Terence McKenna

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Terence McKenna

Terence McKenna (16. marraskuuta 19463. huhtikuuta 2000) oli yhdysvaltalainen kirjailija, filosofi ja etnologi. Hän oli tunnettu useita eri aiheita käsittelevistä spekulaatioistaan, Voynichin käsikirjoituksen tulkinnasta aina ihmisrodun alkulähteiden käsittelyyn. Hän kehitti myös uudenlaisuuden teorian (engl. Novelty theory), joka esittää ajan jatkuvasti uutta luovana fraktaaliaaltona. Joillakin luennoillaan hän puhui arvioistaan, joiden mukaan tämä fraktaaliaalto kulminoituisi vuonna 2012. Hänen näkemyksiään värittivät muun muassa hallusinogeenisten luonnollisten yhdisteiden käyttö, gaianismi ja šamanismi.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terence McKenna kasvoi pienessä, vahvasti uskonnollisessa kylässä läntisessä Coloradossa. Heikon näkönsä vuoksi McKenna joutui käyttämään erityisvalmisteisia silmälaseja jo pienestä pitäen. Silmälasien käyttö ja epäurheilijamaisuus vaikuttivat kielteisesti hänen toverisuhteisiinsa ja hän viettikin suurimman osan lapsuudestaan yksin. McKennan setä tutustutti hänet geologiaan, minkä seurauksena hän alkoi tehdä yksin retkiä, joilla hän keräsi fossiileja kuivuneilta joenvarsilta. Harrastus kehitti McKennan tieteellistä ja taiteellista arvostusta luontoa kohtaan.

McKenna sai tietää psykedeeleistä Aldous Huxleyn kirjoitusten kautta. Hänen ensimmäinen konkreettinen kokemuksensa psykoaktiivisten aineiden parissa oli, kun hän söi useita pussillisia LSA:ta sisältäviä päivänsinen siemeniä. McKenna sanoi myöhemmin tämän kokemuksen määritelleen hänen elämänsä suunnan.

High schoolista valmistumisensa jälkeen hän alkoi opiskella Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä. Hän muutti San Franciscoon kesällä 1967 ennen kuin hänen kurssinsa yliopistossa alkoivat. Siellä hän tutustui naapurissa asuneen Barry Meltonin kautta kannabikseen ja LSD:n käyttöön.

Vuonna 1969 McKenna suoritti alemman korkeakoulututkinnon ekologiasta ja konservaatiostaselvennä Tussman Experimental Collegessa, joka oli lyhytikäinen kokeellinen haara Berkeleyn kampuksella. Hän opetti muutaman valmistumisensa jälkeisen vuoden englantia Japanissa, matkusteli Intiassa ja Aasiassa, salakuljetti hasista ja keräili perhosia biologisen tavaran toimittajayhtiöille.

Äitinsä kuoleman jälkeen vuonna 1971 Terence, hänen veljensä Dennis McKenna ja kolme muuta henkilöä matkustivat Kolumbian Amazonille etsimään sikäläistä oo-koo-hé (yopo)-kasvia, joka sisältää vahvana hallusinogeenina tunnettua DMT:tä. La Chorrerassa veljensä suostuttelemana hän asettui psykedeelisen kokeilun koehenkilöksi, nautti kasvia ja kertoi saaneensa yhteyden kreikkalaisen mytologian logokseen, informatiiviseen, hallusinatoriseen ääneen, jonka hän uskoi olevan universaali osa visionääristä, uskonnollista kokemusta. Tämän äänen paljastukset innostivat hänet tutkimaan kiinalaisen Yijingin (ent. I-ching) rakennetta, joka johti hänen uudenlaisuuden teoriansa (engl. Novelty Theory) syntyyn.

Suurimman osan 1970-luvusta McKenna piti matalaa profiilia eläen tavanomaista lähiöelämää. Hän sai elantonsa veljensä Dennisin kanssa salanimillä kirjoittamastaan Magic Mushroom Growers Guide (”Taikasienten kasvatusopas”) -kirjasta saaduista rojaltituloista. Lisäksi hän myös kasvatti ja myi psilosybiinisieniä. Hän sanoi, että hänet peloteltiin pois tältä toimialalta ja puhumaan julkisuuteen kollegoidensa puolesta, jotka olivat joutuneet suuriin vaikeuksiin huumeidenvastaisen sodan takia. McKenna itse oli eräässä vaiheessa Interpolin etsintäkuuluttama huumeiden välityksensä takia.

