Halo 2

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Halo 2
Kansikuvassa päähenkilö Master Chief.
Kansikuvassa päähenkilö Master Chief.
Kehittäjä Bungie Studios[a]
Julkaisija Microsoft Game Studios
Suunnittelija Paul Bertone, Jaime Griesemer
Käsikirjoittaja Joseph Staten
Taiteilija Marcus Lehto
Säveltäjä Martin O’Donnell
Michael Salvatori
Pelisarja Halo
Pelimoottori Halo -pelimoottori
Havok-fysiikkamoottori[4]
Julkaistu Xbox
  • NA 9. marraskuuta 2004
  • JP 11. marraskuuta 2004
  • EU 11. marraskuuta 2004
Microsoft Windows[5]
  • AUS 17. toukokuuta 2007
  • NA 31. toukokuuta 2007
  • EU 8. kesäkuuta 2007
  • JP 21. kesäkuuta 2007
Lajityyppi ensimmäisen persoonan ammuntapeli
Pelimuoto yksinpeli, yhteistyöpeli, moninpeli
Ikäluokitus PEGI: 16
ESRB: M Virheellinen ESRB-arvo (Mature)
Alusta Microsoft Windows
Xbox
Xbox One (Halo: The Master Chief Collection)
Jakelumuoto DVD
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla

Halo 2 on yhdysvaltalaisen Bungie Studiosin kehittämä ja Microsoft Game Studiosin julkaisema ensimmäisen persoonan ammuntapeli. Se julkaistiin vuonna 2004 Xboxille sekä kesäkuussa 2007 Windows Vista -käyttöjärjestelmää käyttäville tietokoneille.[5] Peli on jatko-osa Halo: Combat Evolvedille. Etenkin sen moninpeli oli suosittu ja säilytti pitkään asemansa Xbox Live -palvelun pelatuimpana pelinä vielä Xbox 360:n julkaisun jälkeenkin.[6]

Halo 2:ssa ohjataan joko geneettisesti muunneltua supersotilas Master Chiefiä tai muukalaisrotuun kuuluvaa Arbiteria. Peli sijoittuu tulevaisuuteen 2500-luvulle. Ihmiskunta on käynyt vuosikymmeniä sotaa uskonnollista muukalaisliittouma Covenantia vastaan, joka on pelin alussa hyökännyt Maahan. Sodan tapahtumia seurataan kummankin osapuolen näkökulmasta.

Peli sai positiivisen vastaanoton kriitikoilta ja sen valikoitujen arvosteluiden painotettu pistekeskiarvo 95 pistettä sadasta Metacritic-sivustolla.[7] Xbox.com -sivuston mukaan pelillä on voittanut ainakin 34 palkintoa.[8] Windows-versio ei kuitenkaan saanut yhtä lämmintä vastaanottoa, sillä sen keskiarvo Metacriticissä on 72 pistettä sadasta.[9]

Pelaaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vasemmassa alakulmassa on liiketunnistin, sen päällä energiakilpi, vasemmassa yläkulmassa kranaattien lukumäärä ja oikeassa yläkulmassa pelaajan kantamat aseet.

Halo 2 on ensimmäisen persoonan kuvakulmasta kuvattu ammuntapeli. Pelaajan tavoitteena on edetä suoraviivaisissa kentissä käyttäen hyväkseen niiltä löytyviä ajoneuvoja ja aseita, joita voi poimia myös kuolleilta vihollisilta. Pelissä taistellaan Covenant-muukalaisliittoumaa ja Flood-parasiittia vastaan. Pelattavia hahmoja on kaksi, geneettisesti muunneltu supersotilas Master Chief ja Elite-rotuun kuuluva Arbiter. Pelihahmoilla ei ole näkyvää terveyspalkkia, vaan sen tilalla on vahinkoa imevä energiakilpi. Tarpeeksi vahinkoa kerättyään kilpi sammuu ja pelaaja menettää sen jälkeen tulevista osumista terveyspisteitään. Lyhyen odottelun jälkeen sekä energiakilpi että terveyspisteet palautuvat ennalleen.

Pelaaja voi kantaa mukanaan kahta asetta ja kahdeksaa kranaattia, neljä kumpaakin kranaattityyppiä. Kranaattityyppejä ovat plasmakranaatit, jotka tarttuvat kiinni vihollisiin, sekä niitä tehokkaammat sirpalekranaatit. Myös mukana kannettavien ammusten määrää on rajattu. Joitakin aseita voi pitää samaan aikaan molemmissa käsissä. Tähtääminen on tällöin epätarkempaa ja pelaaja pudottaa toisen aseista lyödessään, heittäessään kranaatin tai vaihtaessaan asetta. Useimpiin Covenantin aseista ei voi poimia uusia ammuksia, vaan niiden loputtua ase on käyttökelvoton. Plasma-aseet ovat tehokkaita energiakilpiä vastaan, mutta voivat ylikuumentua jolloin niitä ei voi käyttää muutamaan sekuntiin. Ihmisten aseet eivät voi ylikuumentua ja niihin voi poimia lisää ammuksia, mutta ne täytyy ladata lippaan tyhjennyttyä.

Tekoälyhahmot osaavat ajaa ja ampua ajoneuvoilla. Useimmilla Covenantin kulkuneuvoilla on mahdollisuus käyttää työntöavustusta, jolloin nopeus kasvaa, mutta haittapuolena silloin ei voi ampua. Osa ajoneuvoista vaatii useamman henkilön yhteistyötä. Uutena ominaisuutena Halo 2:ssa voi kaapata lähellä olevan vihollisen ajoneuvon, jolloin edellinen kuljettaja menettää osan energiakilvestään. Myös tekoäly osaa kaapata ajoneuvoja.

Kampanjaa voi pelata yksin tai korkeintaan kahden pelaajan jaetulta ruudulta ja siinä on neljä vaikeustasoa. Vaikeimmalla Legendary-vaikeustasolla toisen pelaajan kuollessa peli palautuu edelliselle tarkistuspisteelle, muilla vaikeustasoilla pelaaja syntyy uudelleen toisen pelaajan ollessa turvallisessa paikassa. Pelin kenttiin on piilotettu runsaasti pääsiäismunia, salaisia viestejä, aseita, ajoneuvoja ja pääkalloja, joista jälkimmäiset ovat eräänlaisia huijauskoodeja. Valtaosa pääkalloista on kerättävissä vain vaikeimmalla vaikeustasolla. Ne voivat kytkeä päälle ominaisuuksia, jotka vaikeuttavat tai muuttavat pelikokemusta.

Pelin päähenkilöillä on erilaisia ominaisuuksia. Master Chiefillä on taskulamppu, Arbiterilla on sen sijaan lyhytkestoinen näkymättömyys, joka katoaa pelaajan vahingoittuessa. Toisin kuin Combat Evolvedissa, Halo 2:ssa ei voi vahingoittua putoamalla liian korkealta.

Moninpeli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halo 2:n moninpelissä pelaajat keräävät pisteitä vihollispelaajia tappamalla ja suorittamalla erilaisia tavoitteita. Combat Evolvedin tapaan moninpeliä voi pelata korkeintaan neljän pelaajan jaetulta ruudulta tai lähiverkon kautta, joiden lisäksi peli tuki Xbox Liven kautta pelattavaa moninpeliä. Windows-version moninpeli käytti Games for Windows – Live -palvelua.[10] Peli pysyi Xbox Liven pelatuimpana pelinä vielä Xbox 360:n julkaisun jälkeenkin.[6] Moninpeli sisälsi alun perin 11 karttaa, mutta sai vielä julkaisunsa jälkeen toiset 11 karttaa lisää.[11][12]

Moninpelissä on seitsemän pelimuotoa. Slayer on Halon versio deathmatchista, jossa ensimmäisenä vaadittavan tappomäärän saanut osapuoli voittaa. Oddballissa tarkoituksena on pitää kentälle sijoitettua palloa hallussaan vaadittavan ajan. Capture the Flagissa joukkueet yrittävät kuljettaa vastustajajoukkueen lipun omaan tukikohtaansa. King of the Hillissä taistellaan pelin määräämän alueen hallinnasta. Assaultissa tavoitteena on räjäyttää pommi vihollisjoukkueen tukikohdassa. Territories-pelimuodossa joukkueen täytyy hallita useita alueita samanaikaisesti voittaakseen. Juggernautissa yhdestä pelaajasta tehdään muita vahvempi ja hänet laitetaan muita pelaajia vastaan.[11] Lisäksi pelaajat voivat isännöidä yksityisiä otteluita, joissa on useita muokkausvaihtoehtoja.[11]

Pelaajat aloittavat ottelut samoilla varusteilla, mutta pelin edetessä kentiltä voi poimia parempia aseita ja varusteita. Kentälle ilmestyy uusia aseita vähän aikaa samalla paikalla olleen aseen häviämisen jälkeen. Kentillä on myös poimittavia erikoiskykyjä, kuten tehokkaampi energiakilpi ja lyhytaikainen näkymättömyys. Pelaajan kuollessa hän syntyy uudelleen muutaman sekunnin kuluttua mahdollisimman turvalliseen paikkaan. Uudelleensyntymisaika on yleensä lyhyempi Slayerissa ja pidempi tavoitteellisissa pelimuodoissa. Joukkueet ja pelaajat voivat ennakoida vastustajien uudelleensyntymispaikkoja hallitsemalla tiettyjä alueita kartasta.

