Auktoriteettiin vetoaminen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Argumentum ad auctoritatem eli auktoriteettiin vetoaminen on argumentti (mahdollisesti argumentaatiovirhe), jossa oma argumentti perustetaan jonkin auktoriteetin sanaan tai arvovaltaan.[1][2]

Auktoriteettiin vetoaminen on argumentaatiovirhe, kun jotain näkemystä vastaan esitetty vasta-argumentti katsotaan kumotuksi vain siksi, että jokin auktoriteetti on asiasta eri mieltä ja ohitetaan vasta-argumentin sisältö.

Asiantuntijan auktoriteettiin vetoamista on täysin normaalia ja välttämätöntä esimerkiksi koulutuksessa, uutisoinnissa ja kansanomaisessa keskustelussa, eikä sitä tule pitää tällaisissa tilanteissa argumentaatiovirheenä kun auktoriteettia ei esitetä ehdottomana todisteena sanotun totuudesta tai epätotuudesta. Auktoriteettiin joudutaan vedoamaan tyypillisesti, kun vetoaja ei omaa asiantuntemusta aiheesta. Esim.: "En katso perustelluksi epäillä holokaustin historiallisuutta, koska valtava enemmistö tutkijoista hyväksyy sen.”

Asiatonta auktoriteetteihin vetoamista on (a) kun jätetään huomiotta omaan näkökantaan sopimattomat auktoriteetit, (b) vastustetaan jotakin asiaa yhdistämällä se epämiellyttävänä pidettyyn henkilöön, (c) nimettömiin auktoriteetteihin vetoaminen, kuten “viime vuosina tuhannet biologit ovat hylänneet kehitysopin sen puutteiden takia” ja (d) vetoaminen yleiseen mielipiteeseen tai näkemyksen suuriin kannattajamääriin. [2]

Auktoriteettiin vetoamista on siis myös käänteinen tapaus, kun yritetään kompromentoida vastustaja eli rinnastetaan tämän argumentaatio jonkun vastenmielisenä pidettyyn ihmisen (esimerkiksi Hitler, Stalin tai Mao) sanomisiin tai persoonaan.[2]

Argumentum ad auctoritatemista on olemassa esimerkiksi seuraavat neljä versiota:lähde?

  • Argumentum ad verecundiamissa vedotaan jonkin tunnetun instanssin arvovaltaan. Tyyppiesimerkkejä ovat tunnettu tiedemies, arvovaltainen teos tai laki.
  • Ipse dixit (lat.) on tarkasti suomennettuna ’hän sanoi [niin]’. Ipse dixit -argumentissa vedotaan ensisijaisesti henkilöön ja hänen sanoihinsa.
  • Argumentum ad populum viittaa väitteen kannatukseen tai suosioon ja perustelee väitteen totuusarvoa sillä, kuinka monta kannattajaa väitteellä on. Lähtökohtana on olettamus vox populi, vox Dei eli kansan ääni on Jumalan ääni.
  • Argumentum ad hitlerum tarkoittaa Hitleriin (tai johonkin muuhun pahana tai epämiellyttävänä koettuun instanssiin) vetoamista tarkoituksena kompromettoida (vetää huonoon valoon) vastustajan argumentaatio. Tämä on melkein sama asia kuin natsikortti (ks. Godwinin laki). Argumentum ad hitlerum tunnetaan myös nimellä jukstapositio eli rinnastus – rinnastetaan asia A ja instanssi B, jonka attribuutti A on, samoiksi, ja argumentoidaan näin kestämättömältä pohjalta.

Suutari pysyköön lestissään (esoteerinen omahyväisyys)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Suutari pysyköön lestissään” tarkoittaa omahyväisyyttä, eli oletetaan että vain tunnustetut auktoriteetit, lisensoidut toimijat jne kykenevät ymmärtämään asioista jotain (esoteria) ja muille asiat ovat liian vaikeita tai monimutkaisia ymmärtää tai se ei ole heidän ydinosaamisaluettaan. Äärimmilleen vietynä tämä virhe on lähes sama kuin argumentum ad hominem abusivis.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]