Weird Tales (antologia)
Weird Tales Fantasialehden parhaat alkuperäiskuvin |
|
---|---|
Weird Tales | |
Vuoden 1992 suomenkielisen painoksen kansi. |
|
Alkuperäisteos | |
Kirjailija | Weird Tales |
Kieli | englanti |
Genre | kauhu, fantasia, weird fiction |
Julkaistu | 1976 |
Suomennos | |
Kustantaja | Book Studio |
Julkaistu | 1992 |
Ulkoasu | nidottu |
Sivumäärä | 250 |
ISBN | 951-611-489-X |
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
Weird Tales – fantasialehden parhaat alkuperäiskuvin on Peter Hainingin toimittama novelliantologia. Englanninkielinen alkuteos on julkaistu 1976 ja suomennos 1992. Kaikki kokoelman novellit on julkaistu alun perin pulp-lehti Weird Talesissa, ja kirjan ulkoasu jäljittelee niiden alkuperäistä julkaisuasua. Se on esimerkiksi ladottu kahteen palstaan, tarinoilla on niiden alkuperäiset englanninkieliset otsikot, ja niiden väliin on sommiteltu Weird Talesista otettuja kuvia ja ilmoituksia. Lehdestä otetun aineiston lisäksi kokoelma sisältää Weird Tales -historiikin.[1]
Sisältö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Edmond Hamilton: ”Paluu” (The Man Who Returned)
- Ken Gary: ”Irvokas ennustus” (A Weird Prophecy)
- Robert E. Howard: ”Kuoleman musta hurtta” (Black Hound of Death)
- August W. Derleth: ”Suljettu talo” (The Shuttered House)
- Seabury Quinn: ”Jäätynyt kaunotar” (Frozen Beauty)
- H. P. Lovecraft: ”Unen tuolla puolen” (Beyond the Wall of Sleep)
- Clark Ashton Smith: ”Adomphan puutarha” (The Garden of Adompha)
- Caroline Evans: ”San Francisco” (San Francisco)
- Vincent Starrett: ”Gordelian laulu” (Gordelia’s Song)
- Henry Kuttner: ”Feeniksin tuolla puolen” (Beyond the Phoenix)
- G. G. Pendarves: ”Musta munkki” (The Black Monk)
- Henry S. Whitehead: ”Jumalan poismeno” (Passing of a God)
- Robert E. Howard: ”Kummittelevat pylväät” (Haunting Columns)
- Manly Wade Wellman: ”Mutta laakso oli hiljainen” (The Valley Was Still)
- Alice Olsen: ”Talviyö” (Winter Night)
- Nictzin Dyalhis: ”Atlantanin sydän” (Heart of Atlantan)
- Fritz Leiber: ”Aavesurmaaja” (The Phantom Slayer)
- Leah Bodine Drake: ”Ne juoksevat taas” (They Run Again)
- Robert Bloch: ”Barsacin pedot” (The Beasts of Barsac)
- Ray Bradbury: ”Pam! Kuolit!” (Bang! You’re Dead!)
- Theodore Sturgeon: ”Sellitoveri” (Cellmate)
- Algernon Blackwood: ”Roomalaiset rauniot” (Roman Remains)
- Eric Frank Russell: ”Karkotettu henkilö” (Displaced Person)
- H. Russell Wakefield: ”Valtavasta syvyydestä” (From the Vasty Deep)
- Mary Elizabeth Counselman: ”Haulitornin aave” (The Shot-Tower Ghost)
- Allison V. Harding: ”Astu Z-junaan” (Take the Z Train)
- Margaret St.Clair: ”Pieni punainen pöllö” (The Little Red Owl)
- Anthony M. Rud: ”Lieju” (Ooze)
Suomentaneet Harri Haarikko, Reijo Kalvas, Kari Salminen ja Annika Eräpuro.
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Juhani Hinkkanen arvosteli Weird Talesin Aikakoneessa tuoreltaan. Hän piti kirjan ulkoasua näyttävänä ja Hainingin kirjoittamaa historiikkia erinomaisena. Novellivalinnat ovat kuitenkin epäonnistuneita: Haining on ”ilmeisen tietoisesti” pyrkinyt välttämään usein antologisoituja novelleja, minkä ”seurauksena on koko teoksen läpi kulkeva keskinkertaisuuden maku”. Vaikka mukana onkin jokunen mieleenpainuva tarina, kokonaisuus jää toiseksi samoihin aikoihin ilmestyneelle Outoja tarinoita 4 -antologialle, jossa myös julkaistiin pääasiassa Weird Tales -lehdestä peräisin olevaa sisältöä.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Hinkkanen, Juhani: Weird Tales & Outoja tarinoita 4 Aikakone. 3/1992. Viitattu 31.3.2017.