Tuomas (apostoli)

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Pyhä Tuomas)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Apostoli Tuomaan ikoni 1700-luvun alusta Kižin Kristuksen kirkastumisen kirkon ikonostaasista.

Tuomas eli Judas Didymos Tuomas tai Juudas Tuomas (m.kreik. Θωμάς Δίδυμος, syyr. ܬܐܘܡܐ ܫܠܝܚܐ‎) oli Uuden Testamentin mukaan yksi Jeesuksen kahdestatoista opetuslapsesta ja apostoleista. Hänen nimensä Tuomas tarkoittaa arameaksi kaksosta (Tau'ma), kuten myös Didymos (Joh. 11:16), joka on kreikkaa. Hänet mainitaan synoptisissa evankeliumeissa ja Apostolien teoissa vain opetuslapsien nimiluetteloissa [1], mutta Johanneksen evankeliumissa hänet tunnetaan "epäilevänä Tuomaana" joka ei uskonut Jeesuksen ylösnousseen, ennen kuin kosketti tämän haavoja (Joh. 20:24–25). Tuomaan attribuutti selvennä on suorakulma, sillä perimätiedon mukaan hän rakensi kuninkaalle palatsin Intiassa.lähde? Hänet esitetään taiteessa usein pohtivassa asennossa, toisinaan keihään kera.lähde?

Tuomas Johanneksen evankeliumissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuomaan alkuperästä, perhesuhteista tai yhteiskunnallisesta asemasta ei ole tietoja. Hän esiintyy kuitenkin joissakin Johanneksen evankeliumin osissa. Sen mukaan opetuslapset vastustivat Jeesuksen päätöstä palata Juudeaan juuri Lasaruksen kuoleman jälkeen. Juutalaiset olivat yrittäneet kivittää Jeesuksen siellä. Jeesus oli päättäväinen, mutta Tuomas sanoi viimeisen sanan: "Mennään vain, kuollaan kaikki yhdessä."[2] Jotkut tulkitsevat tämän enteilevän Paavalin teologista käsitettä "Jeesuksen mukana kuoleminen".

Johanneksen evankeliumin mukaan Tuomas osallistuu aktiivisesti keskusteluun myös viimeisellä ehtoollisella (Joh. 14:3–7). Jeesus vakuuttaa oppilapsilleen näiden tietävän, minne hän on menossa, mutta Tuomas vastustaa sanoen, etteivät he tätä tiedä. Jeesus vastaa tähän sekä Filippuksen pyyntöön yksityiskohtaisella selvityksellä suhteestaan Isään.

Tuomaan parhaiten tunnettu esiintyminen Uudessa testamentissa on Joh. 20:24–29. Siinä hän epäilee Jeesuksen ylösnousemusta ja vaatii uskokseen saada koskettaa Jeesuksen haavoja. Samasta aiheesta on myös kuvituksena oleva Gerard van Honthorstin maalaus 1600-luvulta. Tämä tarina on taustana sanonnalle "epäilevä Tuomas". Nähtyään Jeesuksen elävän – Raamatusta ei ilmene, koskiko Tuomas todella Kristuksen haavoja – Tuomas tunnusti uskonsa Jeesukseen: "Minun Herrani ja minun Jumalani" (Joh. 20:24–29). Tämän johdosta häntä kutsutaan myös nimellä "uskova Tuomas"[3].

Nimi ja henkilöllisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuomaan henkilöllisyys on ollut ja on edelleenkin epävarma.

Kaksonen ja sen muunnelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kreikan Didymos (kaksonen): kolmessa Johanneksen evankeliumin katkelmassa (Joh 11:16; 20:24 ja 21:2) Tuomasta kutsutaan tarkemmin nimellä "Tuomas, jota sanottiin Didymokseksi"
  • Aramean Tau'ma: nimi Tuomas tulee aramean kielen kaksosta tarkoittavasta sanasta "Tau'ma " (תאומא). Siispä Johanneksen evankeliumissa kolmesti toistettu nimiyhdistelmä Tuomas Didymos on oikeastaan turhaa toistoa, josta ei ilmene hänen varsinainen nimensä.

