Ero sivun ”Slash (kitaristi)” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
(Näytä kaikki arviointia odottavat muutokset)
[katsottu versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Kumottu muokkaus 16314238, jonka teki 87.95.31.4 (keskustelu)
Rivi 66: Rivi 66:


Slash on ujo ihminen ja sen vuoksi välttänyt katsekontaktia ihmisten kanssa jo lapsesta asti. Pitkät hiukset ja silinteri antoivat turvaa esiintymiskammoa vastaan, kun ei tarvinnut olla suorassa katsekontaktissa yleisöön. Hänellä oli Guns N' Roses -aikoinaan pahoja ongelmia huumeiden (hänellä oli 1990-luvun alussa vakava huumeiden yliannostus, mutta hänet saatiin elvytettyä) ja alkoholin kanssa. Omien sanojensa mukaan hän "rohkaistui puhumaan ihmisille vasta ollessaan alkoholin vaikutuksen alaisena". Hän kävi alkoholiongelman takia lähellä kuolemaa 35-vuotiaana, ja tuolloin lääkärit sanoivat hänellä olleen enää muutama viikko elinaikaa. Slashille laitettiin sydämentahdistin, joka antaa sähköshokkeja, jos sydän lyö liian nopeasti tai liian hitaasti, mikä rajoittaa myös mm. hänen lavaliikkumistaan. Tahdistimen vuoksi hän myös lopetti pääosin juomisen ja alkoi liikkua paljon harrastaen mm. kehonrakennusta. Hänellä meni aikaa palata takaisin normaaliin kuntoonsa, mutta hän selvisi, ja on ollut siitä asti lähes täysin raittiina. Slash ei käynyt armeijaa.
Slash on ujo ihminen ja sen vuoksi välttänyt katsekontaktia ihmisten kanssa jo lapsesta asti. Pitkät hiukset ja silinteri antoivat turvaa esiintymiskammoa vastaan, kun ei tarvinnut olla suorassa katsekontaktissa yleisöön. Hänellä oli Guns N' Roses -aikoinaan pahoja ongelmia huumeiden (hänellä oli 1990-luvun alussa vakava huumeiden yliannostus, mutta hänet saatiin elvytettyä) ja alkoholin kanssa. Omien sanojensa mukaan hän "rohkaistui puhumaan ihmisille vasta ollessaan alkoholin vaikutuksen alaisena". Hän kävi alkoholiongelman takia lähellä kuolemaa 35-vuotiaana, ja tuolloin lääkärit sanoivat hänellä olleen enää muutama viikko elinaikaa. Slashille laitettiin sydämentahdistin, joka antaa sähköshokkeja, jos sydän lyö liian nopeasti tai liian hitaasti, mikä rajoittaa myös mm. hänen lavaliikkumistaan. Tahdistimen vuoksi hän myös lopetti pääosin juomisen ja alkoi liikkua paljon harrastaen mm. kehonrakennusta. Hänellä meni aikaa palata takaisin normaaliin kuntoonsa, mutta hän selvisi, ja on ollut siitä asti lähes täysin raittiina. Slash ei käynyt armeijaa.

Slash on kertonut kappaleen, jonka soittamisesta kitaralla hän eniten nauttii, olevan [[Heart]]-yhyteen kappale "Barracuda".


== Diskografia ==
== Diskografia ==

Versio 2. toukokuuta 2017 kello 08.15

Saul Hudson
[[Tiedosto:|250px|Slash esiintymässä Roomassa vuonna 2011.]]
Slash esiintymässä Roomassa vuonna 2011.
Henkilötiedot
Syntynyt23. heinäkuuta 1965 (ikä 58)
Ammatti muusikko, lauluntekijä, tuottaja
Muusikko
Taiteilijanimi Slash
Aktiivisena 1981–
Tyylilajit Hard rock
Blues rock
Heavy metal
Soittimet kitara, basso, taustalaulu, banjo
Yhtyeet Road Crew (1984)
Hollywood Rose (1984)
Guns N' Roses
(1985–1996, 2016–)
Slash's Snakepit
(1994–1995, 1998–2002)
Slash's Blues Ball (1996–1998)
Velvet Revolver
(2002–2008, 2012)
Levy-yhtiöt Eagle Rock Entertainment, Geffen Records, RCA Records, Roadrunner Records ja EMIView and modify data on Wikidata
Aiheesta muualla
slashonline.com

