Tämä on lupaava artikkeli.

Arabian Lawrence

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 9. elokuuta 2013 kello 01.59 käyttäjän Potatius (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tätä artikkelia on ehdotettu hyväksi artikkeliksi.
Hyvä artikkeli -merkinnän on tarkoitus kertoa, että yhteisön mielestä artikkeli on keskitasoa parempi. Artikkelin ehdokassivulla voit ottaa asiaan kantaa.
Tämä artikkeli käsittelee elokuvaa. Sen esikuvana olleesta brittiupseerista katso T. E. Lawrence.
Arabian Lawrence
Lawrence of Arabia
DVD:n kansi
DVD:n kansi
Ohjaaja David Lean
Käsikirjoittaja Robert Bolt
Michael Wilson
Tuottaja Sam Spiegel
Säveltäjä Maurice Jarre
Kuvaaja Freddie Young
Leikkaaja Anne V. Coates
Tuotantosuunnittelija John Box
Pukusuunnittelija Phyllis Dalton
Pääosat Peter O’Toole
Omar Sharif
Alec Guinness
Anthony Quinn
Jack Hawkins
José Ferrer
Anthony Quayle
Claude Rains
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Yhdistynyt kuningaskunta
 Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Columbia Pictures
Levittäjä Columbia Pictures
Netflix
Ensi-ilta Yhdistynyt kuningaskunta 12. joulukuuta 1962
Yhdysvallat 16. joulukuuta 1962
Suomi 13. syyskuuta 1963
Kesto 216 min.
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 15 000 000 USD
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Arabian Lawrence (engl. Lawrence of Arabia) on David Leanin ohjaama vuonna 1962 ensi-iltansa saanut brittiläinen elokuva. Elokuvan tuotti Sam Spiegel ja käsikirjoituksesta vastasivat Robert Bolt ja Michael Wilson. Elokuvan pääosassa näyttelee brittiläinen Peter O’Toole. Elokuvamusiikin sävelsi Maurice Jarre ja kuvauksesta vastasi Freddie Young, jotka palkittiin molemmat Oscareilla, samoin kuin Lean ja Spiegel. Elokuva voitti yhteensä seitsemän Oscar-palkintoa, mukaan lukien palkinto parhaasta elokuvasta. Elokuva voitti lisäksi neljä BAFTA-palkintoa, kuusi Golden Globea ja useita muita palkintoja. Elokuva oli katsoja- ja kriitikkomenestys ja sijoittuu korkealle useissa listauksissa kaikkien aikojen parhaimmista elokuvista.

Elokuva käsittelee nuoren brittiupseerin T. E. Lawrencen osuutta Osmanien valtakuntaa vastaan ensimmäisen maailmansodan aikana käydyssä arabikapinassa. Elokuva pohjautuu tositapahtumiin, joita Lawrence kuvaa sodan jälkeen julkaisemassaaan omaelämänkerrallisessa teoksessa Seven Pillars of Wisdom (1922). Elokuvan teemoihin kuuluu Lawrencen henkinen kamppailu sodan väkivaltaisuuden, oman identiteettinsä ja brittien ja arabiheimojen välille jakaantuneen uskollisuutensa kanssa. Elokuvan juonen ja oikeisiin henkilöihin perustuneiden roolihahmojen historiallinen tarkkuus on herättänyt kritiikkiä; kriitikoiden joukossa oli Lawrencen veli A. W. Lawrence, joka ei pitänyt tavasta, jolla Lawrence kuvattiin elokuvassa.

Juoni

Elokuva esitetään kahdessa osassa, joiden välissä on väliaika.[1]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Elokuva alkaa vuodesta 1935, kun Lawrence menehtyy moottoripyöräonnettomuudessa. Muistotilaisuuden jälkeen kerronta siirtyy Arabikapinan alkuvaiheeseen, jolloin nuori Lawrence toimii Britannian armeijan luutnanttina Kairossa. Lawrence on joutunut kenraali Murrayn silmätikuksi epäsovinnaisen käytöksensä vuoksi ja hänet lähetetään Murrayn vähäisestä innostuksesta huolimatta ottamaan selvää turkkilaisia vastaan kapinaa käyvästä prinssi Faisalista. Lawrence voittaa Faisalin luottamuksen ja ryhtyy Sherif Alin kanssa johtamaan tämän joukkoja sodassa turkkilaisia vastaan. Samaan aikaan Lawrence ryhtyy käyttämään perinteistä arabikaapua brittiunivormun sijaan.[2]

