Vänern
Vänern [1][5] (aik. suom. Venneri [6]) on Keski-Ruotsissa Keski-Ruotsin alangolla sijaitseva järvi, joka on Götajoen vesistön pääjärvi. Se jää eteläisen Länsi-Götanmaan ja pohjoisen Värmlannin läänien väliin, ja se on kuulunut perinteisesti pohjoisen Värmlannin, läntisen Dalslandin ja eteläisen Länsi-Götanmaan maakunnille. Vänern on Ruotsin ja Euroopan unionin suurin järvi sekä Euroopan kolmanneksi suurin järvi Laatokan ja Äänisen jälkeen. Järven laskujoki on Götajoki, joka laskee Kattegatiin Göteborgissa ja on virtaamansa vuoksi nimetty Ruotsin suurimmaksi joeksi[7].[1][5]
Vänernistä saa alkunsa Götan kanava, joka johtaa Vätterniin ja edelleen Itämereen. Siinä on suojeltu niemi Hindenin riutta, joka on seitsemän kilometriä pitkä mutta hyvin kapea. Vänernin rantakaupunkeja ovat etelästä vastapäivään lueteltuna Vänersborg, Lidköping, Mariestad, Kristinehamn, Karlstad, Säffle ja Åmål.[5]
Maantietoa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yleistä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vänern on 150 kilometriä pitkä ja 81 kilometriä leveä. Sen keskimääräinen pinta-ala on 5 450 neliökilometriä (km²), joka on 1,3 kertaa Saimaan ja viisi kertaa Päijänteen pinta-ala. Pinta-alaksi mainitaan myös 5 650 km², joka voi olla suuruus korkean veden aikana. Vänern on kartasta ensisilmäyksellä tarkastellen vähäsaarinen järvi, jolla on laajat järvenselät. Järvessä on kuitenkin arviolta 22 000 saarta, mutta ne sijaitsevat joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta lähellä järven rantoja. Järven rantaviivan pituudeksi on ilmoitettu 2 007 kilometriä. Rantaviiva on Saimaalla seitsemän kertaa ja Päijänteellä 1,4 kertaa pitempi. Rantaviivan pituus riippuu käytettyjen karttojen mittakaavasta, joka on ollut Vänernin tapauksessa 1:10 000. Jos mukaan otetaan myös saarien rantaviiva, tulee siitä 4 500 km pitkä.[1][3]
Vänernin pohja on suhteellisen tasainen ja sen keskisyvyys on järven laajuuteen nähden vain 27 metriä. Järvessä on tästä huolimatta runsaasti vettä, joka 153 kuutiokilometrin tilavuudella voisi varastoida suuren osan Suomen järvien vesistä. Vänernin tilavuus on 3,6-kertainen Saimaan ja kymmenkertainen Päijänteen tilavuuteen verrattuna. Veden teoreettinen viipymä järvessä on 8–9 vuotta. Syvimmillään se on 106 metriä, mutta syvänteen paikkaa ei tässä tunneta.[1][3]
Ilmasto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järven valuma-alueen pohjoisosissa ovat talvet olleet toistuvasti lumisia ja sieltä saadaan säännöllisesti kevättulvia. Valuma-alueen eteläosissa ovat lumiset talvet satunnaisia ja sadanta tuleekin yleensä vetenä. Valuma-alueella sataa vuodessa keskimäärin 800 millimetriä ja järvialueen vuosittainen keskilämpötila on ollut +6°C, mutta se on ollut nousussa.[7]
Järvenosia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järven yhtenäisyyttä rajoittaa luoteisrannasta kaakkoon työntyvä ja 35 km pitkä Värmlandsnäset. Sille löytyy etelärannasta koilliseen työntyvä ja 13 km pitkä niemi. Niemen päässä sijaitsee Kållandsö ja sen saaristo. Kållandsön ja Värmlandsnäsetin välissä on 20 km saaristoista matalikkoa. Niemien ja saariston länsipuolelle jäävän järvenosan nimi on Dalsbosjön [8] ja itäpuolelle jäävän Värmlandssjön [9]. Dalsbosjönin lounaispää kapenee Vänersborgsvikeniksi. Sen kaakkoispuolelle Vänersnäsin taakse suojaan jää lahti, jonka suuosa on Brandsfjorden [10] ja pohjukka on Dättern [11]. Värmlandssjönin eteläpäässä on noin 20 km pitkä ja 8 km leveä Kinneviken. Sekä Värmlandssjönin itä- että pohjoisrannassa on monia suojaisia lahtia. Niistä merkittävimmät ovat Mariestadssjön [12], Kilsviken ja Åråsviken [13], Kolstrandsviken [14], Varnumsviken [15], Sätterholmsfjärdenin lahdet [16], Kattfjorden [17] ja Åsfjorden [18].[5][3]
Saaria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järvessä on huomattava määrä saaria ja luotoja. Kun lasketaan mukaan aivan pienet luodot, saadaan määräksi noin 22 000 saarta. Saarien lukumäärä riippuu siitä, minkä kokoiset saaret lasketaan mukaan. Jos jätetään laskusta pois kaikki alle 25 neliömetrin luodot, saadaan lukumääräksi vielä 12 285 saarta. Suurin saari Torsö (pinta-ala 62 km²) sijaitsee itärannan tuntumassa Mariestadin edustalla ja silta yhdistää sen mantereelle. Torsön takana on vielä Brommö (13 km²), jonne on Torsöltä lauttayhteys. Toiseksi suurin saari Kållandsö (57 km²) sijaitsee Kinnevikenin vieressä etelärannalla ja sinne johtaa yksi lyhyt silta. Seuraava on Hammerön (50 km²), joka sijaitsee Klarjoen suistossa Karlstadin edustalla. Sinne tulee kolme tietä. Luonnontilaisia saaria ovat Lurö ja Djurö, joiden pinta-alat ovat noin 2 km². Molempien saarien saaristot ovat lintujen suojelualueita.[1][5][3]
