Weird Tales

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Weird Tales -lehden maaliskuun 1934 numero.

Weird Tales on Yhdysvalloissa ilmestyvä pulp-lehti, joka julkaisee pääasiassa fantasia- ja kauhutarinoita. Weird Tales aloitti ilmestymisensä vuonna 1923 ja lopetti 1954 279 numeron jälkeen. Sittemmin lehteä on useampaan otteeseen yritetty herätellä eloon, nykyään sitä on ilmestynyt jo yli 350 numeroa.

Lehden tunnetuin toimittaja oli sen toinen päätoimittaja Farnsworth Wright, joka luotsasi lehteä sen kulta-aikana 1930-luvulla. Kriitikko Juhani Hinkkasen mukaan "se piti ilmestymisaikanaan, erityisesti päätoimittaja Farnsworth Wrightin kaudella 1924-40, varsin epämuodikkaan kauhukirjallisuuden hengissä ja kasvatti kokonaisen uuden kirjailijasukupolven, jonka vaikutus myöhempään kauhukirjallisuuteen on ollut aivan olennainen."[1]

Lehden ilmestymisaikoihin siihen kirjoittaneiden ennustettiin jäävän tuntemattomiksi ja vaille arvostusta. Nykyään jotkut lehteen kirjoittaneet ovat kuitenkin hyvin tunnettuja ja arvostettuja. Heistä ylivoimaisesti merkittävin on H. P. Lovecraft, joka oli 1900-luvun vaikutusvaltaisin kauhukirjailija.[2] Lovecraftin hirviöjumala Cthulhun lisäksi esimerkiksi Robert E. Howardin luoma Conan barbaari on vakiintunut Weird Talesin julkaisemista tarinoista osaksi populaarikulttuuria. Ray Bradbury ja Tennessee Williams olivat myös kirjailijoita, joiden ura alkoi Weird Talesin sivuilta.[3]

Alkuperäinen Weird Tales[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Weird Tales alkoi ilmestyä maaliskuussa 1923, kotipaikkanaan Chicago[2] ja päätoimittajanaan Edwin Baird. Lehden ensimmäinen vuosi oli taloudellisesti tappiollinen, mutta uusi kustantaja päätti olla lakkauttamatta lehteä vielä, tarjoten H. P. Lovecraftille päätoimittajan pestiä. Omaa aikaansa vaalineen Lovecraftin kieltäydyttyä päätoimittajaksi Bairdin tilalle otettiin reportteri Farnsworth Wright. Hän toimitti lehteä seuraavat 15 vuotta.[2]

Wrightin aikakaudelle sijoittui Weird Talesin kulta-aikaa ollut 1930-luku. Hänen panostaan lehden menestykselle pidetään varsin merkittävänä. Näihin aikoihin lehteen kirjoitti monia sittemmin legendaarisiksi tulleita kirjailijoita, jotka loivat lehden maineen.[2] Lukijakunnan keskuudessa Weird Talesin vakioavustajista suosituin oli Seabury Quinn; Robert E. Howard ja Edmond Hamilton olivat hänestä seuraavat. Sittemmin Howardin maine on kasvanut kilpailijoitaan suuremmaksi, samoin H. P. Lovecraftin, joka nykyään on ylivoimaisesti tunnetuin Weird Tales -kirjailijoista.[4] Howard teki itsemurhan 1936 ja Lovecraft kuoli syöpään seuraavana vuonna. Kolmas suosittu avustaja, Clark Ashton Smith, oli aloittanut novellien kirjoittamisen Lovecraftin kannustamana, mutta kun hänen vanhempansa ja Lovecraft kuolivat lyhyen ajan sisällä, hän lopetti proosan kirjoittamisen. Lovecraftilaisella kauhulla aloittanut Henry Kuttner siirtyi kirjoittamaan fantasiaan yrittäen paikata Howardin jättämää aukkoa, mutta onnistui vain osittain. Tähtiavustajansa menettänyt Weird Tales aloitti hitaan alamäen. Vakavasti sairas Wright erosi loppuvuodesta 1939 toimitettuaan lehteä 177 numeroa ja kuoli seuraavana vuonna.[2]

Uudeksi toimittajaksi ryhtyi Dorothy McIlwraith, ja Weird Tales jatkoi toimintaansa vielä useita vuosia. 1940-luvulla lehteen kirjoittivat mm. Ray Bradbury sekä Robert Bloch. Psykon kirjoittajana nykyään muistettu Bloch oli aloitellut uraansa teini-ikäisenä jo edeltävällä vuosikymmenellä – myös Blochin oli kirjoittamaan suostutellut alun perin H. P. Lovecraft. Bradburyä taas oli avustanut 1930-luvulla Henry Kuttner. Niin ikään Weird Talesiin kirjoittaneen kollegansa C. L. Mooren kanssa avioitunut Kuttner jatkoi tarinoiden kirjoittamista vaimonsa kanssa. Muita 1940-luvun vakioavustajia olivat Fritz Leiber ja Theodore Sturgeon. Weird Tales ei kuitenkaan enää saavuttanut aiemman kaltaista menestystä, ja sen ilmestyminen loppui syyskuussa 1954, yhteensä 279 numeron, satojen kirjailijoiden ja yli 2 000 julkaistun tarinan jälkeen.[2]

Myöhemmät versiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Weird Talesin lakkauttamisen jälkeen lehteä yritettiin herätellä eloon monta kertaa. Weird Tales -nimellä ilmestyi 1970-luvulla neljä uutta numeroa ja 1980-luvun alussa neljä pokkaria. Joukko toimittaja-kustantajia, George H. Scithers, Darrell Schweitzer ja John Gregory Betancourt, perustivat lehden uudelleen 1988 minkä jälkeen se on ilmestynyt melko säännöllisesti huolimatta useista muutoksista ilmestymismuodossa ja -tiheydessä. Myös lehden omistaja on vaihtunut useasti. Sen nykyinen päätoimittaja on Ann VanderMeer ja sitä on ilmestynyt lähes sata uutta numeroa. Nimekkäimpiä nykyisen Weird Talesin julkaisemista kirjailijoista ovat Tanith Lee, Ramsey Campbell, Thomas Ligotti ja Nina Kiriki Hoffman.[3]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hinkkanen, Juhani: Haining: Weird Tales & Sadelehto: Outoja tarinoita 4 Aikakone nro 3/1992. Viitattu 8.3.2011. (suomeksi)
  2. a b c d e f Sadelehto, Markku (toim.): ”Esipuhe”, Outoja tarinoita 1, s. 4-10. Sadelehdon esipuhe. Helsinki: Kustannus OY Jalava, 1990. ISBN 951-8954-22-4.
  3. a b Weird Tales - About Nykyisen Weird Talesin kotisivut. Viitattu 8.3.2011. (englanniksi)
  4. Sadelehto, Markku (toim.): ”Esipuhe”, Outoja tarinoita 4, s. 7-10. Sadelehdon esipuhe. Suom. Matti Rosvall. Helsinki: Kustannus OY Jalava, 1992. ISBN 951-8954-95-X.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Haining, Peter (toim.): Weird Tales: Fantasialehden parhaat alkuperäiskuvin. Book Studio (Collector antologia 3), alunp. 1976, suomennos 1992. ISBN 951-611-489-X.
  • Weinberg, Robert & Price, E. Hoffmann: The Weird Tales Story. Borgo Press, 1999. ISBN 978-1587151019. (englanniksi)