote (4 500 Yhdysvaltain dollaria) johtuu maassa pitkään vallinneesta tehottomasta talousjärjestelmästä. Sen sijaan verrattain matalan ÄO:n (78) Qatarin korkea BKT (17 000 USD) on seurausta maan runsaista öljyvaroista.

Tutkimuksessa käytettyä metodiikkaa on voimakkaasti kritisoitu, ja Tatu Vanhasta epäiltiin myös syrjintärikoksesta. Kirja on saanut kiitosta joiltakin tutkijoilta, kuten J. Philippe Rushtonilta.[1] Pertti Tötön mukaan kirjan päätelmä ÄO:n suorasta vaikutuksesta kansojen varallisuuseroihin on virheellinen, mutta väestön ÄO:lla vaikuttaa olevan suuri epäsuora vaikutus talouden kehitykseen useiden väliin tulevien muuttujien kautta.[2]

Valtioiden väliset älykkyyserot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjan eniten keskustelua herättänyt osuus oli taulukko, johon oli eri lähteistä koottu mittaustulokset tai esitetty arviot maapallon maiden keskimääräisistä älykkyysosamääristä.

Valtio Keskimääräinen ÄO
Hongkong 107
Etelä-Korea 106
Japani 105
Taiwan 104
Singapore 104
Itävalta 102
Saksa 102
Italia 102
Alankomaat 102
Ruotsi 101
Sveitsi 101
Belgia 100
Kiina 100
Uusi-Seelanti 100
Yhdistynyt kuningaskunta 100
Unkari 99
Puola 99
Espanja 99
Australia 98
Tanska 98
Ranska 98
Norja 98
Yhdysvallat 98
Kanada 97
Tšekki 97
Suomi 97
Argentiina 96
Venäjä 96
Slovakia 96
Uruguay 96
Portugali 95
Slovenia 95
Israel 94
Romania 94
Bulgaria 93
Irlanti 93
Kreikka 92
Malesia 92
Thaimaa 91
Libya 90
Valtio Keskimääräinen ÄO
Peru 90
Turkki 90
Indonesia 89
Suriname 89
Kolumbia 88
Brasilia 87
Irak 87
Meksiko 87
Samoa 87
Syyria 87
Libanon 86
Filippiinit 86
Marokko 86
Kuuba 85
Egypti 85
Iran 84
Marshallinsaaret 84
Puerto Rico 84
Fidži 83
Intia 81
Ecuador 80
Qatar 80
Barbados 78
Nepal 78
Guatemala 78
Sambia 77
Kongon tasavalta 73
Uganda 73
Jamaika 72
Kenia 72
Etelä-Afrikka 72
Sudan 72
Tansania 72
Ghana 71
Nigeria 67
Zimbabwe 66
Kongon dem. tv. 65
Sierra Leone 64
Etiopia 63
Päiväntasaajan Guinea 59

Tutkimuksen vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhasen ja Lynnin tutkimus, jota Vanhanen esitteli myös Tieteessä tapahtuu -lehdessä,[3] joutui arvostelun kohteeksi Suomessa,[4][5][6] mutta sai osakseen myös ymmärrystä.[2][7][8]

Eettinen kritiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historian professori Juha Sihvolan mukaan Vanhanen tulkitsi mittaustuloksia väärin ja teki niistä poliittisia johtopäätöksiä, joiden tukena olivat rasistiset taustaoletukset. Sihvolan mukaan "tiedeyhteisön ei pitäisi hyväksyä Vanhasen tutkimuksia vakavasti otettavina puheenvuoroina vaan rinnastaa ne astrologiaan, kreationismiin ja holokaustin kieltämiseen."[9]

Kasvatustieteen professori Kari Uusikylä onnitteli pääministeri Matti Vanhasta siitä, että tämä tyylikkään asiallisesti teki pesäeron isänsä ajatuksiin, joista hän yksilönä ei ollut vastuussa. Uusikylän mukaan jokaisen Suomen pääministerin ja hallituksen on kannettava vastuunsa siitä, mitkä ovat Suomen todelliset perusarvot.[10]