Yhteiskunta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Asutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Götajoki alkaa järven lounaispäässä Vänersborgin taajama-alueelta. Vaikka Vänersborgissakin on vesivoimalaitos, on suurin vesivoiman tuotanto hieman alempana Trollhättanissa, joka ei kuulu Vänersborgin kuntaan. Seuraava Grästorpin kunta sijaitsee Dätternin rannalla, mutta siellä ei ole taajamia. Järven itärannalla Kinnevikenin pohjukassa sijaitseva Lidköping on Lidköpingin kunnan keskustaajama. Tästä hieman pohjoiseen sijaitsee Götenen kunta, jonka ainoa rantataajama on Hällekis. Siitä koilliseen päin on Mariestadsjönin rannalla sijaitseva Mariestad, joka on Mariestadin kunnan keskustaajama. Siihen kuuluu myös Sjötorp, josta alkaa Vänernin Vätterniin yhdistävä Götan kanava. Tämän pohjoispuolella on ainoa Gullspångin kuntaan kuuluva rantataajama Otterbäcken. Kunnan keskustaajama Gullspång sijaitsee Gullspångälvenin varressa. Järven koillispäässä Kristinehamnin kunnassa sijaitsee Varnumsvikenissä hyvin kätkeytyneenä Kristinehamn. Pohjoisrannan huomattavin taajama on Karlstad, jonka on yhdessä Vålbergin kanssa Karlstadin kunnan ainoat rantataajamat. Kaupungin edustalla sijaitsee Skoghall, joka on järvelle aukeavan Hammarön kunnan ainoa taajama. Skoghall ja Karlstad ovat kasvaneet Klarjoen jokisuiston yli kiinni toisiinsa. Näiden länsipuolella sijaitsee Grumsin kunta, jonka keskusta Grums sijaitsee Slottsbrosundetissä. Lounaisessa Säfflen kunnalla ei ole rantataajamia. Sen keskustaajama Säffle sijaitsee kuusi kilometriä sisämaassa Byälvenin varressa. Järven länsirannalla sijaitseva Åmål on Åmålin kunnan kuntakeskus. Sillä on lounaispuolella seuranaan pieni Tössen lähellä järvenrantaa. Järven lounaispäässä sijaitsee pieni Sunnaånin satama, joka kuuluu Mellerudin kuntaan. Itse Mellerud jää kauemmaksi sisämaahan.[5]
-
Klarjoen silta Karlstadissa -
Gruvönin paperitehdas vuonna 1932 -
Mariestadin satama -
Lidköping ja Kinneviken -
Läckön linna Kållandsön saarella -
Klarjoki virtaa Karlstadissa
Maantie- ja rautatieliikenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järven rantakaupunkien ja sen teollisuuden takia maantiet kiertävät järven lähes sen rantoja seuraten. Eteläosassa sijaitsevista Trollhättanin ja Vänerborgin kaupungeista alkaa itärantaa pohjoiseen nouseva E45, joka kulkee Mellerudin, Åmålin, Säfflen, Grumsin ja Vålbergin läpi. Grumsista haarautuu itään päin Karlstadin ja Kristinehamnin läpi kulkeva E18. Järveä lähin riksvägen 26 kuitenkin haarautuu Kristinehamnista etelään Mariestadiin. Siellä se yhtyy valtatiehen E20 Skaraan asti. Ennen Skaraa siitä haarautuu Götenessä riksvägen 44, joka kulkee Lidköpingin läpi Trollhättaniin. Järveä ympäröiviltä valta- ja pikateiltä pääsee rantaan asti kulkevia kyläteitä myöten.[5]
Trollhättanista ja Vänersborgista alkaa Vänerbanan, joka seuraa länsirannikkoa kulkien vähintään samojen kaupunkien kautta kuin valtatietkin. Karlstadiin päästäkseen tulee kuitenkin kulkea Kiliin asti, jossa on risteysasema. Järven pohjoisrantoja seuraa rannan tuntumassa Värmlandsbanan Kristinehamnin läpi Degerforsiin. Karlstadissa toimii lyhyt Karlstad–Skoghallsin rautatie. Degerforsin kautta kulkee etelästä tuleva kuljetusrata Mariestadin, Lidköpingiin ja lopulta Stora Leveneen. Levenessa on risteysasema, josta alkaa rata Grästorpin kautta Vänersborgiin takaisin.[5]
Kaupallinen laivaliikenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].png)
Järven satamat ovat Götajoen kautta kytkeytyneenä merelliseen kaupankäyntiin. Suurimmat satamat sijaitsevat Vänersborgissa, Lidköpingissä, Otterbäckenissä, Kristinestadissa ja Karlstadissa. Näiden lisäksi on satamia länsirannalla Åmålissa ja Grumsin Gruvönissä, pohjoisrannalla Skoghallissa ja itärannalla Hönsätterin satama Hällekisissä. Satamat tarjoavat palveluita raaka-aineiden käsittelyssä, varastoinnissa, tullauksessa ja edelleen kuljettamisessa. Sjöfartverket toimii joella ja Vänernissä luotsina. Vielä 1800-luvun alussa ei Vänernillä ollut majakoita, mutta 1900-luvun alussa niitä oli jo 60. Majakoita hoidettiin pitämällä niissä öisin tulta. Nykyään on majakoita 130 ja osassa niistä voivat veneilijät yöpyäkin (Djurö ja Lurö).[19] Götajoelta tulee järvelle noin 1 000 laivaa vuodessa [20]. Satamien vuosittainen tavaramäärä on noin 2,6 miljoonaa tonnia (ilmoitettu vuonna 2021). Asiakkaina ovat pääasiassa paperi-, metalli- ja muu raskas teollisuus.[21][22]
