Lindanisen taistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lindanisen taistelu
Osa Baltian ristiretkiä
Christian August Lorentzenin vuonna 1809 maalaama Dannebrogin putoamista esittävä maalaus.
Christian August Lorentzenin vuonna 1809 maalaama Dannebrogin putoamista esittävä maalaus.
Päivämäärä:

15. kesäkuuta 1219

Paikka:

Lindanise, Viro

Lopputulos:

Virolaisten tappio.

Osapuolet

Tanskan lippu Tanska

Revalan maakunta
Harjun maakunta (nyk. Viron lippu Viro)

Komentajat

Valdemar II Sejr

tuntematon

Vahvuudet

2000-4000 (jopa 30 000-40 000) henkilöä, 100-1500 laivaa

4000-5000 henkilöä

Lindanisen (nyk. Tallinnan) taistelu käytiin 15. kesäkuuta 1219[1] tanskalaisten ristiretkeilijöiden ja virolaisten pakanaheimojen välillä. Tanskalaisia johti kuningas Valdemar II. Legendan mukaan tanskalaiset voittivat taistelun ja valloittivat linnoituksen sen jälkeen, kun Dannebrog, Tanskan lippu, joka on vanhin edelleen käytössä oleva kansallislippu putosi taivaasta taistelun ollessa jo kääntymässä virolaisten voitoksi. Tanskan vallan vakiinnuttua rakennettiin alueelle "Taani linn" tai "Taani linnus" (suom. Tanskan kaupunki tai Tanskan linnoitus) eli Tallinna.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun 1215 alkaneet sotatoimet virolaisia vastaan olivat kääntyneet tappiollisiksi, piispa Albert von Buxhövden ja Teoderik lähtivät vuonna 1218 Slesvigiin tapaamaan Tanskan kuningas Valdemar II Sejriä. Tapaamisen yksityiskohdat eivät ole tiedossa, mutta Henrikin Liivinmaan kronikan mukaan Albert pyysi nöyrästi Valdemaria tulemaan laivastollaan virolaisia ja heidän kanssaan liittoutuneita venäläisiä vastaan.[2] Tanska olikin jo tehnyt sotaretkiä nykyisen Baltian alueelle vuosina 1196, 1197 ja 1206 alueella asuvia virolaisia, liiviläisiä, kuureja, semgalleja, latgalleja ja liettualaisia vastaan. Lisäksi paavi Innocentius III oli vuodenvaihteessa 1215–1216 määritellyt ristiretket Baltiaan saman arvoisiksi kuin varsinaiselle Pyhälle maalle tehdyt. Valdemar suhtautuikin avunpyyntöön suopeasti.[3] Paavi antoi vielä Valdemarille oikeuden liittää kaikki pakanoilta valtaamansa alueet Tanskan kirkon hallintaan[4].

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkkipiispa Anders Sunesen taistelun aikana. 1885.
Arkkipiispa Anders Sunesen taistelun aikana. 1885.

Tanskan kuningas ilmestyi Tallinnanlahdelle alkukesällä vuonna 1219. Hänellä oli mukanaan 2 000–4 000 miestä ja ehkä sata laivaa. Vanhemmissa lähteissä esiintyy myös väitteitä 30 000–40 00 sotilaan ja 1 500 laivan sotavoimista, mutta näitä tietoja täytyy pitää liioiteltuina. Tanskalaisten joukot rantautuivat lahden länsireunan vanhalle luonnonsatamalle ja tuhosivat sitten Toompean mäellä Lindanise-nimisen tukikohdan tai pakolinnan. Sen paikalle tanskalaiset alkoivat rakentaa varuskuntaa, josta Henrikin kronikka käyttää nimeä Castro Dannorum eli tanskalaisten linna, viroksi Taani linnus. Tällä välin virolaiset kokosivat voimiaan ja lopulta he hyökkäsivät Revalan- ja Harjun muinaismaakunnasta kootun 4 000–5 000 miehen sotajoukoin tanskalaisten varustuksia vastaan.[4] Tunnetuksi tulleen legendan mukaan taistelun tiimellyksessä tanskalaiset joukot kadottivat lipun, jota heidän piti taistelukentällä seurata. Tällöin taivaasta laskeutui punainen, valkoristinen lippu, jota seuraamalla tanskalaiset joukot saavuttivat voiton virolaisista. Tarina on kuitenkin Arild Huitsfieldin keksintö vuodelta 1600. Hän oli tosin saanut vaikutteita aiemmista legendoista, mutta ne eivät liittyneet Lindanisen taisteluun.[5]

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viron historialliset maakunnat 1200-luvun alussa
Viron historialliset maakunnat 1200-luvun alussa

Vuotta 1219 on pidetty Tallinnan perustamisvuotena. Todellisuudessa Tallinna ei liene kehittynyt kaupungiksi ennen kuin vasta 1230-luvulla. Taistelun päätyttyä Valdemar palasi Tanskaan ja jätti hänen mukanaan olleen arkkipiispa Anders Sunesenin hallitsemaan valloitettuja alueita. Taistelun jälkeen räväläiset oli voitosta huolimatta kastettava kylä kylältä.[4] Valloituksen jälkeen tanskalaisten ja saksalaisten väliin jääneet Saarenmaan ja Harjumaan kastamattomat alueet joutuivat tanskalaisten ja saksalaisten välisen kilpailun kohteeksi. Tanska käytti hyväksi merimahtiaan ja muun muassa sulki Lyypekin sataman estääkseen uusien ristiretkeläisten tulon alueelle. Tanskalaisten ja saksalaisten kiistat ratkaistiin lopulta alistamalla Viru-, Järva- ja Läänemaa suoraan paaville puskurivyöhykkeeksi osapuolten väliin.[6]

Galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Seppo Zetterberg: Viron Historia. Helsinki: Tammi, 2007. ISBN 9517465203.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Home > Lifestyle > Traditions > National Flag Denmark.dk. Tanskan ulkoministeriö. Viitattu 22.10.2010. (englanniksi)
  2. Zetterberg 2007, s. 64
  3. Zetterberg 2007, s. 66
  4. a b c Suora käännös Taani linn:Tanskan kaupunki____Taani loss:Tanskan linna__korjattu.
  5. Zetterberg 2007, s. 67
  6. Zetterberg 2007, s. 69–70