Dorothy McIlwraith
| Dorothy McIlwraith | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. lokakuuta 1891 Hamilton, Ontario, Kanada |
| Kuollut | 23. elokuuta 1976 (84 vuotta) Orangeville, Ontario, Kanada |
| Ammatti | toimittaja |
Dorothy Stevens McIlwraith oli kanadalainen toimittaja, joka toimi pulp-lehti Weird Talesin päätoimittajana 1940–1954. Hän toimitti myös Short Stories -lehteä.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dorothy McIlwraith syntyi Hamiltonissa Ontariossa vuonna 1891. Hän opiskeli McGill Universityssä ja valmistui 1914. McIlwraith muutti New Yorkiin ja sai loppuvuodesta 1917 työpaikan Doubleday, Page, and Companylta, missä työskenteli myös hänen tätinsä Jean, joka oli pitkän linjan ammattikirjailija ja -toimittaja.[1]
McIlwraith työskenteli toimittajana useissa lehdissä. Vuonna 1936 hän sai paikan Doubledayn Short Stories -lehden päätoimittajana. Seuraavana vuonna lehti myytiin William J. Delaneyn yhtiölle Short Stories Inc.:ille, joka vuonna 1938 osti myös fantasialehti Weird Talesin. Lehden toimitus siirrettiin New Yorkiin, ja 1939 McIlwraith nimitettiin sen toimituskuntaan. Päätoimittaja Farnsworth Wright jäi eläkkeelle 1940 ja McIlwraithista tuli Weird Talesin uusi päätoimittaja.[1]
Päätoimittaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
McIlwraithilla ei ollut aiempaa kokemusta tieteis- ja fantasiakirjallisuudesta, mutta hän oli kokenut lehtinainen, joka toi Weird Talesiin ammattimaisuutta ja kustannusalalla vakiintuneita toimintatapoja.[2] Delaney toivoi lehden muistuttavan enemmän Short Storiesia, joka oli arvostettu ja taloudellisesti kannattava lehti, ja McIlwraithin johdolla talousvaikeuksiin ajautunutta lehteä uudistettiin kohti valtavirran pulp-kirjallisuutta.[1] Miekka ja magia -kertomusten sijaan hän suosi nykyaikaisempaa proosaa ja psykologista kauhua.[3] Vanhojen Weird Tales -novellien ja kauhuklassikoiden uusinnoista McIlwraith luopui ja julkaisi pelkästään uusia tarinoita. Yritys laajentaa Weird Talesin repertuaaria huumorikirjallisuuden suuntaan epäonnistui.[4]
Koska Weird Talesin budjettia oli pienennetty, McIlwraithilla oli vaikeuksia hankkia lehteensä parhaiden kirjailijoiden ja kuvittajien teoksia. Ongelmia aiheutti myös New Yorkin pormestarin vuonna 1939 aloittama kampanja, jossa vastustettiin lehtikioskeissa myytävien lehtien avointa seksuaalisuutta. McIlwraith luopui Weird Talesin aiemmasta kansitaiteilijasta Margaret Brundagesta, joka oli tullut tunnetuksi alastonkuvistaan, ja alkoi suosia toiminnallisia kohtauksia. McIlwraith tilasi silti vielä muutamia aiempaa siveellisempiä kansia Brundagelta, jonka viimeinen Weird Tales -kansi ilmestyi 1945.[1]
Uudistuksista huolimatta McIlwraith ei tehnyt Weird Talesista yhteen genreen keskittyvää lehteä vaan julkaisi sekä fantasiaa, kauhua että tieteiskirjallisuutta. August Derlethin, Henry Kuttnerin ja Mary Elizabeth Counselmanin kaltaiset suositut ja pitkäaikaiset avustajat jatkoivat lehteen kirjoittamista.[1] McIlwraithin omiin kirjailijalöytöihin lukeutuivat Ray Bradbury, Fritz Leiber, Fredric Brown ja Theodore Sturgeon.[3] McIlwraith perusti myös Weird Tales Club -nimisen kerhon, jonka kautta lukijat saattoivat tutustua toisiinsa. Edeltäjästään Wrightistä poiketen McIlwraith ei julkisesti riidellyt lukijoidensa kanssa vaan säilytti sovittelevan sävyn. Hän ei yleensä osallistunut Weird Talesin yleisönosastolla käytyihin keskusteluihin vaan keskittyi lukijakirjeisiin ja niissä ilmaistuihin mielipiteisiin. Pääkirjoituksia ja muita toimituskunnan mielipiteitä edustavia telstejä McIlwraith julkaisi harvoin.[1]
