Valonnopeus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Valolta kestää 8 minuuttia ja 19 sekuntia kulkea matka Auringosta Maahan.

Valonnopeus on fysikaalinen vakio, jota merkitään kirjaimella c (lat. celeritaslähde?, "nopeus").[1] Sen arvo on 299 792 458 m/s eli noin 1 079 252 849 km/h. Erityisen suhteellisuusteorian mukaan yksikään kappale, jolla on massa ei voi ylittää valonnopeutta. Valonnopeus on myös kaiken informaation, myös massattomien hiukkasten, nopeuden yläraja.lähde?

Valon nopeus (erikseen kirjoitettuna) on nopeus, joka valolla tietyllä hetkellä on jossain väliaineessa (esimerkiksi lasin läpi valon nopeus on c / 1,5). Valon nopeus on aina pienempi kuin vakio nimeltä valonnopeus (yhteen kirjoitettuna) paitsi tyhjiössä, jossa valon nopeus on sama kuin valonnopeus.

Käsitteen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikaisemmin useat merkittävät oppineet uskoivat valonnopeuden olevan ääretön. Antiikin aikana näin uskoivat esimerkiksi Aristoteles ja Ptolemaios. Sen sijaan arabialaiset al-Haytham ja Avicenna olivat sitä mieltä, että valonnopeus on äärellinen. Käsitys, jonka mukaan valonnopeus on äärellinen, pääsi vallalle 1500–1600-luvulla. Vielä René Descartes uskoi äärettömään valonnopeuteen, mutta jo Galileo Galilei, Robert Boyle ja Robert Hooke pitivät valon nopeutta äärellisenä, vaikkakin mittaamattoman suurena.[2] Galilei mm. esitti voimakkaalla, peitetyllä lyhdyllä toteutettavaa koetta. Kun lyhty paljastettiin, tarkoituksena oli mitata oikean paljastamisen ja valon havaitsemisen välinen aika.[3]

Vuonna 1679 Ole Rømer laski Jupiterin kuista tekemiensä tutkimusten pohjalta valon nopeudeksi 225 000 km/s. Tuloksessa on lähes 30 %:n virhe, mutta Rømerin tutkimus valonnopeudesta on erittäin merkittävä, koska se sisälsi ensimmäiset vakuuttavat todisteet siitä, että valonnopeus on äärellinen. Englantilainen tähtitieteilijä James Bradley pääsi vuonna 1778 valonnopeuslaskelmissaan jo huomattavasti lähemmäs oikeaa tulosta kuin Rømer: 294 995 km/s.[2] Vuonna 1704 myös Isaac Newton perehtyi Rømerin tutkimuksiin, ja laski ajaksi, jonka valo kulkee Auringosta Maahan 7-8 minuuttia. [4] Oikea arvo on 8,3 minuuttia.[5]

1800-luvulle saakka vallalla oli käsitys, että kaiken sähkömagneettisen säteilyn, myös valon, etenemiseen tarvittiin väliainetta. Tätä väliainetta kutsuttiin valoeetteriksi. Vuosisadan lopulla eetteriteorian pohja alkoi murentua Michelsonin-Morleyn kokeen kaltaisten ongelmien takia.[6] Albert Einsteinin vuonna 1905 julkaisemassa erityisessä suhteellisuusteoriassa esittiin, että valonnopeus on sama kaikille havainnoitsijoille heidän liiketilastaan riippumatta.[7] Tämä vaikutti voimakkaasti käsitykseen ajasta ja avaruudesta kumoten myös eetteriteorian lopullisesti.

Vuonna 1983 valonnopeudeksi laskettiin 299 792 km/s, mikä vastaa nykykäsitystä valonnopeudesta.[8]

Nopeus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valopulssi etenee Maasta Kuuhun noin 1,3 sekunnissa. Maa ja Kuu ovat kuvassa oikeassa suhteellisessa koossaan.

Erityisen suhteellisuusteorian mukaan jokainen tarkkailija saa (viitekehyksestä riippumatta) mittaamalla saman tuloksen valonnopeudelle.[7] Tämä arvaus osoittautui hyödylliseksi. Informaatio ei voi siirtyä c:tä nopeammin aiheuttamatta kausaliteettiin vakavia ongelmia, eikä tällaisesta ole tehty havaintoja.

Tšerenkovin säteilyssä varatun hiukkasen nopeus ylittää valon nopeuden eristeessä, kuvassa vedessä ydinreaktorin sydämessä.

Valonnopeus tyhjiössä on tarkalleen

c = 299 792 458 metriä sekunnissa[1]

eli noin 30 senttimetriä nanosekunnissa. Tämä on määritelmä eikä empiirinen arvo. Metri määriteltiin vuonna 1983 uudelleen siten, että c sai tarkalleen tämän arvon, joka oli puolestaan valittu vastaamaan mahdollisimman tarkasti aiempaa mittaustulosta.

