Levenen reunamoreeni

Levenen reunamoreeni (ruots. Levenemoränen, Levene–Taberg linje , engl. Levene moraine ) on reunamoreeni Keski- ja Etelä-Ruotsin länsiosissa Vänernin ja Vätternin seuduilla. Moreenimuodostuma on yli 250 kilometriä pitkä ja se on syntynyt noin 13 200 vuotta sitten. Muodostuma seuraa maastossa nuoremman dryaskauden muodostumia 5–20 kilometrin etäisyydeltä.

Yleistä

Veiksel-jääkauden loppuvaiheessa on Fennoskandian mannerjäätikön eteläreuna sulanut lähes Norjan etelärannan korkeudelle, mutta Keski-Ruotsin virtauskielekkeen edessä on vielä jäljellä kielekkeille tunnusomainen kaareva reuna. Ilmaston lämpeneminen on kokenut välillä lyhytaikaisia kylmenemisiä, jotka ovat aiheuttaneet jäätikön reunan eteen reunamuodostumia. Niitä tunnetaan ennen nuoremman dryaskauden alkua yhteensä neljä ja Levenen reunamoreeni on niistä nuorin. Jäätikön reuna sijaitsi Ruotsin ja Norjan rajalla kuivalla maalla, mutta Vänernin järvialtaassa ja ympäröivässä painaumassa se sijaitsi matalassa meressä. Jäätikön reuna nousi takaisin kuivalle maalle hieman Falköpingin länsipuolella ja saavutti Vätternin länsirannan Hökenåsin vuorella.

Moreenimuodostuma

Levenen reunamoreeni alkaa Norjan puolelta. Siellä sitä ajallisesti vastaava moreenimuodostuma on Onsøyn reunamoreeni . Sen moreenimuodostumien linja seuraa Norjasta alkaen kaakkoista suuntaansa Vänernin länsirantaan. Moreeniselänteet ovat tällä välillä matalia ja aallokon tasoittamia . Se ei katkea mainittavasti mäkien päällä paitsi Kroppefjällin päällä, missä sitä ei esiinny ollenkaan. Kroppefjäll on saattanut leikata jäätikön reunan halki, jolloin jäätikköä ei olisi noussut vuoren päälle mainittavia määriä. Lähestyttäessä Vänerniä, maasto laskeutuu alemmaksi ja mannerjäätikön reuna on siellä päättynyt mereen. Täällä ovat moreeniselänteet merellisen saven peittämiä ja reunamoreeni on täällä hyvin yhtenäinen . Moreenilinja tulee Vänernin eteläosaan ylittäen ensin Vänernborgsvikenin ja Vänersnäsin ja se erottaa sitten Dätternin Brandsfjordenista. Moreenijakso jatkaa järveltä kaakkoon päin melko yhtenäisenä muodostumana, joka kulkee Falköpingin kaupungin läpi. Täällä muodostavat reunamoreenit 2–13 kilometriä leveän vyöhykkeen, jossa ne kohoavat ympäristöstään 10–20 metrin korkeuteen ja jossa muodostumat ovat 20–50 metriä paksuja . Moreenilinjan Falköpingin itäpuoliset osat koostuvat lähinnä laajoista tasapintaisista jäätikköjokideltoista. Näiden reunatasanteiden eteläreunat ovat varsin jyrkkiä ja niissä on suppia muistoina hiekkaan hautautuneiden jäälohkareiden sulamisesta. Muodostumien morfologiasta on päätelty sulaneen jään olleen paikalleen pysähtynyttä jäätikköä ja että alueen moreenimuodostumat ovat lähinnä reunamoreenien sijasta kumpumoreeneja. Sitten maasto alkaa kohota nousten Hökenåsin päälle, joka sijaitsee Vätternin länsirannalla. Hökenås kohoaa ympäristöään 50–100 metriä korkeammalle ja noin 200 metriä Vätterniä korkeammalle. Hökenåsin selänne on kierrättänyt jäätikön reunaa pohjoisemmaksi Hjon seudulle asti.

Vätternin järvialtaassa on virrannut järven mittainen virtauskieleke etelään päin ja kielekkeen päähän järven etelärannalle on kerrostunut sekä moreenia että virtavesien huuhtomaa maa-ainesta. Kerrostumat ovat hyvin paksuja ja näiden kerrostumien takia moreenimuodostumaa on kutsuttu myös nimellä Levene–Taberg linjaksi. Hökenåsin lakialueella on vain moreenikumpuja ja virtaavan veden huuhtomaa maa-ainesta. Ne ovat todennäköisesti paksun jäätikön aikaisia jäänteitä.

Järven itärannalla ja kauempana idässä on reunamuodostuman jatkuvuus heikko eikä sen vaihtoehtoisista linjauksista olla varmoja.

Tutkimushistoriaa

Levenen reunamoreeni on ollut tunnettu jo 1930–1940-luvulta asti . Sitä on pidetty alusta asti tutkimuksellisesti yhtenä tärkeimpänä moreenimuodostumana, vaikka alun perin se katsottiin kuuluvan Keski-Ruotsin moreenimuodostumiin ja siten nuoremman dryaskauden muodostumiksi. Myöhemmin sen ajoitus vaihtui Vanhemmaksi dryaskaudeksi, mutta sille ei ole Ruotsissa varteenotettavia ajoituksia olemassa. Sitä ovat tutkineet eniten Strömberg, joka muodosti siitä vuonna 1969 yleiskuvan, ja Johansson, joka tutki vuonna 1982 sen Vänernin länsipuolista osaa yksityiskohtaisesti. Vuosina 1979–1988 muodostuma ajoitettiin 11 300–12 050 vuoden ikäiseksi, mutta niitä pidetään ongelmallisina, sillä ne sisältävät järven pohjamudan radiohiiliajoituksia Kroppfjällin päältä.

Lundqvist ajoitti muodostuman vuonna 2001 13 400 vuoden ikäiseksi. Vuosina 2012–2014 se ajoitettiin 13 200–13 800 vuoden ikäiseksi. Norjan puolisella Onsøyn reunamoreeneilla on 13 200–13 100 vuotta sitten.