Monet pulp-lehdet ajautuivat 1950-luvulla ongelmiin.[3] Samaan aikaan fantasiakirjallisuuden suosio laski. Jälleen Weird Tales ajautui talousvaikeuksiin, eikä McIlwraith enää kyennyt ostamaan lehteensä sellaisia tarinoita, joita olisi halunnut julkaista. Hän alkoi taas julkaista uusintoja vanhoista tarinoista, kuten lehden ensimmäisen numeron kansikuvatarinan ”Ooze” (kirj. Anthony Rud, 1923). Syyskuusta 1953 lähtien aiemmin pulp-asuinen lehti siirty digest-kokoon. Sekään ei lehteä pelastunut, ja Weird Talesin viimeinen numero ilmestyi syyskuussa 1954.[4]
Merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lisa Yaszekin ja Patrick B. Sharpin (2016) mukaan McIlwraithin ennakkoluulottomuus ja uudistumiskyky pelastivat Weird Talesin 1940-luvun taitteen vaikeuksista ja pitivät lehden elossa aina 1950-luvulle saakka. McIlwraith onnistui pitämään yllä myös taiteellista tasoa, vaikka lehden maksamat palkkiot olivat pulp-mittapuullakin huonoja.[5] Mike Ashleyn (1997) mukaan Weird Talesin taiteellisen tason katsotaan yleensä laskeneen McIlwraithin kaudella,[3] ja samaa näkemystä edustaa Peter Haining (1976).[4] Ashley pitää tätä kuitenkin vain osatotuutena: Wrightin ailahtelevaiseen julkaisupolitiikkaan verrattuna McIlwraith päätoimitti tasalaatuista lehteä, josta puuttuivat sekä aiemman veroiset huippuhetket että rimanalitukset.[3] Talousasioissa McIlwraith oli selvästi Wrightiä pätevämpi.[4]
»[McIlwraithin perintöä] on pahan kerran laiminlyöty. Hän sentään julkaisi Bradburyn, Sturgeonin ja Brownin kaltaisia huippulahjakkuuksia. Ja luulenpa, että hän olisi julkaissut paljon muutakin, jos hänelle olisi annettu [kunnon rahoitus – –]. Mutta kun yhdestä sanasta maksettiin surkeat yksi senttiä, ja kun lehti toisinaan ilmestyi vain kahden kuukauden välein, niin harva kirjailija jatkoi WT:hen kirjoittamista siinä vaiheessa, kun tarjolle tuli paremmin maksava ostaja.»
(Robert Bloch, 1979[6])
»Dorothy McIlwraith ansaitsee – – tunnustuksen siitä, että toimitti lehteä niin kauan kuin suinkin kykeni ja antoi meille melkoisen monta korkeatasoista tarinaa. Antologistien kannattaisi lukea [McIlwraithin kauden] numeroita. Niissä ei ehkä ollut yhtä paljon klassikoita kuin Wrightin kaudella, mutta niissä on paljon hyvää ja koskematonta aineistoa.»
(Darrell Schweitzer, 1974[6])
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Haining, Peter (toim.): Weird Tales. Fantasialehden parhaat alkuperäiskuvin. (Weird Tales, 1976.) Collector antologia 3. Book Studio, 1992. ISBN 951-611-489-X.
- Yaszek, Lisa & Sharp, Patrick B. (toim.): Sisters of Tomorrow. The First Women of Science Fiction. Middletown, Connecticut: Wesleyan University Press, 2016. ISBN 9780819576255. Google-kirjat (viitattu 6.4.2023). (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Yaszek & Sharp 2016, s. 306–308.
- ↑ Yaszek & Sharp 2016, s. 292.
- ↑ a b c d e Ashley, Mike: Weird Tales. Teoksessa Clute, John & Grant, John (toim.): The Encyclopedia of Fantasy. London: Orbit, 1997. ISBN 0-312-15897-1. Artikkelin verkkoversio (viitattu 17.12.2020). (englanniksi)
- ↑ a b c d Haining 1992, s. 12.
- ↑ Yaszek & Sharp 2016, s. 367.
- ↑ a b Hanley, Terence E.: ”What About Dorothy McIlwraith?” Tellers of Weird Tales. 14.4.2012. Viitattu 9.4.2023. (englanniksi)