Tämä on lupaava artikkeli.

Markku Sadelehto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Markku Sadelehto
Markku Sadelehto Taidemuseo Göstan puistossa Mäntässä syyskuussa 2015.
Markku Sadelehto Taidemuseo Göstan puistossa Mäntässä syyskuussa 2015.
Henkilötiedot
Syntynyt5. toukokuuta 1946 (ikä 75)
Kajaani
Kansalaisuus suomalainen

Markku Sadelehto (s. 5. toukokuuta 1946 Kajaani)[1] on suomalainen antologisti. Hänen toimituksiinsa kuuluu kymmeniä kauhu- ja fantasia-antologioita sekä näiden kirjallisuudenlajien klassikoiden kokoelmia.

Sadelehto kirjoitti nuoruudessaan kolme omaelämäkerrallista romaania, jotka eivät kuitenkaan kelvanneet kustantajille. Vuonna 1969 Sadelehto oli mukana laajaa julkisuutta saaneessa oikeudenkäynnissä, joka koski Hihapuukko-lehden epäsiveelliseksi syytettyä seksuaalipoliittista numeroa. Sadelehto oli myös aktiivinen elokuvaharrastaja, ja arvioi useisiin lehtiin elokuvia ja näytelmiä.

Vuonna 1987 Sadelehto perusti antikvariaatin ja päätyi yhteyksiin kustantaja Markku Jalavaan. Kesästä 1989 alkaen Sadelehto toimitti kymmeniä antologioita ja yhden kirjailijan kokoelmia, joita julkaisivat sekä Kustannus Oy Jalava että WSOY. Enemmistö Sadelehdon toimituksista ilmestyi vuoteen 1996 loppuun mennessä. Sittemmin hän on harvakseltaan toimittanut kirjoja varsinkin Jalavalle ja Portti-kirjoille. Vuosina 2009–2014 ilmestyi Sadelehdon toimittama kuusiosainen H. P. Lovecraftin kootut teokset.

Elokuva-aktiivi ja kulttuuriradikaali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sadelehto kiinnostui fantastisesta kirjallisuudesta jo varhain. Ray Bradburyn Marsin aikakirjat teki häneen pysyvän vaikutuksen, kun hän luki sen 10-vuotiaana.[1] Toinen vaikuttava kirja oli Bram Stokerin Dracula (lyhennettynä suomennoksena Kammoittava kreivi), jonka hän luki 12-vuotiaana. Lisäksi Sadelehto keräili Edgar Rice Burroughsin Tarzan-kirjoja sekä Outsiderin Atorox-sarjaa.[2]

1950- ja 60-lukujen taitteessa Sadelehto alkoi katsoa elokuvia järjestelmällisesti Kajaanin elokuvateattereissa, erityisesti Otavassa. Hän kirjasi kouluvihkoihin kaikki 60-luvulla näkemänsä elokuvat. Filmihullu-lehteä hän avusti vuosina 1969–1973.[2]

Sadelehto kirjoitti 1960-luvulla kolme romaanikäsikirjoitusta, joista kustantajat eivät kuitenkaan kiinnostuneet. Sadelehdon mukaan kirjat olivat ”sopeutumattoman nuoren miehen kuvauksia, jotka oli tehty hyvin keinotekoisin asetelmin”.[3] Vuosikymmenen lopulla hän käänsi huvikseen muutaman Ray Bradburyn novellin. Niitä ei kuitenkaan julkaistu missään eikä Sadelehto jatkanut käännöstyön parissa.[1]

Keväällä 1969 Sadelehdosta tuli underground-lehti Hihapuukon avustaja. Hän oli mukana, kun lehti joutui syyskuussa 1969 oikeuteen epäsiveellisenä julkaisuna. Syynä oli lehden ”seksuaalipoliittinen numero”. Oikeudenkäynnistä uutisoitiin laajasti kotimaisessa lehdistössä.[1][2][4][5] Sadelehto tuli tunnetuksi myös maolaisena,[3] mutta luopui aatteesta sittemmin.[1]

1970-luvulla Sadelehto keskittyi kulttuuripolitiikkaan. Hän oli vuonna 1972 aloittaneen Kajaanin elokuvakerhon perustajajäsen ja toimi sen hallituksessa 80-luvun lopulle saakka. Hän oli perustamassa Kajaanin Nuorta Voimaa ja jäsenenä kaupunginteatterin johtokunnassa. Lisäksi hän toimi kirjastolautakunnan varapuheenjohtajana, Suomen elokuvakerhojen liiton hallituksessa ja Suomen elokuvasäätiön neuvottelukunnan jäsenenä. Vuosina 1973–1974 Sadelehto arvioi näytelmiä Kansan Tahtoon ja Kansan Uutisiin.[2]

