Riitti

Riitti (lat. ritus, tapa, toimitus) on juhlameno tai uskonnollinen toimitus.

Riitillä on tietty suorittamistapa ja se voi olla yksilön tai yhteisön suorittama. Useimmiten riitin suorittaa tehtävään erikoistunut henkilö, kuten šamaani tai pappi. Monissa kulttuureissa arkisetkin elinkeinonharjoittamiseen liittyvät tapahtumat ovat saaneet seremoniallisen luonteen. Sosiologiassa riitillä voidaan viitata mihin tahansa symboliseen käyttäytymiseen, joka toistuu sopivina hetkinä ja ilmaisee tyylitellyssä muodossa jotakin ryhmän tai yksilön tunnustamaa arvoa tai päämäärää.

Nykyaikaisen riitintutkimuksen on katsottu alkavan skotlantilaisesta teologista ja orientalistista William Robertson Smithistä ja ranskalaisesta sosiologista Émile Durkheimista. Smith korosti uskonnollisen toiminnan merkitystä myös niissä kulttuureissa, joissa varsinaista uskontunnustusta ei ollut.

Durkheim korosti riitin merkitystä yhteisön identiteetille: ”Riitin välityksellä ryhmä toistuvasti uudistaa käsityksen itsestään ja yhteenkuuluvuudestaan; samalla vahvistetaan yksilöiden sosiaalista olemusta.”

Riitit on jaettu kolmeen pääryhmään.

1. Kalendaaririitit ovat vuodenaikojen ja elinkeinokausien mukaan säännönmukaisesti toistuvia seremonioita. Myöhemmin kalendaaririitit on liitetty tiettyihin kalenteripäiviin. Näin esimerkiksi joulun, uuden vuoden tai juhannuksen juhlintaa on pidetty kalendaaririitteinä.

1. Siirtymäriitit ovat useimmiten yhteisön järjestämiä seremonioita jotka liittyvät yksilön sosiaalisen aseman (statuksen) muutokseen (initiaatio). Siirtymäriitit ovat usein kolmivaiheisia; niihin liittyy irtautumisriittejä, vaihderiittejä ja liittymäriittejä. Siirtymäriitin tarkoitus on selittää yksilölle tai ryhmälle yhteisörakenteessa tapahtunut muutos. Siirtymäriittejä ovat muun muassa kastejuhla tai nimiäiset, konfirmaatio tai Prometheus-juhla, penkinpainajaiset ja Vanhojenpäivä, ylioppilasjuhlat, polttarit, avioliittoon vihkiminen ja lopulta hautajaiset.

1. Kriisiriitit liittyvät ”kriittisiin” tapahtumiin kuten asuinpaikan vaihtoon, uuden asian aloittamiseen, kuten myös yllättävien onnettomuuksiin. Kriisiriittien avulla yksilö ja yhteisö saavat apua kriisitilanteen ohittamiseen ja kestämiseen. Kriisiriitti voi olla esimerkiksi hiljaisen hetken viettäminen onnettomuuden jälkeen. Kriisiriitti on myös diasporassa elävien somalinaisten saar-riitti.

Riitus (katolisen kirkon liturgia)

Läntiset riitukset

Paavin välittömässä alaisuudessa.

1. Roomalainen eli latinalainen riitus. Vaikka sen alkuperä voidaan suoraan jäljittää vain 300-luvulle, on siinä juutalaisen temppeli- ja synagogapalveluksen vaikutteita, jotka viittaavat juutalaista alkuperää olevaan apostoliseen traditioon. Trenton kirkolliskokouksen jälkeen (1571) liturgia yhdenmukaistettiin lännessä, ja silloin kaikki alle 200 vuotta vanhat litrugiset traditiot lopetettiin. Latinalaiseen riitukseen kuuluu yli 90 % kaikista katolilaisista. Sen voimassa oleva liturgia perustuu vuoden 2001 Roomalaiseen messukirjaan.

- Vuoden 1962 messukirja (Trenton eli Pius V:n eli tridentiininen messu) – koko kirkossa on lupa myös Vatikaanin II kirkolliskokousta edeltäneen liturgian viettoon.

- Anglikaaninen käytäntö – joillakin seurakuntineen katolisuuteen kääntyneillä entisillä anglikaanisen kommuunion papeilla on lupa viettää sakramentteja opillisesti korjatun anglikaanisen käytännön mukaan.

