Erik Fleming
(Ohjattu sivulta Eerik Fleming)
Erik Fleming (1487 Kuitia, Parainen – 1548) oli suomalainen sotilas, valtaneuvos, Kuitian kartanonherra ja jonkin aikaa myös koko Suomen käskynhaltija.[1] Hän johti veljensä Ivarin kera sotajoukkoa, joka karkotti tanskalaiset Suomesta vuonna 1523.[2] Hän oli Etelä-Suomen laamanni vuodesta 1525 ja omana aikanaan Suomen vaikutusvaltaisin mies.[1]
Fleming sai läänitykseksi Raaseporin läänin vuonna 1528, ja myöhemmin samana vuonna hän perusti Tammisaaren kaupungin. Vuonna 1542 vuorityöstä kiinnostunut Fleming perusti Ojamon kaivoksen Lohjan pitäjään.[1] Hän peri isältään silloisen Syrjän eli Suitian kartanon, jossa hän, toisin kuin isänsä, myös asui aika ajoin.[3]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Gunilla Lindholm: ”Ojamon kaivos”, Kruuhu 1990 – Kotiseudun vuosikirja 2, s. 22–23. Lohja: Lohjan kotiseutututkimuksen ystävät ja Lohjan museo, 1990. ISBN 951-9188-07-X
- ↑ Pieni tietosanakirja
- ↑ Suitian historia
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rautateollisuuden synty: Erik Fleming sekä Nybyn ruukki ja Ojamon kaivos (Arkistoitu – Internet Archive)
- Fleming, Erik (1487–1548), Kansallisbiografia.fi
- Erik Fleming, Svenskt biografiskt handlexikon (ruotsiksi)
- Erik Fleming, Svenska adelns ättar-tavlor (ruotsiksi)
- Erik Fleming, Frälsesläkter i Finland intill stora ofreden (ruotsiksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