Lawrence ja Sherif Ali suostuttelevat turkkilaisten palkkalistoilla olevan Howeitat-heimon päällikön Auda ibu Tayin liittymään joukkoonsa ja kääntymään turkkilaisia vastaan. Lawrencen johtamat arabijoukot onnistuvat valtaamaan strategisesti tärkeän Akaban kaupungin, minkä jälkeen Lawrence ryhtyy johtamaan sissisotaa turkkilaisia vastaan ja häiritsee näiden rautatietä räjäyttämällä junia. Lawrencen joukot onnistuvat lopulta valtaamaan Damaskoksen ennen brittijoukkoja. Lawrence kuitenkin epäonnistuu yrityksessään luoda Damaskokseen arabihallinto ja joutuu lopulta luovuttamaan kaupungin komennon kenraali Allenbyn komentamille brittijoukoille. Lawrence ylennetään tämän jälkeen everstiksi ja lähetetään kotiin.[2]

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Rooliluettelo

 Peter O’Toole … T. E. Lawrence  
 Alec Guinness … Faisal  
 Anthony Quinn … Auda ibu Tayi  
 Jack Hawkins … kenraali Allenby  
 Omar Sharif … Sherif Ali  
 José Ferrer … turkkilainen Bey  
 Anthony Quayle … Brighton  
 Claude Rains … Dryden  
 Arthur Kennedy … Bentley  
 Donald Wolfit … kenraali Murray  
 I. S. Johar … Gasim  
 Gamil Ratib … Majid  
 Michel Ray … Farraj  
 John Dimech … Daud  
 Zia Mohyeddin … Tafas  

Elokuvassa on joitakin cameo-rooleja. Esimerkiksi käsikirjoittaja Robert Bolt nähdään lyhyessä cameo-roolissa, kun hän katselee piippunsa kanssa Lawrencea paheksuvan näköisesti upseerien baarissa Kairossa.[3] Ohjaaja David Leanin ääni kuullaan, kun moottoripyöräkuski huutaa Lawrencelle Suezin kanavan yli kysyen: "Kuka olet?".[4]

Tuotanto

T. E. Lawrence vuonna 1917.

Esituotanto

Varhaisimmat T. E. Lawrencen Seven Pillars of Wisdom -kirjaan pohjautuvat elokuvaprojektit eivät toteutuneet.[5] Oikeudet Lawrencen kirjaan omistanut Alexander Korda oli luvannut Lawrencelle, joka oli huolestunut elokuvaan liittyvästä julkisuudesta, olla tekemättä kirjasta elokuvaa tämän elinaikana.[6] Lawrencen kuoltua 1935 Korda omisti edelleen oikeudet teokseen ja aloitti elokuvaprojektin uudestaan. Hän harkitsi Lawrencen rooliin brittiläistä näyttelijää Leslie Howardia, jonka kanssa oli tehnyt yhteistyötä myös aiemmin. Elokuvaprojekti jäi kuitenkin lopulta kesken, sillä rahoituksen löytäminen oli hankalaa ja elokuvaan suhtauduttiin Britannian hallinnossa poliittisesti herkkänä aikana kielteisesti. Lopulta yhdysvaltalainen elokuvatuottaja Sam Spiegel osti Kordalta kirjan elokuvaoikeudet.[5]

Spiegel aloitti palkkaamalla yhdysvaltalaisen Michael Wilsonin uudelleenkirjoittamaan Miles Mallesonin Kordalle tekemän käsikirjoituksen. Spiegel ei kuitenkaan ollut siihen tyytyväinen, vaan palkkasi brittiläisen Robert Boltin uudelleenkirjoittamaan sen. Spiegel harkitsi Lawrencen rooliin tunnettua yhdysvaltalaisnäyttelijää Marlon Brandoa, ja sai taivuteltua Columbia Picturesin rahoittamaan elokuvan. Spiegel sai pidettyä Columbia Picturesin mukana projektissa vielä senkin jälkeen, kun Brando ja brittinäyttelijä Albert Finney kieltäytyivät. Lopulta Spiegel sai Columbia Picturesin hyväksymään päärooliin suhteellisen tuntemattoman brittinäyttelijän Peter O’Toolen ja ohjaajaksi brittiläisen David Leanin,[5] jonka kanssa hän oli tehnyt aiemmin yhteistyötä elokuvassa Kwai-joen silta (1957).[7] Spiegel tuotti elokuvan Horizon Pictures -yhtiönsä kautta.[8]

Kuvaukset

Maisemaa Wadi Rumin aavikolla Jordaniassa.
Espanjan Sevillassa sijatseva Plaza de España toimi myös yhtenä elokuvan kuvauspaikoista.