Saul Hudson (s. 23. heinäkuuta 1965 Hampstead, Lontoo[1][2]), tunnettu paremmin taiteilijanimeltään Slash, on brittiläis-amerikkalainen muusikko, lauluntekijä ja tuottaja. Hänet muistetaan parhaiten urastaan hard rock-yhtye Guns N' Rosesin kitaristina. Hän jätti yhtyeen vuonna 1996,[3] jonka jälkeen hän on vaikuttanut perustamissaan Slash's Snakepit- ja Slash's Blues Ball-yhtyeissä. Vuonna 2002 hän perusti Velvet Revolver-superyhtyeen yhdessä Guns N' Rosesin entisen basistin Duff McKaganin sekä rumpali Matt Sorumin kanssa, ja yhtye on levyttänyt kaksi studioalbumia. Sittemmin Slash on keskittynyt soolouraansa, ja hän julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa Slashin vuonna 2010, ja vuonna 2012 hän julkaisi laulaja-lauluntekijä Myles Kennedyn sekä taustayhtye The Conspiratorsin kanssa nauhoitetun kakkosalbuminsa Apocalyptic Love. Slash on yksi maailman tunnistettavimpia henkilöitä, ja hän on erityisen tunnettu tarttuvista kitarariffeistään ja -sooloistaan, mustista kiharahiuksistaan sekä silinterihatustaan. Hän on myös saanut tähden Hollywoodissa sijaitsevalle kuuluisalle Walk of Fame -kävelykadulle,[4] ja vuonna 2012 hänet hyväksyttiin myös Rock and Roll Hall of Fameen.[5][6]

Muusikkona Slash on saavuttanut huikean arvostuksen niin ammattimuusikoiden, kriitikoiden kuin musiikinharrastajien keskuudessa. Yhdysvaltalainen aikakauslehti Time sijoitti hänet vuonna 2009 toiselle sijalle kymmenen kaikkien aikojen taitavimman sähkökitaran soittajan listalla,[7] ja arvostettu muusikkilehti Rolling Stonen 100 kaikkien aikojen parhaan kitaristin listalla Slash päätyi sijalle 65.[8] Näiden meriittien ohella kitarointiin keskittyvän Guitar World-lehden äänestyksessä hänen kitarasoolonsa Guns N' Rosesin kappaleessa "November Rain" äänestettiin kaikkien aikojen kuudenneksi parhaaksi kitarasooloksi,[9] ja Total Guitar -lehden laatimalla listalla 100 kaikkien aikojen parhaasta kitarariffistä juuri Slashin soittama Guns N' Rosesin "Sweet Child O' Mine" -kappaleessa kuultava intro päätyi listan kärkeen.[10]. Slash soittaa pääasiassa Gibson Les Paul-kitaralla ja hän omistaa niitä yli sata kappaletta.

Nuoruus

Saul Hudson syntyi Lontoon Hampsteadissa 23. heinäkuuta 1965.[1][2] Hänen äitinsä Ola oli Los Angelesissa syntynyt afroamerikkalainen vaatesuunnittelija ja isä Anthony englantilainen taidemaalari. Ola oli Anthonyn tavatessaan 17-vuotias ja Anthony 20-vuotias, ja tavattuaan toisensa Ranskassa 1960-luvulla he rakastuivat toisiinsa ja menivät naimisiin Englannissa.[11] Pian Saulin syntymän jälkeen hänen äitinsä alkoi luoda entistä vakavampaa uraa vaatessuunnittelun parissa ja muutti Los Angelesiin laajentamaan toimintaansa. Tämä osoittautui onnistuneeksi ratkaisuksi, sillä hänen asiakkaitaan olivat muun muassa John Lennon, Ringo Starr, James Taylor ja Helen Reddy.[11] Saul ja hänen isänsä Anthony sen sijaan asuivat tällä välin Anthonyn vanhempien, Charles ja Sybil Hudsonin luona yhteensä neljän vuoden ajan.[12] Tämän jälkeen hän muutti isänsä kanssa äitinsä luo Los Angelesiin.[13]

Saulin veli Albion Hudson syntyi vuoden 1972 joulukuussa.[14] Heidän vanhempansa erosivat 1970-luvun puolivälissä, mutta he ottivat virallisen avioeron vasta vuosia myöhemmin.[15] Saul ja Albion muuttivat eron myötä asumaan äitinsä, joka seurusteli tuolloin David Bowien kanssa,[16] luo vuonna 1975.[16] Veljekset joutuivat viettämään paljon aikaa isoäitinsä luona, sillä heidän oma äitinsä joutui matkustamaan työnsä vuoksi paljon.

Slash harrasti nuorena BMX-pyöräilyä ja menestyi siinä varsin hyvin, kunnes sai ensimmäisen kitaransa isoäidiltään, jolloin kiinnostus pyöräilyyn hiipui. Steven Adler, joka on Guns N' Rosesin alkuperäisen kokoonpanon rumpali, oli Slashin ensimmäisiä lapsuudenystäviä. Slash tapasi Adlerin ollessaan pyöräilemässä BMX:llään. Eräs poika (Adler) oli rullalautailemassa ja väläytteli temppuja vieressä seisoville tytöille, kunnes kaatui. Saul tallusti katsomaan oliko sattunut ja tutustui poikaan, Michael Collettiin, joka nykyään tunnetaan Steven Adlerina. Adler on myös joissain haastatteluissa sanonut, että Slash tutustui kitaraan ensimmäistä kertaa hänen luonaan ja olisi ostanut ensimmäisen kitaransa seuraavana päivänä häneltä. Slash sai taiteilijanimensä ystävänsä isältä, joka sanoi häntä Slashiksi, koska Saul oli aina häsläämässä (engl. slashing). Elämäkerrassaan Slash kertoo polttaneensa aktiivisesti tupakkaa ja pilveä jo 12-vuotiaana sekä menettäneensä neitsyytensä 13-vuotiaana. Hänellä oli myös tapana varastella mm. C-kasetteja, musiikkilehtiä sekä kaikkea enemmän tai vähemmän tarvitsemaansa tavaraa eri myymälöistä, kuten esimerkiksi täyteen puhalletun kumiveneen.

