Siirtokirjoitus

Siirtokirjoitus (toisinaan siirrekirjoitus, siirtokirjainnus tai siirrekirjainnus) on kirjoituksen muuntamista kirjoitusjärjestelmästä toiseen. Siirtokirjoitus pyrkii korvaamaan vieraat kirjoitusmerkit sellaisilla, jotka ovat lukijalle tuttuja tai ainakin vähemmän outoja kuin alkuperäiset.

Siirtokirjoitus voi tapahtua kahden äännekirjoitukseen perustuvan järjestelmän (esimerkiksi latinalaisen ja kyrillisen) välillä, mutta toinen tai kumpikin kirjoitusjärjestelmä voi perustua tavu- tai sanakirjoitukseenkin. Muunnosta erityisesti latinalaiseen kirjaimistoon kutsutaan joskus latinisaatioksi tai romanisaatioksi. Latinisoituja nimiä voidaan nähdä päivittäin tiedotusvälineissä, kun esimerkiksi venäläisiä, arabialaisia tai kiinalaisia erisnimiä kirjoitetaan latinalaisilla kirjaimilla.

Siirtokirjoituksen lajeja ovat translitterointi ja transkriptio, mutta niiden välinen ero ei aina ole aivan selvä.

Translitterointia vai transkriptiota?

Jos siirtokirjoitus tehdään korvaamalla lähdekielen kirjaimet kohdekielen kirjaimilla jonkin säännöstön mukaan, voidaan puhua translitteroinnista tai translitteraatiosta. Koska muunnos tällöin tapahtuu kaavamaisesti kirjoitusasun pohjalta, sitä tehtäessä ei tarvitse erikseen pohtia kirjainten äänteellistä vastaavuutta. Tämä kuitenkin edellyttää, että sekä lähde- että kohdekieli käyttävät äännekirjoitusta. Sanakirjoituksen yhteydessä on sen sijaan pyrittävä valitsemaan kohdekielen merkit niin, että lukija osaa yhdistää ne suunnilleen lähdekielen mukaiseen ääntämykseen; tällöin voidaan puhua transkriptiosta tai transkriboinnista.

Termistö ei kuitenkaan ole täysin vakiintunutta, sillä usein transkriptiotakin kutsutaan translitteroinniksi. Toisaalta transkriptiota voidaan joskus pitää yläkäsitteenä ja translitterointia sen erikoistapauksena. Kahden äännekirjoitusjärjestelmän välistä siirtokirjoitusta voi olla perusteltua kutsua transkriptioksi etenkin, jos se pyrkii heijastamaan äänneasua pikemmin kuin kirjoitusasua.

Translitterointi painottaa siis alkuperäistä kirjoitusasua, kun taas transkriptio painottaa äänneasua. Ihanteellisessa translitteroinnissa kukin kohdekielen kirjain vastaa tiettyä alkukielen kirjainta, mutta tällöin oikean äänneasun hahmottamiseksi pitäisi periaatteessa ymmärtää myös, miten alkukielen oikeinkirjoitus kytkeytyy ääntämykseen. Koska kohdekielisen kirjoituksen suhde ääntämykseen voi olla aivan erilainen kuin alkukielisen kirjoituksen, translitteroinnissa joudutaan usein tekemään monimutkaisia sopimuksia kirjainten korvaamisesta. Käytännössä siirtokirjoitus on usein jonkinlainen translitteroinnin ja transkription välimuoto, joka ei ole yksiselitteisesti palautettavissa alkuperäiseen kirjoitusasuun ja joka toisaalta antaa vain ylimalkaisen kuvan alkukielisestä ääntämyksestä.

Lähikäsitteitä

Mitään siirtokirjoituksen muotoa ei pidä sekoittaa kääntämiseen, jossa lähdekielen sanoilla ilmaistut ajatukset pyritään ilmaisemaan kohdekielen sanoilla. Siirtokirjoituksessa ei pyritä välittämään sanojen sisältöä vaan lähinnä niiden kirjoitus- tai ääntämisasua. Siirtokirjoitusta sovelletaankin yleensä vain erisnimiin, joita ei ole tarkoituksenmukaista tai mahdollistakaan kääntää.

Translitterointi on erotettava litteroinnista eli äänitetyn puheen tai sanelun kirjaintamisesta. Litteroinnissa puhe muunnetaan kirjoitukseksi, jota voidaan sitten välittää, eritellä tai arkistoida. Toisin kuin siirtokirjoituksessa, yleensä litteroinnissa keskeistä on sanojen sisältö.