Elokuvan kuvaukset aloitettiin Jordaniassa 15. toukokuuta 1961 Jebel el Tubeiqin aavikkoseudulla. Kuvausolosuhteet olivat vaativat: kameroita jouduttiin suojaamaan auringolta kosteilla pyyhkeillä sekä rantavarjoilla ja filmejä säilytettiin pakasteautossa kuumuuden vuoksi. Jordanian kuningas Hussein teki yhteistyötä tuotannon kanssa, sillä uskoi elokuvan tehostavan alueen matkailua. Teknisten rajoitusten vuoksi ohjaaja Lean ei voinut katsoa kuvaamiansa otoksia paikan päällä, vaan kuvamateriaali lähetettiin Lontooseen tarkasteltavaksi. Kuvaukset päätettiin Jordaniassa 18. syyskuuta kuvausten venyessä ja budjetin alkaessa ylittyä.[9]

Jordanian jälkeen kuvaukset olivat noin kuuden viikon tauolla, jonka jälkeen niitä jatkettiin 18. joulukuuta Espanjassa. Sisätiloissa tapahtuvia kohtauksia kuvattiin paljon Sevillassa, jonka maurilaisvaikutteisia rakennuksia käytettiin kuvauksissa hyväksi. Sevillan jälkeen kuvaukset siirrettiin Almeríaan, jossa kuvattiin muun muassa hyökkäys Akabaan sekä rautatiekohtaukset. Akaba-kohtauksen kuvausten aikana syntyi vakava vaaratilanne, kun O’Toole tippui kamelinsa selästä perässä tulevan ratsujoukon tielle. Kameli kuitenkin esti O’Toolea tulemasta tallotuksi seisomalla tämän yläpuolella suojana. Kuvaukset päätettiin Espanjassa 4. heinäkuuta 1962 ja siirrettiin Marokkoon.[9]

Kuvauskalusto kuljetettiin rahtilaivalla Casablancaan, josta se vietiin rekoilla kuvauspaikalle Ouarzazaten kaupunkiin. Kuvaukset jatkuivat 18. heinäkuuta Jordanian kaltaisissa aavikko-olosuhteissa. Kuvauksiin osallistuivat paikallisen armeijan sotilaat, joita tarvittiin Tafasin verilöylyn lavastamiseen. Sotilaat olivat tyytymättömiä kuvausolosuhteisiin ja rupesivat ammuskelemaan ilmaan palkkojen ollessa myöhässä. Selvisi, että sotilaiden palkkoja oli lähetetty yksityistilille Pariisiin. Kuvaukset päättyivät Marokossa elokuun puolessa välissä ja tuotantoryhmä palasi Lontooseen. Syyskuussa kuvattiin vielä Englantiin sijoittuvat kohtaukset, mukaan lukien St Paulin katedraalin muistotilaisuus.[9] Joitain otoksia kuvattiin Imperial Sand Dunes -alueella Kaliforniassa, Yhdysvalloissa.[10]

Jälkituotanto

Spiegel oli sopinut elokuvan ensi-iltapäivät Britanniassa ja Yhdysvalloissa jo kuvausten aikana, joten elokuvan jälkituotantoon jäi ainoastaan neljä kuukautta aikaa. Lean ja leikkaaja Anne V. Coates olivat jo vuoden 1961 kuvaustauon aikana katsoneet Jordaniassa kuvatun materiaalin, ja Lean oli jättänyt Coatesille alustavat ohjeet sen leikkaamisesta. Lean ja Coates aloittivat leikkaamisen elokuvan loppupuolelta, jonka filmiä ei oltu vielä leikattu. Saatuaan valmiiksi elokuvan loppupuolen he siirtyivät käsittelemään elokuvan alkupuolta. Elokuva saatiin lopulta viimeisteltyä juuri ajoissa ensi-iltaa varten. Lopullinen versio oli 222 minuuttia pitkä. Columbia Pictures pelkäsi yleisön pitkästyvän näin pitkän elokuvan aikana ja painosti Spiegeliä lyhentämään sitä. Spiegel kuitenkin puolusti elokuvan leikkausta ja studio antoi toistaiseksi periksi.[11]

William Walton ja Arnold Malcom, joista jälkimmäinen sävelsi musiikin Kwai-joen siltaan, kieltäytyivät säveltämisestä nähtyään elokuvan raakaversion. Spiegelille tuli seuraavaksi mieleen yhdysvaltalainen säveltäjä Richard Rodgers, joka oli muun muassa säveltänyt itämaista musiikkia elokuvaan Kuningas ja minä (1956). Spiegel muisti myös nuoren ranskalaisen säveltäjän Maurice Jarren, joka oli juuri säveltänyt musiikkia ranskalaiseen elokuvaan Kohtalokas sunnuntai (1962), jossa tällä oli sijoituksia. Spiegel päätti antaa Richard Rodgersin säveltää elokuvan musiikin ja Maurice Jarren orkestroida sen. Spiegel sai syyskuussa postissa Rodgersin säveltämät teemat, jotka Spiegel, Lean ja Jarre kuuntelivat. Rodgersin sävellykset eivät kuitenkaan kuuntelijoiden mielestä sopineet elokuvan kontekstiin, mutta Jarren soittama teema teki Leaniin vaikutuksen.[11]