Vapaa-ajan veneily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järvellä on ainakin 27 vierassatamaa sekä lukuisia luonnonsatamia. Myös monet Vänernin ympäristön järvistä kiinnostavat pienveneilijöitä. Vänernille pääsee Götajokea myöten mereltä ja Vänerniltä voi jatkaa Vätternille Götan kanavaa pitkin. Götajoen kautta kulkee arviolta 2 800 venettä vuodessa [20].[23][24][25]
-
Silta Götajoen yli Vänersborgissa -
Laivaväylän alku Dalbron sillalta nähtynä -
Lady Adele puretaan Vänersborgissa -
Hällekisin allonmurtaja ja majakka -
Djurön majakka -
Askeviksbadin leirintäalue
Luontoarvoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järven tila
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järven tila on käynyt 1900-luvun teollistumisen aikana läpi vedenlaadun suhteen heikentymisen, joka on suojelutoimien seurauksena palannut takaisin 1800-luvun lopun tilanteeseen. Veden metallipitoisuudet ovat alentuneet, mutta vesistön ravinnekuormitus on edelleen luonnontilaa lievästi korkeampi. Vesi on kuitenkin kohtalaisen kirkasta, koska näkösyvyys on 4–6 metriä. Veden fosforipitoisuudet ovat alhaiset (6–8 mikrogrammaa litrassa vettä eli μg/l), typpipitoisuudet ovat kohtalaiset (800 μg/l) ja klorofyllipitoisuudet ovat tyydyttävät (2 000–3 000 μg/l). Järvestä otetaan raakavettä noin 800 000 asukkaan juomavedeksi ja teollisuus käyttää sen vettä prosesseissaan.[3]
Eläimiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järvellä on toiminut 2000-luvulla noin 80 ammattikalastajaa, jotka ovat pyytäneet vuosittain noin 600 000 kiloa kalaa. Kaupaksi menee siikaa, taimenta, haukea ja kuhaa. Vapaa-ajan kalastus on hyvin suosittua ja suosituimat saaliskalat ovat hauki ja ahven. Järvessä viihtyvät sekä kylmä- että lämminvesilajit, joita on yhteensä 38 kalalajia. Vänernissä elää ainakin seuraavat lajit [26]:
- ahven, ankerias, harjus, hauki, härkäsimppu, kiiski, kirjoeväsimppu, kivisimppu, kolmipiikki, kuha, kuore, kymmenpiikki, lahna, lohi, made, muikku, mutu, nahkiainen, pasuri, pikkunahkiainen, rantanuoliainen, ruutana, salakka, seipi, siika, sorva, sulkava, suutari, särki, säyne, taimen, toutain, turpa ja vimpa, sekä eräitä siikamuotoja Coregonus nilssoni, Coregonus maxillaris, Coregonus widegreni ja Coregonus pallasii.
Vesivoiman rakentaminen on katkaissut kaloilta vaellustiet ja useita erilaisia lohikantoja on hävinnyt. Jäljellä on enää kaksi kantaa (ruots. gullspångslaxen ja klarälvslaxen). Ankerias ei ole Vänernissä alkuperäislaji, sillä se pääsi järveen vasta kun jyrkät kosket ohitettiin laivasuluilla. Järveen on istutettu myös täplärapu, joka on korvaamassa alkuperäisen jokiravun.[26]
Järvellä tai sen välittömässä läheisyydessä pesii yli 50 lintulajia, joista 20 ovat vaarantuneita lajeja. Linnut suosivat matalia lahtia, kuten esimerkiksi Dättern ja Kilviken, joista tapaa erityisesti hanhia, sorsia ja kahlaajia. Lahdilla pesii myös harvinainen kaulushaikara. Järvelle on perustettu lintujensuojelualueita, joita sijaitsee luodoilla ja saaristoissa sekä rantojen saaririkkailla vesialueilla. Näillä pesivät suurilukuisesti lokki- ja tiirayhdyskunnat. Järven erikoisuuksia ovat räyskä ja karikukko, joita on pesinyt järvellä vain muutama pari.[27]
Ympäristöongelmia
Muun muassa alueen vilkkaaseen laivaliikenteeseen liittyy myös ongelmia. Painolastiveden mukana kulkeutuu vieraslajeja, kuten villasaksirapu (Eriocheir sinensis) ja vaeltajasimpukka (Dreissena polymorpha).[28] Laivojen rungoissa käytetyt likaantumista estävät maalit estävät osaltaan vieraslajien kulkeutumista järveen, mutta ne sisältävät myös ympäristömyrkkyjä, jotka vaikuttavat negatiivisesti muun muassa levien lisääntymiseen. Myrkyt kumuloituvat ravintoverkossa ja johtavat korkeisiin pitoisuuksiin korkeilla trofiatasoilla[29][30].[31] Myös laivojen aiheuttama melu aiheuttaa haittoja häiriten esimerkiksi sekä selkärankaisten että selkärangattomien eläinten kehitystä, fysiologiaa ja käyttäytymistä[32]. Lisäksi alueen maanviljely, metsätalous ja vesivoima aiheuttavat haittaa ympäristölle.[33]
Luonnonsuojelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järvelle on perustettu useita laajoja lintujensuojelualueita, jotka sisältävät monet saaristoista ja kattavat suojaisia lahtia ja niemiä. Niillä on voimassa pesimäaikaisia liikkumisrajoituksia ja erityisiä säännöksiä. Niiden lisäksi on Djurön saaristoon perustettu kansallispuisto (Djurö nationalpark). Tärkeimmät suojelualueet ovat [5]:
|
|
Järven itärannalla sijaitsee kolme vuorta, jotka näkyvät selvästi järvelle. Kinnekullella on suojelualue (Västerplana storängs naturreservat) ja kahdella pöytävuorella Hallebergilla ja Hunnebergilla on yhteinen suojelualue (Halle- och Hunnebergs platåers naturreservat).[5]
-
Tössen saaristo -
Dätternin lahti Hunnebergin näköalapaikalta -
Järvenitärantaa -
Yttre Bodanen suojelualuetta -
Karlstadin Skutberget -
Vesiratsastusta Sandvikenissa -
De Geer-moreeneja Kristinehamnissa -
Tuulivoimalaoita ulapalla talvella
Vedenkorkeus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vedenkorkeus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järven vedenpinnan korkeutta seurataan tiiviisti osana järven säännöstelyn valvontaa. Korkeusvertausjärjestelmässä käytetään kehystä RH1900 eli RH00 on järven referenssikorkeus merikorttien mukaan 43,80 metriä mpy. Järven vedenpinnan keskikorkeus on silloin 0,53 metriä korkeampi eli 44,33 metriä mpy. Uudessa korkeuskehyksessä RH2000 on referenssikorkeus 44,10 metriä mpy.[1]
Järven vedenpinnan korkeutta on seurattu säännöllisesti vuodesta 1807 alkaen. Vedenkorkeutta seurataan kahdessa mittauspisteessä. Järven länsirannassa sijaitsee Sunnanån ja itärannalla Sjötorpin mittauspiste. Järven virallinen korkeusluku saadaan näiden antamien arvojen keskiarvona. Vedenpinnan korkeuteen vaikuttavat jokien virtaamat, säännöstely, sadanta, haihdunta, tuulen suunta ja ilmanpaine. Lisäksi maankohoaminen kallistaa järviallasta kohti etelää, joka huomioidaan pitkällä aikavälillä muuttamalla korkeuskehystä [34].[1]
Säännöstely ja sen kehitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järven säännöstely aloitettiin vuonna 1937. Tämä tasoitti vedenpinnan vaihteluita, mutta lisäsi Götajoen virtaamien vaihteluita. Alla olevat luvut ovat kaudelta 1807–2020. Vedenpinnan keskikorkeus (MW) oli ennen säännöstelyä 44,34 metriä (RH1900) ja säännösteltynä 44,33 m. Vedenpinnan alin korkeus (LW) oli ennen 43,09 m ja jälkeen 43,25 m, ja ylin korkeus (HW) oli ennen 45,76 m ja alin 45,67 m. Säännöstely on vaikuttanut Götajokeen päästettyihin virtaamiin siten, että keskivirtaama (MQ) oli ennen 543 kuutiometriä sekunnissa (m³/s) ja jälkeen 522 m³/s. Pienin virtaama (NQ) oli ennen 286 m³/s ja jälkeen 56 m³/s, ja korkein virtaama (HQ) oli ennen 836 m³/s ja jälkeen 1 190 m³/s. Järven lähtövirtaamissa on samana aikana ollut keskialivirtaama (MNQ) 435 m³/s ja keskiylivirtaama (MHQ) 615 m³/s [2].[1][20]
Säännöstelystrategiana on ollut ylläpitää vuoden ajan mahdollisimman tasaista vedenpinnan korkeutta ja tukea vesivoiman tuotantoa mahdollisimman hyvin. Säännöstelyä hoitaakin Vattenfall. Yläkorkeudeksi on sovittu muuten 44,85 metriä (mpy. RH1900) paitsi talvella, jolloin järvialtaaseen juoksutetaan tilaa kevättulville. Silloin on yläkorkeus 44,55 m mpy. Alakorkeus on sovittu lukuisia arvoja väliltä 43,16–43,54 m mpy. Näitä arvoja pyritään ylläpitämään juoksuttamalla Götajokeen vettä virtaamilla 900–1 000 m³/s tilapäisvaihteluilla ±30 m³/s. Säännöstelyväliksi ilmoitetaan 1,7 metriä ja säännöstelytilavuudeksi 9,38 km³. Vuonna 2008 on aloitettu uuden juoksutuskäytännön kokeilujakso, joka on edelleen (vuonna 2021) käytössä.[1][7][20]
Vesistösuhteita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vänern on Götajoen vesistön (päävesistötunnus 108) läpivirtausjärvi, jossa Götajoki, Vänern ja Klarjoki muodostavat pääuoman. Götajoki laskee Atlantin Pohjanmereen Kattegatissa kahta suuhaaraa Kungsälviä ja Nordre älviä myöten.[35][5]
Järveen laskevia jokia ja puroja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vänernin valuma-alueen pinta-ala on 46 830 km², joka on 93 % koko vesistön pinta-alasta ja noin 10 % Ruotsin pinta-alasta [3]. Vesireitin edelliseen osuuteen kuuluvalla Klarjoella on valuma-alueen pinta-ala 11 848 km², joka on 24 % vesistön pinta-alasta. Tämä vaikuttaa osaltaan myös vesireitistön virtaamien jakaumaan, koska Götajoen yläpään keskivirtaama (MQ) on 519 kuutiometriä sekunnissa (m³/s) ja Klarjoen suistossa se on 181 m³/s. Vänerniin tulevasta vedestä 35 % on peräisin Klarjoesta ja loput 65 % tulee suoraan Vänerniin laskevista joista.[36]
| Laskujoen nimi |
Etäisyys Götajoesta (km suusta) |
Järvenosan kohta |
Pituus (km) |
