Tämä on lupaava artikkeli.

Hydra (novelli)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hydra
Weird Talesissa julkaistun novellin ensimmäinen aukeama.
Weird Talesissa julkaistun novellin ensimmäinen aukeama.
Kirjailija Henry Kuttner
Kuvittaja Harry Ferman
Kieli englanti
Genre kauhu, Cthulhu-tarusto
Kustantaja Weird Tales
Julkaistu Weird Tales, huhtikuu 1936
Ulkoasu pulp-lehti
Sivumäärä 12
Suomennos
Suomentaja Ulla Selkälä & Ilkka Äärelä
Kustantaja Jalava
Julkaistu Outoja tarinoita 5, 1993
Sivumäärä 17
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Hydra on amerikkalaisen kauhukirjailijan Henry Kuttnerin kirjoittama kauhunovelli, joka julkaistiin pulp-lehti Weird Talesissa vuonna 1939. Se on yksi lukuisista Cthulhu-tarustoon luettavista teksteistä, jotka Kuttner kirjoitti 1936–1937 ollessaan lyhyen aikaa H. P. Lovecraftin ympärille syntyneen kirjeenvaihtopiirin jäsen.

Novelli on kirjoitettu uutisjutun tyyliin, ja nimetön kertoja kuvailee siinä tapahtumasarjaa, joka johti ainakin kahden ihmisen kuolemaan. Kuten monissa Cthulhu-novelleissa, ”Hydrassa” viitataan aiempiin kauhukirjallisuuden klassikoihin. Päähenkilöt Kuttner mallinsi ystäviensä ja kollegoidensa pohjalta.

”Hydran” aikalaisvastaanotto oli hyvä, ja Markku Sadelehto on kehunut sitä Kuttnerin parhaaksi Cthulhu-novelliksi. Suomennos ilmestyi novellikokoelmassa Outoja tarinoita 5 vuonna 1993. Englanninkielisessä maailmassa kertomus ei sen sijaan ole ollut erityisen suosittu.

Tarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

»Ainutlaatuinen kertomus neljännestä ulottuvuudesta, vaarallisesta salatieteellisestä kokeesta ja karmivasta kauhusta, joka kurotti takaisin tuosta vieraan avaruuden todellisuudesta»
(Weird Talesissa julkaistun novellin johdate[1])

Tarina on nimettömän kertojan tutkimus tai reportaasi merkillisestä tapahtumaketjusta, joka lehdistössä on haluttu tulkita yliluonnolliseksi. Kertoja ei kuitenkaan itse usko tähän vaan pyrkii tarjoamaan tapahtumille luonnollisen selityksen ja tulkitsee päähenkilöjen oudot kokemukset huumehoureiksi ja mielisairauden oireiksi.

Kertomuksen päähenkilöt ovat kaksi nuorta okkultistia, newyorkilainen Robert Ludwig ja hollywoodilainen Paul Edmond. Ludwig matkustaa ystävänsä luokse Hollywoodiin ja ostaa matkan varrella antikvariaatista vanhan kirjasen nimeltä Sielun lähdettämisestä, joka sisältää ohjeet astraalimatkustukseen. Kumppanukset päättävät ilmaantua kirjeystävänsä Kenneth Scottin luo Baltimoreen. He lähettävät Scottille kirjeen, jossa kertovat löydöstään ja suunnitelmistaan. Tämän vastaus ei kuitenkaan ehdi saapua ennen kuin Edmond ja Ludwig aloittavat kokeensa.

Rituaaliin kuuluu muun muassa huumausaineiden ja harvinaisten kemikaalien polttamista hiilipannussa. Edmond ja Ludwig hengittävät pannusta nousevia huuruja ja tuntevat tietoisuutensa irtautuvan ruumiista. Pannuun ilmestyy salaperäinen kristalli, joka vetää siihen katsovia puoleensa. Edmond ja Ludwig siirtyvät kristallin läpi ensin vieraaseen ulottuvuuteen, jossa lukemattomien elävien olentojen päät kokevat hirvittäviä tuskia harmaaseen limaan kiinnittyneinä. Useimmat ovat tyystin epäinhimillisiä eivätkä muistuta maapallon elämää. Pian näky kuitenkin katoaa, ja Edmond ja Ludwig ilmaantuvat Baltimoreen. Scott säikähtää nähdessään heidät ja juoksee pakoon. Edmond tuntee virtaavansa eteenpäin vasten tahtoaan ja hänen ruumiiton olemuksensa ympäröi Scottin. Ennen havahtumistaan Edmond ja Ludwig näkevät vielä lyhyen välähdyksen Scottin ruumiista, jolla ei enää ole päätä.

