Conan ja demonit

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Conan ja demonit
Conan ja demonit.jpg
Kirjailija Robert E. Howard
Kuvittaja Petri Hiltunen
Kansitaiteilija Jari Rasi
Kieli suomi
Genre miekka ja magia
Kustantaja Jalava
Julkaistu 1990
Ulkoasu nidottu
Sivumäärä 208
ISBN 951-8954-20-8
Sarja: Conan barbaari
Seuraava Conan taistelija
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Conan ja demonit on suomenkielinen kokoelma Robert E. Howardin Conan barbaari -novelleja. Kirjan on toimittanut Markku Sadelehto ja sen julkaisi Jalava vuonna 1990. Se on Jalavan viidestä Conan-kokoelmasta ensimmäinen ja sen tarinat sijoittuvat kronologisesti sarjan alkuun, kuvaten nuoren Conanin seikkailuja vaeltavana rosvona ja palkkasoturina.

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • ”Elefantin torni” (The Tower of the Elephant, 1933)
  • ”Rosvoja talossa” (Rogues in the House, 1934)
  • ”Mustan rannikon kuningatar” (Queen of the Black Coast, 1934)
  • ”Mustan ympyrän kansa” (The People of the Black Circle, 1934)
  • ”Mustan joen tuolla puolen” (Beyond the Black River, 1935)

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

P. A. Manninen arvosteli kokoelman Aikakoneessa tuoreeltaan. Hänestä novellien laatu vaihtelee ja Howardin teksti on ”siinä määrin tyylirikkoista, että sitä on vaikeaa lukea naureskelematta ääneen”. Pahimmillaan Conan ja demonit onkin tahatonta komediaa. Sen sijaan novellit ”Elefantin torni” ja ”Mustan joen tuolla puolen” ovat tehokkaita ja jännittäviä. Mannisen mukaan barbaareista on kirjoitettu paljon kirjoja, sekä Howardia paremmin että huonommin, mutta Howardilla on kuitenkin oma merkityksensä, koska hän oli genren ensimmäinen kirjailija. Kuitenkin Manninen arvelee, että ”Howardin teksti toimii parhaiten silloin, kun sitä ei tarvitse lukea” ja että ”Conan on vakuuttavimmillaan sarjakuvissa ja elokuvissa”.[1]

Helsingin Sanomien Petri Immonen sanoo Howardin vahvuuksia olevan ennen kaikkea tunnelman luominen sekä taitavasti kuvattu toiminta. Novellien kuvaama maailma on värikäs ja taistelukohtaukset tarjoavat parhaimmillaan ”lähes dionyysistä huumaa”. Toisinaan rivien välistä välittyy myös filosofista pohdintaa. Immonen kuitenkin huomauttaa, ettei äitiinsä kiintynyt ja henkisesti epätasapainoinen Howard lainkaan vastannut tarinoistaan välittyvää nietzscheläisen yli-ihmisen ihannetta. Kokoelman suurin heikkous on tarinoiden yksiulotteisuus: ne ovat juonellisesti suoraviivaisia ja tyystin vailla huumoria tai ironiaa. Henkilöhahmot ovat pinnallisia tai jopa sisäisesti ristiriitaisia. Toisaalta juuri lapsekas seikkailunhalu ja mustavalkoinen arvomaailma tekevät novelleista niin vetäviä. Parhaimmillaan Howard on pitkissä tarinoissa, joissa hänen mielikuvituksensa pääsee oikeuksiinsa ja peittää heikkouksia.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Manninen, P. A.: Conan ja demonit Aikakone 2/1990. 1990. Viitattu 17.4.2017.
  2. Immonen, Petri: Väkivallan noidat ja demonit: Robert E. Howardin Conan on valloitusten perässä kulkeva palkkasoturi. Helsingin Sanomat, 13.6.1990. Verkkoversio Viitattu 23.2.2018.
Tämä kirjaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.