Jarrelle jäi ainoastaan kuusi viikkoa aikaa säveltää kahden tunnin edestä musiikkia elokuvaan.[12] Tiukan aikataulun vuoksi Jarre joutui antamaan orkestroinnin Gerard Schurmannille, joka oli orkestroinut Ernest Goldin sävellyksen Otto Premingerin ohjaamaan Exodukseen (1960). Spiegel, joka halusi elokuvan tuotantoon maineikkaita nimiä, valitsi kapellimestariksi brittiläisen kapellimestarin Adrian Boultin. Boultilla ei kuitenkaan ollut kokemusta elokuvamusiikista, joten Jarre korvasi hänet kapellimestarina.[11] Jarre sai sävellyksestään parhaan musiikin Oscar-palkinnon[13] ja elokuvan musiikki on päässyt muun muassa sijalle 3. Yhdysvaltain elokuvainstituutin vuonna 2005 julkaisemassa AFI:n 100-vuotissarjan 25 hienointa elokuvasävelmää -listauksessa.[14]

Julkaisu

Elokuvan teatterijulisteen piirsi Howard Terpning.

Teatterijulkaisu

Elokuvan ensi-ilta Odeon Leicester Square -elokuvateatterissa Lontoossa 12. joulukuuta 1962 oli kuninkaallinen ensi-ilta,[15] jossa olivat läsnä kuningatar Elisabet II perheineen.[16] Yhdysvalloissa elokuvan ensi-ilta oli 16. joulukuuta 1962[8] ja Suomessa 13. syyskuuta 1963.[17] Elokuva on tuottanut Yhdysvalloissa 44,8 miljoonaa dollaria[18] ja maailmanlaajuisesti noin 70 miljoonaa dollaria.[19] Elokuvaa kritisoitiin arabimaissa sen tavasta kuvata arabikulttuuria, jonka vuoksi se kiellettiin useissa arabimaissa, mukaan lukien Jordaniassa, joka oli yksi kuvausmaista. Egyptissä, näyttelijä Omar Sharifin kotimaassa, elokuva julkaistiin ja se menestyi hyvin.[20]

Elokuvan alkuperäinen vuonna 1962 julkaistu versio oli 222 minuuttia pitkä. Vuonna 1963 yleiseen levitykseen laskettu versio oli 202 minuuttia pitkä ja 1971 teattereissa julkaistiin 187-minuuttinen versio. Elokuvateollisuudessa kiertäneiden huhujen mukaan lyhennykset tehtiin Spiegelin aloitteesta ilman Leanin suostumusta. Coatesin mukaan sekä 1963 että 1970 tehdyt lyhennykset tehtiin yhteistyössä Leanin kanssa, ja että Lean jopa ehdotti niitä. Spiegel ei kuitenkaan ollut Leanille täysin rehellinen elokuvan eri versioista. Kun Lean lyhensi elokuvaa vuoden 1972 televisiojulkaisua varten, hän vaati, että teattereissa 1971 uudelleenjulkaistava elokuva olisi vuoden 1963 202-minuuttinen versio. Tämä ei kuitenkaan toteutunut, vaan teattereissa julkaistiin televisiojulkaisua varten lyhennetty 187-minuuttinen versio.[21]

Entisöinnit ja VHS-, DVD-, blu-ray- sekä uudet teatterijulkaisut

Elokuvasta julkaistiin vuonna 1989 alkuperäisessä 70 millimetrin formaatissa oleva entisöity ohjaajan versio.[21] Yhdysvaltalainen The Film Preserve -yhtiön pääjohtaja Robert A. Harris[22] sai Columbia Picturesilta luvan entisöidä elokuva alkuperäiseen pituuteen. Studion säilyttämät filmit olivat kuitenkin huonokuntoisia ja värit haalistuneet.[21] Lisäksi elokuvan ääniraita oli vaurioitunut.[23] Osa ääniraidasta saatiin ylimääräisestä kuvamateriaalista. Noin kahdeksasta minuutista puuttuivat kokonaan äänet, jotka jouduttiin äänittämään uudelleen ääniammattilaisten ja vanhojen näyttelijöiden avustuksella.[24] Lean leikkasi entisöidystä versiosta pois joitakin kohtia, jotka hänen mielestään hidastivat elokuvan tahtia, ja elokuvan kokonaispituudeksi tuli 217 minuuttia. Suurin osa lisäyksistä oli pääasiassa kohtauksien osia kokonaan uusien kohtauksien sijaan, Janet Maslinin mukaan ikään kuin lauseita virkkeissä kokonaisten virkkeiden sijaan. Entisöidyn version ensi-ilta oli 4. helmikuuta 1989.[21]