Edmond ja Ludwig säikähtävät kokemustaan eivätkä tee enempiä kokeiluja. Lehdestä he lukevat Scottin löytyneen kotoaan mestattuna. Myöhemmin saapuu Scottin ennen kuolemaansa lähettämä kirje, jossa tämä kertoo, että Sielun lähdettämisestä on viattomaksi okkulttiseksi kokeeksi naamioitu ansa. Rituaali avaa portin ”Ulkopuoliseen”, jolloin toismaailmallinen hirviö Hydra voi hetkellisesti ottaa loitsijan astraaliruumiin valtaansa. Hydra on vieraassa ulottuvuudessa elävä muukalaisolento, jota pahat ihmiset palvovat jumalana ja joka tarvitsee ravinnokseen älyllisten olentojen aivoja. Loitsijalle ei koidu rituaalista vaaraa, mutta matkakohteessa odottava henkilö joutuu Hydran ravinnoksi. Scottin yhä elävä ja tietoinen pää on siirtynyt Ulkopuoliseen, missä Hydra imee siitä elinvoimaa hirmuisia kärsimyksiä aiheuttaen.

Edmond ei kestä syyllisyyttä ja joutuu hermoromahduksen vuoksi sairaalahoitoon. Ludwig sen sijaan onnistuu kristallin avulla saamaan yhteyden Scottiin ja päättää pelastaa tämän. ”Kaiken olevaisen herra” Azathoth elää maailmankaikkeuden keskuksessa ja luo asioita ajatuksensa voimalla. Jos Ludwigin onnistuisi kuljettaa Scottin pää vieraiden ulottuvuuksien halki ja kaikkeuden keskukseen, myös heidän ajatuksensa voisivat muuttua todeksi. Yksi Ulkopuolisen kummallisista olennoista saa kuitenkin Ludwigin ansaan, jolloin sairaalasta kotiutunut Edmond ottaa asiakseen Scottin pelastamisen.

Edmond pääsee lähes keskukseen, mutta Ulkopuolisen oudot kauhut käyvät lopulta ylivoimaisiksi ja hän jättää tehtävän kesken. Scott syyttää kurjuudestaan Edmondia ja Ludwigia ja tulee kristalliportin läpi maapallolle, missä Hydran voima ei enää pidä hänen irtopäätään elossa. Ennen kuolemaansa hän surmaa Edmondin puremalla tämän kaulavaltimon auki. Kertoja toteaa Kenneth Scottin kadonneen pään löytyneen viimein.

Kirjoittaminen ja julkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pulp-lehti Weird Talesin laaduikkampana pidetty kausi päättyi 1936–1937, kun H. P. Lovecraft ja Robert E. Howard kuolivat ja Clark Ashton Smith lopetti aktiivisen kirjoittamisen. Esiin nousi kuitenkin kaksi Lovecraftin nuorta suojattia: Henry Kuttner ja Robert Bloch.[2] Kuttner julkaisi 1930-luvun jälkipuoliskolla useita kauhunovelleja, jotka voidaan lukea Cthulhu-tarustoon kuuluviksi.[3] Markku Sadelehto laskee niiden määräksi 8[4] ja Robert M. Price 11.[5] Monet niistä Kuttner kirjoitti 1936–1937 eli Lovecraftin vielä eläessä ja sai esikuvaltaan palautetta ja opastusta, vaikka suuri osa novelleista ilmestyikin vasta Lovecraftin kuoltua.[6]

