Outoja tarinoita 1

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Outoja tarinoita 1
Outoja tarinoita 1.jpeg
Kirjailija Markku Sadelehto (toim.)
Kansitaiteilija Jari Rasi
Kieli suomi
Genre kauhu, weird fiction
Kustantaja Kustannus Oy Jalava
Ulkoasu nidottu
Sivumäärä 242
ISBN 951-8954-22-4
Sarja: Outoja tarinoita
Seuraava Outoja tarinoita 2
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Outoja tarinoita 1 on Markku Sadelehdon toimittama ja Jalavan vuonna 1990 julkaisema antologia. Se sisältää kymmenen vuosina 1924-1953 julkaistua kauhunovellia alan klassikkokirjailijoilta.[1] Kaikki novellit on julkaistu alun perin pulp-lehti Weird Talesissa.[2]

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikakoneen arviossa Eija Elo kehui antologiaa laadukkaaksi. Häneltä saivat kiitosta niin Sadelehdon novellivalinnat, erinomaisiksi kehutut suomennokset kuin ”yllättävän tyylikäs” kansikuvakin. Hänestä kokoelma oli osa tuolloin meneillään ollutta laajempaa kehitystä, jossa Suomessa alettiin tiedostaa kauhuperinteen olemassaolo ja laajuus.[1]

Helsingin Sanomissa Keijo Kettunen nosti H. P. Lovecraftin ja Ray Bradburyn novellit kokoelman parhaimmistoon. Sen sijaan H. Warner Munnin ”Ketju” on selvästi heikompi kuin Edgar Allan Poen ”Kuilu ja heiluri”, jota Munnin tarina muistuttaa. Robert Blochin novellin loppua Kettunen piti kuluneena.[3]

Portin Boris Hurtta piti novellien enemmistöä Lovecraftin tarinaan verrattuna melko väljähtäneinä. Rikostarinoihin viittaavien loppuyllätysten sijasta Hurtta kaipasi goottilaista yliampuvuutta, vaikka sitä pidettäisiinkin vanhentuneena ja naurettavana.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Elo, Eija: Outoja tarinoita 1 Aikakone. 3/1990. Viitattu 30.3.2017.
  2. Sadelehdon esipuhe, s. 4.
  3. Kettunen, Keijo: Kummitustaloja ja kirouksia. Helsingin sanomat 24.8.1990.
  4. Hurtta, Boris: Outoja tarinoita 1, Portti 3/1990.
Tämä kirjaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.