Clark Ashton Smith

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Clark Ashton Smith.

Clark Ashton Smith (13. tammikuuta 189314. elokuuta 1961) oli yhdysvaltalainen kirjailija, runoilija ja taiteilija. Hän on tullut tunnetuksi pääasiassa novellimuotoisesta tuotannostaan, joka koostuu lähinnä kauhu-, fantasia- ja tieteiskirjallisuudesta. Smith tunnetaan myös maineikkaassa Weird Tales -lehdessä 1930-luvulla julkaistuista tarinoista.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Smith syntyi Auburnissa Kalifornian osavaltiossa Yhdysvalloissa ja oli vanhempiensa ainoa lapsi. Hän aloitti kirjoittamisen ja kuvataiteelliset harrastuksensa erittäin nuorena: ensimmäisen täysimittaisen romaaninsa hän kirjoitti neljätoistavuotiaana. Smith kävi elämänsä aikana koulua vain kahdeksan vuotta, mutta kehitti laajaa yleissivistystään, kielitaitoaan ja osaamistaan taiteiden saralla itseopiskelemalla muun muassa tietosanakirjojen avulla.

Smith kärsi lähes koko elämänsä terveysongelmista ja usein myös talousvaikeuksista, joiden syynä oli pääasiassa Smithin ongelmat yhdistää taiteenharjoittaminen fyysisempiin sivutöihin, joita hän ajoittain joutui tekemään elättääkseen itsensä ja vanhempansa.selvennä Hän asui suurimman osan elämästään perheen mökissä ja ylläpiti sosiaalista elämää lähinnä laajan kirjeenvaihdon avulla.

Merkittävimtä kirjeenvaihtoa Smith kävi runoilija George Sterlingin kanssa. Sterling suhtautui nuoreen oppipoikaansa kannustavasti ja auttoi tätä saamaan ensimmäisen runokokoelmansa "The Star-Treader and Other Poems" julkaistuksi. Toinen Smithin pitkäaikainen kirjeenvaihtokumppani oli toinen "Weird Tales"-lehden vakikirjoittaja, H. P. Lovecraft, jota Smith huolimatta yli viisitoista vuotta kestäneestä kirjeenvaihdosta ei koskaan tavannut.

Vanhempiensa kuoltua itsekin pahoista sydänvaivoista kärsinyt Smith avioitui Carol Jones Dormanin kanssa ja muutti 61-vuotiaana asumaan vaimonsa ja tämän lasten kanssa Kaliforniaan Pacific Groveen. Näinä viimeisinä vuosinaan Smith työskenteli lähinnä puutarhurina. Smith kuoli nukkuessaan 14. elokuuta 1961 useiden sydänkohtausten jälkeen. Hänen tuhkansa haudattiin Auburniin lähelle vanhempien mökkiä.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruuden tuotannossaan Smith keskittyi etupäässä runoihin, jotka tosin olitva voimakkaasti satu- ja fantasiateemojen värittämiä. Smithin ensimmäiset runot julkaistiin hänen ollessaan seitsemäntoistavuotias, ja niitä seurasi esikoisrunokokoelma 1912 ja kolme muuta kokoelmaa vuoteen 1925 mennessä. Smith kirjoitti elämänsä aikana yli 700 runoa.

Smith piti itseään etupäässä runoilijana, mutta kenties heikon taloudellisen tilanteensa seurauksena hän alkoi vuodesta 1925 lähtien kirjoittaa lehtiin weird fictioniksi kutsuttuja kertomuksia. Lovecraftin innostamana Smith alkoi kirjoittaa pulp-henkisiä fantastisia kertomuksia "Weird Tales" -lehteen. Smith, Lovecraft ja heidän ystävänsä Robert E. Howard ovat myöhemmin nousseet tunnetuimmiksi Weird Talesin tuotteliaista kirjoittajista, ja kaikki ovat tarinoissaan käyttäneet ja kehittäneet Lovecraftin alun perin kehittämää Cthulhu-mytologiaa. Smith sijoitti kertomuksensa usein joko historiallisiin aikakausiin tai vieraisiin fantasiamaailmoihin, muun muassa Atlantikseen, Howardin Hyperboreaan, sillä erotuksella, että kyseessä ei ollut Howardin Hyperborea, vaan Clark Ashton Smithin ikioma Hyperborea, Marsiin ja itse kehittämiinsä Averoigneen, Zothique'iin ja Xiccarphiin. Tarkkaan ottaen voi myös sanoa, että Mars ei ollut varsinaisesti olosuhteiltaan lähinaapuriplaneettaamme vastaava, vaan sekin oli Clark Ashton Smithin fiktiivinen luomus. Smithin kirjoitustyyliä on kuvattu omalaatuisen värikkääksi, runolliseksi, ja hänen käyttämässään kielessä vilisi eksoottisia nimiä ja epätavallisia sanoja, luultavasti osittain hänen itseopitun, tietosanakirjojen muokkaaman sivistyksensä seurauksena.

