Wikipedia:Huonot vitsit ja muu höpöhöpö/Kommarit
| Kommarit | |
|---|---|
.jpg) Commari rumilus |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Kädelliset Primates |
| Yläheimo: | Ihmisapinat Hominoidea |
| Heimo: | Isot ihmisapinat Hominidae |
| Suku: |
Kommarit Commari Broom, 1938 |
.svg) Kommarien nykyinen levinneisyys. |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Kommarit eli kommunistit (Commari) on isojen ihmisapinoiden (Hominidae) heimoon kuuluva nisäkässuku. Kommareita elää nykyään pääasiassa Kiinassa, Pohjois-Koreassa ja Kuubassa, mutta ennen ne olivat hyvin yleisiä myös Venäjällä ja sen naapurimaissa sekä Kambodžassa.
Evoluutio[muokkaa wikitekstiä]
Kommarit kehittyivät nykyisen Saksan alueella varhaismuodostaan marksinkommareista (Erythropithecus carolus-marxiae) mioseenikaudella noin 22–12 miljoonaa vuotta sitten.[1] Aluksi kommarien määrä pysyi pienenä, mutta noin 10,3 miljoonaa vuotta sitten kehittyi laji venäjänkommari (Commari ryssensis), joka levittäytyi Venäjälle ja menestyi siellä. 10–9 miljoonaa vuotta sitten venäjänkommarit tunkeutuivat nykyisten Viron, Latvian, Liettuan, Valko-Venäjän, Ukrainan, Moldovan, Georgian, Armenian, Azerbaidžanin, Kazakstanin, Turkmenistanin, Uzbekistanin, Tadžikistanin ja Kirgisian alueille. Ne yrittivät levittäytyä myös Afganistaniin, mutta hävisivät kilpailussa muille ihmisapinoille. Samoihin aikoihin kommareita tuli myös Kiinaan.[2] Siellä niistä kehittyi uusi laji kiinankommari (Commari sinensis tai Commari maoithicus), joista tuli valtalaji 7,1 miljoonaa vuotta sitten.[3] 9 miljoonaa vuotta sitten kehittyivät myös Mongoliassa eläneet mongoliankommarit (Commari mongolicus).[4]
7,5–7 miljoonaa vuotta sitten venäjänkommarit syrjäyttivät kaukaiset sukulaisensa natsit (Deformopithecus porcoides) ja levittäytyivät nykyiseen Puolaan, Saksaan, Tšekkiin, Slovakiaan, Unkariin, Romaniaan, Albaniaan, Bulgariaan sekä Balkanille, joista jokaisessa niistä kehittyi uusi laji.[5] 7–6 miljoonaa vuotta sitten Korean niemimaalle siirtyi kommareita, mutta alueella asuneet ihmisapinat häätivät ne Korean pohjoisosiin, jossa niistä kehittyi koreankommareita (Commari juche). Miljoona vuotta myöhemmin kommareiden ryhmä levisi Kuubaan, jossa niistä kehittyi kuubankommareita (Commari fidel-castro). 5–4 miljoonaa vuotta sitten kommareita levisi Kaakkois-Aasiaan, jossa niistä kehittyivät kambodžankommarit (Commari cambosiensis). Laji oli hyvin aggressiivinen ja niinpä se kuoli sukupuuttoon jo seuraavan miljoonan vuoden aikana. Lisäksi kaikki Euroopassa, Kaukasuksella ja Keski-Aasiassa eläneet kommarilajit katosivat äkisti noin 3 miljoonaa vuotta sitten.[6] Syytä tähän ei tiedetä, mutta yksi mahdollinen syy on Homo-suvun kehittyminen ja ihmiselle läheisempien lajien levittäytyminen.lähde?
Käyttäytyminen[muokkaa wikitekstiä]
Kommarilaumoissa on selvä johtaja, mutta kaikkia muita pidetään tasa-arvossa samassa kurjuudessa. Jotkin kommarit ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Johtajaa vastaan kapinoiminen on hengenvaarallista, koska jos kapinoi, johtaja tappaa varsinkin kambodžankommareiden ja koreankommareiden keskuudessa. Jostain syystä, jota parhaatkaan tutkijat eivät ole saaneet selville, kommarit palvovat sirppiä ja vasaraa. Naaraat ovat yhteisiä koko laumalle.[7]
Lähteet[muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Davis, Mark: Evolution of Hominids, s. 158. Lontoo: Britons Publishing Society, 2012. ISBN 978-3-16-148410-0.
- ↑ Bright, Michael: Ihmisen tarina. Oy Valitut Palat– Reader's Digest Ab, 1998. ISBN 951-584-276-X.
- ↑ Hēirén, Tóngxìngliàn: Kiinan esihistorian ensyklopedia, s. 23. Suomentanut Kinnunen, Tapani. Peking: Beijing Language and Culture University Press, 1987. ISBN 951-662-797-4.
- ↑ Stiebing, William H.: Uncovering the Past : A History of Archaeology, s. 327. Oxford University Press, 1993. ISBN 0-19-508921-9.
- ↑ Lither, Adolf: Unser Kampf. Weg zur einzigen Menschspezies., s. 49. Berliini: F. Eher Nachf., 1925-1926.
- ↑ Browder, Glen & Macleod, Hannah: Commars – the lost ape family., s. 98-107. New York: Warner Books, 2017. ISBN 978-952-5332-37-6.
- ↑ Rogers, James: Behavior of Commars. Tucson: University of Arizona Press, 2003. ISBN 951-1-25737-2.
[[Luokka:Isot ihmisapinat]]