Antologistin ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sadelehto perusti antikvariaatin vuonna 1987. Yrityksen kautta syntyi yhteys Kustannus Oy Jalavaan. Kustantajan ehdotus Weird Tales -lukemistossa ilmestyneiden pulp-tarinoiden antologian toimittamisesta kesäkuussa 1989 oli Sadelehdosta mitä houkuttelevin. Antologia Outoja tarinoita 1 ilmestyi elokuussa 1990. Sadelehto oli julkaissut kuitenkin jo saman vuoden maaliskuussa Robert E. Howardin kertomuksia kokoelmassa Conan ja demonit.[1][2]

Kesällä 1992 Kustannus Oy Jalavan vetäjä Markku Jalava siirtyi WSOY:lle FAN-sarjan toimittajaksi[2] ja Sadelehto lopetti antikvariaatin ja ryhtyi vapaaksi kirjantoimittajaksi.[6] Hän toimitti FAN-sarjaan yhteensä 15 antologiaa ja kokoelmaa. Hänen viimeinen kirjansa WSOY:lle oli vuonna 1995 julkaistu Paha vieras. Yli 600-sivuinen antologia sisältää valikoiman englantilaisen kauhukirjallisuuden klassikkoja ja on laajin Sadelehdon toimituksista.[2] Painosmäärät vaihtelivat 1 500 ja 3 000 kappaleen välillä. Myyntiluvut olivat parhaimmillaan aivan 1990-luvun alussa, mutta syksystä 1994 alkaen lama alkoi vaikuttaa kirjojen menekkiin, mikä lopetti Sadelehdon uran ennenaikaisesti. Julkaisematta jäivät ainakin Theodore Sturgeon ja Fritz Leiber -kokoelmat.[1]

Sadelehto avusti Tampereen Science Fiction Seuran Porttia 80-luvun lopulta kirjoittaen lehteen kirja-arvioiden ohella useita artikkeleita niin kauhuelokuvien ohjaajista kuin fantasia- ja kauhukirjailijoistakin. Lehden elokuva-arvostelijana hän toimi vuosina 2002–2007 arvioiden satoja genre-elokuvia. Sadelehto on toimittanut seuran Portti-kirjat-sarjaan H. P. Lovecraftin, Ray Bradburyn ja Jack Vancen kertomuksien kokoelmat.[2]

Vuonna 2010 Sadelehto toimitti Kustannus Oy Jalavalle kirjan Mustan rannikon kuningatar ja muita Conan-kertomuksia, joka sisältää hänen 90-luvulla toimittamiensa Howard-kokoelmien kertomuksia, sekä Portti-kirjoille Howardin aiemmin suomentamattomia kertomuksia sisältävän Zambebwein kuun.[2]

Sadelehto palasi vuosien tauon jälkeen antologiaan, kun Kustannus Oy Jalava julkaisi vuonna 2013 valikoiman nimeltä Lovecraftin lähteillä, jossa on Lovecraftin esikuvien ja hänen seuraajiensa novelleja.[2] Sitä seurannut antologia Wendigo ja muita yliluonnollisia kauhukertomuksia sisältää yhdeksän novellia, joita Lovecraft kiitti kauhugenreä arvioivassa esseessään ”Yliluonnollinen kauhu kirjallisuudessa”.[7]

Sadelehdon muu työ genrekirjallisuuden saralla liittyy Jalavan julkaisemiin H. P. Lovecraftin Koottuihin teoksiin. Hän kirjoitti kuusiosaiseen sarjaan esipuheita ja jälkisanoja kuvaillen niissä 1900-luvun merkittävimmän kauhukirjailijan elämää, tuotantoa ja vaikutusta. Kuudenteen osaan Hautakummun salaisuus sekä muita kertomuksia ja kirjoituksia Sadelehto myös suomensi uudelleen esseen ”Yliluonnollinen kauhu kirjallisuudessa” ja valikoi siihen Lovecraftin The Conservative -lehdessä julkaisemia mielipidekirjoituksia.[2]

H. P. Lovecraft – Historiallinen seura valitsi Sadelehdon kunniajäsenekseen vuonna 2013. Sadelehdon mukaan häntä yhdistää Lovecraftiin mekanistiseksi materialismiksi kutsuttu elämänfilosofia.[2]

Tyyli ja teemat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antologiassa pitää olla nousuja ja laskuja, ylä- ja alamäkiä, kuten romaanissa tai elämässäkin.