Arabian Lawrence julkaistiin VHS-versiona vuonna 1990[21] ja DVD:lle ensimmäistä kertaa 2001.[22] Vuonna 2012 Sony Pictures julkaisi elokuvan 50-vuotisjuhlavuonna entisöidyn 4K-version,[22] joka julkaistiin blu-raylle ja teattereissa.[25] Entisöity versio esitettiin myös useilla elokuvajuhlilla, kuten Cannesissa 2012.[26]

Vastaanotto

Arvioita

The New York Times -lehden kriitikko Bosley Crowther kritisoi elokuvaa päähenkilön syvyyden puutteesta. Crowtherin mukaan O’Toolen esittämä Lawrence hukkuu keskelle elokuvan suuria spektaakkeleja.[27] Andrew Sarris kritisoi elokuvaa The Village Voice -lehdessä ja sanoi pitävänsä sitä kokonaisuudessaan vastenmielisen laskelmoivana ja alentuvaisena.[28] Yhdysvaltalainen kirjailija James Baldwin vertasi elokuvaa Rudyard Kiplingin runoon Gunga Din (1892) ja näki sen kuvaavan kaikkien siirtomaavaltojen ongelmallisuutta, mutta etenkin brittien välttämättömyyttä tehdä maailmasta peilinsä.[28] Yhdysvaltalaisen elokuvakriitikon Roger Ebertin mukaan suuri osa elokuvan vetovoimasta perustuu siihen, ettei se sisällä liian monimutkaista juonta ja liikaa vuoropuhelua.[29] Tunnetuista elokuvaohjaajista esimerkiksi Steven Spielberg on kertonut saaneensa elokuvasta vaikutteita,[30] ja kutsui elokuvaa ihmeeksi.[5] Spielberg myös osallistui elokuvan entisöintiin.[30] Michael Kordan mukaan elokuvan ansioihin kuuluu, että se on lisännyt tutkimusta ja mielenkiintoa Lawrencen ympärillä.[5]

Peter O’Toole näyttelee elokuvassa T. E. Lawrencea.

Arabian Lawrence sai Variety-lehden arvostelussa positiivisen vastaanoton. Arvostelun mukaan tuottaja Spiegel teki onnistuneen roolivalinnan valitessaan Lawrencen rooliin elokuva-alalla suhteellisen kokemattoman näyttelijän O’Toolen, joka suoriutuu Lawrencen vaativasta roolista kiitettävästi. Arvostelun mukaan O’Toolella on kuitenkin tukenaan kokenut näyttelijäkaarti, josta erityisesti Alec Guinnessin rooli prinssi Faisalina ja Anthony Quaylen rooli brittiupseeri Brightonina saavat kiitosta. Anthony Quinnin roolisuoritusta arabipäällikkö Auda ibu Tayina pidettiin arvostelussa toisinaan liioiteltuna, minkä seurauksena hahmo vaikutti arvostelijoiden mukaan olevan kuin Tuhannen ja yhden yön tarinoista. Arvostelun mukaan elokuvan ajoittainen toiminnallinen verkkaisuus ja käsikirjoituksen väljyys ovat ainoastaan pintavikoja, jotka voidaan antaa elokuvalle anteeksi.[31]

Arabian Lawrence on sijoittunut korkealle useissa listauksissa kaikkien aikojen parhaimmista elokuvista. Yhdysvaltain elokuvainstituutin 1998 julkaisemassa 100 parasta elokuvaa -listauksessa Arabian Lawrence oli sijalla 5[32] ja päivitetyssä 2007 julkaistussa listauksessa sijalla 7.[33] Lisäksi elokuva oli 2008 julkaistussa 10 Top 10 -listauksessa ensimmäisellä sijalla kategoriassa eeppiset elokuvat.[34] 1999 elokuva sijoittui sijalle 3 Britannian elokuvainstituutin listauksessa kaikkien aikojen parhaimmista brittielokuvista.[35] 1991 elokuva valittiin Kongressin kirjaston ylläpitämään National Film Registry -arkistoon.[36] Internetsivusto Rotten Tomatoes kertoi, että 98% kriitikoista oli antanut Arabian Lawrencelle positiivisen arvosanan 8,8/10 keskiarvolla. Keräys perustui 60 arviointiin. 67 724 käyttäjästä 91% oli antanut elokuvalle positiivisen arvosanan 4,2/5 keskiarvolla.[37] Metacritic-sivuston 115 käyttäjää oli antanut elokuvalle keskiarvon 8,6/10.[38]

