Tämä on lupaava artikkeli.

Markku Sadelehto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Markku Sadelehto
Markku Sadelehto Taidemuseo Göstan puistossa Mäntässä syyskuussa 2015.
Markku Sadelehto Taidemuseo Göstan puistossa Mäntässä syyskuussa 2015.
Henkilötiedot
Syntynyt5. toukokuuta 1946 (ikä 77)
Kajaani
Kansalaisuus suomalainen

Markku Sadelehto (s. 5. toukokuuta 1946 Kajaani)[1] on suomalainen antologisti. Hänen toimituksiinsa kuuluu kymmeniä kauhu- ja fantasia-antologioita sekä näiden kirjallisuudenlajien klassikoiden kokoelmia.

Sadelehto oli 1960-luvulta alkaen aktiivinen elokuvaharrastaja ja avusti muun muassa Filmihullu-lehteä. 1970-luvulla hän arvioi useisiin lehtiin elokuvia ja näytelmiä ja toimi muun muassa Suomen elokuvakerhojen liitossa.

Vuodesta 1989 alkaen Sadelehto toimitti kymmeniä antologioita ja yhden kirjailijan kokoelmia, joita julkaisivat Kustannus Oy Jalava ja WSOY. Enemmistö Sadelehdon toimituksista ilmestyi vuoden 1996 loppuun mennessä. Sittemmin hän on harvakseltaan toimittanut kirjoja varsinkin Jalavalle ja Portti-kirjoille. Vuosina 2009–2014 ilmestyi Sadelehdon toimittama kuusiosainen H. P. Lovecraftin kootut teokset.

Elokuva-aktiivi ja kulttuuriradikaali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sadelehto kiinnostui fantastisesta kirjallisuudesta jo varhain. Ray Bradburyn Marsin aikakirjat teki häneen pysyvän vaikutuksen, kun hän luki sen 10-vuotiaana.[1] Toinen vaikuttava kirja oli Bram Stokerin Dracula (lyhennettynä suomennoksena Kammoittava kreivi), jonka hän luki 12-vuotiaana. Lisäksi Sadelehto keräili Edgar Rice Burroughsin Tarzan-kirjoja sekä Outsiderin Atorox-sarjaa.[2] Myöhemmin Sadelehtoon teki vaikutuksen Jean-Paul Sartren Inho ja Markiisi de Sade.[3]

1950- ja 1960-lukujen taitteessa Sadelehto alkoi katsoa elokuvia järjestelmällisesti Kajaanin elokuvateattereissa. Filmihullu-lehteä hän avusti vuosina 1969–1973.[2] Sadelehto kirjoitti 1960-luvulla kolme romaanikäsikirjoitusta, joista kustantajat eivät kuitenkaan kiinnostuneet. Sadelehdon mukaan kirjat olivat ”sopeutumattoman nuoren miehen kuvauksia, jotka oli tehty hyvin keinotekoisin asetelmin”.[3][4] Vuosikymmenen lopulla hän käänsi huvikseen muutaman Ray Bradburyn novellin. Niitä ei kuitenkaan julkaistu missään eikä Sadelehto jatkanut käännöstyön parissa.[1]

Keväällä 1969 Sadelehdosta tuli underground-lehti Hihapuukon avustaja. Hän oli mukana, kun lehti joutui syyskuussa 1969 oikeuteen epäsiveellisenä julkaisuna. Syynä oli lehden ”seksuaalipoliittinen numero”. Oikeudenkäynnistä uutisoitiin laajasti Suomen lehdistössä.[1][2][5][6] Numerossa oli muun muassa käännösote de Saden teoksesta Filosofia budoaarissa, joka oli alkukielisenä vapaasti saatavilla kirjakaupasta. Julkisuus kasvatti lehden painokset jopa kolmeen tuhanteen.[3] Sadelehto tuli 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa tunnetuksi myös maolaisena,[3] mutta luopui aatteesta sittemmin.[1]

1970-luvulla Sadelehto keskittyi kulttuuripolitiikkaan. Hän oli vuonna 1972 aloittaneen Kajaanin elokuvakerhon perustajajäsen ja toimi sen hallituksessa 1980-luvun lopulle saakka. Hän oli perustamassa Kajaanin Nuorta Voimaa ja jäsenenä kaupunginteatterin johtokunnassa. Lisäksi hän toimi kirjastolautakunnan varapuheenjohtajana, Suomen elokuvakerhojen liiton hallituksessa ja Suomen elokuvasäätiön neuvottelukunnan jäsenenä. Vuosina 1973–1974 Sadelehto arvioi näytelmiä Kansan Tahtoon ja Kansan Uutisiin.[2]

