Psykedeelinen henkisyys
Psykedeelinen henkisyys on uusi uskonnollinen liike, jossa on keskeistä psykedeeleistä saatavat hengelliset kokemukset. Sen nykyisen muodon perustajana pidetään brittiläistä kirjailija Aldous Huxleyta. Psykedeelien käyttöhistoria mystisten kokemusten aikaansaamisessa on tosin hyvinkin pitkä monissa kulttuureissa.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huxley kokeili lääkäri Humphrey Osmondin esittelemänä meskaliinia vuonna 1953 ja tuli vaikuttuneeksi kokemuksestaan niin, että päätti kirjoittaa kokemuksistaan kirjan Tajunnan ovet, jossa hän vertasi psykedeelisiä kokemuksiaan perinteisten uskontojen mystikkojen vastaaviin kokemuksiin. Tässä tilassa hän koki saaneensa tietoa todellisuuden syvimmästä olemuksesta ja esimerkiksi paratiisista. Psykedeelinen henkisyys pysyi melko elitistisenä 1950-luvulla, mutta psykologi Timothy Leary toi ne laajempaan julkisuuteen ja synnytti niistä oman alakulttuurin. Psykedeelistä henkisyyttä hallitsivat pitkään itämaisten uskontojen käsitteet, mutta 2000-luvun alussa tehdyn arvion mukaan liike olisi muuttumassa uuspakanalliseen suuntaan. Esimerkiksi vuonna 2000 kuollut psykedeelisen henkisyyden merkittävä edustaja Terence McKenna uskoi, että hallusinogeeneillä olisi ollut merkittävä osa ihmisen hengellisyyden ja rationaalisuuden syntyyn.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Partridge, Christopher (toim.): Uusien uskontojen käsikirja, s. 370-385. Kirjapaja, 2006.
- ↑ Tajunnan ovet ja Taivas ja helvetti Like Kustannus. Viitattu 3.4.2019.