McKenna oli saman ikäinen kuin kollegansa Ralph Abraham, Rupert Sheldrake ja Riane Ester, ja hän osallistui yhteisiin työpajoihin ja seminaareihin heidän kanssaan. Hän oli Tom Robbinsin henkilökohtainen ystävä ja toimi vaikuttajana useille tiedemiehille, kirjailijoille, eri alojen taiteilijoille ja muusikoille.

Myöhempinä vuosinaan hänestä tuli eräänlainen populaari-vastakulttuurin ikoni. Timothy Leary esitteli hänet kerran ”todellisena Tim Learyna”. Eritoten goa trance- ja psytrance-artistit samplasivat hänen puheitaan lukuisiin tekno- ja konemusiikkikappaleisiin. Artistit kuten The Shamen, Spacetime Continuum, Zuvuya ja Shpongle käyttivät kappaleissaan otteita hänen puheistaan. Hän oli taitava luennoitsija ja kannattajiensa ihailema vaikuttavan itseilmaisunsa ansiosta. Vaikka osa hänen esityksistään sisälsi toisintoja hänen aikaisemmista luentomateriaaleistaan, hän onnistui nitomaan esiintymisissään eri aihealueita yhteen luoden saumattomia esityksiä, jotka vaihtelivat yleisöstä toiseen. McKennan vastaukset välikysymyksiin olivat usein yhtä hienostuneita ja nokkelia kuin hänen etukäteen valmistellut luentonsa.

Psykedeelisten huumausaineiden lisäksi McKenna puhui mm. virtuaalitodellisuuden eri osa-alueista nähden virtuaalitodellisuuden tapana luoda taiteellisin keinoin psykedeelinen kokemus. Hänen aihealueensa käsittelivät myös mm. teknopakanallisuutta, tekoälyä, evoluutiota, maan ulkopuolista älyä, esi-isien palvontaa (tai, kuten hän asian määritteli, "kuolleisiin yhteyden ottamista") ja esteettistä teoriaa joka käsitteli taidetta/visuaalista kokemusta "informaationa", siten korostaen psykedeelisten huumeiden vaikutuksen alaisena saatujen hallusinatoristen visioiden merkitystä. Hän neuvoi käyttämään psykedeelejä suhteellisen suurista annoksista aina äärimmäisen suuriin annoksiin, ollen sitä mieltä että pienempiä hallusinogeeniannoksia kokeilleet eivät olleet saavuttaneet täydellistä potentiaaliaan. Hän neuvoi myös käyttämään hallusinogeeneja yksin, pimeässä tilassa ilman musiikkia tai muuta ulkoista stimulaatiota.

Filosofisesti ja uskonnollisesti hän myönsi ihailevansa Marshall McLuhania, Pierre Teilhard de Chardinia, gnostilaista kristillisyyttä ja James Joycea, kutsuen viimeksi mainitun Finnegans Wake -romaania parhaaksi kirjalliseksi esitykseksi psykedeelisestä kokemuksesta. Hän vastusti järjestäytynyttä uskontoa kaikissa muodoissaan kuten myös guru-keskeisiä henkisen heräämisen muotoja. Hän uskoi DMT:n olevan psykedeelisen kokemuksen apoteoosi ja puhui mm. "itsemuuntautuvista konekeijuista" (self-transforming machine elves) joita kyseisessä tilassa kohdataan. McKenna kuitenkin antoi kaikille tulkinnanvapauden asian suhteen ja vältteli sitomasta itseään näkemyksiinsä, todennäköisesti osana hänen kielteistä suhtautumistaan monoteismiä ja monogamiaa kohtaan. Hän oli avoin sille idealle, että psykedeelit toimisivat "ulottuvuuksien välisenä matkustusvälineenä, kirjaimellisesti", mahdollistaen yksilön ottamaan yhteyden olioihin, jotka voisivat olla humanoideja, haamuja/esi-isiä tai maapallon henkiolentoja.

McKenna perusti vuonna 1985 Botanical Dimensions-yhdistyksen yhdessä vaimonsa ja kollegansa Kathleen Harrisonin (myöhemmin Harrison-McKenna) kanssa. Tämä kasvitieteellisen yhdistyksen toiminta sisältää šamanististen ja lääkinnällisten kasvien keräämistä ympäri maailmaa sekä niiden kasvatusta Havaijilla vajaan 8 hehtaarin suojelualueella, jossa McKenna asui useita vuosia ennen kuolemaansa. Yhdistys kerää myös tietoutta kasveihin liittyvistä kansanperinteistä, -tietoudesta sekä myyteistä [1] (Arkistoitu – Internet Archive). Ennen lopullisesti Havaijille muuttoaan hän vietti aikansa Havaijin ja Occidental-nimisen, Kaliforniassa sijaitsevan kylän välillä, joka on uniikki artistien suosima asuinpaikka, jossa aikaansa viettävät mm. Tom Waits ja Mickey Hart.

