Kasvissyönti

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Vegetarismi)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee ihmisten ruokavaliota. Kasvinsyöjäeläimistä kertoo artikkeli kasvinsyöjä.
Kasvikunnan tuotteita

Kasvissyönti eli vegetarismi tarkoittaa ihmisen pidättäytymistä lihan syönnistä, mutta sen määritelmä vaihtelee ajallisesti, kulttuurisesti ja maittain. Vegetarismin motiivit voivat olla eettisiä, uskonnollisia tai terveydellisiä.

Euroopan Komission mukaan eläinperäisiä ainesosia sisältävää ruokaa ei saa kutsua kasvisruoaksi[1]. Kansainvälisen kasvissyöjien liiton käyttämän 1800-luvulta peräisin olevan määritelmän mukaan kasvisruoka tarkoittaa kuitenkin kaikkea sellaista ruokaa, joka ei sisällä lihaa tai kalaa. Eläinkunnan tuotteista on siis perinteisesti sallittu maidon, kananmunan ja hunajan nauttiminen, minkä vuoksi vegetaristeja kutsutaan myös laktovegetaristeiksi tai lakto-ovo-vegetaristeiksi.[2] Useat vegetaristeiksi itseään kutsuvat käyttävät myös eläinperäisiä lisäaineita, kuten liivatetta, sisältäviä ruokia.

Vegaanit eivät käytä lainkaan eläinkunnan tuotteita. Ravitsemustieteellisissä tutkimuksissa vegaaneista käytetään termiä ”strict vegetarian” (tiukka kasvissyöjä).

Vegaaneja ja laktovegetaristeja on Suomessa yhteensä noin kaksi promillea väestöstä[3]. Sekä maitotuotteita että kananmunia syöviä lakto-ovo-vegetaristeja arvioidaan olevan noin 3–5 prosenttia väestöstä.[4]

Kasvisruokavalioiden variaatioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vihannestori Barcelonassa.

Elävän ravinnon syöjät syövät vain kuumentamatonta kasvisruokaa[5]. Fruitarismi on ruokavalio, joka sisältää vain hedelmiä laajasti käsitettynä, muun muassa myös siemeniä ja pähkinöitä. Fennovegaanit syövät vain Suomessa tuotettuja kasvikunnan tuotteita.


Joissakin aasialaisissa kulttuureissa, eräissä hindulaisuuden suuntauksissa ja Mahajana-buddhalaisten keskuudessa kasvissyöntiin voidaan lukea myös pidättäytyminen sipulin, valkosipulin ja sienten nauttimisesta, koska niiden katsotaan olevan henkisiltä vaikutuksiltaan lihan kaltaisia.

Lacto-ovo-vegetaristit syövät myös maitotuotteita ja kananmunia.

Pescovegetaristit syövät käytännössä sekä kalaa että muita eläinkunnan tuotteita paitsi lihaa. Heitä on 1,4 prosenttia Suomen väestöstä[6].

Semivegetaristit syövät kasvisten lisäksi maitotuotteita, kalaa ja kanaa, eli ns. vaaleaa lihaa.[7]

Kasvissyönnin historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joonialainen luonnontieteilijä Thales, joka oli yksi antiikin seitsemästä viisaasta, oli yksi Pythagoraan oppi-isistä. Thales keskittyi ruokavaliossa pääasiassa syöjän hyvinvoinnin kehittämiseen, mutta Pythagoras vei ajatusta pidemmälle. Pythagoras ja hänen seuraajansa eivät syöneet lihaa, koska uskoivat, että eläimilläkin on sielu. Lisäksi hän uskoi, että jos ihminen luopuisi eläinten tappamisesta ravinnon vuoksi, niin tappamisen taito katoaisi ja samalla sodat loppuisivat. Pythagoras eli raakaravinnolla ja hän ei ilmeisesti käyttänyt hunajaa lukuun ottamatta muitakaan eläinkunnan tuotteita. Kaikkia vegetaristeja kutsuttiinkin pythagoralaisiksi, kunnes 1800-luvun puolessa välissä perustettiin ensimmäiset vegetaristiyhdistykset ensin Englantiin ja sitten Yhdysvaltoihin.