Muut nimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nag Hammadista löydetty Tuomaan evankeliumi alkaa: "Nämä ovat ne salaiset lauselmat, jotka Jeesus eläessään puhui ja jotka Didymos Juudas Tuomas kirjasi muistiin." Syyrialaisen perimätiedon mukaan Tuomaan täysi nimi oli Juudas Tuomas. Jotkut ovat nähneet Tuomaan teoissa, jotka on kirjoitettu Itä-Syyriassa varhaisella 200-luvulla, tai ehkä jopa 100-luvun loppupuolella, merkkejä siitä, että Tuomas olisi ollut sama henkilö kuin apostoli Juudas Jaakobin poika. On kuitenkin huomattava, että Tuomaan tekojen ensimmäinen lause seuraa Apostolien tekoja ja erottaa toisistaan apostoli Tuomaan ja apostoli Juudaksen, Jaakobin pojan. Vain harvoissa teksteissä nimetään Tuomaan kaksonen, vaikka Nag Hammadin kirjastoon kuuluvassa Tuomas Kilvoittelijan kirjassa hänen sanotaan olleen itsensä Jeesuksen: "Kun on sanottu, että olet minun kaksoseni ja todellinen kumppanini, tutki itseäsi…"

Apostoli Tuomas kristillisessä perinteessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

On väitettykenen mukaan?, että kristillisen perinteen valtalinja olisi vahingossa jakanut Juudas Kaksosen persoonan kahdeksi ja saanut yhdestä miehestä kaksi, sekä Juudaksen että Tuomaan.lähde? Opetuslasten luettelo niin Luukkaan 6. luvussa kuin Apostolien tekojen 1. luvussa käsittelee Juudas Jaakobin poikaa ja Tuomasta eri ihmisinä. Kristillinen kirkko seuraa yleensä tätä linjaa ja pitää näitä kahta eri henkilöinä. Tuomasta kunnioitetaan pyhimyksenä niin katolisessa kuin ortodoksisessa kirkossa. Katolisessa pyhimyskalenterissa hänen muistopäivänsä on vanhastaan ollut 21. joulukuuta. Sama päivä tunnetaan Suomessakin vanhana jouluun liittyvänä kansanomaisena merkkipäivänä, tuomaanpäivänä ja on nykyäänkin Tuomaan nimipäivä. Ennen vuotta 1774 se oli myös pyhäpäivä.[4] Nykyään hänen muistopäivänsä katolisessa kirkossa on kuitenkin 3. heinäkuuta. Hänelle on omistettu muistopäiviä myös muissa kristillisissä kirkoissa.

Myöhempi historia ja legendat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gerard van Honthorst, Epäilevä Tuomas, 1600-luvun loppu.

Apostoli Tuomaan myöhemmistä vaiheista ei Raamatussa sanota mitään, mutta kristittyjen keskuudessa hänestä on vanhoista ajoista saakka kerrottu lukuisia legendoja. Tunnetuimman perimätiedon mukaan hän olisi myöhemmin toiminut ensimmäisenä kristillisenä lähetyssaarnaajana Intiassa, jossa nykyäänkin toimiva kristillinen kirkkokunta, tuomaskristityt, pitää häntä perustajanaan.

Teosta Dormitio Mariae väitetään Joosef Arimatialaisen kirjoittamaksi. Sen mukaan Tuomas oli Jeesuksen äidin, Marian taivaaseenastumisen ainoa todistaja. Ihme kuljetti toiset apostolit Jerusalemiin todistamaan Marian kuolemaa. Tuomas jäi Intiaan, mutta Marian hautaamisen jälkeen ihme kuljetti hänet tämän haudalle, jossa Tuomas todisti naisen ruumiillisen taivaaseenastumisen ja vyön pudottamisen taivaasta. Päinvastoin kuin kertomuksessa Tuomaan epäilystä, toiset apostolit epäilivät Tuomaan tarinaa, kunnes näkivät tyhjän haudan ja vyön. Keskiaikainen ja varhaisrenessanssitaide esittää Tuomaan usein vyö kädessään.

