Henri Poincaré
Sivulta puuttuu | Henri Poincaré | |
|---|---|
 |
|
| Syntynyt | 29. huhtikuuta 1854 Nancy, Ranska |
| Kuollut | 17. heinäkuuta 1912 (58 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Asuinpaikka |  Ranska |
| Kansallisuus | ranskalainen |
| Tutkimusala | matematiikka ja fysiikka |
| Instituutti | Corps des Mines Caenin yliopisto Pariisin yliopisto (Sorbonne; FT 1879) Bureau des Longitudes |
| Tutkinnot | École Polytechnique École des Mines |
| Väitöstyön ohjaaja | Charles Hermite |
| Oppilaat | Louis Bachelier Dimitrie Pompeiu |
| Tunnetuimmat työt | Poincarén konjektuuri Topologia Erikoinen suhteellisuusteoria |
| Tunnustukset | Matteucci-mitali (1905) |
| Allekirjoitus |  |
Jules Henri Poincaré (29. huhtikuuta 1854 Nancy – 17. heinäkuuta 1912 Pariisi) oli ranskalainen matemaatikko, teoreettinen fyysikko ja tieteenfilosofi.
Elämäkerta[muokkaa]
Poincaré syntyi Nancyssä vuonna 1854. Hänen vanhempansa olivat Léon Poincaré ja Eugénie Launois. Esikoispojan syntymän aikaan isä oli 26-vuotias ja äiti 24-vuotias.[1] Isä oli Nancyssa yliopiston lääketieteen professori, ja hänen veljensä Antoine Poincarén vanhin poika, siis Henri Poincarén serkku, oli kolmannen tasavallan presidentti ja viidesti Ranskan pääministerinä toiminut Raymond Poincaré.[1] Lucien Poincaré oli myös Poincarén serkku Antoinen kautta.[1]
Poincaré opiskeli École Polytechniquessa aikoen aluksi kaivosinsinööriksi, mutta päätyi ammattimatemaatikoksi. Väitöskirja ilmestyi 1878. Se käsitteli differentiaaliyhtälöiden yleistä teoriaa. Poincarésta tuli Caenin yliopiston matematiikan professori vuonna 1879 ja Pariisin yliopiston matemaattisen fysiikan professori 1886. Ranskan tiedeakatemian esimieheksi Poincaré nimitettiin 1906.
 |
Tämän artikkelin tai sen osan paikkansapitävyys on kyseenalaistettu. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Poincarén tutkimustyö oli laaja-alaista. Hän oli myös topologian uranuurtaja ja lukuteorian edistäjä. Taivaanmekaniikkaan liittyen hän tutki niin sanottua kolmen kappaleen ongelmaa, jopa yleisessä muodossa n:n kappaleen ongelmana, mutta tämän kysymyksen yleinen ratkaisu lienee todistettu mahdottomaksi. Selvennys: kahden kappaleen tapauksessa kummankaan liike-energia ei koskaan tule niin suureksi, että se saavuttaisi pakonopeuden (systeemistä, massakeskipisteestä), kolmen kappaleen tapauksessa näin tapahtuu harvoin ja useamman kappaleen tapauksessa joskus nopeastikin, sillä liikeyhtälöiden ratkaisuun tulee välttämättä kahdessa jälkimmäisessä tapauksessa ääretön.
Hän myös kehitti Poincarén otaksuman, jonka todistaminen oli matemaatikoille erityisen vaikeaa koko vuosisadan. Vasta vuonna 2002 Grigori Perelman todisti sen oikeaksi.
Poincaré on haudattu Pariisiin Montparnassen hautausmaalle.
Lähteet[muokkaa]
- ↑ a b c J. J. O'Connor ja E. F. Robertson: Jules Henri Poincaré The MacTutor History of Mathematics archive. Viitattu 9.1.2008. (englanniksi)