Antologistin ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sadelehto perusti antikvariaatin vuonna 1987. Yrityksen kautta syntyi yhteys Kustannus Oy Jalavaan. Kustantaja Markku Jalava ehdotti Sadelehdolle Weird Tales -lukemistossa ilmestyneiden pulp-tarinoiden antologian toimittamista kesäkuussa 1989. Antologia Outoja tarinoita 1 ilmestyi elokuussa 1990. Sitä ennen, saman vuoden maaliskuussa ehti ilmestyä Sadelehdon toimittama Robert E. Howardin novellien kokoelma Conan ja demonit.[1][2]

Kesällä 1992 Markku Jalava siirtyi WSOY:lle FAN-sarjan toimittajaksi[2] ja Sadelehto lopetti antikvariaatin ja ryhtyi vapaaksi kirjantoimittajaksi.[7] Hän toimitti FAN-sarjaan yhteensä 15 antologiaa ja kokoelmaa. Hänen viimeinen kirjansa WSOY:lle oli vuonna 1995 julkaistu Paha vieras. Yli 600-sivuinen antologia sisältää valikoiman englantilaisen kauhukirjallisuuden klassikkoja ja on laajin Sadelehdon toimituksista.[2] Painosmäärät vaihtelivat 1500 ja 3000 kappaleen välillä. Myyntiluvut olivat parhaimmillaan aivan 1990-luvun alussa. Syksystä 1994 alkaen lamaan osunut kauhukirjallisuuden buumi tyrehtyi ja Sadelehdon ura antologistina loppui ennenaikaisesti. Julkaisematta jäivät ainakin Theodore Sturgeon- ja Fritz Leiber -kokoelmat.[1]

Sadelehto avusti Tampereen Science Fiction Seuran Porttia 1980-luvun lopulta kirjoittaen lehteen kirja-arvioiden ohella useita artikkeleita kauhuelokuvien ohjaajista sekä fantasia- ja kauhukirjailijoistakin. Lehden elokuva-arvostelijana hän toimi vuosina 2002–2007 arvioiden satoja genre-elokuvia. Sadelehto on toimittanut seuran Portti-kirjat-sarjaan H. P. Lovecraftin, Ray Bradburyn ja Jack Vancen kertomusten kokoelmat.[2]

Vuonna 2010 Sadelehto toimitti Kustannus Oy Jalavalle kirjan Mustan rannikon kuningatar ja muita Conan-kertomuksia, joka sisältää hänen 90-luvulla toimittamiensa Howard-kokoelmien kertomuksia, sekä Portti-kirjoille Howardin aiemmin suomentamattomia kertomuksia sisältävän Zambebwein kuun.[2]

Sadelehto palasi vuosien tauon jälkeen antologistiksi, kun Jalava julkaisi vuonna 2013 valikoiman nimeltä Lovecraftin lähteillä, jossa on Lovecraftin esikuvien ja hänen seuraajiensa novelleja.[2] Sitä seurannut antologia Wendigo ja muita yliluonnollisia kauhukertomuksia sisältää yhdeksän novellia, joita Lovecraft kiitti kauhugenreä arvioivassa esseessään ”Yliluonnollinen kauhu kirjallisuudessa”.[8]

Sadelehdon muu työ genrekirjallisuuden saralla liittyy Jalavan julkaisemiin H. P. Lovecraftin Koottuihin teoksiin. Hän kirjoitti kuusiosaiseen sarjaan esipuheita ja jälkisanoja kuvaillen niissä 1900-luvun merkittävimmän kauhukirjailijan elämää, tuotantoa ja vaikutusta. Kuudenteen osaan Hautakummun salaisuus sekä muita kertomuksia ja kirjoituksia Sadelehto myös suomensi uudelleen esseen ”Yliluonnollinen kauhu kirjallisuudessa” ja valikoi siihen Lovecraftin The Conservative -lehdessä julkaisemia mielipidekirjoituksia.[2]

H. P. Lovecraft – Historiallinen seura valitsi Sadelehdon kunniajäsenekseen vuonna 2013. Sadelehdon mukaan häntä yhdistää Lovecraftiin mekanistiseksi materialismiksi kutsuttu elämänfilosofia.[2]