Hannu Virtasen mukaan älykkyystestit olivat epäeettisiä, koska niillä voidaan leimata ihmisryhmiä. Siksi niistä tulisi kansainvälisellä sopimuksella luopua.[11]

Venäläinen lehti Ruskij Kurier kertoi, että Tatu Vanhanen on hyvin tunnettu pienessä piirissä, jossa on vaikuttanut saksalaisia ja italialaisia fasisteja ja jolla on suhteita Etelä-Afrikan apartheidiin. Artikkeli kertoi, että Vanhanen on toiminut 50 vuotta opettajana ja ehtinyt kouluttaa paljon opiskelijoita, joista monet kuuluvat nykyisin Suomen poliittiseen eliittiin.[12]

Suomessa Lynnin ja Vanhasen kirjasta nousi kohu Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä 8/2004 olleesta artikkelista "Professori Vanhasen uusi rotuoppi".[13][14] Artikkeli julkaistiin kaksi vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen. Oman lisänsä julkiseen reaktioon antoi se, että Tatu Vanhanen oli silloisen pääministeri Matti Vanhasen isä.[15]

Helsingin Sanomien mukaan "Tampereen yliopiston entinen valtio-opin professori kertoo haastattelussa, että hänen ja brittiläisen professorin Richard Lynnin tutkimusten mukaan eurooppalaiset ja pohjoisamerikkalaiset ovat älykkäämpiä kuin afrikkalaiset", ja että älykkyyserojen taustalla on evoluutio.[16] Vanhasta syytettiin tiedotusvälineissä rasismista, koska hänen mielestään Afrikan maiden alhainen elintaso on seurausta afrikkalaisten matalasta älykkyysosamäärästä.

Keskusrikospoliisi harkitsi esitutkinnan aloittamista siitä, oliko Tatu Vanhanen syyllistynyt kiihotukseen kansanryhmää vastaan. Keskusrikospoliisin apulaispäällikkö Jari Liukku kertoi, että poliisi kerää aineistoa, jonka perusteella selvitetään, onko Vanhanen syyllistynyt rikokseen esitellessään ajatuksiaan.[16] Vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen piti väitteitä matalasta älykkyysosamäärästä jo sinänsä panetteluna ja katsoi niiden ylittävän rikostutkinnan kynnyksen. "Jos sanotaan ihan selvästi, että tiettyyn etniseen alkuperään kuuluvat ihmiset ovat tyhmempiä kuin toiset etnisen alkuperänsä vuoksi, niin kyllä se minun mielestäni on panettelua", perusteli Puumalainen näkemystään.[15]

Selvityksen jälkeen poliisi päätyi siihen, ettei asiassa ole syytä epäillä rikosta eikä esitutkintaa tarvita.[17] Saman totesi myöhemmin valtakunnansyyttäjä viitaten perustuslaissa säädettyyn sananvapauteen sekä tieteen harjoittamisen vapauteen.[13]

Tieteellinen kritiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääosa kirjaan kohdistetusta kritiikistä kohdistui älykkyyttä koskevien mittaustulosten reliabiliteettiin ja validiteettiin. Kansainvälisesti tutkimuksen tilastollisia menetelmiä ovat kritisoineet esimerkiksi Volken[18] sekä Jones ja Schneider.[19]

Osa kritiikistä perustuu siihen, että älykkyyttä ei voi lainkaan mitata.[20] Hannu Virtasen mukaan älykkyystestit eivät kuvaa mitään inhimillistä ominaisuutta.[11]

Vanhanen ja Lynn eivät tehneet ÄO-mittauksia maittain itse, vaan käyttivät olemassa olevaa aineistoa. Puuttuvat mittaustulokset korvattiin laskemalla keskiarvoja olemassa olevista tutkimuksista.[4][21] Esimerkiksi El Salvadorin tulos 84 saatiin laskemalla keskiarvo sen kahden naapurimaan Guatemalan (79) ja Kolumbian (88) tutkimuksista. Kiinan tulosta 109,4, joka oli saatu Shanghaissa tehdystä tutkimuksesta, laskettiin kuudella pisteellä, koska tutkijat olettivat Kiinan maaseudun tulosten olevan alhaisempia.