2. Mozarabinen riitus – Iberian niemimaan vanha riitus, jota nykyään vietetään Toledon katedraalissa ja kuudessa muussa seurakunnassa.

3. Ambrosiaaninen riitus – Milanon arkkihiippakunnan riitus, joka on siellä käytössä pääosassa seurakuntia.

4. Bragalainen riitus – Bragan arkkihiippakunnan riitus Portugalista; käytetään toisinaan.

5. Dominikaaninen riitus

6. Karmelitaaninen riitus

7. Kartusiaaninen riitus

Itäiset riitukset ja kirkot

Idän katolisilla kirkoilla on oma hierarkiansa, hallintojärjestelmänsä ja kirkkolakinsa. Paavi harjoittaa primaattiaan niihin nähden Itäisten Kirkkojen Kongregaation kautta.

I. Antiokialainen traditio

Antiokian kirkko on pyhän Pietarin perustama, ja sen liturginen traditio liittyy pyhän Jaakobin ja Jerusalemin kirkon traditioon.

Ia. Länsisyyrialaiset riitukset

8. Maroniittinen riitus – pysynyt aina Rooman yhteydessä. Sitä johtaa Antiokian maroniittipatriarkka, ja sen liturginen kieli on aramea. Maroniitteja on 3 miljoonaa, ja he asuvat Libanonissa, Kyproksella, Egyptissä, Syyriassa, Israelissa ja Amerikassa.

9. Syyrialainen riitus – palasi Rooman yhteyteen vuonna 1781 monofysiittisesta harhaopista. Antiokian syyrialainen patriarkka. Syyrialaisia katolilaisia on 110 000 ja he asuvat Syyriassa, Libanonissa, Irakissa, Egyptissä ja Amerikassa.

10. Malankarilainen riitus – Etelä-Intian katolilaiset, jotka pyhä Tuomas evankelioi ja jotka käyttävät länsisyyrialaista liturgiaa. Palanneet Rooman yhteyteen 1930. Malankarilaisten katolilaisten liturgiset kielet tänään ovat länsisyyria ja malajalam. Heitä on 350 000 Intiassa ja Amerikassa.

Ib. Itäsyyrialaiset riitukset

11. Kaldealainen riitus – palanneet Rooman yhteyteen 1692 nestoriolaisesta harhaopista. Kaldealaisten Babylonin patriarkka. Liturgisina kielinä kaldea ja arabia. Kaldealaisia katolilaisia on 310 000 lähinnä Irakissa, Iranissa, Syyriassa, Libanonissa, Egyptissä, Turkissa ja Amerikassa. Myös Suomessa heitä on toistasataa.

12. Syyrialais-malabarilainen riitus – Etelä-Intian itäsyyrialaista liturgiaa noudattavat katolilaiset. Palasivat Roomaan 1500-luvulla nestoriolaisesta harhaopista. Liturgiset kielet syyria ja malajalam. Syyrialais-malabarilaisia katolilaisia on yli 3 miljoonaa lähinnä Keralan provinssissa Intiassa.

II. Bysanttilainen traditio

Bysanttilainen liturgia on kehittynyt pyhän Jaakobin liturgiasta pyhien Basileioksen ja Johannes Krysostomoksen työn kautta. Sitä käytetään pääosin Roomasta erossa olevissa ortodoksisissa kirkoissa.

13. Armenialainen riitus. Armenialaiset olivat ensimmäinen kristinuskoon kääntynyt kokonainen kansa. Armenian katolilaiset palasivat Rooman yhteyteen ristiretkien aikaan, ja heitä johtaa armenialaisten Kilikian patriarkka. Liturginen kieli on muinaisarmenia. Heitä on 350 000 Armeniassa, Syyriassa, Iranissa, Irakissa, Libanonissa, Turkissa, Egyptissä, Kreikassa, Ukrainassa, Ranskassa, Romaniassa ja Amerikassa.

14. Bysanttilainen riitus

• Albanialais-katolilaiset – palasivat Rooman yhteyteen vuonna 1628. Heitä on vain 1400 ja heidän liturginen kielensä on albania.

• Valkovenäläis-katolilaiset – tuntematon määrä valkovenäläisiä, jotka palasivat Rooman yhteyteen 1600-luvulla. Liturginen kieli on kirkkoslaavi.