Virtaama (MQ m³/s) |
Valuma-alue (km²) |
Lähteet |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Dalbergsån | 29 | Dalbosjön | 110 | 13 | 832 | 3,4,3,1,3,3 |
| Nossan | 34 | Dättern | 100 | 9 | 812 | 3,4,3,1,3,3 |
| Lannaån | 33 | Dättern | 0,6 | 66 | 3,4,3,–,3,3 | |
| Kämpegårdsån | 31 | Brandsfjorden | 12 | 0,3 | 35 | 3,4,3,1,3,3 |
| Storebergsån | 33 | Dalbosjön | 20 | 0,8 | 90 | 3,4,3,1,3,3 |
| Söneån | 40 | Dalbosjön | 0,2 | 31 | 3,4,3,–,3,3 | |
| Holmsån | 48 | Dalbosjön | 2 | 131 | 3,4,3,–,3,3 | |
| Upperudsälven | 55 | Dalbosjön | 135 | 48 | 3 480 | 3,4,3,1,3,3 |
| Forsnäsån | 68 | Dalbosjön | 2 | 124 | 3,4,3,–,3,3 | |
| Åmålsån | 83 | Åmålsviken | 2 | 139 | 3,4,3,–,3,3 | |
| Kasenbergsån | 85 | Åmålsviken | 0,8 | 60 | 3,4,3,–,3,3 | |
| Byälven | 87 | Byviken | 190 | 62 | 4 780 | 3,4,3,1,3,3 |
| Forsviksån | 84 | Dalbosjön | 0,4 | 37 | 3,4,3,–,3,3 | |
| Averstadån | 84 | Dalbosjön | 16 | 0,3 | 36 | 3,4,3,1,3,3 |
| Lidan | 86 | Kinneviken | 93 | 20 | 2 263 | 3,4,3,1,3,3 |
| Öredalsån | 86 | Kinneviken | 30 | 0,6 | 72 | 3,4,3,1,3,3 |
| Råmmån | 85 | Kinneviken | 35 | 0,8 | 102 | 3,4,3,1,3,3 |
| Sjöråsån | 81 | Kinneviken | 2 | 242 | 3,4,3,–,3,3 | |
| Tidan | 100 | Mariestadssjön | 187 | 20 | 2 184 | 3,4,3,1,3,3 |
| Friaån | 114 | Värmlandsjön | 2 | 190 | 3,4,3,–,3,3 | |
| Götan kanava | 114 | Värmlandsjö | 191 | 0,7 | 911 | 3,4,3,1,3,3 |
| Gullspångsälven | 125 | Åråsviken | 8 | 69 | 5 040 | 3,4,3,1,3,3 |
| Visman | 125 | Kolstrandsviken | 35 | 2 | 233 | 3,4,3,1,3,3 |
| Varnan | 147 | Varnumsviken | 2 | 157 | 3,4,3,–,3,3 | |
| Ölman | 147 | Ölmeviken | 3 | 202 | 3,4,3,–,3,3 | |
| Glumman | 148 | Arnöfjärden | 2 | 146 | 3,4,3,–,3,3 | |
| Alsterälven | 141 | Sätterholmsfjärden | 50 | 4 | 357 | 3,4,3,1,3,3 |
| Klarjoki | 142 | Sätterholmsfjärden | 460 | 181 | 11 799 | 3,4,3,1,3,3 |
| Norsälven | 134 | Åsfjorden | 179 | 59 | 4 166 | 3,4,3,1,3,3 |
| Malsjöån | 142 | Borgviksjön | 0,6 | 57 | 3,4,3,–,3,3 | |
| Borgvikeälven | 142 | Borgviksjön | 65 | 11 | 886 | 3,4,3,1,3,3 |
| Tarmsälven | 132 | Ekholmssjön | 1 | 128 | 3,4,3,–,3,3 |
Lähteet: 1 = ruotsinkielisestä wikipediasta, 2 = tieto saatu SMHI:n verkkopalvelusta etsimällä sieltä joen tiedot, 3 = tieto saatu SMHI:n karttatietopalvelusta (lähde Modeldata [36]), 4 = mitattu kartasta (ei tarkka arvo [5])
Luonnonhistoriaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vapautuminen jäätiköstä 13 600–11 640 vs
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vänern on ollut Veiksel-jääkaudella Fennoskandian mannerjäätikön peittämänä. Jäätikkö on kuluttanut järvialtaan pohjaa virratessaan kohti etelää ja kuljettanut pois runsaasti kivi- ja maa-ainesta. Jääkauden loppuvaiheessa ovat sulamisvedet alkaneet huuhtoa myös jäätikön alla sijainnutta maapohjaa ja virtaava vesi on sekä kuluttanut että kerrostanut siihen moreenia ja muita huuhtoutuneita maa-aineksia. Kun mannerjäätikkö on alkanut sulaa riittävästi, on se reuna perääntynyt kohti pohjoista. Lopulta jäätikön reuna on saavuttanut järvialtaan eteläosat, mutta vapautuneet maa-alueet ovat jääneet aluksi meren peittämiksi. Jäätikön alta ensiksi paljastuneen Hunnebergin rinteiltä on löytynyt korkeimman rannan jälkiä 133–134 metrin korkeudelta mpy. Trollhättanin reunamoreeni ylittää nykyisen Götajoen alkupään ja se osoittaa mannerjäätikön sijainnin noin 13 600 vuotta sitten. Jäätikkö on perääntynyt Levenen reunamoreenin kohdalle noin 13 200 vuotta sitten, Skövden reunamoreenin kohdalle noin 12 900 vuotta sitten ja nuoremmalla dryaskaudella, noin 12 700–11 600 vuotta sitten, jolloin myös Salpausselät muodostuivat, on reuna sijainnut Keski-Ruotsin reunamuodostumien kohdalla. Nämä reunamuodostumat ovat kaikki syntyneet Keski-Ruotsin virtauskielekkeen eteen.[37][38]
Merellisen vaiheen aikana jäätikön alta vapautunut järviallas on heti alkanut peittyä savesta, jota on kulkeutunut vesistöihin jäätikön sulamisvesien mukana. Savi on peittänyt sekä pohjamoreenipatjan että jäätikön jälkeensä jättämät reunamuodostumat. Tässä ympäristössä ovat viihtyneet Kattegatin arktiset merenelävät, joita on saapunut hitaasti mereltä Vänernin ympäristöön vedestä kohoavan saaristoalueen salmien kautta. Merellisten eläinten jäänteitä, joita ovat esimerkiksi simpukan ja kotiloiden kuoret, sisältävät savikerrostumat ovat yleensä 10–20 metriä paksuja.[37][38]