Lovecraft ja Bloch olivat aiemmin kirjoittaneet kaksi kauhutarinaa (”Kulkija tähdistä” ja ”Vainooja pimeydestä”), joissa surmasivat toistensa sepitteelliset vastineet. Myöhemmin Bloch kirjoitti vielä tarinan ”The Shadow from the Steeple”, jossa yliluonnollisten kauhujen uhriksi johtuu ”Edmund Fiske” eli Fritz Leiber. ”Hydran” myötä myös Kuttner osallistui sisäpiirin vitsiin: ”Robert Ludwig” on Robert Bloch, jonka kauhutarinoissa esiintyi Ludvig Prinn -niminen okkultisti, ja ”Paul Edmond” lienee nimetty Edmond Hamiltonin mukaan[7] – teini-ikäinen Kuttner oli jopa ylistänyt ihailijakirjeessä Hamiltonia suosikkikirjailijakseen.[8] Lovecraft kertoi Blochille 3. joulukuuta 1936 päivätyssä kirjeessä, että Paul Edmondin hahmo oli tarkoitettu Kuttnerin itsensä vastineeksi, kun taas ”Kenneth Scott” edusti Lovecraftia.[7]

”Hydrassa” viitataan myös Arthur Machenin novelliin ”Kertomus mustasta sinetistä”. Molemmissa mainitaan ”Kuusikymmenkivi” (The Sixtystone), joka Machenin tarinassa on salaperäisin kaiverruksin somistettu monitahokas ja Kuttnerin novellissa salatieteellinen kirja. Kuttner oli viitannut Macheniin jo ensimmäisessä Cthulhu-tarinassaan ”Salemin kauhu”. ”Hydrassa” esiintyvä hokema ”Gorgo, Mormo, tuhatkasvoinen kuu” on peräisin Lovecraftin ”Red Hookin kauhusta”. Kyseessä on alkujaan Hekaten riitteihin liittyvä lause, eikä sen käyttö Lovecraftin ja Kuttnerin teksteissä vastaa alkuperäistä asiayhteyttä. Tarinassa ohimennen mainittu ”Pharol” on viittaus C. L. Mooren Northwest Smith -novelleihin.[7] Moore ja Kuttner avioituivat 1940.[9]

”Hydra” ilmestyi Weird Talesin huhtikuun 1939 numerossa[7] ja uudestaan Crypt of Cthulhu -lehden numerossa 41 (1986), joka oli omistettu Kuttnerin Cthulhu-kertomuksille.[10] Suomennos ilmestyi Outoja tarinoita 5 -antologiassa vuonna 1993 ja oli tiettävästi ensimmäinen kirjamuotoinen julkaisu millään kielellä.[11] Kaksi vuotta myöhemmin ilmestyivät Robert M. Pricen toimittamat ja Chaosiumin kustantamat The Azathoth Cycle: Tales of the Blind Idiot God[12] ja The Book of Iod.[13] Ensimmäinen oli kokoelma Azathothiin keskittyviä tai hahmon innoittamia kauhutarinoita,[12] jälkimmäinen kokosi kaikki Kuttnerin Cthulhu-kertomukset yksiin kansiin.[13]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Hydra” sai Weird Talesin lukijain parissa hyvän vastaanoton.[14] Lehden kirjepalstalla pennsylvanialainen lukija totesi, että oli vaikeaa valita huhtikuun numeron parasta kertomusta, mutta ”Hydra” oli niistä ehdottomasti opettavaisin: ”okkulttisen kirjallisuuden lukemisen ja okkultismin parissa puuhastelun välillä on suuri ero; ensin mainittu on opettavaista, jälkimmäisenä mainittu enimmäkseen vaarallista.” Liioittelusta huolimata ”Hydra” antaa lukijoille arvokkaan varoituksen, sillä kirjoittajan mukaan mielisairaalat ovat täynnä potilaita, jotka sairastuivat psyykkisesti tehtyään ”Hydrassa” kuvatun kaltaisia kokeiluja.[15] Pittsburghilainen lukija kehui sekä Kuttneria että kuvittaja Harry Fermania, jolle ennusti suurta tulevaisuutta.[16] Huhtikuun parhaaksi numeroksi äänestettiin kuitenkin C. L. Mooren Jirel-novelli ”Hellsgarde”.[17]