Halo 2 sisälsi uuden pelinhakusysteemin. Pelaaja pystyi valitsemaan haluamansa pelilistan (engl. playlist), jolloin peli pyrki etsimään ottelun pohjautuen muun muassa pelaajan taitotasoon, maantieteelliseen sijaintiin ja peliseurueen kokoon.[13] Pelilistat olivat erilaisia karttojen ja pelimuotojen sekoituksia, joissa pelattava pelimuoto ja kartta valittiin satunnaisesti ennen pelin alkamista. Jotkut pelilistoista käyttivät ranking-järjestelmää, osa pelilistoista ei käyttänyt ranking-järjestelmää, jolloin niitä kutsuttiin sosiaalisiksi pelilistoiksi (social). Ranking-järjestelmässä oli 50 tasoa. Järjestelmä toimi hieman elo-luvun tavoin. Taso nousi voittaessa ja laski hävitessä, mutta ansaittujen tasopisteiden määrä riippui myös pelaajien välisestä tasoerosta.[14]

Microsoft ilmoitti sulkevansa alkuperäisen Xboxin Live-palvelun huhtikuussa 2010, minkä myötä myös Halo 2:n moninpeli sulkeutui.[15] Osa pelaajista kuitenkin jäi palvelimille niiden virallisesti sulkeuduttua, viimeisen poistuttua vasta 25 päivää myöhemmin. Myös Microsoft huomioi moninpelin viimeiset pelaajat tarjoamalla heille pääsyn Halo: Reachin beetaan.[16] Windows-version palvelimien oli tarkoitus sulkeutua helmikuussa 2013 vähäisen pelaajamäärän vuoksi.[17] Sulkemista kuitenkin lykättiin kesäkuuhun asti, mutta lopulta se suljettin lähes kaksi ja puoli vuotta myöhemmin, minkä jälkeen yhteisö on huolehtinut verkkomoninpelin toimivuudesta.[18][19]

Tarina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Alkuasetelma ja hahmot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halo 2 sijoittuu 2500-luvulle ja sen tapahtumat alkavat pian Halo: First Strike -romaanin jälkeen. Ihmiskunta asuttaa useita planeettoja, jonka on mahdollistanut matkustaminen ylivalonnopeudella. Muukalaisliittouma Covenant on käynyt sotaa ihmiskuntaa vastaan vuosikymmeniä ja on voittamassa sotaa runsaslukuisempien joukkojensa ja kehittyneemmän teknologiansa ansiosta. Covenant palvoo muinaista Forerunner-rotua jumalinaan ja sillä on useita uskonnollisia johtajia, profeettoja. Päähenkilö Master Chief on geneettisesti muunneltu Spartan-II -supersotilas. Hänen mukanaan kulkee Cortana-niminen tekoäly.

Tärkeän Reach -planeetan tuhouduttua ihmiskunnan suurimman ryhmittymän United Nations Space Commandin (lyh. UNSC) Pillar of Autumn -avaruuslaiva tekee hyperavaruushypyn johdattaakseen Covenantin poispäin Maasta. Se löytää sattumalta Halo-rengasmaailman, jonka aktivoimalla Covenant uskoo pelastuvansa. Todellisuudessa Halo on valtava ase, joka hävittää Flood-parasiitin ravintonaan käyttämän älyllisen elämän 25 000 valovuoden säteeltä, näännyttäen Floodin lopulta nälkään. Halosta huolehtiva tekoäly 343 Guilty Spark yrittää saada Master Chiefin laukaisemaan Halon, mutta Master Chief onnistuu tuhoamaan renkaan. Master Chief ja Cortana palaavat Maahan.

Juoni

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarina alkaa High Charitylta, joka on Covenantin liikkuva pääkaupunki. Eliteihin kuuluva komentaja Thel ’Vadam saapuu oikeudenkäyntiinsä, jossa hänet tuomitaan syylliseksi Halo-renkaan tuhoutumiseen. ’Vadameelta otetaan pois hänen sotilasarvonsa ja hän joutuu Brute-päällikkö Tartaruksen kiduttamaksi. Maassa Master Chief ja kersantti Avery Johnson palkitaan toiminnastaan Halolla. Lordi Terrance Hood palkitsee sotilaat ja komentaja Miranda Keyesin, joka ottaa palkinnon vastaan ensimmäisellä Halolla kuolleen isänsä kapteeni Jacob Keyesin sijasta.

Kesken palkintoseremonian Covenantin laivue yrittää hyökkäystä Maahan. UNSC onnistuu torjumaan valtaosan hyökkäyksestä, mutta korkea-arvoista Katumuksen profeettaa kuljettava Covenantin risteilijä pääsee hyökkäämään New Mombasan kaupunkiin. Master Chief auttaa hyökkäyksen torjumisessa ja Katumuksen profeetta joutuu pakenemaan nopeasti hyperavaruushypyllä. Master Chief, Cortana, Johnson ja Keyes seuraavat risteilijää UNSC:n In Amber Clad -aluksella ja löytävät aiemmin tuntemattoman Halo-renkaan. Ymmärtäessään Halon aiheuttaman vaaran Keyes lähettää Master Chiefin tappamaan Katumuksen profeetan, Keyesin ja Johnsonin yrittäessä sillä välin löytää Halon aktivoimiseen vaadittavaa avainta, Indexiä.

Toisaalla Covenantin korkea-arvoiset profeetat toteavat Halon tuhoutumisen olleen Thel ’Vadameen vika, mutta tarjoavat ’Vadameelle Elitejen korkeinta mahdollista arvoa, Arbiteria. Matkallaan ensimmäiselle tehtävälleen tappamaan harhaoppista johtajaa hän kohtaa 343 Guilty Sparkin, jota Covenant kutsuu oraakkeliksi. Guilty Spark tuo Arbiterin takaisin High Charitylle. Katumuksen profeetan lähettää hätäkutsun, jolloin sekä High Charity että Covenantin laivue saapuvat uudelle Halolle juuri ennen kuin Master Chief tappaa profeetan. Joutuessaan avaruudesta tulevan pommituksen kohteeksi Master Chief hyppää järveen, josta hänet pelastaa Floodia johtava Gravemind.

Katumuksen profeetan kuolema aiheuttaa riitoja Covenantin rotujen välillä, kun profeetat antavat Bruteille Elitejen perinteisen tehtävän profeettojen puolustajina. Arbiter löytää Halon aktivoimiseen vaadittavan Indexin ja sieppaa sitä myös etsivät Keyesin ja Johnsonin. Arbiter kohtaa Tartaruksen, joka kertoo profeettojen määränneen Elitet tuhottaviksi ja pudottaa Arbiterin syvään kuiluun.

Gravemind pelastaa myös Arbiterin. Gravemind paljastaa Arbiterille Halon aktivoimisen johtavan Covenantin, ihmiskunnan ja Floodin tuhoutumiseen, ja lähettää Master Chiefin ja Arbiterin eri paikkoihin estämään Halon aktivoimisen. Gravemind teleportoi Master Chiefin High Charitylle, jossa Covenantin sisällä on syttynyt sisällissota. Floodin ohjaama In Amber Clad törmää kaupunkiin ja Cortana ymmärtää Gravemindin käyttäneen heitä harhautuksena levittääkseen Floodia Halon ulkopuolelle. Flood tartuttaa koko kaupungin ja tappaa samalla Armon profeetan. Totuuden profeetta käskee Tartaruksen ottaa Keyesin ja Johnsonin mukaansa Halon komentokeskukseen ja aktivoida renkaan. Master Chief seuraa Totuuden profeetaa tämän käyttämään avaruusalukseen Cortanan jäädessä tuhoamaan High Charityä.

Arbiterin Gravemind lähetetti Halon pinnalle. Johnsonin avustuksella hän pääsee komentokeskukseen, jossa Arbiter yrittää vakuuttaa Tartarukselle profeettojen valehdelleen heille. Tartarus uskoo kuitenkin yhä profeettoja ja aktivoi renkaan vihaisesti. Arbiter ja Johnson tappavat Tartaruksen, jolloin Keyes poistaa Indexin ja deaktivoi Halon. Sen sijasta, että rengas sammuisi kokonaan, kaikki Halo-systeemin renkaat menevät eräänlaiseen valmiustilaan, jolloin ne kaikki voidaan laukaista etäisestä kohteesta, jota Guilty Spark kutsuu Arkiksi (engl. The Ark). Totuuden profeetan alus saapuu Maassa käytävään taisteluun. Lordi Hood kysyy Master Chiefiltä mitä hän tekee aluksen sisällä, johon Master Chief vastaa lopettavansa taistelun.