Historiallinen tarkkuus

T. E. Lawrencen veli A. W. Lawrence tyrmistyi elokuvasta nähtyään sen Leanin ja Spiegelin ennen elokuvan varsinaista ensi-iltaa järjestämässä yksityisnäytöksessä Lontoossa. Lawrence poistui elokuvan nähtyään hermostuneena näytöksestä ja kritisoi elokuvaa myöhemmin The Observer -lehden julkaisemassa artikkelissa. Hän syytti elokuvaa yrityksestä kertoa seikkailukertomus psykologisesta näkökulmasta, joka on teennäinen ja epätosi. Hän myös kritisoi elokuvan luomaa kuvaa Lawrencesta sadistisena henkilönä, joka myöntää nauttineensa teloituksesta ja sallii turkkilaisten joukkoteurastuksen. Spiegel puolusti elokuvan tulkintaa Lawrencesta. Hänen mukaansa elokuvantekijät eivät yrittäneet selittää pois mysteerejä, jotka olivat olennainen osa Lawrencen elämää. Lawrencen kanssa turkkilaisia vastaan taistellut George Staples puolusti elokuvaa Toronto Telegram -lehdelle antamassaan haastattelussa. Hänen mukaansa A. W. Lawrence ei ollut veljensä mukana sodassa, eikä tiennyt minkälainen hän siellä oli.[16]

Elokuvan historiallinen tarkkuus on herättänyt keskustelua.

Brittiläisen historioitsija Jeremy Wilsonin mukaan elokuva omaksui käsikirjoittajiltaan Michael Wilsonilta ja Robert Boltilta voimakkaan sodanvastaisen sanoman.[39] Wilsonin mukaan elokuvan juoni sisältää lisäksi monia kronologisia ja maantieteellisiä virheitä ilman erityistä syytä.[40] Suuri osa väliaikaa edeltävästä puoliskosta kuvattiin ennen kuin Bolt toimitti elokuvan jälkipuoliskon käsikirjoituksen. Bolt oli samoihin pidätettynä liittyen toimintaansa ydinaseita vastustavassa CND-järjestössä ja joutui Spiegelin painostamaksi. Wilsonin mukaan elokuvan jälkipuolisko poikkeaa historialliselta kannalta vielä enemmän faktoista, ja arvelee sen saaneen vaikutteita Boltin henkilökohtaisista poliittisista näkemyksistä.[41]

Wilsonin mukaan elokuvan juonessa sivuutetaan historiallisia faktoja draaman saavuttamiseksi, ja siinä on erilaisia dramaattisia teemoja ja vääriä tulkintoja. Wilsonin mukaan näihin liittyy esimerkiksi Lawrencen ambivalenttinen seksuaalisuus, masokismi ja egoismi. Wilsonin mukaan arabien saavuttama voitto esitetään elokuvassa merkityksettömänä, ja Lawrencessa nostetaan esiin antisankarillisia piirteitä, kuten verenhimo. Wilsonin mukaan elokuva antaa ilman historiallista tukea vaikutelman, että sekä britit että arabit käyttivät Lawrencea kyynisesti hyväkseen. Wilsonin mukaan elokuvassa näytetään dramaattisesti, miten Lawrencen johtamat kapinalliset hupenevat kampanjan edetessä, vaikka suuremmassa skaalassa näin ei historian valossa ollut. Lisäksi Wilsonin mielestä elokuvassa on painotettu erityisesti Deraassa tapahtunutta välikohtausta vaikutteena Lawrencen henkilökohtaiseen tragediaan.[40]

Wilsonin mukaan elokuvan keskeisistä roolihahmoista neljä – Lawrence, Allenby, Faisal ja Auda ibu Tayi – perustuvat oikeisiin henkilöihin, tosin näiden henkilöiden kuvaaminen elokuvassa on herättänyt kritiikkiä. Neljä muuta keskeistä hahmoa – Dryden, eversti Brighton, Sherif Ali ja Jackson Bentley – luotiin edustamaan useampia henkilöitä ja erilaisia teemoja. Wilsonin mukaan Dryden näyttää saaneen vaikutteita David Hogarthista ja Ronald Storrsista. Boltin mukaan eversti Brighton edustaa perinteistä brittiläistä säädyllisyyttä, jossa Lawrence nostaa esiin vuoroin ihailua ja tyrmistystä. Wilsonin mukaan hahmon uskottavuudesta huolimatta se ei kuitenkaan perustu oikeaan henkilöön. Boltin mukaan Sherif Ali edustaa orastavaa arabinationalismia. Wilsonin mukaan kukaan yksittäinen arabijohtaja ei kuitenkaan ollut Lawrencen seurassa niin pitkään kuin elokuvassa näytetään. Boltin mukaan Jackson Bentley, Lawrencea seuraava lehdistöagentti, edustaa sensaatiohakuista lehdistöä. Wilsonin mukaan Lowell Thomas, johon hahmo perustuu, oli tosiasiassa Lawrencea nuorempi ja tämän seurassa ainoastaan viikon.[39]

