Fleming (suku)
Fleming oli yksi 1400–1600-lukujen merkittävimmistä aatelissuvuista Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa. Suku sammui Suomessa 1800-luvun jälkipuoliskolla.
Sisällysluettelo
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suku lienee alkuaan lähtöisin Flanderista (keskisaksaksi fleming = flaamilainen) tai mahdollisesti Brandenburgissa sijainneesta Flämingin maakunnasta. Pohjoismaihin suku lienee tullut Pommerista, missä samanlaista vaakunaa käytti linnanvouti Klas Fleming 1300-luvun puolessa välissä. Vanhin varmasti tunnettu kantaisä, ritari Peder Fleming mainitaan ensimmäisen kerran 1366.
Peder Flemingillä oli useita poikia, joista Klasista (n. 1360–1427 jälkeen) tuli Ruotsissa ja Suomessa vaikuttaneen sukuhaaran kantaisä ja Hermanista tanskalaisen sukuhaaran kantaisä. Suomessa suku vaurastui sillä, että kaksi veljestä, laamanni Klaun pojat Henrik (k. ennen vuotta 1480) ja Maunu (k. 1450 jälkeen) solmivat taloudellisesti hyvät avioliitot suomalaisten kartanonperijättärien kanssa, ja saivat asetuttua omaisuuden avulla maakuntansa johtoasemiin: veljeksistä Henrik nai Kuitian perijättären, piispa Maunu Tavastin veljentyttären Valpurin; ja Maunu nai Louhisaaren omistajan Elinan.
Peder Flemingin jälkeläiset viidennessä polvessa serkukset Lars ja Klas korotettiin vapaaherroiksi. Lars Fleming (s. 1521 Turun läänin Uusikirkko k. 27.2.1562 Tallinna) korotettiin Nyynäisten vapaaherraksi 29.6.1561. Tämä sukuhaara kuitenkin sammui Larsin poikaan Ivariin (s. 1553 k. 5.1.1569 Tukholma). Klaus Fleming korotettiin Viikin vapaaherraksi 2.8.1569, mutta tämä sukuhaara sammui 10.11.1599 Klaus Flemingin poikien Juhanan ja Olavin mestaamiseen Turun torilla.
Fleming-suku esiteltiin 10.3.–4.4.1626 vastaperustetun Ruotsin ritarihuoneen aatelisena sukuna numero 4. Tämä haara sammui vasta 20.1.1825. Klas Flemingin jälkeläinen kahdeksannessa sukupolvessa Erik Fleming (19.2.1616 Edeby, Södermanland, Ruotsi – 19.4.1679 Riksten, Södermanland, Ruotsi) korotettiin Lajusten linnan vapaaherraksi 1654 ja esiteltiin ritarihuoneella numerolla 39. Tämä sukuhaara kuitenkin sammui 29.7.1786.
Klas Flemingin jälkeläinen seitsemännessä polvessa oli amiraali Klas Fleming (1592–1644). Hänen lapsensa korotettiin vapaaherralliseen säätyyn 26.3.1651 isän ansioista. Pojat esiteltiin Ritarihuoneella numerolla 17 nimellä Fleming af Liebelitz Liperin vapaaherroina 15.10.1652.
Amiraali Klas Flemingin pojanpoika marsalkka Klas Fleming af Liebelitzin (1649–1685) leski ja lapset korotettiin kreivilliseen säätyyn 10.12.1687 palkkiona marsalkan tekemistä palveluksista valtakunnalle. Pojat esiteltiin ritarihuoneella numerolla 26 ja nimellä Fleming 5.2.1689. Sukuhaara kuitenkin sammui 15.11.1729.