Lopputekstien jälkeen tulevassa kohtauksessa Gravemind saapuu High Charitylle, jossa Cortana lupautuu vastaamaan Gravemindin kysymyksiin.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Kehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
” Katsoimme pientä fanien joukkoa jotka pystyivät pelaamaan sitä ja huomasimme kuinka he nauttivat siitä. Kysyimme itseltämme voisimmeko tuoda saman kokemuksen kaikille. Se olisi jotain todella erikoista, todella ainutlaatuista ”

– Kehittäjä Chris Butcher 16 pelaajan moninpelistä.[20]

Halo-pelisarjan ei alun perin ollut tarkoitus olla trilogia, mutta Combat Evolvedin menestyttyä hyvin jatko-osa oli odotettavissa. Bungien käsikirjoittaja Joseph Staten kertoi Bungiella olleen Combat Evolvedin kehittämisen aikana ajatuksia tarinan ja pelikokemuksen laajentamisen suhteen, jotka eivät olisi mahtuneet yhteen peliin. Hänen mukaansa pelin julkaisseen Microsoftin tuki antoi studiolle mahdollisuuden palata Combat Evolvedin kehityksen aikana haudattuihin ideoihin.[20]

Yksi Halo 2:n tärkeimmistä ominaisuuksista oli verkkomoninpeli. Halo: Combat Evolvedin moninpeli toimi lähiverkon kautta, joten monet pelaajista eivät koskaan pelanneet 16 pelaajalle tarkoitettuja isoja karttoja. Pelin kehittäjä Chris Butcher kertoi Bungien suunnitelleen aina pelin moninpelin ensin voidakseen hioa taistelua.[20]

Pelin tarina syntyi elementeistä, joita ei nähty Combat Evolvedissa. Käsikirjoittaja Jason Jones järjesteli ydinajatuksensa jatko-osan tarinan suhteen ja lähestyi niiden kanssa Statenia. Statenin mukaan yksi karsituista kohtauksista oli Miranda Keyesin petos, jossa Keyes kiinnittää Master Chiefin selkään pommin ja heittää tämän kuiluun. Staten arveli myöhemmin kohtauksen liittyneen vaikeaan eroon, jota Jones kävi läpi peliä kirjoittaessaan.[21]

Halo 2 julkistettiin virallisesti syyskuussa 2002 trailerin kera.[20] Ensimmäisen kerran pelistä näytettiin pelikuvaa vuoden 2003 Electronic Entertainment Expo -videopelimessuilla. Se esitteli uusia ominaisuuksia kuten paranneltuja grafiikkoja ja kahden aseen samanaikaista käyttämistä. Monet asiat pelikuvatrailerissa eivät kuitenkaan olleet valmiita; koko grafiikkamoottori jouduttiin hylkäämään ja trailerin pelialue ei koskaan päässyt lopulliseen peliin alueiden koon rajoittamisen vuoksi. Muutoksien seurauksena Halo 2:sta ei ollut pelattavaa versiota lähes vuoteen.[20]

Saadakseen pelin valmiiksi ajallaan Bungie joutui karsimaan yksin- ja moninpelin ominaisuuksia; jopa kolmasosa pelin ominaisuuksista karsittiin.[22] Eräs karsituista ominaisuuksista oli mahdollisuus juosta.[23] Chris Butcher kertoi studion asettaneen riman korkealle verkkopelin suhteen. Hänen mukaansa sen kehittäminen oli suuri haaste ja Bungie joutui jättämään useita asioita tekemättä pysyäkseen aikataulussa.[24] Vuosi ennen julkaisua Bungie teki ”kaikkien aikojen puristuksen” viimeistelläkseen pelin;[25] suunnittelija Jamie Griesemerin mielestä hienosäätövaiheen puute kehityksen lopussa oli suurin syy pelin vajavaisuuksiin.[26] Butcher kutsui peliä vain varjoksi siitä mitä se olisi voinut olla.[26] Bungien Frank O’Connorin mukaan myös kampanjan cliffhanger-lopetus johtui ajanpuutteesta.[25]

Windows-versio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvakaappaus Windows-versiosta.

Helmikuussa 2006 Microsoft kertoi Halo 2:n saapuvan Windows Vista -tietokoneille. Tarkoituksena oli kasvattaa Vistan myyntejä, mutta peli tuotiin pelattavaksi myös Windows XP -koneille kolmannen osapuolen toimesta.[27][28] Käännöstyöhön Windowsia varten muodostettiin pieni Hired Gun -ryhmä, joka työskenteli läheisesti Bungien kanssa.[3] Halo 2 oli yksi Games for Windows – Liven julkaisunimekkeistä ja sisälsi Xbox-versiota enemmän ominaisuuksia, kuten tuen saavutuksille, kenttäeditorin ja kaksi uutta moninpelikarttaa.[29]

Julkaisun oli alun perin tarkoitus tapahtua 8. toukokuuta 2007, mutta sitä lykättiin kesäkuun 6. päivään ”osittaisen alastomuuden” vuoksi. Pelin kenttäeditorin ”.ass” -virheilmoituksessa oli kuva kameralle takapuolta näyttävästä miehestä.[30] Microsoft tarjosi korjauspäivityksen alastomuuden poistamiseen sekä joutui korjaamaan ikärajoituksen pelin kannessa.[31] Toimenpiteet maksoivat Microsoftille noin puoli miljoonaa dollaria.[32]

Lisäsisältö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bungie julkaisi Halo 2:een neljä karttapakettia. Kolme ensimmäistä karttapakettia julkaistiin vuoden 2005 aikana, joista ensimmäinen, Bonus Map Pack, oli virvoitusjuomamerkki Mountain Dew’n sponsoroima ja julkaistiin ilmaiseksi. Se sisälsi kaksi karttaa, joista toinen oli uusioversio Combat Evolvedin Wizard-kartasta.[12] Killtacular Map Pack sisälsi niin ikään kaksi uutta karttaa.[12] Maptacular Map Packissa oli viisi karttaa, joista yksi oli uusi versio Halo: Combat Evolvedin Longest-kartasta.[12] Kaikki vuoden 2005 aikana julkaistut lisäkartat koottiin Halo 2 Multiplayer Map Pack -DVD:lle. DVD sisälsi myös Halo 2:n aseiden tasapainoa muokanneet päivitykset, dokumentin karttapakettien kehittämisestä ja ylimääräisen Another Day on the Beach -välianimaation.[33]

Maaliskuussa 2007 Bungien Frank O’Connor julkisti kaksi uutta karttaa moninpeliin ja kertoi julkaisuajankohdaksi huhtikuun.[34] Blastacular Map Packin julkaisi kuitenkin viivästyi toukokuun puolelle karttojen jakelussa ilmettyä ongelmia. Molemmat uusista kartoista olivat tuttuja jo Halo: Combat Evolvedista.[12] Bungie nollasi myös pelaajien ranking-tasot päivityksen yhteydessä.[35] 7. heinäkuuta Blastacular Map Packista tuli ilmainen ”Bungie-päivän” johdosta.[36]

Halo 2 Anniversary

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Halo: The Master Chief Collection

Halo 2 Anniversary on 343 Industriesin ja Saber Interactiven kehittämä uusioversio Halo 2:sta. Se julkaistiin osana Halo: The Master Chief Collectionia ja julkaistiin Halo 2:n kymmenvuotispäivänä. Uusia ominaisuuksia ovat muun muassa Forge-kenttäeditori ja mahdollisuus vaihtaa uusittujen ja vanhojen grafiikkojen väliltä.[37] Pelin välinäytökset on uudistanut Blur Studios ja moninpelikartoista seitsemän on tehty uusiksi.[38] The Master Chief Collection tuli tunnetuksi lukuisista sitä vaivanneista teknisistä ongelmista, joka vaikutti etenkin moninpelaamiseen.[39]

Musiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Martin O’Donnell.

Halo 2:n ääniraidan ovat säveltäneet pääasiassa Martin O’Donnell ja Michael Salvatori. Ääniraidalla esiintyy useita yhdysvaltalaisia rockyhtyeitä, kuten Breaking Benjamin, Incubus ja Hoobastank, sekä kitaristi Steve Vai. Sen on tuottanut Nile Rodgers.[40] Ensimmäinen osa ääniraidasta julkaistiin 9. marraskuuta 2004 ja toinen sarjamuotoista musiikkia sisältänyt osa 25. huhtikuuta 2006.[41][42] Toisen osan julkaisu myöhästyi oikeudellisten syiden vuoksi yli vuodella.[43] Volume 1 myi yli 100 000 kappaletta ollen ensimmäinen videopelin ääniraita, joka nousi Billboard 200 -listalle.[44][45]

Kesällä 2004 tuottaja Rodgers ja O’Donnell päättivät julkaista ääniraidan kahdella erillisellä CD:llä; ensimmäinen sisältäisi pelin kaikki teemat ja ”pelistä inspiroituneen” musiikin; toinen sisältäisi lopun musiikin pelistä, joka oli vielä keskeneräistä ensimmäisen osan julkaisuhetkellä.[46] Toisin kuin edeltejänsä, Halo 2:n ääniraita otti täyden hyödyn irti Dolby Digital 5.1 tilaäänestä.[47] O’Donnell halusi varmistaa, ettei pelissä ole yhtäkään täysin hiljaista kohtaa. Hän totesi eräässä haastattelussa ambient-musiikin olevan yksi tärkeimmistä tekijöistä immersion kannalta.[48]

Markkinointi ja julkaisu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Holden Commodore -auto, joka kiersi Australiaa markkinoimassa Halo 2:ta.

