Fraktaali

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mandelbrotin joukko lienee tunnetuin fraktaali.

Fraktaali (lat. fractus 'murtunut') on joukko, joka on itsesimilaarinen, eli joukko näyttää samalta tai samankaltaiselta, katsoi sitä millä suurennoksella tahansa. Fraktaalille ei ole täsmällistä määritelmää, mutta erään luokituksen mukaan se on joukko, jonka fraktaaliulottuvuus on erisuuri kuin joukon topologinen ulottuvuus. Tavallinen fraktaali on itsesimilaarinen jossain määrätyssä mittakaavassa, jolloin sen fraktaaliulottuvuus on vakio. On myös mahdollista määritellä fraktaaleja, joissa itsesimilaarisuus toteutuu useammassa eri mittakaavassa. Tällaista joukkoa kutsutaan multifraktaaliksi.

Fraktaalifunktio voidaan määritellä funktioksi, joka on jatkuva kaikkialla mutta ei derivoituva missään pisteessä. Tällainen on esimerkiksi Weierstrassin funktio.[1]

Fraktaali-sanan suomenkieliseksi vastineeksi on esitetty sanaa murtomuoto.[2]

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fraktaalilla on usein seuraavat ominaisuudet:[3]

Fraktaalista löytyy samanlaisia rakenteita suurennettiinpa sitä kuinka paljon tahansa. Luonnosta löytyviä fraktaalin kaltaisia kohteita ovat esimerkiksi pilvet, vuoristot, salamat, rantaviivat, lumihiutaleet, monet vihannekset (kuten kukkakaali ja parsakaali) sekä eläinten kuviointi. Kaikki itsesimilaariset kohteet, kuten suora viiva eivät kuitenkaan ole fraktaaleita. Vaikka suora viiva onkin itsesimilaarinen, se on kuitenkin tarpeeksi yksinkertainen kuvattavaksi Euklidisella geometrialla.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kochin lumihiutale, joka aloitusvaiheessa on tasasivuinen kolmio ja josta seuraavissa vaiheissa poistetaan jokaisen sivun keskimmäinen kolmannes ja korvataan se kahdella samanpituisella sivulla, jotka muodostavat sakaran

Fraktaaleihin liittyvä matematiikka sai alkunsa 1600-luvulla, kun matemaatikko ja filosofi Gottfried Leibniz tutki rekursiivisia itsesimilaarisia kohteita (vaikkakin hän virheellisesti ajatteli suoran viivan olevan myös fraktaalinen).

Vuonna 1872 esimmäinen fraktaalina pidettävä funktio esiteltiin, kun Karl Weierstrass antoi esimerkin funktiosta joka oli jatkuva kaikkialla muttei derivoituva missään pisteessä. Vuonna 1904, Helge von Koch esitteli Kochin käyrän.[5] Wacław Sierpiński muodosti kolmionsa vuonna 1915 ja vuotta myöhemmin neliönsä. Itsesimilaarisia käyriä tutki enemmän Paul Pierre Lévy, joka vuonna 1938 julkaistussa artikkelissaan Plane or Space Curves and Surfaces Consisting of Parts Similar to the Whole kuvasi uuden fraktaalikäyrän Lévy C käyrän. Georg Cantor taas antoi esimerkin eräästä toisesta fraktaalista, Cantorin joukosta. Fraktaali-sana keksittiin kuitenkin vasta myöhemmin.

Kompleksitason iteroitavia funktioita tutkivat 1800- ja 1900-luvuilla Henri Poincaré, Felix Klein, Pierre Fatou and Gaston Julia. Ilman nykyaikaisista tietokonetekniikkaa fraktaalien kuvantaminen oli kuitenkin haasteellista.

1960-luvulla Benoît Mandelbrot tutki itsesimilaarisuutta esimerkiksi artikkeleissaan How Long Is the Coast of Britain? Statistical Self-Similarity and Fractional Dimension,[6] joka perustui Lewis Fry Richardsonin tekemiin tutkimuksiin. Vuonna 1975 Mandelbrot keksi sanan "fraktaali" kuvaamaan kohdetta, jonka Hausdorffin dimensio on suurempi kuin sen topologinen dimensio. Hän osoitti tämän määritelmän huomiota herättäneillä tietokoneitse tehdyillä visualisoinneilla.

Julian joukko, Mandelbrotin joukkoon liittyvä fraktaali

Tunnettuja fraktaaleja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräät fraktaalit on nimetty löytäjänsä mukaan

Fraktaalitaide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fraktaaleja voidaan suurentaa rajatta. Niillä on yksityiskohtia kaikissa mittakaavoissa eli yksityiskohdat jatkuvat äärettömiin.[7] Fraktaaleista voidaan laatia taideteoksia ohjelmoitavan tietokonegrafiikan keinoin.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Planetmath.org,Weierstrassin funktio
  2. Willamo, Risto: Kokonaisvaltainen lähestymistapa ympäristönsuojelutieteessä: Sisällön moniulotteisuus ympäristönsuojelijan haasteena, s. 95. Väitöskirja: Helsingin yliopisto.Environmentalica Fennica 23. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2005. ISBN 952-10-2526-3. Teoksen verkkoversio (PDF).
  3. Falconer, Kenneth (2003). Fractal Geometry: Mathematical Foundations and Applications. John Wiley & Sons, Ltd., xxv. ISBN 0-470-84862-6. 
  4. The Hilbert curve map is not a homeomorhpism, so it does not preserve topological dimension. The topological dimension and Hausdorff dimension of the image of the Hilbert map in R2 are both 2. Note, however, that the topological dimension of the graph of the Hilbert map (a set in R3) is 1.
  5. Clifford A. Pickover (2009). The Math Book: From Pythagoras to the 57th Dimension, 250 Milestones in the History of Mathematics. Sterling Publishing Company, Inc., 310. ISBN 9781402757969. Viitattu 2011-02-05. 
  6. Michael Batty (1985-04-04). "Fractals - Geometry Between Dimensions". New Scientist 105 (1450). Holborn Publishing Group. 
  7. Kananen, Anitta: Fraktaali selätti sellon Tiedonjyvä. 1/2004. Viitattu 7.7.2011.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ball, Philip: Kemian eturintamassa: Matka molekyylien maailmaan. (Designing the molecular world: Chemistry at the Frontier, 1994). Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 1997. ISBN 952-5202-07-0.
  • Barnsley, Michael F.: Fractals everywhere. Boston: Academic Press, 1988. ISBN 0-12-079062-9. (englanniksi)
  • Falconer, Kenneth: Fractal geometry: Mathematical foundations and applications. Chichester: Wiley, 1990. ISBN 0-471-92287-0. (englanniksi)
  • The Fractal Geometry of Nature, Benoit Mandelbrot; W H Freeman & Co; ISBN 0-7167-1186-9 (1982)
  • The Science of Fractal Images, Heinz-Otto Peitgen, Dietmar Saupe (toim.); Springer Verlag; ISBN 0-387-96608-0 (1988)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräs Julian joukko.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta fraktaali.

Fraktaaliohjelmistoja:

  • Ultra Fractal - suosittu ohjelmisto Microsoft Windowsille. (englanniksi)
  • Fractint - saatavilla useimmille alustoille (englanniksi)
  • Makin' Magic Fractals (englanniksi)
  • ChaosPro - Microsoft Windows (englanniksi)
  • Xaos - Windows, Mac, Linux jne (englanniksi)
  • IFS Illusions - Keinotekoinen taideohjelmisto (englanniksi)
  • Sterling2 freeware fractal generator Windows (englanniksi)
  • [1] - Fraktaaleja R-ohjelmalla