Tyyli ja teemat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

” Antologiassa pitää olla nousuja ja laskuja, ylä- ja alamäkiä, kuten romaanissa tai elämässäkin. ”

– Markku Sadelehto, 1995[1]

Suurin osa Sadelehdon toimitustöistä on kauhua, mutta joukossa on myös fantasiakirjallisuutta. Novelleista enemmistö on joko englanninkielisiä klassikoita, 1900-luvun alun pulp-kirjallisuutta tai raa’an väkivaltaista modernia kauhua.[3] Sadelehto pitää novellia ihanteellisena muotona kauhulle, kun taas kauhuromaanit ovat hänen mukaansa usein pitkästyttäviä.[1]

Sadelehdon mukaan hyvä antologia rakentuu kahden tai kolmen ”huipputarinan” ympärille. Pelkistä mestariteoksista koostuva antologia olisi Sadelehdon mukaan ”aika kauhea. Novellit söisivät toisensa eikä mikään tuntuisi miltään.” Sadelehto on myös kertonut kokeilleensa toimitustöissään erilaisia rakenteita, kuten pitkitettyä loppuhuipennusta tai lyhyttä antikliimaksia kirjan parhaan novellin jälkeen. Uransa alussa Sadelehto rakensi monet antologiansa yhden kirjailijasukupolven varaan. Myöhemmin hän alkoi kuitenkin pitää temaattisesti koottuja, ajallisesti kattavia antologioita parempina. Kirjojensa takakansiteksteihin ja kansikuviin Sadelehto kertoo usein pettyneensä. Käännöksiä hän on sen sijaan kehunut.[1]

Tulilintu-antologiansa esipuheessa Sadelehto siteeraa Alan Ryanin näkemystä, jonka mukaan antologia heijastaa ”toimittajansa ajatuksia yhtä tarkasti kuin romaani heijastaa kirjailijan ajatuksia”.[9] Toimittamistaan kirjoista Sadelehto puhuu omina teoksinaan.[3] Joitakin toimitustöitään Sadelehto on kuvaillut omaelämäkerrallisiksi. Vuonna 1995 antamassaan haastattelussa Sadelehto piti henkilökohtaisimpana kirjanaan seksikauhuantologiaa Julma on rakkaus ja pääteoksinaan kokoelmia Englantilaiset aaveet ja Amerikkalaiset aaveet. Muiksi suosikeikseen hän nimesi antologian Haudantakaisia sekä H. P. Lovecraft -kokoelman Alkemisti.[1]

Toimituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antologiat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • H. P. Lovecraft: H. P. Lovecraftin kootut teokset 1. Kuiskaus pimeässä ja muita kertomuksia. Suomentaneet Ulla Selkälä & Ilkka Äärelä, Osmo Saarinen. Helsinki: Jalava, 2009. ISBN 978-951-887-410-5.

Esipuhe ynnä novellit ”Kammottu talo” antologiasta Outoja tarinoita 4, ”Arthur Jermyn” antologiasta Haudantakaisia, ”Rotat seinissä” antologiasta Outoja tarinoita 1 ja ”Hautaholvissa” antologiasta Kauhupokkari 1.

  • H. P. Lovecraft: Kootut teokset 2. Varjo menneisyydestä ja muita kertomuksia. Suomentaneet Ulla Selkälä ja Ilkka Äärelä. Helsinki: Jalava, 2010. ISBN 978-951-887-419-8.

Esipuhe

  • H. P. Lovecraft: Kootut teokset 3. Vaaniva pelko ja muita kertomuksia. Suomentaneet Ulla Selkälä ja Ilkka Äärelä. Helsinki: Jalava, 2011. ISBN 978-951-887-437-2.

Esipuhe ynnä kokoelma Alkemisti ja muita kertomuksia sellaisenaan.

  • H. P. Lovecraft: Kootut teokset 4. Hautausmaan kauhu ja muita kertomuksia. Suomentaneet Ilkka Äärelä, Matti Rosvall, Sari Kallioinen ja Anita Puumalainen. Helsinki: Jalava, 2012. ISBN 978-951-887-452-5.

Esipuhe ynnä novelli Öinen meri antologiasta Amerikkalaiset aaveet.

  • H. P. Lovecraft: Kootut teokset 5. Siivekäs kuolema ja muita kertomuksia. Suomentaneet Matti Rosvall ja Ilkka Äärelä. Helsinki: Jalava, 2013. ISBN 978-951-887-473-0.

Esipuhe ynnä kolme novellia kokoelmasta Vaeltaja unien portilla ja Yigin lapset antologiasta Outoja tarinoita 4.