Halo 2 julkistettiin virallisesti syyskuussa 2002. Seuraavan vuoden E3-messuilla pelistä julkaistiin pelikuvaa ja uusia ominaisuuksia esitellyt traileri, jonka pelialue ei kuitenkaan päätynyt lopulliseen peliin.[20] Bungie näytti moninpelidemosta pelikuvaa ensimmäisen kerran vuoden 2005 E3-messuilla, jota lehdistö pääsi pelaamaan.[49] Lisäksi messuilla järjestettiin ennakkotapahtuma, johon kutsuttiin useita julkisuuden henkilöitä. Tapahtumapaikka sijaitsi yksityisessä kodissa Beverly Hillsissä, joka oli sisustettu Halo-teeman mukaisesti.[50]

Piraattiversio Halo 2:sta vuosi ennen julkaisua erinäisille internetin sivustoille. Peliä pystyi pelaamaan vain modatuilla konsoleilla, eikä se toiminut Xbox Livessä.[51] Microsoft lupasi selvittää vuodon lähteen, mutta vuotajia ei koskaan saatu kiinni.[51] Piraattisivustoilta ladattavissa ollut peli oli PAL-versio ja sisälsi ranskankielisen tekstityksen.[52]

Pelistä julkaistiin tavallisen version ohella myös rajattu keräilyversio, joka piti sisällään muun muassa Halo 2:n kehittämisestä kertovan dokumenttielokuvan ja taustatarinaa laajentavan Conversations from the Universe -vihkon.[53][54] Keräilyversion ohjevihko on kirjoitettu Covenantin näkökulmasta UNSC:n sijasta. Alkuperäinen kotelo on korvattu alumiinisella kotelolla, jossa on Halo 2:n logo. Vuonna 2005 peli julkaistiin osana Halo Triple Packia, joka sisälsi myös Halo: Combat Evolvedin ja Halo 2 Multiplayer Map Pack -DVD:n kartat.[55] Ennen Halo 3:n julkaisua Japanin markkinoille tuotiin Halo History Pack, joka piti sisällään Halo 2:n ja Combat Evolvedin.[56]

Peliä odotettiin innokkaasti ja se teki ennätyksen ennakkotilaajien määrässä yli puolellatoista miljoonalla ennakkotilaajallaan.[57] Yöjulkaisupaikkojen eteen muodostui pitkiä jonoja jotka keräsivät myös median huomion.[58] Halo 2 menestyi hyvin myyden julkaisupäivänään noin 2,4 miljoonaa kopiota ja tuottaen yli 125 miljoonaa dollaria. Näin ollen Halo 2 ohitti Spider-Man – hämähäkkimies -elokuvan kaikkien aikojen nopeiten tuottaneena viihdejulkaisuna.[59] Peli myi Isossa-Britanniassa 260 000 kappaletta ensimmäisellä viikollaan, joka teki siitä maan kolmanneksi nopeimmin myyneen videopelin.[60] Xbox.com raportoi kesäkuussa 2006, että Halo 2:ssa on pelattu yli puoli miljardia ottelua Xbox Livessä.[61] Halo 2:sta tuli myös Xbox-konsolin eniten myynyt peli. Heinäkuuhun 2007 mennessä peli oli myynyt yli kahdeksan miljoonaa kappaletta ja oli samaan aikaan Yhdysvaltain kaikkien aikojen viidenneksi eniten myynyt peli.[62][63]

I love bees

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

I love bees (lyh. ILB) on Halo 2:n markkinoinnissa käytetty pervasiivinen peli, jonka kehitti 42 Entertainment.[64] Pelin oikeassa elämässä tapahtuvien tehtävien ratkomiseen osallistui jopa 9 000 ihmistä ja verkon välityksellä 600 000 ihmistä.[65] Sen verkkosivuilla vieraili yli kolme miljoonaa ihmistä kolmen kuukauden aikana.[66] Markkinoinnin kohderyhmänä olivat nuoret miehet, mutta kampanja houkutteli myös naisia ja keski-ikäisiä miehiä.[67] I love bees palkittiin vuonna 2005 Game Developers Choice Awardsissa vuoden innovaationa ja asetettiin ehdolle Webby-palkinnon saajaksi.[68][69] Markkinointikampanja sai huomiota myös valtavirtamedialta ja esimerkiksi Wired-lehti kirjoitti sen suosiosta ja kertoi pelin vievän huomiota pois saman vuoden Yhdysvaltain presidentivaaleilta.[70]

Peli alkoi, kun aiemmin samantyyppisiin peleihin osallistuneille henkilöille lähetettiin hunajapurkkeja. Purkit sisälsivät kirjaimia, jotka yhdessä johdattivat I love bees -verkkosivustolle. Sivustolla oli ajastin huhtikuun 24. päivään.[71] Samoihin aikoihin Halo 2:n elokuvateattereissa esitetyissä trailereissa vilkkui ilovebees.com -osoite, joka ohjasi näennäisesti hakkeroidulle mehiläishoitoon liittyvälle sivustolle.[72][71] Itse pelaaminen koostui ympäri oikeaa maailmaa sijoitelluista tehtävistä, joita pelaajien tuli ratkoa lähes täysin ilman avustusta.[73] Tehtävän suoritettuaan pelaajayhteisö palkittiin uudella kuunnelmalla, joka avasi ilovebees.com -sivustolla esiintyneiden toimintahäiriöiden syitä.[74]

Bungie oli markkinointikampanjan aikana keskittynyt Halo 2:een, jonka vuoksi studio ei ehtinyt avustaa 42 Entertainmentia I love beesin tarinan kirjoittamisessa. Sen seurauksena tarina sivuaa vain etäisesti Halo-sarjan tapahtumia.[75] Halo 2:n käsikirjoittaja Joseph Staten kertoi vuonna 2004 antamassaan haastattelussa, ettei I love bees ei kuulu pelisarjan viralliseen kaanoniin.[76] Myöhemmin I love bees -sarjassa esiteltyjä hahmoja on kuitenkin esiintynyt Halo Graphic Novel -sarjakuva-albumissa sekä Halo Encyclopedia -opaskirjassa.[77][78] Frank O’Connor on myös kertonut pelisarjan uuden kehittäjän 343 Industriesin pitävän I love beesiä osana sarjan virallista kaanonia.[79]

Vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vastaanotto
Yhteispisteet
Kerääjä Pisteet
GameRankings 94,57% (Xbox)[80]
72,67% (PC)[81]
Metacritic 95/100 (Xbox)[7]
72/100 (PC)[9]
Arvostelupisteet
Julkaisu Pisteet
Edge 9/10[82]
Electronic Gaming Monthly 10/10/10[7]
Eurogamer 9/10[83]
Game Informer 10/10[84]
GameSpot 9,4/10 (Xbox)[85]
7,0/10 (PC)[86]
GameSpy 5/5 tähteä[87]
IGN 9,8/10 (Xbox)[53]
7,5/10 (PC)[88]
Thunderbolt 10/10[89]
Palkinnot
2004 Game Critics Awards: Paras konsolipeli[90]
2005 Game Developers Choice Awards: Ääniraidan erinoimaisuus[91]
2005 Interactive Achievement Awards: Vuoden konsolipeli, äänisuunnittelu[92]

Halo 2 sai hyvän vastaanoton kriitikoilta. Arvostelumenestystä mittaavan Game Rankings -sivuston laskema pistekeskiarvo pelille on 94.57% ja Metacriticin laskema valikoitujen arvostelujen painotettu pistekeskiarvo on 95 pistettä sadasta.[80][7] Halo 2 voitti lukuisia palkintoja, kuten parhaan konsolipelin palkinnon Game Critics Awardsissa sekä parhaan äänisuunnitelun Interactive Achievement Award -palkinnon.[90][92] Xbox.com -sivuston mukaan peli on voittanut ainakin 34 palkintoa.[8] Halo 2 säilytti asemansa Xbox Liven pelatuimpana pelinä vielä Xbox 360:n julkaisun jälkeenkin.[6]

Dome.fi -sivuston Thomas Puha kritisoi peliä uusien ratkaisujen puutteesta, mutta piti sitä toimivana kokonaisuutena. Puha kutsui moninpeliä ”fantastiseksi”.[93] Livegamers antoi Halo 2:lle lähes täydet pisteet ja kehui moninpelin monipuolisuutta sekä pelinhakua. Sivusto nosti esiin ajoittaiset ruudunpäivitysnopeuden heilahtelut kampanjassa, mutta kehui juonta ja musiikkia.[11] KonsoliFIN-sivuston arvostelija kutsui kenttäsuunnittelua paremmaksi kuin Halo: Combat Evolvedissa, mutta totesi kenttien arkkitehtuurin olevan samanlaista. Yleisesti ottaen peli oli hänen mielestään audiovisuaalisesti komea. Pelinhakua hän kutsui hyvin suunnitelluksi.[94]