Smithin vuolas kirjoitustahti hiljeni vuodesta 1933 lähtien hänen vanhempiensa sairastumisen ja useiden hänen lähimpien ystäviensä (muun muassa Lovecraftin) kuolemien seurauksena. Smith siirtyi näinä vuosina takaisin runon pariin ja keskittyi sen lisäksi kuvanveistoon ja kuvataiteisiin, joiden parissa hän viihtyi elämänsä viimeisiin vuosiin asti. Vaikka Smithin taideteoksia esiteltiin muutamissa näyttelyissä, hän ei kuvataiteella saavuttanut elinaikanaan suurta suosiota eikä taloudellista menestystä.

Smithin laajaa tuotantoa on julkaistu runsaasti varsinkin hänen kuolemansa jälkeen. Tunnetuimpien, "Weird Tales" -aikojen novellien lisäksi on kokoelmina julkaistu myös Smithin kirjeenvaihtoa, runoja ja taidetta.

Suomennettu tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Viimeinen hieroglyfi. Toimittanut Markku Sadelehto. Suomennos: Ulla Selkälä ja Ilkka Äärelä. Fan-sarja. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19571-5.
    • Viimeinen hieroglyfi sisältää novellit:
      • Adomphan puutarha (The Garden of Adompha, 1938).
      • Ennustuksen hirviö (The Monster of the Prophecy, 1932).
      • Jäädemoni (The Ice-Demon, 1933).
      • Kaksoisvarjo (The Double Shadow, 1939).
      • Kiduttajien saari (The Isle of the Torturers, 1933).
      • Kuolleiden jumala (The Charnel God, 1934).
      • Laulavan liekin kaupunki (The City of the Singing Flame, 1931).
      • Malygriksen kuolema (The Death of Malygris, 1934).
      • Musta seitti (The Dark Eidolon, 1935).
      • Noitien Naat (Necromancy in Naat, 1935).
      • Saturnuksen portti (The Door to Saturn, 1931).
      • Valkoinen mato (The Coming of the White Worm, 1941).
      • Viimeinen hieroglyfi (The Last Hieroglyph, 1935).
      • Viimeinen loitsu (The Last Incantation, 1930).
      • Xeethra (Xeethra, 1934).
  • Eri kokoelmissa julkaistut suomennetut novellit:
    • Genius loci (Genius loci, 1933). Julkaistu kokoelmassa Outoja tarinoita 4. Toim. Markku Sadelehto, 1992, Jalava.
    • Gorgo (The Gorgon, 1932). Julkaistu kokoelmassa Outoja tarinoita 1. Toim. Markku Sadelehto, 1990, Jalava.
    • Satampra Zeiroksen tarina (The Tale of Satampra Zeiros, 1931). Julkaistu kokoelmassa Mustan jumalan suudelma. Toim. Markku Sadelehto, 1993, WSOY.
    • Ubbo-Sathla (Ubbo-Sathla, 1933). Julkaistu kokoelmassa Musta kivi. Toim. Markku Sadelehto, 1995, WSOY.
    • Velhojen valtakunta (The Empire of Necromancers, 1932). Julkaistu kokoelmassa Velhojen valtakunta. Toim. Juhani Hinkkanen, 1989, Jalava.

Suomentamatonta tuotantoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Out of Space and Time, 1942.
  • Lost Worlds, 1944.
  • Genius Loci and Other Tales, 1948.
  • The Abominations of Yondo, 1960.
  • The City of the Singing Flame, 1981.
  • The Last Incantation, 1982.
  • The Monster of the Prophecy, 1983.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sisättö, Vesa (toim.): Ulkomaisia fantasiakirjailijoita. BTJ Kirjastopalvelu Oy, 2003. ISBN 951-692-539-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]