Intiassa kasvissyönnin historia ulottuu vähintään yhtä varhaisiin aikoihin kuin länsimailla. Bramiinihindu papit ovat olleet laktovegetaristeja, sillä lihan (mukaan lukien munat) syömistä pidettiin saastuttavana. Papiston lisäksi tapa on levinnyt muihinkin väestönosiin, ja joissakin osissa Intiaa suurin osa väestöstä on laktovegetaristeja.

Ravitsemus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intialainen kasvisateria.

Itä-Suomen yliopiston alustavan tutkimuksen perusteella vegaaneilla B-12-vitamiini-, D-vitamiini-, jodi- ja seleenitasapaino olivat merkitsevästi huonompia kuin sekaruokaa syövien. Vegaanit käyttävät liian vähän näitä tarjoavia lisäravinteita. Toisaalta tutkijan mielestä ihmisten pitäisi keskimäärin syödä nykyistä enemmän kasviksia.[8]

B12-vitamiinia eli kobalamiinia tuottavat vain bakteerit, joita löytyy eläinten suolistosta ja maaperästä. Ihmisen paksusuolessa muodostuu B12-vitamiinia, mutta koska B12-vitamiini imeytyy ihmisen elimistöön ohutsuolessa, sitä on saatava ravinnosta.[9]

Ilman korvaavia ravintolisiä täysin vegaaneille syntyykin vitamiinin puutostila. Ihminen on kehityshistoriansa aikana ollut sekaruokainen niin pitkään (1–2 miljoonaa vuotta), että ihmisen fysiologia on tottunut saamaan eläinkunnan tuotteista B12-vitamiinia, eikä kykene tuottamaan sitä itse.[10]

Apteekeista ja luontaistuotekaupoista saa myös vegaaneille sopivaa B12-vitamiinia tablettimuodossa, ja lisäksi elintarvikekaupoista saa kasviperäisiä ruoka-aineksia, kuten kasvimaitoja, joihin on lisätty B12-vitamiinia.


Ympäristöystävällisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ekologisen, hiili- ja vesijalanjäljen tutkimusten perusteella ympäristöystävällisintä ruokaa olisivat hedelmät, peruna ja vihannekset, sitten maito, leipä, pasta, riisi ja keksit, sitten munat, jogurtti, palkokasvit, makeiset, palkokasvit ja kuivatut hedelmät, sitten sika, kana ja oliiviölj, sitten juusto ja kala ja pahinta olisi naudanliha. Kokonaan karjataloudesta ei pitäisi luopua, koska tällöin maalaismaisemat kasvaisivat umpeen ja luonnon monimuotoisuus heikkenisi. Kaloista ekologisinta on kestävien kalakantojen käyttäminen, ellei niitä pyydetä ylisuurilla kalastuslaivastoilla. Viljeltyyn kalaan puolestaan liittyy jäteongelma. Oliiviöljyn vesijalanjälki on valtava, ja sen tuotanto muutenkin kuormittaa ympäristöä.[11]

Erään tutkimuksen mukaan kasvissyönti vähentäisi hiilidioksidipäästöjä 1,5 tonnilla vuodessa.[12][13] Huhtikuussa 2013 päästötonnin hinta oli 3 euroa.[14]

Cornellin yliopiston tutkimuksen mukaan ympäristölle olisi paras syödä myös lihaa tai munia mutta nykyistä jonkin verran vähemmän, vajaat 57 grammaa päivässä. Tämä johtuu siitä, että näin saadaan hyödynnettyä huonolaatuisia alueita, jotka eivät kelpaa ihmisruoan viljelyyn mutta kylläkin eläinrehun. [12][15][16]

Etuliitteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intialaisissa elintarvikkeissa käytetyt ”kasvisruoka”- ja ”ei kasvisruoka” -merkit.

Alla olevien etuliitteiden syntyyn on vaikuttanut se, että joissakin kulttuureissa ja kielen käyttötavoissa sanalla eläin on tarkoitettu vain nisäkkäitä ja muita biologisesti ihmistä lähempänä olevia eläinkunnan (animalia) edustajia eikä esimerkiksi lintuja, kaloja, hyönteisiä tai äyriäisiä [17].