Game Informerin Andy McNamara kehui pelattavuutta ja alkupuolella tapahtuvaa juonenkäännettä. Vaihtoehtoisen mielipiteen antanut Adam Biessener totesi uusien ominaisuuksien lisänneen pelin strategisuutta. Lisäksi hän ylisti kampanjaa ja sen uudelleenpeluuarvoa.[84] IGN:n Hillary Golsteinin mielestä tarina oli hyvin kerrottu, vaikkakin välianimaatioissa oli ajoittain ongelmia.[53] Toisaalta kampanja keräsi kritiikkiä; Edge-lehden Tony Mott kutsui tarinaa hämmentäväksi sekasotkuksi fanifiktiota ja Episodi II:n tyylistä politikointia.[82] GameSpot kritisoi pelin cliffhanger-lopetusta.[85] The Washington Postin arvostelija kirjoitti pelin olevan lyhyt, mutta kehui fysiikanmallinnusta ja yksityiskohtia.[95]

Moninpeli sai erittäin myönteisen vastaanoton. GameSpyn Will Tuttle julisti Halo 2:n olevan Xboxin visuaalisesti kaunein peli sekä paras moninpelikokemus. Hän olisi kuitenkin kaivannut Xbox Liven kautta pelattavaa yhteistyöpelitilaa.[87] Thunderbolt-verkkosivuston Josh Kramer suositteli peliä jokaiselle, joka on koskaan pelannut videopelejä.[89] IGN:n Glodstein kehui klaanijärjestälmän toteutusta ja tilastoseurannan monipuolisuutta Bungien verkkosivuilla.[53] Eurogamer kuvaili karttoja tyydyttävän kokoisiksi ja pelinhakua reiluksi.[96]

Vuonna 2007 julkaistu Windows-versio sai ristiriitaisemman vastaanoton. Sen pistekeskiarvo Game Rankingsissa 72,67% ja Metacriticissä 72 pistettä sadasta.[81][9] IGN:n Steve Butts kritisoi käännöksen teknisia ongelmia ja vanhentunutta ulkonäköä, ja antoi pelille arvosanaksi 7,5 pistettä kymmenestä. Hänen mielestään käännös ei sisältänyt tarpeeksi uusia ominaisuuksia oikeuttaakseen pelin uudelleen ostamisen, vaikkakin piti kenttäeditorista.[88] Gamespotin Jeff Gerstmann antoi pelille arvosanan 7/10 ja kehui niin ikään kenttäeditoria, mutta pelkäsi peliohjaimella pelaavien saavan epäreilun edun tähtäysavustuksesta.[86]

Palkinnot ja ehdokkuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhteisö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halo 2 tunnettiin laajasta yhteisöstään ja peli pysyi pitkään Xbox Liven pelatuimpien pelien listalla.[6] Yhteisö kehitti useita yksityisissä otteluissa pelattavia pelimuotoja, joiden pelaaminen saattoi nojata herrasmiessopimuksiin muokkausvaihtoehtojen vähäisyydestä johtuen. Jotkut pelimuodoista nousivat suureen suosioon ja esimerkiksi Infectionista on myöhemmissä peleissä tullut virallinen pelimuoto.[100] Pelaajat saattoivat myös halutessaan liittyä klaaniin, jonka kanssa saattoivat pelata.[53]

Yhteisö löysi pelistä lukuisia ohjelmointivirheitä. Pelaajat saattoivat lisäksi käyttää huijausohjelmia ja verkkopelaamisen haavoittuvuuksia nostaakseen ranking-sijoituksiaan, minkä lisäksi näiden tekniikoiden oppimiseksi perustettiin jopa verkkosivustoja.[101] Kehittäjä Bungie yritti jäljittää ja estää huijaamisesta kiinni jääneitä henkilöitä.[101] Superhyppääminen (engl. superbouncing) oli yksi tunnetummista ohjelmointivirheistä, joka mahdollisti huomattavasti tavallista korkeammalle hyppäämisen pelaajan osuessa reunaan tietyssä kulmassa ja kyykistyessä. Bungien työntekijät pitivät superhyppäämistä julkisissa otteluissa huijaamisena.[102] Muita tunnettuja ohjelmointivirheitä olivat niin kutsutut näppäinyhdistelmät, jotka olivat erityisen suosittuja kilpailullisessa yhteisössä, sillä niiden nähtiin nostavan pelaajilta vaadittavaa taitoa. Tunnetuimpia näppäinyhdistelmiä olivat BXR ja BXB, jotka sallivat pelaajan lyödä, peruuttaa lyömisanimaation ja joko ampua tai lyödä heti uudestaan, joka mahdollisti vihollisen tappamisen hyvin nopeasti. Kaksoislaukaus (double-shot) mahdollisti nopeamman ampumisen ja vaati tarkkaa ajoitusta.[103] Bungie piti näppäinyhdistelmiäkin huijaamisena, eikä niitä nähty enää pelin jatko-osissa.[104]

Erilaisten ohjelmointivirheiden vuoksi muodostui yhteisöjä, jotka keskittyivät kartoilta ulos pääsemiseen ja erilaisten niihin liittyvien haasteiden suorittamiseen.[105] Nopeuspelaamiseen erikoistuneet yhteisöt ovat myös hyötyneet niistä ja niiden avulla peli on läpäisty vaikeimmallakin vaikeustasolla noin puolessatoista tunnissa.[106] Halo 2:n pikapelaajia on myös kutsuttu satoja tuhansia katsojia keränneisiin Games Done Quick -hyväntekeväisyystapahtumiin.[107][108]

Halo 2:lla oli aktiivinen machinima-yhteisö. Machinima-sarjoista kuuluisin lienee Rooster Teethin tuottama Red vs. Blue, joka on kaikkien aikojen pisimpään jatkunut internetissä esitettävä sarja.[109] Se sai alkunsa jo Halo: Combat Evolvedin aikana, ja osa kolmannesta kaudesta sekä neljäs ja viides kausi kokonaisuudessaan on kuvattu Halo 2:ta käyttämällä.[110] Red vs. Blue kertoo kahden armeijan sodasta suljetussa kanjonissa ja sen kausia on julkaistu myös Netflixissä.[111] Toinen Halo 2:ssa tehty tunnettu machinima-sarja on keskusteluohjelma This Spartan Life, joka piti sisällään muun muassa haastatteluja ja komediaa. This Spartan Life voitti vuonna 2005 parhaan machinima-sarjan palkinnon Machinima Film Festivalilla.[112] The Codex -sarja kertoo ihmiskunnan taistelusta Covenantin invaasiota vastaan. Sarja voitti Halo-machinimaan keskittyvässä Rockets on Prisoner Awardsissa kuusi palkintoa ja Wired-lehden päätoimittaja Chris Anderson on kutsunut sitä parhaaksi näkemäkseen machinima-sarjaksi.[113][114]

Elektroninen urheilu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turnausjärjestäjä Major League Gaming järjesti valtaosan merkittävistä Halo 2 -turnauksista. Peli oli myös osana elektronisen urheilun olympialaisiksikin tituuleerattua World Cyber Gamesia, jonka voittivat Ogre1 ja Ogre2 -nimimerkeillä tunnetut yhdysvaltalaiset kaksoset Dan ja Tom Ryan.[115]

Halo 2 oli ensimmäinen Yhdysvaltain televisiossa näytetty kilpapelinimeke, kun USA Network aloitti Boost Mobile MLG Pro Circuit -sarjan esittämisen vuonna 2006.[116] Sponsoreina toimivat langattomaan tekniikkaan erikoistunut Boost Mobile ja automerkki Scion.[117] Sarjassa saivat erityisesti näkyvyyttä kolme joukkuetta, Final Boss, Carbon ja Str8 Rippin, joista ainakin yksi esiintyi jokaisessa sarjan jaksoista. Sarjaa esitettiin kaksi kautta, jonka aikana Major League Gaming käytti siihen rahaa yli kuusi miljoonaa dollaria.[118]

Suurin osa kilpailuista pelattiin neljällä neljää vastaan tai kaikki kaikkia vastaan, mutta esimerkiksi World Cyber Gamesin turnaus pelattiin kahdella kahta vastaan.[115] Suurimmat turnaukset saattoivat kerätä jopa yli kaksisataa joukkuetta.[119] Kilpailuissa pelattavissa pelimuodoissa oli joitakin eroavaisuuksia muuhun peliin verrattuna, kuten ajoneuvojen puuttuminen ja aseiden rajoitettu määrä.[120] Myös karttojen ja pelimuotojen määrää oli supistettu.[103] Turnauspelimuodoille oli oma pelilistansa, minkä lisäksi yhteisö järjesti yksityisiä kilpailullisia pelimuotoja käyttäviä otteluitaan.[121]

Halo 2:ta hallitsi lähes koko sen elinkaaren ajan Final Boss, joka tunnettiin myös nimillä Shoot to Kill ja Team 3D. Joukkueen ydin koostui kolmesta pelaajasta; Dan ”Ogre1” Ryanista, Tom ”Ogre2” Ryanista ja Dave ”Walshy” Walshista. Joukkue voitti suurimman osan turnauksista, eikä sijoittunut kertaakaan koko Halo 2:n aikana kahden parhaan ulkopuolelle.[122] Tiukoimman vastuksen Final Bossille tarjosi nuorista pelaajista koostunut Carbon, joka katkaisi Final Bossin yli vuoden mittaisen voittoputken otettuaan joukkueeseensa Eric ”Ghostayame” Hewittin. Carbon voitti vielä seuraavat kaksi turnausta, jonka jälkeen Final Boss hankki joukkueeseensa Michael ”Stronside” Cavanaughin.[122] Strongsiden liityttyä joukkueeseen Final Boss hävisi vain kaksi turnausta ennen Halo 3:een siirtymistä, yhden Str8 Rippinille ja yhden vanhalle kilpakumppanille Carbonille.[122]