  • H. P. Lovecraft: Kootut teokset 6. Hautakummun salaisuus sekä muita kertomuksia ja kirjoituksia. Suomentaneet Matti Rosvall ja Markku Sadelehto. Helsinki: Jalava, 2014. ISBN 978-951-887-500-3.

Esipuhe ja Jälkisanat ynnä suomennokset ”Yliluonnollinen kauhu kirjallisuudessa” ja ”Muutamia merkintöjä mitättömyydestä”. Sivulla 340 virheellisesti mainitun artikkelin ”Huomioita kauhutarinoiden kirjoittamisesta” suomentaja on Matti Rosvall.

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 2013 H.P. Lovecraft – Historiallinen Seura ry:n kunniajäsen
  • 2018 H.P. Lovecraft - Historiallinen Seura ry:n ensimmäinen Kuiskaus-palkinto ”uraauurtavasta antologistin työstä, joka on raivannut tietä kauhukulttuurille Suomessa”

Apurahoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Oulun läänin taidetoimikunnan työskentelyapuraha 1995
  • Oulun läänin taidetoimikunnan kohdeapuraha 1998

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g h i j k Tuhkanen, Juho-Antti: Ikuisuuden kultakentillä eli matka antologisti Markku Sadelehdon seurassa kirjallisuuden hämärille rajamaille. Portti, 1995, nro 2. Tampereen Science Fiction Seura ry.
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l Tuhkanen, Juho-Antti: Maailmanloppua odotellessa: Markku Sadelehto palaa estradille. Portti, 2015, nro 1. Tampereen Science Fiction Seura ry.
  3. ↑ a b c d e f Aitio, Tommi: ”Hulluna ne minua täällä pitävät” – Ikikapinallinen Markku Sadelehto on toimittanut yli 30 kauhuantologiaa. Helsingin Sanomat 26.4.1997 (tilaajille). Viitattu 14.12.2020.
  4. ↑ Karemo, Tuomas: Eroottinen materiaali vei viimeisille kirjakäräjille Yle uutiset. 23.9.2009. Viitattu 16.8.2023.
  5. ↑ Hihapuukko raastuvassa: Kumpikin osapuoli valittaa ehdollisesta sakkotuomiosta. Kainuun Sanomat, 23.9.1969.
  6. ↑ Kajanatidskrift åtalas för porr. Hufvudstadsbladet, 23.9.1969. (ruotsiksi)
  7. ↑ Toiminen, Marjaana: Markku Sadelehto – kauhun ekspertti. Kainuun Sanomat, 13.8.1992.
  8. ↑ Wendigo ja muita yliluonnollisia kauhukertomuksia kauppa.tietosanoma.f. Tietosanoma Oy. Arkistoitu 25.9.2015. Viitattu 24.9.2015.
  9. ↑ Sadelehto, Markku: esipuhe teoksessa Tulilintu, s. 7.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hinkkanen, Juhani: Haluan puhua kuolemasta: Haastateltavana Markku Sadelehto. Kosmoskynä 4/1992.
  • Kiuru, Arto: Mielen synkissä kellareissa. Kaleva 19.8.2011.
  • Korhonen, Marko: Kauhun genren esittelijä Sadelehto moittii yliopistoja: Suomessa tutkijat pelkäävät kavereiden pilkkaa. Pohjolan Sanomat 5.1.1994.
  • Nisula, Tanja: Genrekirjallisuus: Harrastus, joka muuttui työksi. Koti-Kajaani 1.4.1992.
  • Portinaukossa Markku Sadelehto. Portti 4/1989.
  • Riikonen, Marika: Lama-aika herättää möröt: Kauhukirjallisuus elää uutta voimakautta. Markkinoilla on sekä klassikkoja että tuoretta mättöä. Hämeen Sanomat 31.10.2014.
  • Toiminen, Marjaana: ”Vastauksia ajan ärsykkeisiin tietoisuuden ja alitajunnan rajoilta”: Kauhuelokuva urbaani tuote. Kainuun Sanomat 23.8.1989.
  • Tuhkanen, Juho-Antti: Sivullisten taidetta. Kaleva 12.3.1995.
  • Väänänen, Jukka: Pessimismin taide kiehtoo nykylukijaa: Kauhukirjallisuus venyttää rajojaan. Demari 15.5.1991.
Kansainväliset
Kansalliset
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Markku_Sadelehto&oldid=22011298”