Ongelmana on pidetty myös sitä, että joidenkin maiden älykkyystulokset oli saatu yleistämällä jostakin pienestä ryhmästä kauan sitten tehty otos koko maata nykyään koskevaksi.[4] Esimerkiksi Päiväntasaajan Guinean keskimääräinen ÄO-luku (59) oli saatu Leon J. Kaminin mukaan vammaisten lasten muodostaman ryhmän tulosten perusteella (s. 6). Ottaakseen huomioon Flynnin ilmiön vaikutuksen tutkijat myös muuttivat vanhempien tutkimuksien keskiarvoja.[22] Testauskielenä ei aina käytetty tutkittavien äidinkieltä. Tämä pätee etenkin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa tehtyihin tutkimuksiin, joiden tulokset olivat erityisen matalia.

Pertti Töttö katsoi, että kritiikki Lynnin ja Vanhasen esittämiä älykkyyden mittaustuloksia kohtaan oli liioiteltua. PISA-tutkimuksen tulokset korreloivat vahvasti Vanhasen ja Lynnin esittämien kansallisten älykkyysmittausten tulosten kanssa eikä kokonaistulos muuttunut, kun maan pisteytystä arvioitiin naapurimaan avulla.[23][24]

Antero Malin ja Juhani Rautapuro katsovat, että muuttujien epälineaarisuus ja havaintojen riippumattomuus aiheuttavat tulkinnalle lisäongelmia, samoin kysymys korrelaatiokertoimen suunnasta.[4] Myös Markus Jokelan mukaan älykkyyden ja BKT.n välinen korrelaatioyhteyden voisi tulkita tarkoittavan, että BKT vaikuttaa väestön älykkyyteen eikä päinvastoin.[5]

Pertti Töttö on huomauttanut, että suuri osa Lynnin ja Vanhasen tutkimukseen kohdistuneesta kritiikistä meni ohi maalin, sillä tutkijoiden aiheena eivät olleet väestöjen älykkyyserot, jotka on tunnettu jo sata vuotta, vaan niiden suhde maiden taloudelliseen menestykseen.[25] Töttö analysoi uudelleen Lynnin ja Vanhasen esittämiä lukuja lisäämällä malliin joukon uusia muuttujia ja maita ja kokeilemalla erilaisia tilastollisia ratkaisuja. Tulosten mukaan ÄO ei selittänyt talouden kehitystä suoraan, mutta sovelletun rakenneyhtälömallin mukaan ÄO:lla näyttää olevan siihen epäsuorista vaikutuksista koostuva huomattava kokonaisvaikutus. ÄO siis vaikutti kansojen varallisuuseroihin väestön paremman lukutaidon, korkeamman koulutustason, parempien instituutioiden ja muiden välittävien tekijöiden kautta.[26]

Vuonna 2006 Lynn ja Vanhanen julkaisivat teoksen IQ and Global Inequality, jossa he vastaavat esitettyihin kritiikkeihin, esittävät lisää ÄO-testituloksia eri maista ja tarkastelevat testitulosten yhteyksiä sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen mittareihin.