Voittajajoukkueille maksetut palkinnot olivat tyypillisesti muutamien kymmenien tuhansien dollarien luokkaa, mutta esimerkiksi vuonna 2007 Las Vegasissa järjestetyn turnauksen voittajat tienasivat 100 000 dollaria, tehden siitä rahallisesti mitattuna suurimman Halo 2 -turnauksen.[123] Yhteensä palkintorahaa jaettiin pelin elinkaaren aikana noin puolentoista miljoonan dollarin edestä.[124] Huippupelaajien tulot eivät kuitenkaan olleet pelkästään voittorahojen varassa, sillä Major League Gaming saattoi tehdä joukkueiden kanssa jopa miljoonan dollarin sopimuksia, jotka olivat yhtiön mukaan kaikkien aikojen suurimpia ammattilaispelaajien tekemiä sopimuksia.[125] Pelaajilla saattoi olla myös henkilökohtaisia sponsorisopimuksia; esimerkiksi energiajuomayhtiö Red Bull toimi Final Bossin Waslhyn sponsorina.[125] Myöhemmin joitakin Halo 2:n aikana läpimurtonsa tehneitä pelaajia on palkattu työskentelemään pelisarjan uusien osien parissa.[126]

Ääninäyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Dee Baker … Gravemind  
 Julie Benz … Miranda Keyes  
 Hamilton Camp … Armon profeetta  
 Tim Dadabo … 343 Guilty Spark, Marine  
 Robert Davi … Erikoisjoukkojen johtaja  
 Keith David … Arbiter  
 Robin Atkin Downes … Katumuksen profeetta  
 Steve Downes … Master Chief  
 Miguel Ferrer … Harhaoppinen johtaja  
 John Michael Higgins … 2401 Penitent Tangent  
 Ron Perlman … lordi Hood  
 Kevin Michael Richardson … Tartarus  
 David Scully … Avery Johnson, Elite  
 Jen Taylor … Cortana  
 Michael Wincott … Totuuden profeetta  

[127]

Huomiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Windows-versiota työstivät Microsoft Studios, Hired Gun ja Pi Studios.[1][2][3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Matei, Robert: Vista Halo 2 Plans Details Softpedia. 11.12.2006. SoftNEWS. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 20.8.2016. (englanniksi)
  2. ↑ Halo 2 for Vista -- Uplift GameSpy. 3.4.2007. Ziff Davis. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 20.8.2016. (englanniksi)
  3. ↑ a b Hired Gun Games IGN. Ziff Davis. Arkistoitu 11.3.2016. Viitattu 16.8.2016. (englanniksi)
  4. ↑ Havok Timeline (PDF) Havok.com. Arkistoitu 5.8.2015. Viitattu 27.8.2016. (englanniksi)
  5. ↑ a b Halo 2 Related Games (arkistoitu 7.6.2013) GameSpot. CBS Interactive. Viitattu 7.8.2016. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d Halo 2 tops Live most-played list Eurogamer. 21.2.2006. Gamer Network. Arkistoitu 3.3.2016. Viitattu 10.8.2016. (englanniksi)
  7. ↑ a b c d Halo 2 for Xbox Reviews Metacritic. CBS Interactive. Arkistoitu 19.3.2016. Viitattu 24.4.2013. (englanniksi)
  8. ↑ a b Xbox Awards: Halo® 2 (arkistoitu 17.8.2009) Xbox.com. Microsoft. Viitattu 24.4.2013. (englanniksi)
  9. ↑ a b c Halo 2 for PC Reviews Metacritic. CBS Interactive. Arkistoitu 12.6.2016. Viitattu 24.4.2013. (englanniksi)
  10. ↑ Halo® 2 for Windows Vista™ (arkistoitu 22.4.2007) Games for Windows. Microsoft. Viitattu 14.8.2016. (englanniksi)
  11. ↑ a b c d Halo 2 (Xbox) arvostelu Livegamers. 18.11.2004. Arkistoitu 8.8.2016. Viitattu 10.8.2016.
  12. ↑ a b c d e Halo 2 DLC Giant Bomb. CBS Interactive. Arkistoitu 29.12.2014. Viitattu 14.8.2016. (englanniksi)
  13. ↑ Halo 2 Matchmaking Overview Bungie.net. Viitattu 14.8.2016. (englanniksi)
  14. ↑ Halo 2 Stats Overview Bungie.net. Viitattu 14.8.2016. (englanniksi)
  15. ↑ Rekunen, Eemeli: Halo 2:n verkkopeli sulkeutuu Pelaaja. 5.2.2010. H-Town Oy. Arkistoitu 13.8.2016. Viitattu 14.8.2016.
  16. ↑ Terdiman, Daniel: Last Halo 2 player finally leaves Xbox Live CNET. 11.5.2010. CBS Interactive. Arkistoitu 23.4.2016. Viitattu 14.8.2016. (englanniksi)
  17. ↑ Shea, Jessica: The Halo Bulletin: 1.16.13 (arkistoitu 30.10.2013) Halo Waypoint. 16.1.2013. Microsoft. Viitattu 14.8.2016. (englanniksi)
  18. ↑ Tach, Dave: Halo 2 PC multiplayer support extended through June, 343 investigating 'further support options' Polygon. 12.2.2013. Vox Media. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 14.8.2016. (englanniksi)
  19. ↑ Welcome to Project Cartographer AKA H2V:Online Project Cartographer. 17.2.2016. Arkistoitu 3.6.2016. Viitattu 14.8.2016. (englanniksi)
  20. ↑ a b c d e f Fahey, Rob: Better Than Halo: The Making of Halo 2 Eurogamer. 11.4.2010. Gamer Network. Arkistoitu 13.4.2016. Viitattu 16.8.2016. (englanniksi)
  21. ↑ Bungie Studios: Inside Halo 2 Film Oasis. 9.2003. Halo.Bungie.Org. Viitattu 16.8.2016. (englanniksi)
  22. ↑ Remaking the Legend - Halo 2 Anniversary 343 Industries. 3.11.2014. YouTube. Viitattu 16.8.2016. (englanniksi)
  23. ↑ Prell, Sam: Halo 2 used to have sprinting (when it wasn't flipping you off) GamesRadar. 19.8.2015. Future plc. Arkistoitu 26.1.2016. Viitattu 16.8.2016. (englanniksi)
  24. ↑ Smith, Luke: Does Bungie Hate Halo 2? 1UP.com. 26.1.2007. IGN. Viitattu 16.8.2016. (englanniksi)
  25. ↑ a b IGN Presents The History of Halo IGN. 10.9.2010. Ziff Davis. Arkistoitu 28.6.2016. Viitattu 16.8.2016. (englanniksi)
  26. ↑ a b Inside Bungie (arkistoitu 22.1.2007) Edge. 19.1.2007. Future Publishing. Viitattu 16.8.2016. (englanniksi)
  27. ↑ Cohen, Peter: Halo 2 announced for Windows Vista Macworld. 10.2.2006. IDG Network. Arkistoitu 14.8.2016. Viitattu 16.8.2016. (englanniksi)
  28. ↑ Bramwell, Tom: Vista games cracked to run on XP GamesIndustry.biz. 26.6.2007. Gamer Network. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 16.8.2016. (englanniksi)
  29. ↑ Halo 2 Q&A - Examining the New District Level GameSpot. 6.4.2007. CBS Interactive. Arkistoitu 19.12.2014. Viitattu 16.8.2016. (englanniksi)
  30. ↑ Nudity the Cause for Halo 2 Vista Delay (arkistoitu 13.11.2014) Edge. 25.5.2007. Future Publishing. Viitattu 16.8.2016. (englanniksi)
  31. ↑ Lehtonen, Miikka: Halo 2 viivästyi alastomuuden takia? Dome.fi. 25.5.2007. Otavamedia. Arkistoitu 14.8.2015. Viitattu 16.8.2016.
  32. ↑ LeFebvre, Dan: A game dev's joke cost Microsoft half a million and delayed Halo 2 Digital-Tutors. 9.10.2015. Arkistoitu 11.8.2016. Viitattu 16.8.2016. (englanniksi)
  33. ↑ Kasavin, Greg: Halo 2 Multiplayer Map Pack Review GameSpot. 8.7.2005. CBS Interactive. Arkistoitu 11.5.2016. Viitattu 17.8.2016. (englanniksi)
  34. ↑ O’Connor, Frank: New Halo 2 Maps Revealed! Bungie.net. 30.3.2007. Viitattu 17.8.2016. (englanniksi)
  35. ↑ Smith, Luke: Halo 2 Playlist Update and Stat Reset Bungie.net. 9.5.2007. Viitattu 17.8.2016. (englanniksi)
  36. ↑ O’Connor, Frank: Bungie Weekly Update 07/06/07 Bungie.net. 6.7.2007. Viitattu 17.8.2016. (englanniksi)
  37. ↑ Hsu, Dan: Understanding Halo: The Master Chief Collection (FAQ) — playlists, Forge, control schemes, and more GamesBeat. 10.6.2014. VentureBeat. Arkistoitu 4.7.2016. Viitattu 17.8.2016. (englanniksi)
  38. ↑ Halo: The Master Chief Collection Halo Waypoint. Microsoft. Arkistoitu 17.7.2016. Viitattu 17.8.2016. (englanniksi)
  39. ↑ Stanton, Richard: Halo: The Master Chief Disaster VG247. 26.1.2015. Videogaming 247 Ltd. Arkistoitu 29.10.2015. Viitattu 17.8.2016. (englanniksi)
  40. ↑ Cristopher, James: AllMusic Review by James Christopher Monger AllMusic. Rhythm One Group. Arkistoitu 27.5.2016. Viitattu 17.8.2016. (englanniksi)
  41. ↑ a b O’Donnell, Martin & Salvatori, Michael: Halo 2, Vol. 1 (Original Soundtrack) iTunes. 9.11.2004. Apple. Arkistoitu 16.4.2016. Viitattu 17.8.2016. (englanniksi)
  42. ↑ a b O’Donnell, Martin & Salvatori, Michael: Halo 2, Vol. 2 (Original Soundtrack) iTunes. 25.4.2006. Apple. Arkistoitu 28.1.2016. Viitattu 17.8.2016. (englanniksi)
  43. ↑ Interview with Halo 2 Volume Two composer Martin O'Donnell (arkistoitu 9.5.2008) Music 4 Games. 27.4.2006. Viitattu 17.8.2016. (englanniksi)
  44. ↑ Pearson, Ryan: Video-game melodies are going mainstream Seattle Times. 8.8.2005. Arkistoitu 15.8.2016. Viitattu 17.8.2016. (englanniksi)
  45. ↑ Kharif, Olga: "From Beeps to Billboard". Business Week, 19.5.2005, s. 1. (englanniksi)
  46. ↑ O’Donnell, Martin: Halo 2 Original Soundtrack: Volume Two. (Media Notes) Sumthing Distribution, 2006. (englanniksi)
  47. ↑ O’Donnell, Martin: Halo 2 Original Soundtrack: Volume One. (Media Notes) Sumthing Distribution, 2004. (englanniksi)
  48. ↑ Hedge Interviews Marty O'Donnell Halo.Bungie.Org. 14.1.2003. Arkistoitu 11.4.2016. Viitattu 17.8.2016. (englanniksi)
  49. ↑ Torres, Ricardo & Shoemaker, Brad: Halo 2 Multiplayer Beta Hands-On GameSpot. 28.3.2005. CBS Interactive. Arkistoitu 3.3.2016. Viitattu 21.8.2016. (englanniksi)
  50. ↑ Guests: The Stars Shine for Xbox (arkistoitu 19.2.2007) Xbox.com. Microsoft. Viitattu 21.8.2016. (englanniksi)
  51. ↑ a b Bangeman, Eric: Halo 2 leaked Ars Technica. 14.10.2004. Condé Nast. Arkistoitu 17.5.2015. Viitattu 21.8.2016. (englanniksi)
  52. ↑ Reilly, Jim: The History of Halo Leaks IGN. 23.7.2010. Ziff Davis. Arkistoitu 22.3.2016. Viitattu 21.8.2016. (englanniksi)
  53. ↑ a b c d e Goldstein, Hillary: Halo 2 Limited Collector's Edition IGN. 8.11.2004. Ziff Davis. Arkistoitu 8.8.2016. Viitattu 10.8.2016. (englanniksi)
  54. ↑ Halo 2: Conversations from the Universe Goodreads. Amazon. Arkistoitu 21.8.2016. Viitattu 21.8.2016. (englanniksi)
  55. ↑ Sinclair, Brendan: Halo Triple Pack official GameSpot. 26.7.2005. CBS Interactive. Arkistoitu 21.8.2016. Viitattu 21.8.2016. (englanniksi)
  56. ↑ Kohler, Chris: Halo History Pack Brings Japanese Gamers Up To Speed Wired. 27.7.2007. Condé Nast. Arkistoitu 14.10.2014. Viitattu 21.8.2016. (englanniksi)
  57. ↑ Thorsen, Tor: Halo 2 hits 1.5 million preorders; mass midnight sales planned (arkistoitu 5.11.2012) GameSpot. 19.10.2004. CBS Interactive. Viitattu 21.8.2016. (englanniksi)
  58. ↑ Loftus, Tom: Gamers go gunning for 'Halo 2' NBC News. 11.9.2014. NBCUniversal. Arkistoitu 14.8.2016. Viitattu 21.8.2016. (englanniksi)
  59. ↑ Becker, David: 'Halo 2' clears record $125 million in first day CNET. 11.11.2004. CBS Interactive. Arkistoitu 29.5.2016. Viitattu 21.8.2016. (englanniksi)
  60. ↑ Fahey, Rob: UK Chart: Halo 2 tops ranking with third biggest launch week on record GamesIndustry.biz. 16.11.2014. Gamer Network. Arkistoitu 19.8.2016. Viitattu 21.8.2016. (englanniksi)
  61. ↑ Ransom-Wiley, James: Halo 2 reaches half-billion matchmaking games played milestone Engadget. 6.6.2006. AOL Tech. Arkistoitu 19.8.2016. Viitattu 21.8.2016. (englanniksi)