Eräänlaisena transkription erikoistapauksena tai muunnelmana voidaan pitää tarkekirjoitusta eli foneettista transkriptiota, joka toisaalta vertautuu litterointiin sikäli, että se perustuu puheeseen eikä välittäjänä käytetä toista kirjoitusjärjestelmää. Tarkekirjoitus keskittyy erityisesti ääntämyksellisiin yksityiskohtiin ja palvelee kielitieteellistä tutkimusta ja kielenopetusta.

Siirtokirjoituskäytäntöjä

Äännekirjoituksen latinisointi

Kyrillinen kirjaimisto

Kyrillisiä kirjaimia translitteroitaessa on Suomessa pyritty noudattamaan omaa yhtenäistä käytäntöä 1800-luvun lopulta lähtien. Suomen Standardisoimisliiton määrittämä kansallinen standardi SFS 4900 eroaa sekä YK:n suosittamasta kansainvälisestä ISO 9 -standardista että englanninkielisissä maissa noudatettavista käytännöistä. Esimerkiksi venäjänkielinen nimi Толстой translitteroidaan suomalaisten sääntöjen mukaan Tolstoi, ISO 9:n mukaan Tolstoj ja englanniksi yleisimmin Tolstoy. Usein translitterointi otetaan sellaisenaan englanninkielisestä tekstistä, ja tällöin päädytään lähes aina virheelliseen suomenkieliseen asuun.

Muutamiin merkittäviin historiallisiin nimiin on suomen kielessä vakiintunut kirjoitusasu, joka ei noudata translitterointistandardia. Sellaisia ovat muun muassa Leo (ven. Лев Lev) Tolstoi ja Josif (ven. Иосиф Iosif) Stalin.

Jos kyrillisin aakkosin kirjoitetun nimen haltija muuttaa ulkomaille, hän yleensä omaksuu paikallisen tavan mukaisen kirjoitusasun. Venäjän ulkomaanpasseihin nimet kirjoitettiin ennen ranskankielisen, mutta nykyisin englanninkielisen translitteroinnin mukaisesti. Historialliset nimet eivät aina tällä tavoin muutu, vaan ne kirjoitetaan yhä kansallisen translitterointikaavan mukaisesti: Sergei Rahmaninov (ei ”Sergei Rachmaninoff”). Horjuvuutta esiintyy muun muassa seuraavissa nimissä: Igor Stravinski ~ Igor Stravinsky, Vatslav Nižinski ~ Vaslav Nijinsky, Maksim Šostakovitš ~ Maxim Shostakovich, Bella Davidovitš ~ Bella Davidovich.

Seuraavassa taulukossa on erilaisiin translitterointikaavoihin perustuvia Venäjän entisen presidentin Boris Jeltsinin nimen kirjoitusasuja sekä täsmällisen ääntämyksen osoittava tarkekirjoitus eli foneettinen transkriptio:

Venäläinen nimi kyrillisin kirjaimin	Борис Николаевич Ельцин
Kansainvälinen translitterointi (ISO 9)	Boris Nikolaevič Elʹcin
Suomalainen siirtokirjoitus (SFS 4900)	Boris Nikolajevitš Jeltsin
Ruotsalainen siirtokirjoitus	Boris Nikolajevitj Jeltsin
Englantilainen siirtokirjoitus	Boris Nikolayevich Yeltsin
Saksalainen siirtokirjoitus	Boris Nikolajewitsch Jelzin
Ranskalainen siirtokirjoitus	Boris Nikolaïevitch Ieltsine
Foneettinen transkriptio (IPA)	[bɐˈrʲis nʲɪkɐˈlaɪvʲɪtɕ ˈjelʲtsɨn]

Kyrillisen kirjaimiston siirtokirjoituksessa on jonkin verran myös lähdekielestä riippuvia eroja, joten asianmukainen translitterointi on syytä tarkistaa kunkin kielen kohdalla erikseen:

• bulgarian translitterointi
• makedonian translitterointi
• serbian translitterointi
• ukrainan translitterointi
• valkovenäjän translitterointi
• venäjän translitterointi.

Kreikan kieli

Nykykreikan erisnimiä translitteroitaessa käytetään pääsääntöisesti standardia SFS 5807. Muinaiskreikkaa sen sijaan transkriboidaan erillisen säännöstön mukaan.

Arabian kieli

Arabian kielen translitteraation suomalainen standardi on SFS 5755. Sitä ei kuitenkaan usein noudateta, koska nimet haetaan ulkomaalaisista tiedotusvälineistä. Niinpä esiintyy runsaasti vaihtelua ja horjuvuutta, eikä sanojen ääntöasu käy yksikäsitteisesti ilmi, esimerkiksi džihād ~ jihad.