– Markku Sadelehto, 1995[1]

Suurin osa Sadelehdon toimitustöistä on kauhua, mutta joukossa on myös fantasiakirjallisuutta. Novelleista enemmistö on joko englanninkielisiä klassikoita, 1900-luvun alun pulp-kirjallisuutta tai raa’an väkivaltaista modernia kauhua.[3] Sadelehto pitää novellia ihanteellisena formaattina kauhulle, kun taas kauhuromaanit ovat hänen mukaansa usein pitkästyttäviä.[1]

Sadelehdon mukaan hyvä antologia rakentuu kahden tai kolmen ”huipputarinan” ympärille. Pelkistä mestariteoksista koostuva antologia olisi Sadelehdon mukaan ”aika kauhea. Novellit söisivät toisensa eikä mikään tuntuisi miltään.” Sadelehto on myös kertonut kokeilleensa toimitustöissään erilaisia rakenteita, kuten pitkitettyä loppuhuipennusta tai lyhyttä antikliimaksia kirjan parhaan novellin jälkeen. Uransa alussa Sadelehto rakensi monet antologiansa yhden kirjailijasukupolven varaan. Myöhemmin hän alkoi kuitenkin pitää temaattisesti koottuja, ajallisesti kattavia antologioita parempina. Kirjojensa takakansiteksteihin ja kansikuviin Sadelehto kertoo usein pettyneensä. Käännöksiä hän on sen sijaan kehunut.[1]

Tulilintu-antologiansa esipuheessa Sadelehto siteeraa Alan Ryanin näkemystä, jonka mukaan antologia heijastaa ”toimittajansa ajatuksia yhtä tarkasti kuin romaani heijastaa kirjailijan ajatuksia”.[8] Toimittamistaan kirjoista Sadelehto puhuu omina teoksinaan.[3] Joitakin toimitustöitään Sadelehto on kuvaillut omaelämäkerrallisiksi. Vuonna 1995 antamassaan haastattelussa Sadelehto piti henkilökohtaisimpana kirjanaan seksikauhuantologiaa Julma on rakkaus ja pääteoksinaan kokoelmia Englantilaiset aaveet ja Amerikkalaiset aaveet. Muiksi suosikeikseen hän nimesi antologian Haudantakaisia sekä H. P. Lovecraft -kokoelman Alkemisti.[1]

Toimituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antologiat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lovecraft, H. P.: H. P. Lovecraftin kootut teokset 1. Kuiskaus pimeässä ja muita kertomuksia. Suom. Ulla Selkälä & Ilkka Äärelä, Osmo Saarinen. Helsinki: Jalava, 2009. ISBN 978-951-887-410-5.

Esipuhe ynnä novellit ”Kammottu talo” antologiasta Outoja tarinoita 4, ”Arthur Jermyn” antologiasta Haudantakaisia, ”Rotat seinissä” antologiasta Outoja tarinoita 1 ja ”Hautaholvissa” antologiasta Kauhupokkari 1.

  • H.P. Lovecraft: Kootut teokset 2: Varjo menneisyydestä ja muita kertomuksia. Suom. Ulla Selkälä ja Ilkka Äärelä. Helsinki: Jalava, 2010. ISBN 978-951-887-419-8.

Esipuhe

  • H.P. Lovecraft: Kootut teokset 3: Vaaniva pelko ja muita kertomuksia. Suom. Ulla Selkälä ja Ilkka Äärelä. Helsinki: Jalava, 2011. ISBN 978-951-887-437-2.

Esipuhe ynnä kokoelma Alkemisti ja muita kertomuksia sellaisenaan.

  • H.P. Lovecraft: Kootut teokset 4: Hautausmaan kauhu ja muita kertomuksia. Suom. Ilkka Äärelä, Matti Rosvall, Sari Kallioinen ja Anita Puumalainen. Helsinki: Jalava, 2012. ISBN 978-951-887-452-5.

Esipuhe ynnä novelli Öinen meri antologiasta Amerikkalaiset aaveet.

  • H.P. Lovecraft: Kootut teokset 5: Siivekäs kuolema ja muita kertomuksia. Suom. Matti Rosvall ja Ilkka Äärelä. Helsinki: Jalava, 2013. ISBN 978-951-887-473-0.

