Sergei Rahmaninov
Wikipedia
Sergei Vasiljevitš Rahmaninov (ven. Серге́й Васи́льевич Рахма́нинов, 1. huhtikuuta 1873 – 28. maaliskuuta 1943) oli venäläinen säveltäjä, pianotaiteilija ja kapellimestari. Säveltäjänä Rahmaninov oli myöhäisromanttisen tyylisuunnan merkittävimpiä edustajia ja pianistina hän lukeutuu 1900-luvun alkupuolen suurimpiin. Rahmaninovin pääteoksia ovat hänen neljä pianokonserttoaan, vigiliansa ja kolme sinfoniaansa. Hänen toinen ja kolmas pianokonserttonsa kuuluvat taidemusiikin suosituimpiin teoksiin. Rahmaninovin musiikilliset vaikutteet ovat hyvin venäläisiä, ja hänen musiikissaan näkyy selvästi hänen nuoruuden ihanteensa Pjotr Tšaikovskin vaikutus.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä
Sergei Rahmaninov syntyi 1. huhtikuuta vuonna 1873 lähellä nykyistä Veliki Novgorodin kaupunkia Onegin kartanossa, isän puolelta vanhaan aatelissukuun kuuluvaan perheeseen.
Rahmaninov aloitti pianonsoiton neljävuotiaana äitinsä opastuksella. Myöhemmin häntä opetti pianisti Anna Ornatskaja aina siihen asti, kun Rahmaninovin perhe muutti Pietariin, jossa hän jatkoi opintojaan Pietarin konservatoriossa, professoreiden Demjanski ja Saketti johdolla. Pietarista Rahmaninov siirtyi opiskelemaan Moskovaan, Moskovan konservatorioon, vuonna 1885. Moskovassa Rahmaninov opiskeli sekä pianonsoittoa, että säveltämistä.
Sergei Rahmaninov suoritti pianonsoiton loppututkintonsa Moskovan konservatoriossa v. 1891 ja sävellyksessä erinomaisin arvosanoin vuotta myöhemmin – samana vuonna, kun hän sai valmiiksi erittäin suositun cis-molli-preludinsa. Lopputyönään Rahmaninov sävelsi yksinäytöksisen oopperan Aleko, joka esitettiin ensi kerran Moskovan Bolšoi-teatterissa vuonna 1893.
Rahmanovin ura säveltäjänä ei kuitenkaan alkanut helposti. Ensimmäisen sinfonian ja pianokonserton vastaanotto oli nuiva. Säveltäjä ja kapellimestari Aleksander Glazunov johti ensimmäisen sinfonian ilmeisesti humalassa, mikä saattoi vaikuttaa yleisön reaktioon. Takaiskusta masentuneena Rahmaninov ei kyennyt säveltämään lähes yhtään seuraavan neljän vuoden aikana. Hän sai kuitenkin apua psykiatri Nikolai Dahlilta, jonka ansiosta hän katsoi saaneensa voimia toisen pianokonserttonsa säveltämiseen. Kyseisestä teoksesta tulikin yksi kaikkien aikojen suosituimmista konsertoista.
Rahmaninov muutti kotimaastaan Venäjän vallankumouksen aikana, eikä palannut enää koskaan pysyvästi kotimaahansa asumaan. Hän asui enimmäkseen Yhdysvalloissa. Rahmaninov matkusti perheineen ensin kelkalla Pietarista Helsinkiin ja sieltä laivalla Tukholmaan joulukuussa, josta he muuttivat myöhemmin Tanskaan. Lopulta he lähtivät kymmenenpäiväiselle merimatkalle Oslosta New Yorkiin.
Yhdysvalloissa Rahmaninov joutui elättämään itseään lähinnä pianistina ja siksi hänen sävellyksiensä määrä vuoden 1917 jälkeen on todella suppea. (Vain 6 julkaistua teosta). Rahmaninov sairastui kesken erään konserttikiertueen talvella 1943, jolloin hänellä todettiin syöpä. Viimeisessä esityksessään helmikuussa 1943 Rahmaninov esitti enteikkäästi Chopinin pianosonaatin no. 2 b-mollissa, Opus 35, joka sisältää kuuluisan surumarssin. Rahmaninov kuoli 28. maaliskuuta 1943 Beverly Hillsissä, Kaliforniassa, ja hänet on haudattu Kensicon hautausmaalle, joka sijaitsee Valhallassa, New Yorkin osavaltiossa.
Rahmaninov käytti teoksiensa osana usein 1200-luvulta peräisin olevaa Tommaso da Celanon säveltämää Dies irae -hymnin melodiaa - useimmiten vain jotain pientä pätkää siitä. Esimerkkinä tästä on vaikkapa hänen toinen sinfoniansa, jossa hän käyttää Dies irae -melodiaa vastapainoksi hänelle tyypillisten korkealle nousevien melodioiden kanssa.
[muokkaa] Teoksia
[muokkaa] Orkesterimusiikkia
- Pianokonsertto no.1 fis-molli op.1 (1891, uusittu 1917)
- Kallio - Sinfoninen runo op.7 (1893)
- Sinfonia no.1 d-molli op.13 (1895)
- Pianokonsertto no.2 c-molli op.18 (1901)
- Sinfonia no.2 e-molli op.27 (1907)
- Kuoleman saari - Sinfoninen runo op.29 (1909)
- Pianokonsertto no.3 d-molli op.30 (1909)
- Pianokonsertto no.4 g-molli op.40 (1926, uusittu 1941)
- Rapsodia Paganinin teemasta pianolle ja orkesterille op.43 (1934)
- Sinfonia no.3 a-molli op.44 (1936)
- Sinfoniset tanssit op.45 (1940) Sovitus myös kahdelle pianolle
[muokkaa] Oopperoita
- Aleko (1892)
- The Miserly Knight op.24 (1904)
- Fransesca da Rimini op.25 (1904)
[muokkaa] Pianomusiikkia
- Morceaux de Fantasie op.3 (1892) Sisältää mm. kuuluisan cis-molli-preludin.
- Moments Musicaux op.16 (1896)
- Muunelmia Chopinin teemasta op.22 (1903)
- 10 Preludia op.23 (1903)
- Sonaatti no.1 d-molli (1907)
- 13 Preludia op.32 (1910)
- Etudes-Tableaux op.33 (1911)
- Sonaatti no.2 b-molli op.36 (1913, uusittu 1931)
- Etudes-Tableaux op.39 (1917)
- Muunnelmia Corellin teemasta op.42 (1931)
[muokkaa] Kamarimusiikkia
- Trio Élégiaque d-molli op.9 (1893, uusittu versio 1907)
- Sonaatti sellolle ja pianolle g-molli op.19 (1901)
[muokkaa] Kuoroteoksia
- Liturgia op.31 (1910)
- Kellot - Runoelma orkesterille, kuorolle ja solisteille op.35 (1913)
- Vigilia op.37 (1915)
Lisäksi lukuisia lauluja pianon säestyksellä, useita pienempiä pianokappaleita ja sovituksia pianolle muiden säveltäjien teoksista.