Maankohoamisen nopeus on ollut nykyiseen verrattuna moninkertainen. Kun Trollhättanin reunamoreenin muodostumisen aikana jäätikön edessä aaltoili vähäsaarinen ulappa, niin nuoremmalla dryaskaudella Vänernin vesialueita suojasivatkin jo nykyisen rannikkoalueen kohdalle kohonneet suuret saaret. Tärkeimmät salmet Vänernin ja Kattegatin vesialueiden välillä ovat aluksi olleet Götajoen jokilaakso, Uddevallan kaupungin laakso ja Munkedalin laakso. Munkedalin salmi on ollut merkitykseltään vähäisin, sillä siellä on kynnys sijainnut 85–90 metriä mpy.[37]
Baltian jääjärvi tyhjenee 11 640 vs
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nuoremmalla dryaskaudella on Fennoskandian lämpenevä ilmasto viilentynyt noin 1 000 vuodeksi. Silloin on mannerjäätikön reuna lakannut perääntymästä nopeasti ja edennyt, pysynyt paikallaan tai perääntynyt vain hieman. Tilanne on ollut epävakaa ja reunan onkin välillä edennyt ja toisinaan perääntynyt. Reunan eteen kerrostuneet reunamuodostumat ovat olleet tavallisia reunamuodostumia suuremmat ja niitä esiintyy koko silloisen Fennoskandian jäätikön reunan ympärillä, kaikissa ilmansuunnissa. Erityinen kohta sijaitsee Keski-Ruotsin Billingenvuorella. Vuoren itäpuolella on lainehtinut Itämeren alkuvaiheen, Baltian jääjärven, pitkä lahti ja sen länsipuolella Kattegatiin ja Vänerniin ulottuva lahti. Näiden vedenpintojen korkeusero on ollut noin 26 metriä. Nuoremman dryaskauden loppuvaiheessa on reuna vetäytynyt niin paljon, että Baltian jääjärven vesi on päässyt virtaamaan Billingenin ohi mereen. Nykyään tiedetään, että näitä purkautumistulvia on ollut useita, mutta tämä viimeinen ja lopullinen tulva kesti arviolta 1–2 vuotta. Jääjärven vesi on virrannut voimalla Vänernin merenlahteen, josta se on jatkanut kapeiden salmien kautta Kattegatiin. Tapahtuman ajoitukselle esitetään kirjallisuudessa ainakin kolme arviota: 11 590 vs [39], 11 640 vs [40] ja 11 650 vs [41]. Purkautumistulvassaan Baltian jääjärvi on menettänyt vettä noin 7 800 kuutiokilometriä, mikä on aiheuttanut esitetyssä ajassa noin 150 000–300 000 m³/s keskimääräisen virtaaman. Tulvan vaikutukset Vänernin merenlahteen ovat olleet huomattavat vaikkakin lyhytaikaiset.[37][40][42][39]
Yoldiameren ja Kattegatin välisenä salmena 11 640–10 800 vs
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vasta jäätikön peräännyttyä Karlstadin reunamuodostumien kohdalle, on järviallas ollut jäätiköstä kokonaan vapaana, mutta samalla se on ollut meriveden peittämä. Ohentuneen mannerjäätikön paino on ollut pienempi kuin jääkauden kylmimmän vaiheen aikana, joten maa on sulamisen aikana koko ajan kohonnut. Maankohoamisen seurauksen Keski-Ruotsin alanko on nostanut pinnalle matalan saariston, jonka salmiin on kerrostunut runsaasti savea. Baltian jääjärven purkautumistulva on todennäköisesti avannut salmia ja tulvan jälkeen on suolainen merivesi päässyt takaisin Vänernin merenlahteen. Myös Mälarenilta tunnetaan savikerrostumista merieläinten jäänteitä, joten suolainen vesi pääsi tunkeutumaan vapaasti sinne asti. Vesi on kulkeutunut sinne Närkensalmesta (engl. Närke strait), joka sijaitsee Billingenistä noin 70 kilometriä koilliseen päin. Närkensalmi on siten vapautunut jäätiköstä vasta kauan purkautumistulvan jälkeen.[37][39]
Munkedalin ja Uddevallan kaupungin kohdilla salmen ovat mataloituneet ja lopulta Munkedal on umpeutunut kokonaan. Jäätikön reunan peräännyttyä on Uddevallassa avautunut uusi Otteidin salmi, joka on ennen merta haarautunut kolmeksi salmeksi. Pohjoisin salmi on avautunut Oslon kaupungin kohdalle, toinen on seurannut Glomman nykyistä jokiuoma ja kolmas Tistanin jokiuomaa pitkin. Sekä Götajoen jokilaakso että Uddevallan Otteidin salmi ovat olleet noin 10 kilometriä leveitä ja noin 60 metriä syviä salmia. Otteidin salmi on avautunut samoihin aikoihin kuin Närkensalmikin. Luoteeseen on näiden lisäksi avautunut vielä neljäskin salmi, jonka painaumassa virtaavat nykyään Vranselva ja Glomma.[37]
Närkensalmi on ollut varsin matala ja suolainen vesi on päässyt Itämeren puolelle sekoittuen siellä kylmään jääveteen. Tätä Itämeren vaihetta kutsutaan Yoldiamereksi, koska sen sedimenttien tunnusmerkkinä on erään murtovedessä viihtyvän simpukkalajin fossiloituneet kuoret (Yoldia arctica eli Portalandia arctica). Veden muuttuminen suolaisemmaksi Mälarenin kohdalla on kestänyt yli 200 vuotta ja Etelä-Suomen saaristoiselle rannikolle sen vaikutus on alkanut näkyä noin 300 vuoden kuluttua. Suomeen asti Yoldia-simpukka ei ole ehtinyt levitä. Suomessa Yoldiameren suolaisuus ei näy myöskään sedimenttien piilevästön muutoksina, joten Yoldiameren suolaisuus on ollut vähäistä ja Keski-Ruotsiin keskittynyttä.[39]