Suku jatkui vielä nuorimman Klaus Flemingin veljestä Herman Flemingistä (1654–1718). Suomessa jäljellä ollut suku immatrikuloitiin Suomen ritarihuoneelle sen järjestäytymisen yhteydessä 6. helmikuuta 1818 vapaaherrallisena sukuna numero 1 nimellä Fleming af Liebelitz, mutta tämä sukuhaara sammui mieslinjalta 1852 ja lopullisesti 1880. Sukuun kuuluvia elää yhä Ruotsissa ja Yhdysvalloissa.[1][2]
Suvun jäseniä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aikajärjestyksessä
- Erik Fleming (1487–1548), valtaneuvos, sotilas
- Ivar Fleming (k. 1548), valtaneuvos, sotilas
- Lars Ivarsson Fleming (k. 1562) Viron käskynhaltija
- Herman Fleming (n. 1520–1583), valtaneuvos, sotilas
- Klaus Eriksson Fleming (n. 1535–1597), yleisimmin tunnettu nimellä Klaus Fleming, valtaneuvos, amiraali, marski
- Filippa Fleming (k. 1578), aatelisnainen ja maanomistaja, Klaus Flemingin sisar
- Klas Hermansson Fleming (n. 1550–1616), sotilas Klaus Hermaninpoika Fleming
- Johan Fleming (1578–1599), vapaaherra Juhana Klaunpoika Fleming
- Henrik Klasson Fleming (1584–1650), sotilas, valtiomies Henrik Klaunpoika Fleming
- Klas Larsson Fleming (1592–1644), sotilas Klaus Laurinpoika Fleming
- Erik Henrikinpoika Fleming (1619–1679), virkamies, valtaneuvos
- Herman Klaunpoika Fleming (1619–1673), valtaneuvos, vapaaherra
- Lars Klasson Fleming (1621–1699), virkamies, sotilas, Etelä-Suomen laamanni Lauri Klaunpoika Fleming
- Klas Hermansson Fleming (1649–1685), virkamies Klaus Hermaninpoika Fleming
- Otto Fleming (1786–1851), vapaaherra
- Aakkosjärjestyksessä
- Erik Fleming (1487–1548), valtaneuvos, sotilas
- Erik Henrikinpoika Fleming (1619–1679), virkamies, valtaneuvos
- Filippa Fleming (k. 1578), aatelisnainen ja maanomistaja, Klaus Flemingin sisar
- Henrik Klasson Fleming (1584–1650), sotilas, valtiomies Henrik Klaunpoika Fleming
- Herman Fleming (n. 1520–1583), valtaneuvos, sotilas
- Herman Klaunpoika Fleming (1619–1673), valtaneuvos, vapaaherra
- Ivar Fleming (k. 1548), valtaneuvos, sotilas
- Johan Fleming (1578–1599), vapaaherra Juhana Klaunpoika Fleming
- Klas Hermansson Fleming (1649–1685), virkamies Klaus Hermaninpoika Fleming
- Klas Hermansson Fleming (n. 1550–1616), sotilas Klaus Hermaninpoika Fleming
- Klas Larsson Fleming (1592–1644), sotilas Klaus Laurinpoika Fleming
- Klaus Eriksson Fleming (n. 1535–1597), yleisimmin tunnettu nimellä Klaus Fleming, valtaneuvos, amiraali, marski
- Lars Ivarsson Fleming (k. 1562) Viron käskynhaltija
- Lars Klasson Fleming (1621–1699), virkamies, sotilas, Etelä-Suomen laamanni
- Otto Fleming (1786–1851), vapaaherra
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jully Ramsay: Frälsesläkter i Finland intill Stora ofreden, Helsingfors 1909
- Den introducerade svenska adelns ättärtavlor. Med tillägg och rättelser. II, Gustaf Elgenstierna, Tukholma, 1926
- Nr: 17 Friherrliga ätten af Fleming af Liebelitz Ätt- och vapendatabas, Ruotsin ritarihuone. (ruotsiksi)
- Fleming nr 4
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Seppo Suvanto ja Anneli Mäkelä-Alitalo: Fleming (1300–1800) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 28.10.2003. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Friherrliga ätten nr. 1: † Fleming af Liebelitz Ätter och vapen. Suomen Ritarihuone. (ruotsiksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sukutaulu 1800-luvun puolivälistä Svenska adelns ättar-taflor.
- Fleming-suku (ruotsiksi)
