Cameo-rooli
Wikipedia
Cameo-rooli on joskus suomennettu näyttäytymisosaksi. Siinä henkilö, yleensä joku julkisuuden henkilö, esiintyy elokuvassa, kirjassa tai muussa taideteoksessa omana itsenään.
Dokumenttimateriaalin käyttöä fiktioelokuvassa ei kuitenkaan katsota tällaiseksi näyttäytymiseksi. Filmialan kirjoittamattomiin sääntöihin kuuluu, että cameo-roolin esittäjää ei mainita lopputeksteissä, eikä esiintymisestä makseta palkkiota. Juuri tämä erottaa cameo-esiintymisen vierasesiintymisestä. Usein ohjaajat tekevät cameo-roolin ohjaamissaan elokuvissa. Tämä oli esimerkiksi Alfred Hitchcockin tavaramerkki. Myös monet muusikot, kuten Michael Jackson ovat tehneet cameo-rooleja. Muun muassa Hämähäkkimies- ja Ryhmä-X-sarjakuvat luonut sarjakuvapiirtäjä Stan Lee on myös esiintynyt esimerkiksi elokuvissa X-Men: Viimeinen kohtaaminen ja Spider-Man – Hämähäkkimies. Peter Jackson teki cameo-roolin kaikissa Taru sormusten herrasta -elokuvissa.
Joskus harvoin cameo tarkoittaa kuuluisuuden näyttäytymistä pikkuroolissa; näin esimerkiksi Frank Sinatra kapakkapianistina ja Buster Keaton Central Pacific -junan konduktöörinä elokuvassa Maailman ympäri 80 päivässä tai ohjaaja Steven Spielberg verovirkailijana elokuvassa Blues Brothers. Myös George Lucas teki esiintymisen uusimman Star Wars -trilogian viimeisessä osassa, sini-ihoisena isohkona poliitikkona kansleri Palpatinen taustalla.
Asianajaja Matti Wuorella oli pieni cameo-rooli Aki Kaurismäen ohjaamassa elokuvassa Mies vailla menneisyyttä. Myös Mika Häkkinen teki cameo-roolin elokuvassa Uuno Turhapuro - This is my life, kuten monet muutkin tunnetut henkilöt, kuten Arvi Lind, Arto Nyberg, Lenita Airisto, sekä Pertti "Veltto" Virtanen.