Ylivalonnopeus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylivalonnopeudella tarkoitetaan valoa nopeammin kulkevaa materiaa tai informaatiota. Erityisen suhteellisuusteorian mukaan mikään kappale, jolla on massa ei voi ylittää valonnopeutta. Teorian mukaan ei siis ole olemassa takioneja, hiukkasia jotka liikkuvat valoa nopeammin.[9] Suhteellisuusteorian mukaan valonnopeutta lähestyttäessä kappaleen kokema aika suhteessa ympäristöönsä hidastuu (Lorentz-kerroin). Ilmiötä kutsutaan aikadilaatioksi. Valonnopeutta liikuttaessa aika olisi siis täysin pysähtynyt, ja ylivalonnopeudella liikkuminen saisi siis Lorentz-kertoimen muuttumaan imaginääriseksi.

Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskuksessa CERNissä kerättiin vuosina 2009, 2010 ja 2011 tietoa neutriinojen nopeudesta, joka tulosten perusteella vaikutti olevan valon nopeutta suurempi. Koetuloksien todettiin myöhemmin johtuneen laitteistoviasta.[10]

Maailmankaikkeuden laajenemisesta kuvaavan Hubblen lain mukaan galaksit etääntyvät toisistaan sitä nopeammin, mitä kauempana ne ovat toisistaan. Galaksit, joiden välimatka on tarpeeksi suuri, voivat etääntyä toisistaan valonnopeutta suuremmalla nopeudella, sillä kyseessä ei ole varsinainen kappaleiden liike, vaan itse aika-avaruuden laajeneminen.[11]

Keinotekoinen valonnopeus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lorentz-kerroin γ nopeuden funktiona. Se alkukohta on 1 ja lähestyy ääretöntä, kun v lähestyy c:tä.

Kappaletta, jolla on massa ei ole mahdollista kiihdyttää valonnopeuteen keinotekoisesti, sillä erityisen suhteellisuusteorian mukaan siihen tarvittaisiin ääretön määrä energiaa. Tämä johtuu siitä, että erityisen suhteellisuusteorian mukaan kappaleen kokonaisenergia lausutaan

E = \mathbf{\gamma}mc^2 = mc^2 + K, missä
  • \mathbf{\gamma} = \frac{1}{\sqrt{1 - v^2/c^2}} = Lorentz-kerroin
  • \mathbf{K} = relativistinen kineettinen energia
  • \mathbf{v} = kappaleen nopeus

Jos teoreettisesti oletamme, että kappale voitaisiin kiihdyttää valonnopeuteen, vaatisi tuo kiihdytys energiaa seuraavasti:

W = K = \mathbf{\gamma}mc^2 - mc^2.
\lim_{v \to c}\mathbf{\gamma} = \infty,

=> \lim_{v \to c}\mathbf{K} = \infty \cdot mc^2 - mc^2 = \infty.

Äärellisyyden vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valonnopeuden äärellisyydestä on useita seurauksia. Sen takia esimerkiksi avaruuslennoilla lähetettävien radioviestien saapumisessa Maahan on aina viive – mahdollisilla miehitetyillä Mars-lennoilla viive olisi jo useita minuutteja. Äärellisyys asettaa myös ylärajan supertietokoneiden datasiirtojen nopeudelle.

Äärellisyyden takia myös avaruudesta saatava tieto on sitä vanhempaa, mitä kauempia kohteita tarkastellaan. Esimerkiksi Hubble Ultra Deep Field nähdään sellaisena, kuin se oli 13 miljardia vuotta sitten, eli noin 700 miljoonaa vuotta alkuräjähdyksen jälkeen.[12] Tämä avaa kuitenkin merkittäviä mahdollisuuksia maailmankaikkeuden historian tutkimisessa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen Standardoimisliitto: SI-opas (myös painettuna, ISBN 952-5420-93-0) (PDF) (Sivu 13.) SFS-oppaat. 04.11.2002. Suomen Standardoimisliitto. Viitattu 18.12.2011.
  2. a b Ismo Elo: Valonnopeus Internetix. Viitattu 28.1.2012.
  3. Boyer, CB: Early Estimates of the Velocity of Light Isis. 1941. Viitattu 16.7.2012. (englanniksi)
  4. Newton, Isaac: Optiks (Luku 11) 1704. Viitattu 16.8.2012. (englanniksi)
  5. Aurinkokunta 2004. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry. Viitattu 16.7.2012.
  6. Albert Michelson ja Edward Morley: On the Relative Motion of the Earth and the Luminiferous Ether American Science Journal. 1887. Viitattu 16.7.2012.
  7. a b Erikoinen suhteellisuusteoria Turun yliopisto. Viitattu 16.7.2012.
  8. Resolution 1 of the 17th CGPM Kansainvälinen paino- ja mittatoimisto. Viitattu 2.6.2012. (englanniksi)
  9. Scott I. Chase: Tachyons (html) University of California, Departmen of Mathematics. (englanniksi)
  10. "Valoa nopeammat" neutriinot tapettiin lopullisesti Tekniikka & talous. 8.6.2012. Talentum. Viitattu 15.6.2012.
  11. Harrisson, ER: Masks of the Universe Cambridge University Press. 2003. Viitattu 8.7.2012. (englanniksi)
  12. Ray Willard: Hubble Reaches the "Undiscovered Country" of Primeval Galaxies 5.1.2010. Hubble News Center. Viitattu 8.7.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Valonnopeus.