  • Töttö, Pertti: Paljonko on paljon?: Luvuilla argumentoinnista empiirisessä tutkimuksessa. Tampere: Vastapaino, 2012. ISBN 978-951-768-407-1
  1. Ruston, Philippe: The Intelligence Of Nations VDare. 27.2.2002. Viitattu 3.7.2025.
  2. a b Töttö 2012, s. 211–239
  3. Vanhanen, Tatu: Globaalisten kehityserojen juuret ihmisten erilaisuudessa. Tieteessä tapahtuu, 2004, nro 5. Artikkelin verkkoversio.
  4. a b c d Malin, Antero & Rautapuro, Juhani: Globaaliset kehityserot ja älykkyys. Tieteessä tapahtuu, 2004, nro 7. Artikkelin verkkoversio.
  5. a b Jokela, Markus: Pituus ja kansojen varallisuus. Tieteessä tapahtuu, 2004, nro 7. Artikkelin verkkoversio.
  6. Portin, Petteri: Vanhasen tutkimus on kauttaaltaan virheellinen. Tieteessä tapahtuu, 2004, nro 7. Artikkelin verkkoversio.
  7. Leikola, Anto: Älyn poliittisesta korrektiudesta. Tieteessä tapahtuu, 2004, nro 7. Artikkelin verkkoversio.
  8. Pekka Nuortevax. 2004.: Tatu Vanhanen sijaiskärsijänä tieteen reformaatiossa. Tieteessä tapahtuu, 2004, nro 8, s. 42-43. Artikkelin verkkoversio.
  9. Sihvola, Juha: Yksilö edustaa itseään, ei ihonväriä Helsingin Sanomat. 15.8.2004. Viitattu 3.7.2025.
  10. Uusikylä, Kari: Älyn sokea ihannointi vaaraksi ihmiselle Helsingin Sanomat. 25.8.2004. Viitattu 3.7.2025.
  11. a b Virtanen, Hannu: Vanhasen teoria on sosiaalidarwinismia. Tieteessä tapahtuu, 2004, nro 8, s. 40-42. Artikkelin verkkoversio.
  12. Kaurala, Hanna: Venäläislehti esitteli Suomen rasismikohua Helsingin Sanomat. 19.8.2004. Viitattu 3.7.2025.
  13. a b Valtakunnansyyttäjänvirasto - Etusivu www.vksv.oikeus.fi. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 2.7.2025.
  14. Nieminen, Tommi: Professori Vanhasen uusi rotuoppi. Helsingin Sanomat. Kuukausiliite, elokuu 2004, nro 8, s. 36-39.
  15. a b Uimonen, Risto: Kaleva.plus www.kaleva.fi. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 3.7.2025.
  16. a b Tolvanen, Kristiina: Poliisi harkitsee esitutkintaa Tatu Vanhasen lausuntojen vuoksi Helsingin Sanomat. 12.8.2004. Viitattu 2.7.2025.
  17. KRP:n tiedote 12.8.2004. KRP ei aloita esitutkintaa Vanhasen lausunnoista
  18. Volken, T. (2003), "IQ and the Wealth of Nations. A Critique of Richard Lynn and Tatu Vanhanen's Recent Book." European Sociological Review 19 (4), September 2003 (Arkistoitu – Internet Archive)
  19. Jones, G.,& Schneider, W. J.(2006), Intelligence, Human Capital, and Economic Growth: A Bayesian Averaging of Classical Estimates (BACE) Approach. Journal of Economic Growth, March 2006, 11:71-93 (Arkistoitu – Internet Archive)
  20. Portin. Petteri: Vanhasen tutkimus on kauttaaltaan virheellinen. Tieteessä tapahtuu, 2004, nro 7, s. 36-37. Artikkelin verkkoversio.
  21. Antero Malin & Juhani Rautopuro: Maiden vaurauseroja ei selitetä oikoteitse Helsingin Sanomat. 23.8.2004.
  22. Kamin, Leon J.: African IQ and Mental Retardation. South African Journal of Psychology, 2006, 36. vsk, nro 1, s. 1-9. Artikkelin verkkoversio.
  23. [1] (Arkistoitu – Internet Archive)
  24. Töttö Pertti: Kuvaako älykkyysosamäärä mitään? Tieteessä tapahtuu, 2005, nro 1. Artikkelin verkkoversio.
  25. Töttö 2012, s. 141–142
  26. Töttö 2012, s. 238–239

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]