Muita kirjaimistoja

• Armenian kielen siirtokirjoitusta käsitellään armenialaisten aakkosten yhteydessä.
• Georgian kielen siirtokirjoitusta käsitellään georgialaisten aakkosten yhteydessä.
• Heprean kielen siirtokirjoitusta käsitellään heprealaisen kirjaimiston yhteydessä.

Sana- tai tavukirjoituksen latinisointi

Kiinan kieli

Mandariinikiinalle on olemassa lukuisia latinisointijärjestelmiä, mikä onkin johtanut siihen, että kiinalaisia paikkojen ja henkilöiden nimiä latinisoidaan useilla eri tavoilla (esimerkiksi Peking ~ Beijing). Manner-Kiinan virallinen järjestelmä on 1950-luvulta lähtien ollut pinyin, kun taas Taiwanilla yleisin järjestelmä on Wade–Giles. Lisäksi on olemassa lukuisia muita järjestelmiä mandariinin ja kantoninkiinan latinisointiin.

Japanin kieli

Japaniksi latinalaista aakkostoa kutsutaan nimellä "rōmaji". Yleisiä japanin latinisointiin käytettyjä järjestelmiä ovat Hepburn-latinisointi sekä Kunrei-shiki (ISO 3602) .

Vuonna 1957 Suomen kielen lautakunta antoi suosituksen, jonka mukaan japanilaiset nimet tulisi kirjoittaa suomenkielisissä tekstiyhteyksissä suomeen mukautetulla Hepburn-järjestelmällä. Tässä suomalaisessa Hepburnissa pitkiä vokaaleja ei ole ollut tapana merkitä. Konsonanttien merkitsemisessä tehdään englantilaiseen Hepburniin verrattuna seuraavat muutokset:

ch → tš

j → dž

sh → š

w → v

y → asemasta riippuen j tai i.

Tämän latinisoinnin mukaisina ovat suomen kieleen sovinnaisiksi vakiintuneet ainakin paljon käytetyt paikannimet Jokohama (Yokohama), Kioto (Kyōto) ja Tokio (Tōkyō). Kiinan virallistettua pinyin-latinisaationsa vuonna 1979 alkoi suomalainen kielenhuolto kallistua sille kannalle, että japaniakin voitaisiin meillä latinisoida vakiintuneen kansainvälisen järjestelmän eli käytännössä lähinnä Hepburnin mukaan. Vielä vuonna 2002 suomalaista Hepburnia pidettiin virallisesti ensisijaisena ratkaisuna. Käytännössä esimerkiksi Helsingin Sanomat on 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä jo laajalti käyttänyt englantilaista Hepburnia ilman vokaalien pituusmerkkejä, nähtävästi suoraan englanninkielisten uutissähkeiden mukaan.

Korean kieli

Koreaksi latinalaista aakkostoa kutsutaan nimellä romaja. Yleisin latinisointijärjestelmä on viime vuosiin saakka ollut McCune–Reischauer, jota edelleen käytetään Pohjois-Koreassa. Sen sijaan Etelä-Koreassa hyväksyttiin vuonna 2000 korean uudistettu latinisaatio, joka ratkaisee useita McCune–Reischauer-järjestelmän ongelmakohtia. Tienviittojen ja oppikirjojen on siirryttävä uudistettuun järjestelmään niin pian kuin mahdollista. Henkilönnimet on jätetty heidän itse ratkaistavakseen, mutta virallisen järjestelmän käyttäminen on suositeltavaa. Kolmas järjestelmä on Yale-latinisaatio, joka esiintyy pääosin englanninkielisessä akateemisessa kirjallisuudessa.

1900-luvun alussa, kun Venäjä osoitti mielenkiintoa Koreaa kohtaan, kehitettiin myös tapoja esittää koreaa kyrillisellä aakkostolla.

Historiallisia kirjoitusjärjestelmiä

Sellaisten historiallisten kielten kuin sumerin, akkadin ja heetin siirtokirjoitusta käsitellään nuolenpääkirjoituksen yhteydessä.

Katso myös

• Tarkekirjoitus
• Litterointi
• Wikipedian ohje slaavilaisten kielten translitteroinnista
• Shī shì shí shī shǐ‎: Esimerkki klassisen kiinan latinisaation vaikeudesta

Aiheesta muualla

• Viron kielen instituutti: Transliteration of Non-Roman Scripts (A collection of transliteration and transcription tables for various writing systems) (englanniksi)