Tuomas ja Syyria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

"Juudaksella, jota myös Tuomaaksi kutsutaan" (Eusebios (Historia Ecclesiastica 13.12) on osa Edessan kuningas Abgarin legendassa hänen lähetettyään Taddeuksen saarnaamaan Edessaan Jeesuksen taivaaseenastumisen jälkeen. (Eusebios, H.E. 1.13; III.1; myös Efraim Syyrialainen kertoo tämän tarinan.) 400-luvulla Tuomaan hautapaikalle pystytetty muistomerkki toi pyhiinvaeltajia Edessaan. 380-luvulla sinne pyhiinvaellusmatkan tehnyt Egeria kuvasi vierailuaan kirjeessä, jonka lähetti kotiseudulla olevalle nunnakunnalleen (Itineraria Egeriae):

"saavuimme Edessaan Herramme Kristuksen nimessä ja kiiruhdimme saapuessamme suoraan kirkkoon ja
pyhän Tuomaan muistomerkille. Siellä, kuten tapana on, rukoilimme ja teimme muita pyhissä
paikoissa tapana olevia asioita; luimme myös jotakin, joka liittyy pyhään Tuomaaseen itseensä.
Kirkko siellä oli erittäin suuri, hyvin kaunis ja hiljattain rakennettu, oikein hyvin Jumalan
huoneeksi kelpaava, ja kun siellä oli paljon sellaista, jonka halusin nähdä, oli välttämätöntä
jäädä sinne kolmeksi päiväksi."

Tuomas ja Intia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eusebios Kesarealainen (Historia Ecclesiastica, III.1) lainaa Origenesta (kuoli 200-luvun puolivälissä), joka kertoo Tuomaan olleen parthialaisten apostoli. Tuomas tunnetaan kuitenkin paremmin Intian lähetystyöstä, joista on kerrottu noin vuonna 200 kirjoitetuissa Tuomaan teoissa. Edessassa, jossa hänen maallisia jäännöksiään palvottiin, Efraim Syyrialainen (k. 373) kirjoitti runon, jossa paholainen valittaa ääneen:

… mihin maahan pakenen oikeuden tekijöitä?
Sain Kuoleman lyömään apostolit,
että heidän kuolemansa vapauttaisi minut heidän iskuistaan.
Mutta lujemmin vielä minua nyt isketään: apostoli, jonka heitin Intiaan,
on saanut minut kiinni Edessassa; täällä ja tuolla hän on oma itsensä.
Tuonne menin minä, ja tuolla oli hän: täällä ja tuolla surukseni hänet löydän.
– lainaus teoksesta Medlycott 1905lähde tarkemmin?

Edessan kirkossa harjoitettu pitkä ja julkinen Tuomaan kunnioittaminen Intian apostolina on saanut aikaan useita vieläkin tallella olevia virsiä, joita pidetään Efraimin kirjoittamina. Ne on kopioitu 700- ja 800-lukujen koodekseihin. Viittaukset virsien sanoissa pitävät yllä perinnettä, jonka mukaan eräs kauppias toi Tuomaan luut Intiasta Edessaan, ja että luut ovat saaneet aikaan ihmeitä sekä Intiassa että Edessassa. Muuan ylipappi määräsi juhlapäivän hänen kunniakseen ja eräs kuningas pystytti hänelle hautapyhäkön. Tuomasta koskeva perinne siirtyi syyrialaiseen liturgiaan ja sai näin sikäläisen kristityn yhteisön luottamuksen. On legenda, jonka mukaan Tuomas tapasi Raamatussa mainitut Itämaan tietäjät matkallaan Intiaan.

Uskotaan, että Tuomas tuli Keralaan levittämään kristinuskoa. Vielä tänäkin päivänä Maloayatoorin kirkko vetää joukkoja puoleensa. Erilaiset tuomaskristittyjen seurakunnat ulottavat kirjoitetun perinteensä toisen vuosisadan loppuun ja uskovat, että Tuomas nousi maihin Maliankarassa lähellä Mootakunnamin kylää Paravoor Thalukissa vuonna 52 jaa. Tämä kylä sijaitsee Keralan osavaltiossa Intiassa, 5 kilometriä Kodungallurista. Hänen sanotaan perustaneen kirkkoja, joita kutsutaan yleisesti nimellä 'Ezharappallikal', joka tarkoittaa seitsemää ja puolta kirkkoa. Niiden nimet ovat: Kodungallur, Kollam, Niranam, Nilackal (Chayal), Kokkamangalam, Kottakkayal (Paravoor), Palayoor (Chattukulangara) ja Thiruvithamkode — puolikas kirkko.

