Konduktööri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Konduktööri junan ovella.
Venäläisen Repin-junan konduktööri Helsingin rautatieasemalla.

Konduktööri (ransk. conducteur < lat. conducere 'viedä kokoon, kuljettaa') eli junailija vastaa junahenkilökunnan työnjaosta junassa, ja hänen tehtävinään on muun muassa huolehtia osaltaan juna- ja matkustajaturvallisuudesta ja -viihtyvyydestä, opastaa matkustajia sekä myydä ja tarkastaa matkalippuja. Junaa johtava konduktööri, jota ammattikuntansa sisällä myös kippariksi nimitetään, antaa junasuorittajalle ja kuljettajalle lähtövalmiusilmoituksen sekä veturivetoisissa junissa lukitsee ovet.

Konduktöörin työhön kuuluvat myös vaihtotyönjohtajan tehtävät siirrettäessä junavaunuja seisotusraiteilta laituriraiteille, kaluston kunnon tarkkailu, jarrujen toiminnan tarkastaminen, poikkeustilanteissa jatkoyhteyksien varmistaminen ja poikkeustilanneinformaation jakaminen, sekä vaunukaluston huoltoon ja hoitoon liittyvät tehtävät. Työ on epäsäännöllistä vuorotyötä. Aiemmin Valtionrautateiden ollessa valtion laitos, oli konduktööri Suomessa valtion virkamies. Nykyisin konduktööri on tavallinen VR-osakeyhtiön palveluksessa oleva työntekijä.

Ennen rautateiden rakentamista sana konduktööri tarkoitti muun muassa rakennus- ja linnoitustyömaiden työnjohtajaa tai valvojaa. Esimerkiksi yleisten rakennusten intendentinkonttorissa konduktööri toimi 1800-luvulla intendentin alaisena ja valvoi rakennustyömaita.[1]

Konduktöörit Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konduktöörejä kouluttaa Suomessa VR-koulutuskeskus Helsingissä.

Konduktöörin tehtäviin kuuluvat muun muassa seuraavat tehtävät:

  • tarvittaviin tiedotteisiin (sähköpostit, liikenneraportit jne.) tutustuminen
  • työnjaosta riippuen junan jarrujen toimivuuden tarkastaminen
  • junan sisäpuolinen tarkastus
  • junan sisäisten viestiyhteyksien tarkastus
  • kuulutuslaitteiden aktivointi
  • vaihtotöissä käskyjen ja ohjeiden antaminen veturinkuljettajalle
  • matkustajien ja matkatavaroiden vastaanotto
  • veturivetoisten junien ovien lukitukset
  • valmis lähtöön -opasteen antaminen veturinkuljettajalle
  • matkan aikana matkustusturvallisuuteen sisältyvät tehtävät
  • asiakkaiden informointi ja opastus poikkeus- ja muissa tilanteissa
  • lipunmyyntilaitteiden ja puhelinten kuittaaminen
  • matkalippujen tarkastaminen, myynti ja tilitys.

Kaukoliikenteessä konduktöörit työskentelevät pitkänmatkan junissa (pikajunat, intercity-junat ja Pendolinot). Kaukoliikennekonduktöörin tehtävissä myös kaluston kunnon ja turvallisuuden tarkkailu on tärkeää. Johtava konduktööri on junan matkustajien keskuudessa tehtävän työn esimies.

Vastaavasti kuljettajan vastuulla on junan turvallinen, aikataulun mukainen ja sääntöjen mukainen liikkuminen, junan liikkumista koskevissa asioissa sopiminen liikenteen ohjauksen kanssa, veturin tai moottorivaunun tekninen hoitaminen sekä johtaminen poikkeustilanteissa. Enää tehtäviin ei kuulu matkustajien herättäminen.

Lähiliikennekonduktöörejä työskentelee Etelä-Suomen vilkasliikenteisillä rataosilla, jossa liikennöidään lähiliikennejunilla. Lähiliikennekonduktöörin tehtäviin kuuluvat pääasiassa lippujen myynti ja tarkastus, sekä kaluston saattotehtävät ja muut vaihtotyöt. Myös lähijunissa johtava konduktööri antaa kuljettajalle lähtömerkin. Koulutus on kaikille konduktööreille sama, vaikkakin osa konduktööreistä työskentelee ainoastaan lähi - tai kaukojunissa, osa taas molemmissa.

Myös vaihtotyössä käytetään konduktööriä, joka toimii kunkin vaihtoliikkeen vastaavana hoitajana eli vaihtotyönjohtajana, joka antaa tarpeelliset ohjeet ja komennot.

Vaatimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konduktööreiltä vaaditaan palveluhenkisyyttä ja huumorintajua, kielitaitoa sekä taitoa tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Kykenevyys vastuulliseen itsenäiseen työhön on välttämätöntä.

Matkustajaturvallisuuden vuoksi konduktööreiksi valittavilla on oltava hyvä terveys. Eritoten tärkeää on hyvä näkö ja kuulo, sekä virheetön väriaisti.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 467. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 978-951-0-271087-7.
    Hanski, Jari: Hyödyllistä ja kaunistavaa: Senaatti-kiinteistöjen historia, s. 22, 324. Helsinki: Edita Publishing, 2011. ISBN 978-951-37-5853-0.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]