Keski-Ruotsin salmiyhteys on katkennut noin 10 800 vs, kun maankohoaminen on voittanut jääkauden jälkeisen valtamerien kohoamisen. Vedenpinta on edelleen kohonnut, mutta nyt on Vänernin alue muodostanut laajan Skagerrakin saaristoisen merenlahden, jossa Vänernin tuleva järviallas on muodostanut laajan merenselän. Itämereen on tässä vaiheessa käynnistynyt Ancylusjärven vaihe.[39]
Vänern kuroutui järveksi 10 000 vs
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maankohoaminen on kaventanut Vänernin merenlahden salmiyhteyksiä Skagerrakiin, jolloin nykyisen Vänernin valuma-alueen makeanveden virtaamat ovat laskeneet lahden suolapitoisuutta. Lopulta lahden vesi on tullut makeaksi ja lahdesta on siten tullut järvi. Vänernin ja Götajoen nykyinen maankohoaminen on 1–3 millimetriä vuodessa niin, että vesistöalueen eteläosat kohoavat hitaammin kuin pohjoisosat. Tämän takia Vänernin järviallas on vuosituhansien ajan kallistunut kohti etelää ja siellä sijaitsevaa Götajoen laskukynnystä. Vänernin vesiala on tämän takia jatkuvasti kutistunut.[20]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s Fakta om Vänern smhi.se. 19.5.2021. Norrköping: SMHI. Viitattu 26.10.2021. (ruotsiksi)
- ↑ a b c d Om flödesstatistik för Sveriges vattendrag (Arkistoitu – Internet Archive) (Excel-tiedostoon, selitykset (Arkistoitu – Internet Archive)), 13.11.2009, viitattu, 4395–4935, 26.10.2021 (ruotsiksi)
- ↑ a b c d e f g Fakta om Vänern: Sjöfakta lansstyrelsen.se/vanern. 2021. Mariestad: Vänerns vattenvårdsförbund. Arkistoitu 27.10.2021. Viitattu 27.10.2021. (ruotsiksi)
- ↑ Lake Vanern (EUR-16) wldb.ilec.or.jp. International Lake Enviroment Committee Foundation (ILEC). Viitattu 21.11.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l Vänern Lantmäteriet. Gävle: Lantmäteriet. Viitattu 26.10.2021.(ruotsiksi)
- ↑ Pieni Tietosanakirja s. 1187 Viitattu 27.10.2011
- ↑ a b c Bergström, Sten & al.: Nivåer och flöden i Vänerns och Mälarens vattensystem (PDF) (raportti nro 20/2006, s. 1–28) 2006. Norrköping: SMHI. Viitattu 27.10.2021. (ruotsiksi)
- ↑ Vänern-Dalbosjön (SE651621-133038) Vatteninformationssystem. Tukholma, Ruotsi: Länsstyrelsen. Viitattu 26.10.2021. (ruotsiksi)
- ↑ Vänern-Värmlandssjön (SE653974-137560) Vatteninformationssystem. Tukholma, Ruotsi: Länsstyrelsen. Viitattu 26.10.2021. (ruotsiksi)
- ↑ Vänern-Brandsfjorden (SE648304-131588) Vatteninformationssystem. Tukholma, Ruotsi: Länsstyrelsen. Viitattu 26.10.2021. (ruotsiksi)
- ↑ Vänern-Dättern (SE647779-131205) Vatteninformationssystem. Tukholma, Ruotsi: Länsstyrelsen. Viitattu 26.10.2021. (ruotsiksi)
- ↑ Vänern-Mariestadssjön (SE651352-138225) Vatteninformationssystem. Tukholma, Ruotsi: Länsstyrelsen. Viitattu 26.10.2021. (ruotsiksi)
- ↑ Vänern-Kilsviken, inre Åråsviken (SE654860-140092) Vatteninformationssystem. Tukholma, Ruotsi: Länsstyrelsen. Viitattu 26.10.2021. (ruotsiksi)
- ↑ Vänern-Kolstrandsviken (SE654863-140389) Vatteninformationssystem. Tukholma, Ruotsi: Länsstyrelsen. Viitattu 26.10.2021. (ruotsiksi)
- ↑ Vänern-Varnumsviken (SE657890-140136) Vatteninformationssystem. Tukholma, Ruotsi: Länsstyrelsen. Viitattu 26.10.2021. (ruotsiksi)
- ↑ Vänern-Sätterholmsfjärden (SE658187-137854) Vatteninformationssystem. Tukholma, Ruotsi: Länsstyrelsen. Viitattu 26.10.2021. (ruotsiksi)
- ↑ Vänern-Kattfjorden (SE658206-136039) Vatteninformationssystem. Tukholma, Ruotsi: Länsstyrelsen. Viitattu 26.10.2021. (ruotsiksi)
- ↑ Vänern-Åsfjorden (SE658086-134974) Vatteninformationssystem. Tukholma, Ruotsi: Länsstyrelsen. Viitattu 26.10.2021. (ruotsiksi)
- ↑ Kristensson, Charlotte: Ljusen runt Vänern Skaraborgbygden. 16.8.2018. Skara: Skaraborgsbygden ekonomisk förening. Viitattu 28.10.2021. (ruotsiksi)
- ↑ a b c d e Fakta on GÖTA ÄLV - En beskrivning av Göta älv och dess avrinningsområde nedströms Vänern 2015, s. 7–8, 14–15, 18–20. Göteborg: Göta älvs vattenvårdsförbund, 2015. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 26.10.2021). (ruotsiksi)
- ↑ Hamn- och farledsinformation, Sjöfartverket, Viitattu 27.10.2021
- ↑ Vänerhamn AB, Viitattu 27.10.2021
- ↑ Gästhamnar i Vänern, LakeVänern.se, Viitattu 27.10.2021
- ↑ Vänern–Välj hamn i område Vänern, Svenska Gästhamnar, Viitattu 27.10.2021
- ↑ Vänern och Göta älv (Gästhamnar och naturhamnar), Båtsidan.com, Viitattu 27.10.2021
- ↑ a b Fiskar och fiske Mariestad, Ruotsi: Vänerns vattenvårdsförbund. Arkistoitu 28.10.2021. Viitattu 28.10.2021. (ruotsiksi)