Paavi Benedictus XVI on sanonut puhuessaan ihmisjoukoille Pyhän Pietarin kirkon aukiolla: "… Tuomas levitti ensin ilosanomaa Syyriassa ja Persiassa ja tunkeutui sitten aina Intian länsiosiin asti, josta kristinusko tavoitti myös Etelä-Intian".lähde?

Käynti kuningas Gondofareksen luona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuomaan teot luku 17 kuvaa Tuomaan vierailua kuningas Gondofareksen luona Intiassa pohjoisosissa; luvut 2 ja 3 piirtävät hänet lähtemässä merimatkalle Intiaan ja yhdistävät näin Tuomaan Intian länsirannikkoon. Vaikka teosta yleensä pidetään legendanomaisina ja opettavaisina tarinoina, on säilynyt "Eritreanmeren" eli Punaisenmeren periplus (reittikuvaus) ja suurin piirtein samalta ajalta peräisin oleva opas reiteistä, joita käytettiin Arabianmerellä suunnistettaessa. Kuningas Gondofareksen olemassaolostakaan ei ollut historiallisia todisteita, ennen kuin hänen lyöttämiään kolikoita löydettiin Kabulin ja Punjabin seuduilla. Vuonna 1872 esiin tulleen Gondofareksen 26. hallintovuoden votiivikuvauksen perusteella hänen hallituskautensa on päätelty alkaneen vuonna 21 jaa., ja sen on päätelty jatkuneen vielä vuonna 46 jaa. "On mahdotonta vastustaa johtopäätöstä, että Tekojen kirjoittajalla on täytynyt olla aikalaishistoriaan perustuvaa tietoa. Sillä milloinkaan myöhemmin ei yksikään väärentäjä tai mielikuvituskirjoittaja ole voinut tuntea hänen nimeään." (Medlycott 1905).

Pyhäinjäännösten palautus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erään intialaisen kuninkaan sanotaan palauttaneen apostoli Tuomaan jäännökset Intiasta Edessan kaupunkiin Mesopotamiassa vuonna 232, missä yhteydessä kirjoitettiin Tekojen syyrialainen versio. Intialaista kuningasta nimitetään syyrialaisissa lähteissä nimellä "Mazdai", kreikkalaisissa ja latinalaisissa vastaavasti nimellä "Misdeos" ja "Misdeus", jotka on yhdistetty nimeen "Bazdeo" Vasudeva I:n kolikoissa, jotka löydettiin Kushanissa. Intialaisten nimien M ja B kirjainten vaihtuminen on klassisissa lähteissä yleistä. Marttyyriluetteloiden laatija Rabban Sliba omisti erityisen päivän yhteisesti tuolle intialaiselle kuninkaalle perheineen sekä apostoli Tuomaalle:

"Coronatio Thomae apostoli et Misdeus rex Indiae, Johannes eus filius huisque mater Tertia"
("Apostoli Tuomaan, Intian kuninkaan Misdeuksen ja hänen poikansa Johanneksen (arveltu
nimen Vizan latinisaatioksi) sekä hänen äitinsä Tertian kruunaus") Rabban Sliba

Sen jälkeen kun pyhäinjäännöksiä oli säilytetty lyhyen aikaa Khioksen saarella Kreikassa, ne siirrettiin 6. syyskuuta 1258 länteen ja lepäävät nyt Ortonassa, Italiassa.

Intialainen perinne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Purjehtiessaan vuonna 1498 Malabarin rannikolla Keralassa, Etelä-Intiassa, portugalilaiset tapasivat kristittyjä, jotka johtivat oppinsa perusteet Tuomaaseen. Katoliset portugalilaiset eivät kuitenkaan hyväksyneet Malabarin paikallisperinnettä todeksi, vaan alkoivat pakottaa tuomaskristittyjä katolisiin menoihin. Toiset pysyivät uskossaan ja he jäivät täysin itäisen orientaaliortodoksisenkirkon ja assyrialaisen perinteen huomaan. Osa heistä on sittemmin liittynyt muihin kristillisiin kirkkoihin.