Terence McKenna kuoli vuonna 2000 aivokasvaimeen. Hän oli kuollessaan 53-vuotias. Häntä jäivät kaipaamaan hänen kaksi lastaan ja hänen veljensä Dennis.

Teoria ihmisen kehityksestä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

McKenna teoretisoi, että kun Pohjois-Afrikan metsät väistyivät ruohikoiden tieltä 100 000 vuotta sitten, ihmisen edeltäjä siirtyi elämään avoimille tasangoille sorkallisten ja kaviollisten eläinlaumojen keskuuteen, näykkien osansa ekosysteemin antimista mahdollisuuksiensa mukaan. Uuden ruokavalion antimien joukossa oli psilosybiiniä sisältäviä sieniä jotka kasvoivat näiden kavioeläinten lannasta. McKennan mukaan psilosybiini pieninä annoksina lisää visuaalista tarkkaavaisuutta, hieman isompina annoksina fyysistä seksuaalista kiihottumista ja vielä suurempina annoksina luo täysimittaisen ekstaattisen hallusinatorisen tilan, johon sisältyy glossolaliaa eli kielillä puhumista tai merkityksetöntä puheensorinaa joka assosioidaan ihmisissä useimmiten transsitilaan tai skitsofrenisiin kohtauksiin. Tämä antoi lajin evoluution kannalta yhteisölle huomattavia etuja, kuten kyvyn huolehtia jälkeläisistä sukukypsään ikään asti niiden yhteisöjen keskuudessa joissa sieniä syötiin. McKenna teoretisoi, että psilosybiinisienten osuus näiden kädellisten ruokavaliossa loi merkittäviä muutoksia: eräs näistä oli psilosybiinin aiheuttama synestesia eli aistien välinen sekoittuminen, joka johti puhutun kielen kehittymiseen mikä taas perustui kykyyn muodostaa kuvia toisen yksilön mieleen vokaaliäänteiden avulla.

Noin 12 000 vuotta sitten ilmastonmuutokset poistivat sienet ihmisen ruokavaliosta, joka johti uusiin perustavanlaatuisiin muutoksiin lajissamme kun palasimme psilosybiinisieniä sisältäneestä ruokavaliosta sitä edeltäneisiin, brutaaleihin kädellisten sosiaalisiin rakenteisiin jotka olivat joko muuttuneet ja/tai tukahdutetut jatkuvan psilosybiinin nauttimisen takia.

McKennan teoria on perustettu suurelle määrälle olettamuksia jotka interpoloivat niiden muutamien hajanaisten faktojen välillä joita tiedämme hominideista ja ihmisen varhaishistoriasta. Sen lisäksi, koska McKenna (joka määritteli itsensä "tutkimusmatkailijaksi, ei tiedemieheksi") on esittänyt paljon villimpiäkin väitteitä, kuten hänen "Timewave Zero"-teoriansa, ovat hänen huomattavasti maanläheisemmät teoriansakin useimmiten jääneet huomiotta tiedeyhteisössä.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Invisible Landscape (yhdessä Dennis McKennan kanssa, 1975, uusi painos 1993)
  • Psilocybin - Magic Mushroom Grower's Guide (1976), yhdessä Dennis McKennan kanssa (salanimillä OT Oss and ON Oeric)
  • The Archaic Revival (1991)
  • Food of the Gods (1992)
  • Synesthesia (with Tim Ely, 1992)
  • Trialogues at the Edge of the West (1992, Ralph Abrahamin ja Rupert Sheldraken kanssa, käännetty ranskaksi, saksaksi, portugaliksi ja hollanniksi. Uudelleenmuokattu versio: Chaos, Creativity, and Cosmic Consciousness, 2001)
  • True Hallucinations (1993)
  • The evolutionary mind : Trialogues at the edge of the unthinkable (1998, Ralph Abrahamin ja Rupert Sheldrake kanssa. Uudelleenmuokattu versio: The evolutionary mind: Trialogues on Science, Spirit & Psychedelics, 2005)
  • Robert Venosa: Illuminatus (1999, Robert Venosan kanssa)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]