Markku Sadelehdon mukaan ”Hydra” on Kuttnerin paras Cthulhu-novelli;[4] ”Lovecraft-pastissi, mutta niin omaperäisesti toteutettu että Lovecraftin mainitseminen sen yhteydessä johtaa ajatukset harhaan”.[18] Portti-lehden Juho-Antti Tuhkanen kuvaili novellia ”loisteliaaksi Cthulhu-pastissiksi” ja kiinnitti huomiota sen harvinaisuuteen.[11]

Robert M. Price mainitsee ”Hydran” yhtenä harvoista Azathothia käsittelevistä kauhukertomuksista. Hän ei kuitenkaan pidä tarinaa erityisen hyvänä vaan Weird Talesille tyypillisenä palstantäytteenä. Pricen mukaan Kuttner oli ansioitunut tieteis- ja fantasiakirjailija, eikä lukijan tule tehdä ”Hydran” pohjalta liian jyrkkiä johtopäätöksiä.[19]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehdet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Weird Tales, April 1939, 33. vsk, nro 4. New York: Weird Tales. Archive.org. Viitattu 6.10.2022. (englanniksi)
  • Weird Tales, June–July 1939, 34. vsk, nro 1. New York: Weird Tales. Archive.org. Viitattu 6.10.2022. (englanniksi)
  • Crypt of Cthulhu 41, 1986, 5. vsk, nro 7. Lammas. (englanniksi)

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Holmes, Morgan T.: Gothic to Cosmic: Sword-and-Sorcery Fiction in Weird Tales. Teoksessa Everett, Justing & Shanks, Jeffrey H. (editors): The Unique Legacy of Weird Tales. The Evolution of Modern Fantasy and Horror, s. 63–79. Lanham: Boulder: New York: London: Rowman & Littlefield, 2015. ISBN 978-1-4422-5621-7. Google-kirjat (viitattu 1.9.2021). (englanniksi)
  • Price, Robert M. (toim.): The Azathoth Cycle. Tales of the Blind Idiot God. Chaosium, 1995a. ISBN 978-1-56882-040-8. Google-kirjat (viitattu 7.10.2022). (englanniksi)
  • Price, Robert M. (toim.): The Book of Iod. The Eater of Souls & Other Tales by Henry Kuttner. Oakland: Chaosium, 1995b. ISBN 1-56882-045-3. (englanniksi)
  • Tuhkanen, Juho-Antti: Ikuisuuden kultakentillä, eli matka antologisti Markku Sadelehdon seurassa kirjallisuuden hämärille rajamaille. Portti, 1995, 14. vsk, s. 20–43. Tampereen Science Fiction Seura ry.
  • Sadelehto, Markku (toim.): Outoja tarinoita 1. Helsinki: Jalava, 1990. ISBN 951-8954-22-4.
  • Sadelehto, Markku (toim.): Outoja tarinoita 5. Helsinki: Jalava, 1993. ISBN 951-887-008-X.
  • Sadelehto, Markku (toim.): Lovecraftin lähteillä. Sadelehdon esipuhe. Helsinki: Jalava, 2013. ISBN 978-951-8987-466-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Weird Tales, April 1939, s. 99.
  2. Holmes 2015, s. 74–75.
  3. Price 1995b, s. v–xiii.
  4. a b Sadelehto 1990, s. 7.
  5. Price 1995b. Pricen laskussa ovat mukana Robert Blochin kanssa kirjoitettu ”The Black Kiss” sekä miekka ja magia -tyylinen fantasianovelli ”The Spawn of Dagon”.
  6. Price 1995b, s. V, 17, 105, 125, 143.
  7. a b c d Price 1995b, s. 125.
  8. Price 1995b, s. 65.
  9. Sadelehto 2013, s. 10–11.
  10. Crypt of Cthulhu 41, 1986.
  11. a b Tuhkanen 1995, s. 26.
  12. a b Price 1995a.
  13. a b Price 1995b.
  14. Weird Tales June–July 1939, s. 151–159.
  15. Weird Tales June–July 1939, s. 151. (englanniksi)
  16. Weird Tales June–July 1939, s. 152. (englanniksi)
  17. Weird Tales June–July 1939, s. 158–159. (englanniksi)
  18. Sadelehto 1993, s. 8.
  19. Price 1995a, s. 50.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]