• Bulgarialais-katolilaiset – palasivat Rooman yhteyteen 1861. Kirkossa on 20 000 uskovaa, ja sen liturginen kieli on kirkkoslaavi.

• Tšekkiläiset bysanttilaiset katolilaiset – saivat Tšekinmaalla oman jurisdiktion 1996.

• Križevci – kroatialaisia bysanttilaisen riituksen katolilaisia, jotka palasivat Rooman yhteyteen 1611. Heitä on 50 000 ja liturgisena kielenä on kirkkoslaavi.

• Kreikkalais-katolilaiset – palasivat Rooman yhteyteen 1829. Heitä on 2 500 Kreikassa, Vähä-Aasiassa ja Euroopassa, ja heidän liturginen kielensä on kreikka.

• Unkarilais-rutenialaiset – Rooman yhteyteen 1646 palanneiden ruteenien jälkeläisiä. Uskovia on 300 000 Unkarissa, Euroopassa ja Amerikoissa.

• Italo-Albanialaiset – pysyneet aina Rooman yhteydessä. Nämä 60 000 bysanttilaisen riituksen katolilaista asuvat Etelä-Italiassa, Sisiliassa ja Amerikoissa. Liturgisina kielinä ovat kreikka ja italo-albania.

• Melkiitit – Syyrian ja Egyptin skismassa olleista kirkoista Rooman yhteyteen ristiretkien aikana palanneet katolilaiset, jotka vahvistivat ykseytensä lopullisesti 1700-luvulla. Damaskoksen kreikkalainen melkiittipatriarkka. Liturgiset kielet kreikka, arabia, englanti, portugali ja espanja. Melkiittejä on yli miljoona, ja he asuvat Syyriassa, Libanonissa, Jordaniassa, Israelissa, Kanadassa, Yhdysvalloissa, Meksikossa, Brasiliassa, Venezuelassa, Argentiinassa ja Australiassa.

• Romanialais-katolilaiset – palasivat Rooman yhteyteen 1697. Liturgisena kielenä romania. Romanialais-katolilaisia on yli miljoona Romaniassa, Euroopassa ja Amerikoissa.

• Venäläis-katolilaiset – palasivat Rooman yhteyteen 1905. Liturgisena kielenä kirkkoslaavi. Tuntematon määrä uskovia Venäjällä, Kiinassa, Amerikoissa ja Australiassa.

• Slovakialais-bysanttilaiset – Slovakian 225 000 bysanttilaisen riituksen katolilaista. Myös Kanadassa on heidän seurakuntiaan.

• Ukrainalais-katolilaiset ja ruteenit – palasivat Rooman yhteyteen Brestin (1596) ja Užhorodin (1646) unioneissa. Lvivin metropoliitta. Liturgisina kielinä kirkkoslaavi ja kansankieli (useimmiten ukraina). Ukrainalais-katolilaisia on 5,5 miljoonaa Ukrainassa, Puolassa, Englannissa, Saksassa, Ranskassa, Kanadassa, Yhdysvalloissa, Brasiliassa, Argentiinassa ja Australiassa. Neuvostoaikana ukrainalais-katolilaiset pakotettiin liittymään Venäjän ortodoksiseen kirkkoon. Vapautumisen jälkeen sen hierarkia pystytettiin nopeasti uudelleen Ukrainaan. Suomea lähin ukrainalais-katolinen seurakunta on Tallinnassa.

III. Aleksandrialainen traditio

Aleksandrialaisen liturgian alkuperä liittyy pyhään evankelista Markukseen.

15. Koptilainen riitus – egyptiläisiä katolilaisia, jotka palasivat Rooman yhteyteen 1741. Aleksandrian patriarkka johtaa tätä 200 000 uskovan kirkkoa, joka on levinnyt Egyptiin ja Lähi-itään. Liturgisina kielinä kopti ja arabia.

16. Etiopialainen riitus – etiopialaisia kopteja, jotka palasivat Rooman yhteyteen 1846. Liturginen kieli on gheez. Nämä 200 000 uskovaa asuvat Etiopiassa, Eritreassa, Somaliassa ja Jerusalemissa. Suomea lähinnä etiopialaisen riituksen liturgiaa vietetään Tukholmassa.