Joakim Henrikinpoika Fleming
| Joakim Henriksson Fleming | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1400-luku Ruotsi |
| Kuollut | 1495 |
| Kansalaisuus | Ruotsi |
| Ammatti | Valtaneuvos |
Joakim Henrikinpoika Fleming (kuollut 1495 tai 1496) oli ruotsalainen aatelismies ja valtaneuvos, joka kuului Fleming-sukuun. Hänestä tehtiin valtaneuvos vuonna 1488. Hän toimi myös Vehmaan kihlakunnan kihlakunnantuomarina vuodesta 1476 ja Turun linnan voutina vuodesta 1491. Fleming omisti suuria maa-alueita niin Varsinais-Suomessa kuin Uudellamaallakin. Hänen omistuksiinsa kuuluivat Paraisilla Kuitian kartanolinna, Mynämäellä Lepistön kartano, Siuntion Suitian kartanolinna ja Uudenkaupungin Arvasalon Gammelgårdin kartano, jonka hän peri isältään ja nimesi uudelleen Sundholmiksi.[1][2][3]
Fleming osallistui esimerkiksi Viipurin läänin puolustukseen vuonna 1495, mutta hänet mainitaan kuolleena 14. tammikuuta 1496. Fleming haudattiin Naantalin luostariin.[1]
Joakim Fleming oli aseenkantaja Henrik Flemingin ja Valborg Jönsdotter Tawastin poika sekä ritari Claus Flemingin pojanpoika. Fleming oli naimisissa kahdesti; ensimmäisen kerran Elin Björnsdotter Stjärnkorsin kanssa ja toisen kerran Elin Eriksdotter Ge(e)tin kanssa. Flemingin lapsista ehkä kuuluisimmat ovat ritari Ivar Fleming ja valtaneuvos Erik Fleming.[1][3]