  • lakto – maito
  • ovo – muna
  • pesco – kala
  • pollo – kana ja muu siipikarja
  • demi – ei syö nisäkkäiden lihaa
  • semi – syö pääasiassa kasvisruokaa, mutta joskus kanaa tai kalaa.[18] [2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Brown, Celia Brooks: Uusi kasviskeittiö. Suom. Päivi Paappanen. Helsinki: Gummerus, 2002. ISBN 951-20-6016-7.
  • Gould, Merkka & Voutilainen, Eeva: Kasvissyöjäksi: Miksi ja miten. Helsinki: Art House, 2009. ISBN 978-951-884-450-4.
  • Jäntti, Eeva: Vegaanin käsikirja: Ravintoa ilman eläinkunnan tuotteita. Ekologinen keittiö. Helsinki: Kansan sivistystyön liitto, 1997. ISBN 951-9455-59-0.
  • Kasvissyöntiä aloittelijoille. Suom. Martti Bergestad. Helsinki: Vegaaniliitto, 2003.
  • Lehtonen, Ulla: Opettelisinko kasvissyöjäksi. Helsingissä: Otava, 1982. ISBN 951-1-06852-0.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Elintarvikkeita koskevien tietojen antaminen kuluttajille Euroopan Parlamentti. Viitattu 2.4.2012.
  2. a b IVU, Frequently Asked Questions - Definitions International Vegetarian Union. Viitattu 2.4.2012.
  3. Markus Vinnari: The Past, Present and Future of Eating Meat in Finland (Lihansyönti Suomessa – itääkö muutos?). Väitöskirja. Turun kauppakorkeakoulu 2010. Sivu 135. http://info.tse.fi/julkaisut/vk/Ae3_2010.pdf
  4. http://fifi.voima.fi/uutinen/2009/tammikuu/suomessa-aika-paljon-kasvissyojia
  5. http://www.elavaravinto.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=63:mitae-elaevae-ravinto-on&catid=61:yleisohjeita&Itemid=29
  6. Markus Vinnari: The Past, Present and Future of Eating Meat in Finland (Lihansyönti Suomessa – itääkö muutos?). Väitöskirja. Turun kauppakorkeakoulu 2010. Sivu 135. http://info.tse.fi/julkaisut/vk/Ae3_2010.pdf
  7. Semi-Vegetarian - Vegetarianism Medicine online. Viitattu 3.4.2012.
  8. Anna-Liisa Kosonen: Tiukka kasvisruokavalio altistaa puutostaudeille, Yle Uutiset 19.9.2013.
  9. B12-vitamiini vegaaniruokavaliossa
  10. Tuomisto J. 100 kysymystä ympäristöstä ja terveydestä: arsenikista öljyyn, s. 230-233. Kustannus Oy Duodecim 2005. ISBN 951-656-221-3. Verkossa englanniksi: http://en.opasnet.org/w/If_we_care_about_our_environment,_should_we_all_be_vegetarians%3F
  11. Jani Kaaro: Ekologia ei mullista ruokapyramidia – kasvikset ovat hyväksi niin terveydelle kuin ympäristölle, punaista lihaa kannattaa välttää molemmista syistä Helsingin Sanomat. 14.3.2016.
  12. a b Vegans vs. Vegetarians - What kind of diet is best for the environment?, Brendan Koerner, The Slate, Oct. 23, 2007.
  13. Diet, Energy and Global Warming, Gidon Eshel and Pamela Martin, The Univ. of Chicago, 2005.
  14. Päästöoikeuksien hintasukellus jatkuu, pitääkö Fortumin pohja? Talouselämä. 26.8.2015.
  15. Diet for small planet may be most efficient if it includes dairy and a little meat, Cornell researchers report, Susan Lang, Chronicle Online, Oct. 4, 2007.
  16. Peters, Christian J.; Wilkins, Jennifer L.; and Ficka, Gary W. "Testing a complete-diet model for estimating the land resource requirements of food consumption and agricultural carrying capacity: The New York State example", Renewable Agriculture and Food Systems, 22(2), 2008, pp. 145–153.
  17. Animals Merriam-Webster's. Viitattu 2.4.2012.
  18. Semi-Vegetarian - Vegetarianism Medicine online. Viitattu 3.4.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]