- ↑ Fåglar Mariestad, Ruotsi: Vänerns vattenvårdsförbund. Arkistoitu 28.10.2021. Viitattu 28.10.2021. (ruotsiksi)
- ↑ Melanie Josefsson, Berta Andersson: The Environmental Consequences of Alien Species in the Swedish Lakes Mälaren, Hjälmaren, Vänern and Vättern. AMBIO: A Journal of the Human Environment, 2001-12, 30. vsk, nro 8, s. 514–521. doi:10.1579/0044-7447-30.8.514 ISSN 0044-7447 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ I.K. Konstantinou, T.A. Albanis: Worldwide occurrence and effects of antifouling paint booster biocides in the aquatic environment: a review. Environment International, 2004-04, 30. vsk, nro 2, s. 235–248. doi:10.1016/s0160-4120(03)00176-4 ISSN 0160-4120 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Jasper.T. Koning, Ulla.E. Bollmann, K. Bester: Biodegradation of third-generation organic antifouling biocides and their hydrolysis products in marine model systems. Journal of Hazardous Materials, 2021-03, 406. vsk, s. 124755. doi:10.1016/j.jhazmat.2020.124755 ISSN 0304-3894 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ H Okamura, I Aoyama, T Takami, T Maruyama, Y Suzuki, M Matsumoto, I Katsuyama, J Hamada, T Beppu, O Tanaka, R.J Maguire, D Liu, Y.L Lau, G.J Pacepavicius: Phytotoxicity of the New Antifouling Compound Irgarol 1051 and a Major Degradation Product. Marine Pollution Bulletin, 2000-09, 40. vsk, nro 9, s. 754–763. doi:10.1016/s0025-326x(00)00020-5 ISSN 0025-326X Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Hansjoerg P. Kunc, Kirsty Elizabeth McLaughlin, Rouven Schmidt: Aquatic noise pollution: implications for individuals, populations, and ecosystems. Proceedings of the Royal Society B: Biological Sciences, 17.8.2016, 283. vsk, nro 1836, s. 20160839. doi:10.1098/rspb.2016.0839 ISSN 0962-8452 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Marcus K. Drotz, Sten-Åke Wängberg, Eva Jakobsson, Eva Gustavsson, Lars Göran Nilsson: Lake Vänern: A historical outline. Aquatic Ecosystem Health & Management, 2.10.2014, 17. vsk, nro 4, s. 323–330. doi:10.1080/14634988.2014.970601 ISSN 1463-4988 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Landhöjning lantmateriet.se. 2021. Lantmäteriet. Viitattu 27.10.2021. (ruotsiksi)
- ↑ Thoms-Hjärpe, Christina: Län och huvudavrinningsområden i Sverige (PDF),Faktablad nr 10, 2002, SMHI, viitattu 26.10.2021 (ruotsiksi)
- ↑ a b Modelldata per område (valuma-aluelaskuri), SMHI (ruotsiksi), viitattu 26.10.2021
- ↑ a b c d e f Olausson, Eric (toimittaja): ”3. Freden, Curt: An outline of the marine stage of the Väner basin”, The Pleistocene/Holocene Boundary in South-Western Sweden. Uppsala, Ruotsi: Sveriges Geologiska Undersökningar (SGU), 1982. Serie C nr 794, vuosikirja 76 nr 7 ISBN 91-7158-267-3 ISSN 0082-0024 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 26.10.2021). (englanniksi)
- ↑ a b Fredén, Curt: Marine life and deglasiation chronology of the Vänern basin southwestern Sweden, s. 4–6, 9–11, 15–18, 32, 54–67, 68–70. (Sveriges Geologiska Undersökningar Nr 71) Uppsala, Ruotsi. Määritä julkaisija! ISBN 91-7158-440-4 ISSN 0348-1352 Teoksen verkkoversio (viitattu 26.10.2021). (englanniksi)
- ↑ a b c d e Jantunen, Tuija: ”11. Muinais-Itämeri”, Jääkaudet, s. 63–64. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29101-3
- ↑ a b Jakobsson, Martin & al.: Reconstructing the Younger Dryas ice dammed lake in the Baltic Basin: Bathymetry, area and volume. Global and Planetary Change, 2007, 57. vsk, nro 3–4, s. 355–370. Amsterdam, Alankomaat: Elsevier B.V.. doi:10.1016/j.gloplacha.2007.01.006 ISSN 0921-8181 Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 26.10.2021. (englanniksi)
- ↑ Vassiljev, Jüri & Saarse, Leili: Timing of the Baltic Ice Lake in the eastern Baltic. Bulletin of the Geological Society of Finland, 2013, 85. vsk, s. 9–18. Helsinki: Suomen geologinen seura. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 26.10.2021. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Öhrling, Christian & Peterson, Gustaf & Johnson, Mark D.: Glacial geomorphology between Lake Vänern and Lake Vättern, southern Sweden. (sisältää kartan) Journal of Maps, 2020, s. 776–789. Lontoo, Britannia: Taylor & Francis Group. doi:10.1080/17445647.2020.1820386 Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 26.10.2021. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vänern Wikimedia Commonsissa
