Metsälehmus

Wikipedia

Ohjattu sivulta Niinipuu

Metsälehmus

Metsälehmus (Tilia cordata)

Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Kasvit Plantae
Alakunta:	Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari:	Siemenkasvit Magnoliophyta
Alakaari:	Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka:	Varsinaiskaksisirkkaiset Rosopsida
Lahko:	Malvales
Heimo:	Malvaceae (Tiliaceae)
Suku:	Tilia
Laji:	cordata

Kaksiosainen nimi

Tilia cordata
P.Mill.

Katso myös

Metsälehmus (Tilia cordata) on puu, joka kasvaa suuressa osassa Eurooppaa ja Englannissa sen pohjoisinta osaa lukuun ottamatta. Suomessa se esiintyy luontaisesti Pietarsaari - Joensuu -linjan eteläpuolella^[1]. Metsälehmus on Tšekin kansallispuu. Metsälehmusta kutsutaan usein myös niinipuuksi. Suomessa Niinisalo on saanut nimensä lehmuksistaan.

Metsälehmusta viljellään laajalti myös Pohjois-Amerikassa siellä luontaisen amerikanlehmuksen sijasta, jolla on suuremmat ja karkeammat lehdet.

Lehmuksen runko on tumma, nuorten vesojen musta, ja sen oksat kaartuvat alaspäin. Se kasvattaa runsaasti tyvivesoja. Silmu on pullea ja tumma. Lehdet ovat pyöreän herttamaiset. Kasveja vähemmän tunteva saattaa sekoittaa nuoren lehmuksen pähkinäpensaaseen, jota kasvaa maamme etelä osissa. Metsälehmus on mantereinen laji, toisin kuin monet muut jalot lehtipuut, eikä viihdy rannikkoseuduillamme, lukuun ottamatta etelärannikkoa, jossa se ei ole kovin harvinainen. Se puuttuu länsirannikoltamme lähes kokonaan, vaikkakin sisämaassa sitä kasvaakin. Metsälehmuksen levinneisyytensä pohjoisimmilla alueilla se on ainoa jalo lehtipuu, ja Tampereen leveyksillä se onkin jaloista lehtipuista yleisin, vaikkakin sielläkin melko harvalukuinen. vaikka se edelleen yleistyy Tampereesta etelämpään mentäessä, sitä runsaammaksi kuitenkin hypähtää nopeasti metsävaahtera, joka on selvästi lehmusta yleisempi etelärannikolla, mutta jo lehmusta harvinaisempi tampereen leveyksillä, jossa kulkee metsävaahteran kasvualueen pohjoisraja. Tosin kuin Etelä-Suomen tammivyöhykkeen tammimetsiköt, lehmusta tapaa Suomessa harvemmin varsinaisia metsiä muodostavana.

Metsälehmus voi kasvaa jopa 30 metrin pituiseksi. Se kukkii heinäkuussa, ja kukissa on voimakas huumaava tuoksu. Niiden siitepöly houkuttelee puoleensa mehiläisiä. Vain eteläisen Suomen tammivyöhykkeellä lehmus lisääntyy siementen kautta jotenkuten, sillä pohjoisemmassa siemenet eivät ehdi kypsyä ennen talven tuloa.

Metsälehmuksen puu on valkoista eikä siinä ole syitä. Puuaines on pehmeää. Sitä on perinteisesti käytetty veistoksiin. Kuori eli niini on kuituista ja hyvin sitkeää. Aiemmin metsälehmuksella olikin taloudellista arvoa merkittävänä niinen lähteenä.

Keski-Euroopassa metsälehmusta käytetään kujannepuuna, mistä tunnettu esimerkki on Unter den Linden Berliinissä. Suomessa taas kujannepuuna käytetään yleensä metsälehmuksen ja keskieurooppalaisen isolehtilehmuksen risteymää puistolehmusta (Tilia x vulgaris = T. x europaea), jota Keski-Euroopassa käytetään huomattavasti vähemmän. Sen tunnistaa muhkuraisesta rungosta. Lehmusten tunnistaminen toisistaan on usein kuitenkin hankalaa.