Hydra (novelli)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hydra
Kirjailija Henry Kuttner
Kieli englanti
Genre Cthulhu-mytologia
kauhu
Julkaistu Weird Tales, 1939
Suomennos
Suomentaja Ulla Selkälä
Ilkka Äärelä
Julkaistu Novellikokoelmassa Outoja tarinoita 5 (s. 103–119)
Jalava, Helsinki, 1993.
ISBN 951-887-008-X
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Hydra on amerikkalaisen kauhukirjailijan Henry Kuttnerin kirjoittama Cthulhu-novelli, joka julkaistiin alun perin pulp-lehti Weird Talesissa vuonna 1939. Novelli on yksi Kuttnerin kahdeksasta Cthulhu-tarinasta, ja niistä arvostetuin.[1] Se on ilmestynyt myös suomeksi novellikokoelmassa Outoja tarinoita 5.

Novelli kertoo mahtavasta jumalhahmosta nimeltä Hydra, jonka palvojien virittämään ansaan joukko nuoria yhdysvaltalaisokkultisteja joutuu. Tarina on kuvattu ulkopuolisen selvityksenä tapahtumista, jotka vaikuttavat yliluonnollisilta, mutta joihin kertoja pyrkii löytämään mahdollisen luonnollisen selityksen. Tarina loi uuden jumalhahmon (Hydra) ja uuden ”kielletyn kirjan” (Sielun lähdettämisestä) Cthulhu-mytologiaan. Lisäksi se sisältää harvinaisen tarkan kuvauksen Azathothista ja hänen palvelijoistaan.

Tarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Tarinan kertojana toimii nimetön henkilö, joka laatii novellin muodostaman selonteon omituisista, lehdistöltäkin huomiota saaneista tapahtumista, jotka vaikuttavat olleen yliluonnollisia. Kertoja kuitenkin pyrkii koko tarinan ajan lähestymään tapahtumia analyyttisesti ja etsimään luonnollisia selityksiä.

Itse tarinan päähenkilöitä ovat nuoret okkultistiystävykset newyorkilainen Robert Ludwig ja hollywoodilainen Paul Edmond. Tarinan alussa Ludwig saapuu laivalla Hollywoodiin, ja matkan varrella pysähtyessään hän ostaa antikvariaatista vanhan kirjan nimeltä Sielun lähdettämisestä. Kirjanen sisältää ohjeen sielun siirtämiseen: sen antamalla rituaalilla voidaan synnyttää ”portti”, jonka läpi Hydran voimien avulla voidaan siirtyä mihin tahansa paikkaan ilman ruumista. Kumppanukset päättävät ilmaantua kirjeystävänsä, tunnetun baltimorelaisokkultistin ja kirjailijan Kenneth Scottin luokse. Ohje kuitenkin paljastuu Hydran palvojien virittämäksi ansaksi: vaikka matkailu onnistuukin turvallisesti, rituaalin seurauksena henkilö, jonka luokse ilmaannutaan, menettää päänsä. Hydra käyttää tätä sitten ravintonaan.

Scott ei kuitenkaan kuole tämän seurauksena. Sen sijaan hän joutuu Hydran ansaan, ja ikuiseen kärsimykseen ulottuvuuteen, joka poikkeaa meidän omastamme. Kun tämä selviää Edmondille, hän saa hermoromahduksen ja joutuu lyhyeksi aikaa sairaalahoitoon. Ludwig sen sijaan saa yhteyden Scottiin, jota hän alkaa avustaa: ”kaiken olevaisen herra” Azathoth-jumala asuu maailman keskuksessa ja luo kaiken ajatuksen voimalla. Jos Ludwig saa kuljetettua Hydran vallasta vapauttamansa Scottin pään outojen maailmojen lävitse keskukseen, myös heidän ajatuksensa voivat muuttua todeksi ja Scott saataisiin näin pelastettua. Ludwig kuitenkin epäonnistuu ja joutuu itsekin johonkin vieraan todellisuuden outoon ansaan. Niinpä sairaalasta kotiutunut Edmond joutuu jatkamaan siitä mihin Ludwig jäi.