Esipuhe ynnä kolme novellia kokoelmasta Vaeltaja unien portilla ja Yigin lapset antologiasta Outoja tarinoita 4.

  • H.P. Lovecraft: Kootut teokset 6: Hautakummun salaisuus sekä muita kertomuksia ja kirjoituksia. Suom. Matti Rosvall ja Markku Sadelehto. Helsinki: Jalava, 2014. ISBN 978-951-887-500-3.

Esipuhe ja Jälkisanat ynnä suomennokset Yliluonnollinen kauhu kirjallisuudessa ja Muutamia merkintöjä mitättömyydestä. Sivulla 340 virheellisesti mainitun artikkelin Huomioita kauhutarinoiden kirjoittamisesta suomentaja on Matti Rosvall.

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 2013 H.P. Lovecraft – Historiallinen Seura ry:n kunniajäsen
  • 2018 H.P. Lovecraft - Historiallinen Seura ry:n ensimmäinen Kuiskaus-palkinto "uraauurtavasta antologistin työstä, joka on raivannut tietä kauhukulttuurille Suomessa"

Apurahoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Oulun läänin taidetoimikunnan työskentelyapuraha 1995
  • Oulun läänin taidetoimikunnan kohdeapuraha 1998

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k Tuhkanen, Juho-Antti: Ikuisuuden kultakentillä eli matka antologisti Markku Sadelehdon seurassa kirjallisuuden hämärille rajamaille. Portti, 1995, nro 2. Tampereen Science Fiction Seura ry.
  2. a b c d e f g h i j k l Tuhkanen, Juho-Antti: Maailmanloppua odotellessa: Markku Sadelehto palaa estradille. Portti, 2015, nro 1. Tampereen Science Fiction Seura ry.
  3. a b c d Aitio, Tommi: Ikikapinallinen Markku Sadelehto on toimittanut yli 30 kauhuantologiaa "Hulluna ne minua täällä pitävät". Helsingin Sanomat, 26.4.1997. Viitattu 14.12.2020.
  4. Hihapuukko raastuvassa: Kumpikin osapuoli valittaa ehdollisesta sakkotuomiosta. Kainuun Sanomat, 23.9.1969.
  5. Kajanatidskrift åtalas för porr. Hufvudstadsbladet, 23.9.1969. (ruotsiksi)
  6. Toiminen, Marjaana: Markku Sadelehto – kauhun ekspertti. Kainuun Sanomat, 13.8.1992.
  7. Wendigo ja muita yliluonnollisia kauhukertomuksia ART HOUSE ı JALAVA ı TIETOSANOMA. Tietosanoma Oy. Viitattu 24.9.2015.
  8. Markku Sadelehto: Tulilintu, s. 7.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aitio, Tommi: Ikikapinallinen Markku Sadelehto on toimittanut yli 30 kauhuantologiaa: ”Hulluna ne minua täällä pitävät”. Helsingin Sanomat 26.4.1997.
  • Hinkkanen, Juhani: Haluan puhua kuolemasta: Haastateltavana Markku Sadelehto. Kosmoskynä 4/1992.
  • Kiuru, Arto: Mielen synkissä kellareissa. Kaleva 19.8.2011.
  • Korhonen, Marko: Kauhun genren esittelijä Sadelehto moittii yliopistoja: Suomessa tutkijat pelkäävät kavereiden pilkkaa. Pohjolan Sanomat 5.1.1994.
  • Nisula, Tanja: Genrekirjallisuus: Harrastus, joka muuttui työksi. Koti-Kajaani 1.4.1992.
  • Portinaukossa Markku Sadelehto. Portti 4/1989.
  • Riikonen, Marika: Lama-aika herättää möröt: Kauhukirjallisuus elää uutta voimakautta. Markkinoilla on sekä klassikkoja että tuoretta mättöä. Hämeen Sanomat 31.10.2014.
  • Toiminen, Marjaana: ”Vastauksia ajan ärsykkeisiin tietoisuuden ja alitajunnan rajoilta”: Kauhuelokuva urbaani tuote. Kainuun Sanomat 23.8.1989.
  • Tuhkanen, Juho-Antti: Sivullisten taidetta. Kaleva 12.3.1995.
  • Väänänen, Jukka: Pessimismin taide kiehtoo nykylukijaa: Kauhukirjallisuus venyttää rajojaan. Demari 15.5.1991.