Palkinnot

Palkinto Kategoria Ehdokas Lopputulos Lähde
Oscar-palkinto Elokuva Sam Spiegel Voitto [13]
Ohjaus David Lean Voitto [13]
Lavastus John Box, John Stoll ja Dario Simoni Voitto [13]
Kuvaus Freddie Young Voitto [13]
Musiikki Maurice Jarre Voitto [13]
Leikkaus Anne V. Coates Voitto [13]
Äänitys John Cox Voitto [13]
Miespääosa Peter O’Toole Ehdokkuus [13]
Miessivuosa Omar Sharif Ehdokkuus [13]
Sovitettu käsikirjoitus Robert Bolt ja Michael Wilson Ehdokkuus [13]
BAFTA-palkinto Elokuva Sam Spiegel ja David Lean Voitto [42]
Brittielokuva Sam Spiegel ja David Lean Voitto [42]
Miespääosa Peter O’Toole Voitto [42]
Brittiläinen käsikirjoitus Peter O’Toole Voitto [42]
Ulkomaalainen näyttelijä Anthony Quinn Ehdokkuus [42]
Golden Globe Draamaelokuva David Lean ja Sam Spiegel Voitto [43]
Ohjaus David Lean Voitto [43]
Miessivuosa Omar Sharif Voitto [43]
Miestulokas Omar Sharif Voitto [43]
Kuvaus Freddie Young Voitto [43]
Miestulokas Peter O’Toole Voitto [43]
Miespääosa
draamaelokuvassa		 Peter O’Toole Ehdokkuus [43]
Miespääosa
draamaelokuvassa		 Anthony Quinn Ehdokkuus [43]
Musiikki Maurice Jarre Ehdokkuus [43]

Muita palkintoja:[44]

  • Paras ulkomaalainen näyttelijä (Peter O’Toole)
  • Paras ulkomainen tuotanto (Sam Spiegel)

Muut tuotannot

Vuonna 1990 tehty Ralph Fiennesin tähdittämä televisioelokuva A Dangerous Man: Lawrence After Arabia seuraa Lawrencea ja prinssi Faisalia Pariisin rauhankonferenssissa.[5] Vuoden 2013 alussa Werner Herzogin Queen of the Desert -elokuvan kuvauksia ei ollut vielä aloitettu.[45]