Edmond pääsee lähes keskukseen, mutta lopulta vieraiden todellisuuksien oudot kauhut käyvät ylivoimaisiksi, ja hän jättää tehtävän kesken. Scott, joka pitää Edmondia ja Ludwigia syyllisinä, koska nämä aiheuttivat hänen kurjan tilansa, päättää kostaa ja, vaikka se tietääkin myös hänen kuolemaansa, hän tulee portin lävitse ja tappaa Edmondin puremalla tämän kaulavaltimon auki.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Sielun lähdettämisestä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sielun lähdettämisestä (en. On the Sending Out of the Soul) on yksi Cthulhu-kirjallisuuden lukuisista kielletyistä kirjoista. Se on pienikokoinen ja ohut vihkonen, 10 senttimetriä leveä ja 13 senttimetriä korkea, kahdeksansivuinen joka käsittelee astraaliprojektiota. Kirjan kopiot painettiin 1783 Salemissa Massachusettsissa ja levisivät okkultismia harjoittaneiden ryhmien kautta. Useimmat kirjasen kopiot kuitenkin tuhottiin, sillä sen käyttöä seurasi sarja murhia.[2]

Vihkon ensimmäiset seitsemän sivua sisältävät ”mystismiin liittyvää tavanomaista banaalia viisastelua”, kahdeksannella sivulla sen sijaan on tarkka ohje astraalimatkustukseen. Matkustus vaatii erikoisen seoksen keittämistä tulella: seokseen kuuluu ainakin Cannabis indicaa. Seoksen lisäksi tarvitaan joitain muita rituaalisia valmisteluja. Seurauksena syntyy erittäin monitahoinen, himmeä kristallikide, joka toimii porttina toisiin ulottuvuuksiin ja astraalimatkailuun. Vaikka matkailu onnistuukin aina ja on sen tekijälle turvallista, kutsuu se myös paikalle hirvittävän Hydran.[2]

Hydra-hirviö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hydra on yksi Cthulhu-mytologian ”Toisista jumalista”, jotka ovat mytologian mahtavimpia jumalolentoja. Hydra asuu rinnakkaisessa ulottuvuudessa ja on ulkoasultaan valtava meri, joka koostuu harmaasta limasta tai ehkä sulasta metallista. Valtava määrä eläviä päitä, sekä ihmisten että muiden olentojen, kasvaa limasta itkien ja kärsien hirvittäviä tuskia.[3]

Hydran palvojat hankkivat uhreja jumalalleen huijaamalla muita jakamalla Sielun lähdettämisestä -vihkosta. Vihkon avulla toteutetulla astraaliprojektiolla ei ole seurauksia tekijälleen, mutta se myös antaa Hydralle mahdollisuuden ilmaantua meidän ulottuvuuteemme ja muuttua yhdeksi astraalimatkailijan sielun kanssa. Jos joku on paikalla, johon sielu ilmaantuu, Hydra ottaa tämän poloisen pään ja se liittyy muiden vastaavien joukkoon Hydran limameressä. Itse matkailijalle ainoa mahdollinen kielteinen sivuvaikutus on säikähdys, kun hän näkee tekojensa seuraukset.[4] Joku toinen voi kuitenkin avustaa uhria vapauttamalla tämän pään, mutta tämän jälkeen uhri kuolee jonkin ajan kuluttua, koska Hydran elinvoima ei enää ylläpidä sitä. Niinpä pelastamiseksi vaaditaan myös muita toimia.[5]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antologisti Markku Sadelehdon mukaan ”Hydra” on Kuttnerin paras Cthulhu-novelli.[1] Hänen mielestään se on ”Lovecraft-pastissi, mutta niin omaperäisesti toteutettu että Lovecraftin mainitseminen sen yhteydessä johtaa ajatukset harhaan.”[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Sadelehto, Markku (toim.): Outoja tarinoita 1. Helsinki: Jalava, 1990. Esipuhe, s. 7. ISBN 951-8954-22-4.
  2. a b Kuttner, Henry: Hydra. Teoksessa Outoja tarinoita 5, s. 104–106, 112–113. Helsinki: Jalava, 1993. ISBN 951-887-008-X.
  3. Kuttner, Henry: Hydra. Teoksessa Outoja tarinoita 5, s. 108. Helsinki: Jalava, 1993. ISBN 951-887-008-X.
  4. Kuttner, Henry: Hydra. Teoksessa Outoja tarinoita 5, s. 112–114. Helsinki: Jalava, 1993. ISBN 951-887-008-X.
  5. Kuttner, Henry: Hydra. Teoksessa Outoja tarinoita 5, s. 116. Helsinki: Jalava, 1993. ISBN 951-887-008-X.
  6. Kuttner, Henry: Hydra. Teoksessa Outoja tarinoita 5, esipuhe, s. 8. Helsinki: Jalava, 1993. ISBN 951-887-008-X.