Areiolainen kirkkohistorioitsija Filostorgius vahvisti noin 354 selostuksessaan piispa Teofiluksen lähetystyöstä homeritalaisten luo (Medlycott 1905, ch. ii), että syrjäisellä Sokotran saarella Arabian merellä Jemenistä etelään oli kristillinen yhteisö. Tämän vahvistivat keskiaikaiset arabialaislähteet. Yhteisö säilyi ainakin vuoteen 1542, jolloin François Xavier kirjasi sen muistiin, samoin kuin sen, että hänelle oli kerrottu yhteisön esivanhempien olleen Tuomaan opettamia (Medlycott 1905, ch. ii ). François Xavier oli varovainen ja asetti neljä jesuiittaa ohjaamaan Sokotran uskolliset puhtaaseen oppiin (kirje 15. huhtikuuta, 1549). Sokotra oli ollut lyhyen aikaa Afonso de Albuquerque'in miehittämä, mutta sen jälkeen kun Mahra-sukuiset sulttaanit Afrikan sarvesta olivat valloittaneet Sokotran vuonna 1511, lähes kaikki jäljet Sokotran Tuomaskristittyistä olivat pyyhkiytynet pois.

Lähennä Chennaita (aikaisemmin nimeltään Madras) on pieni kukkula nimeltään St. Thomas Mount, jossa apostolin sanotaan saaneen surmansa vuonna 72, joskaan tarkkaa vuotta ei ole vahvistettu. Chennaissa on myös San Thome Cathedral Basilica, jonne hänen maalliset jäännöksensä sanotaan siirretyn. Jotkut tahot kiistävät sen, että Tuomas olisi koskaan käynyt Etelä-Intiassa. Kun sen ensisijaiset todisteet ovat suullista perinnettä, epäilijät ovat ehdottaneet, että virallinen Keralan kristittyjen versio tapahtuneesta ei olisi täysin totta. Vuonna 2006 jopa paavi sanoi, että Tuomas meni vain Intian länsiosiin asti. Lausunto herätti paljon vastustusta Keralassa.

Tuomas Latinalaisessa Amerikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pian Kolumbuksen Amerikan-retken jälkeen Tuomasta alettiin pitää apostolina, joka toi Sanan Keski-Amerikan kansoille.

Suurimman osan 1500-lukua Amerikat olivat sekä portugalilaisille että espanjalaisille valloittajille ja papeille yksinkertaisesi "Intiaa". He eivät voineet kuvitellakaan, että niin suuri osa ihmiskuntaa olisi jäänyt huomiotta Kristuksen lähetyskäskyn toteutuksessa. Pian lähetystyöntekijät alkoivatkin löytää merkkejä siitä, että Tuomas olisi käynyt sielläkin. Brasiliassa työskentelevä isä Nobrega löysi ne ja raportoi, että paikalliset heimot kutsuivat Tuomasta nimellä "Zum" tai "Pay Zum", jossa "Pay" näyttää olevan paikallisille papeille tai pyhille miehille annettu nimi.

Samankaltaisia paikallisia pyhiä miehiä, jopa jalanjälkiä löydettiin Paraguayssa, Perussa ja Ecuadorissa. Eräs lähetystyöntekijä lähetti Chilestä Roomaan asiantuntijoiden tutkittavaksi kiven, jossa oli jalkaa muistuttavia painaumia. Eräässä portugalilaisessa Tuomaan marttyyrikuolemaa koskevassa lähetysraportissa mainitaan, että hänen jalanjälkensä painautui kallioon, jolla hän seisoi tullessaan maahan lyödyksi. (Sri Lankan korkeimmalla huipulla, Adam's Peakilla, on myös muodostuma, jota kristityt pitävät Tuomaan jalanjälkenä, mutta toisin uskovat arvottavat sen toisin.)