Lähteet

  • Korda, Michael: Hero: The Life and Legend of Lawrence of Arabia. Harper, 2010. ISBN 978-0-06-171261-6. (englanniksi)
  • Phillips, Gene D.: Beyond the Epic: The Life and Films of David Lean. University Press of Kentucky, 2006. ISBN 0813124158. Google Books. (englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ George Christy Talks About Humphrey Bogart, Casablanca, Laura, Lawrence of Arabia, Peter O’Toole and More! bhcourier.com. Viitattu 8.12.2012. (englanniksi)
  2. ↑ a b Elokuva.
  3. ↑ Phillips, s. 296.
  4. ↑ Phillips, s. 309.
  5. ↑ a b c d e f Korda, s. 691–694.
  6. ↑ Korda, s. 667–669.
  7. ↑ Phillips, s. 225.
  8. ↑ a b Lawrence of Arabia tcm.com. Viitattu 31.10.2012. (englanniksi)
  9. ↑ a b c Phillips, s. 291–303.
  10. ↑ Filming locations for Lawrence of Arabia (1962) movie-locations.com. Viitattu 14.11.2012. (englanniksi)
  11. ↑ a b c Phillips, s. 303–307.
  12. ↑ Maurice Jarre economist.com. 16.4.2009. Viitattu 2.11.2012. (englanniksi)
  13. ↑ a b c d e f g h i j k The 35th Academy Awards (1963) Nominees and Winners oscars.org. Viitattu 30.10.2012. (englanniksi)
  14. ↑ AFI's 100 Years Of Film Score afi.com. Viitattu 2.11.2012. (englanniksi)
  15. ↑ Odeon Leicester Square cinematreasures.org. Viitattu 31.10.2012. (englanniksi)
  16. ↑ a b Phillips, s. 312–315.
  17. ↑ Lawrence of Arabia: Technical Details cinema.theiapolis.com. Viitattu 31.10.2012. (englanniksi)
  18. ↑ Lawrence of Arabia (1962) boxofficemojo.com. Viitattu 10.11.2012. (englanniksi)
  19. ↑ Lawrence of Arabia (1962) worldwideboxoffice.com. Viitattu 10.11.2012. (englanniksi)
  20. ↑ Lawrence of Arabia gonemovies.com. Viitattu 14.11.2012. (englanniksi)
  21. ↑ a b c d e Phillips, s. 315–320.
  22. ↑ a b c Kaplan, Fred: ‘Lawrence of Arabia,’ Mended, Returns to Screen and Blu-ray The New York Times. 28. syyskuuta 2012. Viitattu 11.11.2012. (englanniksi)
  23. ↑ Robert A. Harris Presentation on Film Preservation widescreenmuseum.com. Viitattu 10.12.2012. (englanniksi)
  24. ↑ Columbia Pictures: The Restoration of "Lawrence of Arabia" in70mm.com. 1989. Viitattu 10.12.2012. (englanniksi)
  25. ↑ Lawrence Of Arabia Returns To Theaters This Fall cinemablend.com. Viitattu 9.12.2012. (englanniksi)
  26. ↑ Cannes Classics 2012 festival-cannes.fr. Viitattu 25.7.2013. (englanniksi)
  27. ↑ Crowther, Bosley: Screen: A Desert Warfare Spectacle: 'Lawrence of Arabia' Opens in New York The New York Times. 17.12.1962. Viitattu 5.11.2012. (englanniksi)
  28. ↑ a b T.E. Lawrence kirjasto.sci.fi. Viitattu 12.11.2012. (englanniksi)
  29. ↑ Ebert, Roger: Lawrence of Arabia (1962) rogerebert.suntimes.com. 2.9.2001. Viitattu 5.11.2012. (englanniksi)
  30. ↑ a b Lawrence of Arabia: The film that inspired Spielberg top10films.co.uk. 16.10.2010. Viitattu 1.8.2013. (englanniksi)
  31. ↑ Review: “Lawrence of Arabia” variety.com. 18.12.1962. Viitattu 25.7.2013. (englanniksi)
  32. ↑ AFI's 100 YEARS...100 MOVIES afi.com. Viitattu 13.11.2012. (englanniksi)
  33. ↑ AFI's 100 YEARS...100 MOVIES - 10TH ANNIVERSARY EDITION afi.com. Viitattu 13.11.2012. (englanniksi)
  34. ↑ AFI Crowns Top 10 Films in 10 Classic Genres comingsnoon.net. Viitattu 13.11.2012. (englanniksi)
  35. ↑ BFI top 100 films lovefilm.com. Viitattu 13.11.2012. (englanniksi)
  36. ↑ Andrews, M. Robert: 25 Classics Join U.S. Film Registry : * Cinema: 'Lawrence of Arabia' is among those selected for preservation by Library of Congress latimes.com. 26.9.1991. Viitattu 13.11.2012. (englanniksi)
  37. ↑ Lawrence of Arabia (1962) rottentomatoes.com. Viitattu 5.11.2012. (englanniksi)
  38. ↑ Lawrence of Arabia (re-release) metacritic.com. Viitattu 7.11.2012. (englanniksi)
  39. ↑ a b Wilson, Jeremy: Lawrence of Arabia or Smith in the Desert? (Introduction) telstudies.org. Viitattu 15.7.2013. (englanniksi)
  40. ↑ a b Wilson, Jeremy: Lawrence of Arabia or Smith in the Desert? (Conclusion) telstudies.org. Viitattu 15.7.2013. (englanniksi)
  41. ↑ Wilson, Jeremy: Lawrence of Arabia or Smith in the Desert? (Part I) telstudies.org. Viitattu 15.7.2013. (englanniksi)
  42. ↑ a b c d e Film Nominations 1962 bafta.org. Viitattu 30.10.2012. (englanniksi)
  43. ↑ a b c d e f g h i Lawrence Of Arabia goldenglobes.org. Viitattu 8.11.2012. (englanniksi)
  44. ↑ Arabian Lawrence 1962) - Awards imdb.com. Viitattu 10.11.2012. (englanniksi)
  45. ↑ Robert Pattinson and Naomi Watts’ new film Queen of the Desert put on hold metro.co.uk. 21.1.2013. Viitattu 7.6.2013. (englanniksi)

Kirjallisuutta

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Arabian Lawrence.
  • Morris, L. Robert; Raskin, Lawrence: Lawrence of Arabia: the 30th anniversary pictorial history. Doubleday & Anchor, 1992. ISBN 0385424795. (englanniksi)
  • Caton, Steven Charles: Lawrence of Arabia: A Film's Anthropology. University of California Press, 1999. ISBN 0520210832. (englanniksi)
  • Turner, Adrian: The Making of David Lean's Lawrence of Arabia. Dragon's World Ltd, 1994. ISBN 1850282110. (englanniksi)


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Arabian_Lawrence&oldid=13445573”