Latinalainen riitus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Latinalainen riitus on läntisen katolisen kirkon jumalanpalvelusjärjestys ja ylivoimaisesti yleisin katolisen jumalanpalveluksen muoto, ja sen piiriin kuuluvat uskovat muodostavat yli 90 % kaikista katolisen kirkon jäsenistä. Se perustuu Roomassa I vuosisadasta alkaen kehittyneeseen liturgiaan, ja sen perinteinen liturginen kieli on latina. Sen ensimmäinen koko latinalaista kirkkoa sitova muoto oli v. 1571 julkaistu paavi Pius V:n Roomalainen messukirja, jonka mukaan vietettyä messua kutsutaan myös tridentiiniseksi tai vanhaksi messuksi. Vatikaanin II kirkolliskokous aloitti latinalaisen liturgian uudistuksen, jossa sallittiin kansankielinen messu ja muutettiin eräitä sen osia. Uuden liturgian mukainen paavi Paavali VI:n Roomalainen messukirja julkaistiin 1970, ja sitä on sittemmin hieman muutettu toistuvissa uusintapainoksissa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]