  62. ↑ Prepare for all-out war The Sydney Morning Herald. 30.8.2007. Fairfax Media. Arkistoitu 18.1.2016. Viitattu 21.8.2016. (englanniksi)
  63. ↑ Sidener, Jonathan: Microsoft pins Xbox 360 hopes on 'Halo 3' sales SignOnSanDiego.com. 25.11.2007. Arkistoitu 12.4.2016. Viitattu 21.8.2016. (englanniksi)
  64. ↑ I love bees 42 Entertainment. Arkistoitu 4.7.2016. Viitattu 27.8.2016. (englanniksi)
  65. ↑ McGonigall, Jane: All Gameplay Is Performance (PDF) AvantGame. 20.5.2005. Arkistoitu 5.8.2016. Viitattu 27.8.2016. (englanniksi)
  66. ↑ Wegert, Tessa: Advertisers reap real-world benefits from 'alternate reality' The Globe and Mail. 18.8.2005. The Woodbridge Company. Arkistoitu 18.8.2016. Viitattu 27.8.2016. (englanniksi)
  67. ↑ Peters, Steve & Aedy, Richard: Alternate Reality Australian Broadcasting Corporation. 23.10.2004. Arkistoitu 25.3.2016. Viitattu 27.8.2016. (englanniksi)
  68. ↑ 5th Annual Game Developers Choice Awards (arkistoitu 26.3.2006) Game Developers Conference. Viitattu 27.8.2016. (englanniksi)
  69. ↑ Peters, Steve: “I Love Bees” Nominated for Webby Award ARGNet. 12.4.2005. Arkistoitu 15.3.2016. Viitattu 27.8.2016. (englanniksi)
  70. ↑ Terdiman, Daniel: I Love Bees Game a Surprise Hit (arkistoitu 10.7.2011) Wired. 18.10.2004. Condé Nast. Viitattu 27.8.2016. (englanniksi)
  71. ↑ a b Devidas, Arun: Halo 2: Remember the Bees IGN. 18.10.2004. Ziff Davis. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 27.8.2016. (englanniksi)
  72. ↑ Jones, Steve: The Meaning of Video Games, s. 77. Routledge, 2008. ISBN 0-415-96056-8 Teoksen verkkoversio (viitattu 27.8.2016). (englanniksi)
  73. ↑ Terdiman, Daniel: GDC 07: I Love Bees developer gets Serious (arkistoitu 17.3.2009) GameSpot. 7.3.2007. CBS Interactive. Viitattu 27.8.2016. (englanniksi)
  74. ↑ Shachtman, Noah: Sci-Fi Fans Are Called Into an Alternate Reality The New York Times. 4.11.2004. Arkistoitu 28.2.2016. Viitattu 27.8.2016. (englanniksi)
  75. ↑ Parish, Jeremy: Halo 3: Campaign Trail. Electronic Gaming Monthly, syyskuu 2007, 1. vsk, nro 219, s. 3. EGM Media. (englanniksi)
  76. ↑ Joe Staten Interview halo.bungie.org. 10.2004. Arkistoitu 13.4.2016. Viitattu 27.8.2016. (englanniksi)
  77. ↑ Halo Graphic Novel, s. 122. Marvel Comics, 2006. ISBN 978-0-7851-2372-9 (englanniksi)
  78. ↑ Buckell, Thomas: Halo Encyclopedia. DK Publishing, 2009. ISBN 0756655498 (englanniksi)
  79. ↑ O’Connor, Frank: Halo: From A to Z with Frank O'Connor YouTube. 15.11.2011. GameSpot. Viitattu 27.8.2016. (englanniksi)
  80. ↑ a b Halo 2 for Xbox GameRankings. CBS Interactive. Arkistoitu 28.4.2016. Viitattu 24.4.2013. (englanniksi)
  81. ↑ a b Halo 2 for PC GameRankings. CBS Interactive. Arkistoitu 15.3.2016. Viitattu 7.8.2016. (englanniksi)
  82. ↑ a b Mott, Tony: Halo 2 review. Edge, 2004, nro 144, s. 74-75. Bath: Future Publishing. (englanniksi)
  83. ↑ Reed, Kristan: Halo 2 Single Player Eurogamer. 7.11.2004. Gamer Network. Arkistoitu 6.3.2016. Viitattu 10.8.2016. (englanniksi)
  84. ↑ a b McNamara, Andy: Halo 2 (arkistoitu 14.6.2009) Game Informer. 2004. GameStop. Viitattu 24.4.2013. (englanniksi)
  85. ↑ a b Kasavin, Greg: Halo 2 Review (arkistoitu 13.9.2013) GameSpot. 7.11.2004. CBS Interactive. Viitattu 24.4.2013. (englanniksi)
  86. ↑ a b Gerstmann, Jeff: Halo 2 Review (arkistoitu 7.3.2013) GameSpot. 25.3.2007. CBS Interactive. Viitattu 24.4.2013. (englanniksi)
  87. ↑ a b Tuttle, Will: GameSpy: Halo 2 GameSpy. 7.11.2004. Ziff Davis. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 24.4.2013. (englanniksi)
  88. ↑ a b Butts, Steve: Halo 2 Review IGN. 5.6.2007. Ziff Davis. Arkistoitu 22.3.2016. Viitattu 24.4.2013. (englanniksi)
  89. ↑ a b Kramer, Josh: Halo 2 - Xbox review Thunderbolt. 24.11.2004. Arkistoitu 9.8.2016. Viitattu 10.8.2016. (englanniksi)
  90. ↑ a b c 2004 Winners Game Critics Awards. 2004. Arkistoitu 30.4.2016. Viitattu 10.8.2016. (englanniksi)
  91. ↑ a b 5th Annual Game Developers Choice Awards Game Developers Choice Online Awards. Arkistoitu 5.6.2016. Viitattu 10.8.2016. (englanniksi)
  92. ↑ a b c D.I.C.E Awards by Video Game Details Halo 2 Academy of Interactive Arts & Sciences. Arkistoitu 29.7.2016. Viitattu 10.8.2016. (englanniksi)
  93. ↑ Puha, Thomas: Halo 2 (Xbox) Dome.fi. 11.11.2004. Otavamedia. Arkistoitu 19.9.2015. Viitattu 10.8.2016.
  94. ↑ Pukkila, Kimmo: Halo 2 KonsoliFIN. 27.11.2004. Arkistoitu 8.8.2016. Viitattu 10.8.2016.
  95. ↑ Ham, Tom: Halo 2; Donkey Konga The Washington Post. 14.11.2004. Fred Ryan. Viitattu 24.4.2013. (englanniksi)
  96. ↑ Reed, Kristan: Halo 2 Multiplayer Eurogamer. 15.11.2004. Gamer Network. Arkistoitu 7.3.2016. Viitattu 10.8.2016. (englanniksi)
  97. ↑ Games in 2005 BAFTA Awards. 2015. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 20.8.2016. (englanniksi)
  98. ↑ Satellite Award for Outstanding Platform Action/Adventure Game Revolvy. 2004. Arkistoitu 19.8.2016. Viitattu 20.8.2016. (englanniksi)
  99. ↑ VGX Awards - 2004 Awards & Winners. 2004. Arkistoitu 19.8.2016. Viitattu 20.8.2016. (englanniksi)
  100. ↑ Koch, Cameron: Halo 5 Is Finally Getting An Infection Mode Tech Times. 6.4.2016. Arkistoitu 6.4.2016. Viitattu 2.9.2016. (englanniksi)
  101. ↑ a b Rider, Shawn: A Bridge Too Far: The World of Halo 2 Cheating GamesFirst!. 26.5.2006. Arkistoitu 10.4.2016. Viitattu 2.9.2016. (englanniksi)
  102. ↑ Forums: How to BXR, BXB and everything else Bungie.net. 25.5.2006. Arkistoitu 19.10.2015. Viitattu 2.9.2016. (englanniksi)
  103. ↑ a b A Newcomer’s Guide to Halo 2 at MLG – Part II Major League Gaming. 17.1.2006. Arkistoitu 19.11.2014. Viitattu 2.9.2016. (englanniksi)
  104. ↑ Achronos, Tom: Forums: Why button-glitching isn't cheating (arkistoitu 15.11.2012) Bungie.net. 19.9.2006. Viitattu 2.9.2016. (englanniksi)
  105. ↑ High Impact Halo - About Us High Impact Halo. 1.1.2006. Arkistoitu 8.3.2016. Viitattu 2.9.2016. (englanniksi)
  106. ↑ World Records: Full Game Halo Runs. Arkistoitu 13.4.2016. Viitattu 2.9.2016. (englanniksi)
  107. ↑ Weir, Rhys: Halo 2 Legendary Speedrun AGDQ 2014 Beyond Entertainment. 7.1.2014. Arkistoitu 27.8.2016. Viitattu 2.9.2016. (englanniksi)
  108. ↑ Run Index Awesome Games Done Quick. Arkistoitu 27.8.2016. Viitattu 2.9.2016. (englanniksi)
  109. ↑ Dreyer, Pete & Partridge, Jon: Inside the making of Red vs Blue Red Bull. 19.7.2015. Arkistoitu 3.6.2016. Viitattu 2.9.2016. (englanniksi)
  110. ↑ Red vs. Blue Rooster Teeth. Viitattu 2.9.2016. (englanniksi)
  111. ↑ Blicharz, Brandon: Red vs Blue is now on Netflix Gamer Headlines. 26.6.2014. Arkistoitu 6.5.2015. Viitattu 2.9.2016. (englanniksi)
  112. ↑ Maragos, Nich: 2005 Machinima Film Festival Awards Announced Gamasutra. 14.11.2005. UBM. Arkistoitu 3.3.2016. Viitattu 2.9.2016. (englanniksi)
  113. ↑ The 3rd Annual "Rockets on Prisoner" Awards (arkistoitu 23.6.2006) That Weasel Television. Viitattu 2.9.2016. (englanniksi)
  114. ↑ Anderson, Chris: Friday Fanboy: The Codex Series The Long Tail. 29.11.2005. Wired. Arkistoitu 16.4.2016. Viitattu 2.9.2016. (englanniksi)
  115. ↑ a b Cole, Vladimir: Live from the World Cyber Games US Finals Engadget. 10.9.2005. AOL Tech. Arkistoitu 29.8.2016. Viitattu 2.9.2016. (englanniksi)
  116. ↑ 2006 MLG Pro Circuit on USA, Episode 1 Major League Gaming. 10.11.2006. Arkistoitu 25.4.2013. Viitattu 2.9.2016. (englanniksi)
  117. ↑ Surette, Tim: MLG nabs TV, mobile deal GameSpot. 17.4.2006. CBS Interactive. Arkistoitu 30.8.2016. Viitattu 2.9.2016. (englanniksi)
  118. ↑ Leonard, Devin: Calling master chief Fortune. 21.8.2008. Time Inc. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 2.9.2016. (englanniksi)
  119. ↑ The Meadowlands by the Numbers Major League Gaming. 18.6.2007. Arkistoitu 25.4.2013. Viitattu 2.9.2016. (englanniksi)
  120. ↑ A Newcomer’s Guide to Halo 2 at MLG – Part I Major League Gaming. 12.1.2006. Arkistoitu 25.4.2013. Viitattu 2.9.2016. (englanniksi)
  121. ↑ A Newcomers Guide to Halo 2 at MLG – Part IV Major League Gaming. 24.1.2006. Arkistoitu 25.4.2013. Viitattu 2.9.2016. (englanniksi)
  122. ↑ a b c Markowski, Steve: Simply, The Best: OGRE 2 Beyond Entertainment. 12.3.2014. Arkistoitu 9.11.2014. Viitattu 2.9.2016. (englanniksi)
  123. ↑ McGrath, Kevin: A Short History of Competitive Halo The Nexus. 19.7.2016. Viitattu 2.9.2016. (englanniksi)
  124. ↑ Halo 2 Prize Pools & Top Players e-Sports Earnings. Arkistoitu 14.3.2016. Viitattu 2.9.2016. (englanniksi)
  125. ↑ a b MLG Signs First Five Next-Level Pro Player Contracts! Major League Gaming. 21.6.2006. Arkistoitu 3.5.2015. Viitattu 2.9.2016. (englanniksi)
  126. ↑ Michael ”Strongside” Cavanaugh Hired At 343 Industries Beyond Entertainment. 23.10.2014. Arkistoitu 2.7.2015. Viitattu 2.9.2016. (englanniksi)
  127. ↑ Halo 2 (Video Game 2004) IMDb. Arkistoitu 9.1.2016. Viitattu 8.8.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Halo_2&oldid=22362201”