Ajatus Uuden Maailman apostolisesta evankelioinnista sai latinalaisamerikkalaiset vähitellen valtaansa. Oli lohdullista uskoa, että uudella uskonnolla oli linkkejä vanhaan. Joidenkin lähettien tukemina Meksikon alkuperäisasukkaat saattoivat löytää tukea liittämällä Tuomaan henkilön sulkien peittämään käärmejumalaansa Quetzalcoatliin. Kun Juudas Tuomaan teot (Acta Thomae) sijoittivat Tuomaan "Intiaan", ne antoivat ainakin legendataustan apostolille, jonka on täytynyt levittää sanaa Meksikossa. Quetzalcoatl oli kaksonen, kuten Tuomaskin. Vaikka mielikuvituksettomammat ja vakavammat tutkija kritisoivat näitä näkemyksiä, niillä on ilmeisesti kuitenkin ollut huomattava menestys.

Meksikon alkuperäiskansoilla oli liittolaisia. Kasvava määrä espanjalaisia elämänsä Uudelle Maailmalle omistaneita siirtolaisia ja heidän jälkeläisensä, kreolit, löysivät apostolisen kääntymyksen legendassa keinon vähentää tunteenomaista, kulttuurista, uskonnollista ja lopulta poliittista sidonnaisuuttansa Espanjaan. Kuten Etelä-Intian syyrialaisuskoiset kristityt, Meksikon kreolit, papisto mukaan lukien, vieroksuivat aina enenevästi vieraasta maasta heidän herroikseen lähetetyn hallitsevan luokan ylimielistä asennetta.

Itse asiassa Latinalaisen Amerikan oletettu apostolinen käännytys antoi kristityille näissä maissa suoran ja itsenäisen linkin yhteen Jeesuksen opetuslapsista, mikä vähensi näin espanjalaisten ja portugalilaisten pappien suorittaman käännytystyön "toissijaiseksi" – samalla aleni valloittajien suojissa tulleiden lähettien arvostus sekä itse konkistadorien arvo ja heidän perustamansa siirtomaahallinnon oikeutus. Väittämällä Tuomasta seurakuntansa perustajaksi Latinalaisen Amerikan kristityt hylkäsivät aseman Espanjan ja Portugalin kirkkojen myöhäsyntyisenä haarana ja julistautuivat samanikäisiksi tai jopa vanhemmiksi kuin Iberian niemimaan kirkot.

Näistä sivuseurauksista johtuen kirkon johto oli haluttomampi antamaan Tuomaaseen liittyville Latinalaisen Amerikan legendoille ja myyteille samaa uskottavuutta, jonka se antoi Etelä-Intian syyrialaiskristittyjen myyteille. Espanja ja Portugalin suora siirtomaahallinto rajoittui siellä pieniin alueisiin, eivätkä seuraukset olleet yhtä laajoja.

Tuomas Itä-Aasiassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eri itäiset kirkot Kiinassa ja Japanissa väittävät Tuomaan tuoneen henkilökohtaisesti kristinuskon Kiinaan (64 jaa.) ja Japaniin (70 Kr). Keikyo Instituutti pitää voimassa tätä näkökantaa.

Tuomaan kirjoittamiksi väitetyt tekstit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

»Ovathan manikealaisetkin kirjoittaneet evankeliumin Tuomaan mukaan, ja varustettuna evankeliumin nimellä se turmelee yksinkertaisimpien sielut.»
(Kyrillos Jerusalemilainen: IV Katekeesi:36 [5])

Varhaiskristillisen kauden kahden ensimmäisen vuosisadan aikana kierteli joukko kirjoituksia, joita väitettiin Tuomaan kirjoittamiksi, mutta joista joidenkin sanottiin, ehkä hiukan liian löysästi, lähentyvän gnostilaista oppia, johon Kyrillos viittaa. Nykyisin on epäselvää miksi juuri Tuomasta pidettiin uskon auktoriteettina, vaikka tämä uskomus on dokumentoitu gnostilaisissa ryhmissä aina Pistis Sofiasta asti (noin 250–300 jaa.). Siinä sanotaan, että "kolme todistajaa", jotka sitoutuivat kirjaamaan "kaikki hänen sanansa" ovat Tuomas, Filippus ja Matteus. Maria Magdaleena, joka oli yksi opetuslapsista, sanoo tuossa gnostilaisessa teoksessa:

»Kuule nyt, Herrani, niin puhun avoimesti, sillä olet sanonut meille "Kuulkoon, jolla on korvat." Mitä tulee siihen, mitä sanoit Filippukselle: "Sinä ja Tuomas ja Matteus olette ne kolme, joille on annettu - - kirjoittaa joka sana Valon Kuningaskunnasta, ja todistaa niistä"; kuule nyt, kun tulkitsen näitä sanoja. Tätä sinun valovoimasi kerran ennusti Mooseksen kautta: "Kahden ja kolmen todistajan kautta kaikki tulee tehdyksi. Ne kolme todistajaa ovat Filippus ja Tuomas ja Matteus"»
((Pistis Sophia 1: 43)[6])

Takana voi olla varhainen ei-gnostilainen perinne. Lausunto korostaa myös Matteuksen evankeliumin ensisijaisuutta aramealaisessa muodossaan, yli muiden kaanoniin kuuluvien kolmen.

Tuomaan tekojen lisäksi levisi laajalle Tuomaan lapsuusevankeliumi, joka on kirjoitettu todennäköisesti 100-luvun jälkipuoliskolla, todennäköisesti myös Syyriassa. Se kertoo Jeesuksen poikavuosien ihmeellisistä tapauksista ja hänen henkisistä lahjoistaan. Se on myös vanhin kirjallinen lähde, jossa kerrotaan ensimmäistä kertaa tuttu legenda viisivuotiaan Jeesuksen sapattipäivänä savesta muovailemista kahdestatoista varpusesta, jotka lähtivät lentoon. Teoksen varhaisin käsikirjoitus on 500-luvulta ja kirjoitettu syyrian kielellä. Irenaeus viittasi ensimmäisenä tähän evankeliumiin; Ron Camron huomauttaa: " Sitaatissaan Irenaeus lainaa kaanonin ulkopuolista tarinaa Jeesuksen lapsuudesta ja menee sitten suoraan Luukkaan evankeliumin jaksoon hänen lapsuudestaan (Luuk. 2:49). Kun Tuomaan lapsuusevankeliumi sisältää molemmat tarinat verrattain lähellä toisiaan, on mahdollista että Irenaeuksen lainaama apokryfiteksti on sama, joka nykyisin tunnetaan nyt nimellä Tuomaan lapsuusevankeliumi. Käsikirjoitusten perinne on kuitenkin niin monimutkaista, että ei ole varmaa, milloin Tuomaan lapsuusevankeliumiin kuuluvia kertomuksia ruvettiin kirjoittamaan. "

Meidän päivinämme tunnetuin on "lausumat" dokumentti, jotka kutsutaan nimellä Tuomaan evankeliumi. Se on epäkanoninen teos, jonka jotkut tutkijat uskovat ehkä syntyneen ennen Raamatun tekstejä. Alkurivi ilmoittaa sen kirjoittajan olevan Didymos Judas Tuomas – jota pidetään Tuomaana. Tämä teos löytyi koptinkielisenä käännöksenä vuonna 1945 egyptiläisestä kylästä nimeltään Nag Hammadi, joka sijaitsee lähellä Chenoboskionin luostaria. Kun teksti oli julkaistu, tutkijat tajusivat, että siitä oli julkaistu varhaisempi kreikankielinen käännös, jonka lähteenä olivat olleet 1890-luvulla Oksyrhynkhoksesta löydetyt papyrusfragmentit.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Matt. 10:1–4, Mark. 3:13–19, Luuk. 6:13–16 ja Ap. t. 1:13
  2. Joh. 11:11–16
  3. http://www.sley.fi/luennot/Raamattu/UT/Joh_ev/20EK.htm
  4. Oja, Heikki: Aikakirja, s. 166–167. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-16334-5.
  5. Kirkkoisä Kyrillos: Jerusalemin uskontunnustus: Kyrillos jerusalemilaisen katekeesit, s. 97. Suomentanut Johannes Seppälä. Kauniainen: Perussanoma, 2013. ISBN 978-951-888-677-1. (suomeksi)
  6. Käännös englanniksi G. R. S. Mead, 1921, josta teksti kuvannettu sähköiseen muotoon 2005: The Gnostic Society Library. http://www.gnosis.org/library/pistis-sophia/ps047.htm

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tuomas (apostoli).
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Thomas apostle