Ensimmäinen kappale, jonka Slash oppi soittamaan, oli Deep Purplen "Smoke on the Water". Slashin muita musiikillisia esikuvia tämän nuoruudessa olivat Led Zeppelin, Rory Gallagher, AC/DC, Eric Clapton, The Rolling Stones, Queen, Aerosmith, Jimi Hendrix, Jeff Beck, Neil Young ja Hanoi Rocks. Ystävät huomasivat hänen nopeutensa oppia, ja hän saattoikin viettää jopa 12 tuntia vuorokaudesta kitaransoiton harjoitteluun. Se alkoi vaikuttaa hänen koulumenestykseensä, ja lopulta hän jättikin high schoolin kesken. Slash pyrki 1984 kitaristiksi Poisoniin, mutta ei saanut paikkaa, koska ei ollut jäsenten mielestä riittävän hyvännäköinen. Ennen Guns N' Rosesia hän perusti lukuisia yhtyeitä, mm. lyhytikäisiksi jääneet Tidus Sloanin sekä Road Crewin.

Guns N' Roses (1985-1996)

Vuonna 1985 Slash liittyi Guns N' Rosesiin korvaten yhtyeestä lähteneen soolokitaristi Tracii Gunsin, joka ei ollut halunnut lähteä basisti Duff McKaganin järjestämälle kiertueelle Yhdysvaltain länsirannikolle.[17] Myös Steven Adler liittyi yhtyeeseen korvaten Traciin kanssa yhtyeestä häipyneen rumpali Rob Gardnerin.[18] Harjoiteltuaan uuden yhtyeensä kanssa kaksi vuorokautta perättäin, Slash, Duff, Steven sekä rytmikitaristi Izzy Stradlin ja laulaja Axl Rose lastasivat soittovälineensä vuokraamaansa pakettiautoon ja lähtivät ensimmäiselle yhteiskiertueelleen kohti Duffin entistä kotikaupunkia Seattlea.[19] Ensimmäinen kiertue oli yhtyeelle hankala, sillä vain noin sadanviidenkymmenen kilometrin matkanteon jälkeen kyseinen pakettiauto meni rikki, ja yhtye joutui liftaamaan tiensä perille.[20] Yhtyeen ensimmäistä julkista esiintymistä oli saapunut seuraamaan kuitenkin vain kolmetoista katsojaa, mikä johtui siitä, ettei paikallinen klubinomistaja edes odottanut yhtyeen saapuvan paikalle eikä näin ollen vaivautunut mainostamaan yhtyeen esiintymistä.[21] Slash totesi myöhemmin kiertueesta puhuessaan, että “vaikka Guns N’ Roses ehkä matkasi Seattleen kolmen eri yhtyeen osina, se palasi yhtenä”.[22] Yhtyeen energinen lavaesiintyminen näet herätti kiinnostuksen myös levy-yhtiöiden keskuudessa, ja lopulta yhtye solmikin levytyssopimuksen Geffen Recordsin kanssa.[23]

Geffen julkaisikin vuoden 1986 jouluaattona Guns N' Rosesin ensimmäisen EP-levyn, sillä se ei halunnut menettää yhtyeen ympärille muodostunutta kiinnostusta mutta halusi silti julkaista EP-levyn ennen täysmittaista studioalbumia.[24] Vuoden 1987 alussa yhtye aloitti debyyttialbuminsa Appetite for Destructionin nauhoitukset yhdessä tuottaja Mike Clinkin kanssa Los Angelesin esikaupungissa Canoga Parkissa sijaitsevalla Rumbo-studiolla.[25] Albumin nauhoitukset päätettiin vuoden 1986 joulukuussa, ja albumin nimi napattiin losangelesilaisen taiteilijan Robert Williamsin maalauksesta “Appetite for Destruction”, (“Tuhon nälkä”), josta Axl omisti postikorttikuvan.[26] Albumin myynti jäi aluksi tavoitellun myyntilukeman alle, mutta "Welcome to the Junglen" musiikkivideon saatua esitysaikaa Music Televisionilla albumin myyntilukemat lähtivät räjähdysmäiseen nousukiitoon, ja se onkin kaikkien aikojen menestynein debyyttialbumi.

Slash esiintymässä Velvet Revolverin konsertissa vuonna 2007.

30. marraskuuta 1988 Yhdysvalloissa julkaistiin jo uusi GN’R Lies -studioalbumi. Yhtye oli alun perin kaavaillut antavansa albumille nimen Lies! The Sex, the Drugs, the Violence, the Shocking Truth parodiana englantilaistabloideista.[27] Geffen torjui ajatuksen ja päätyin nimeämään albumin napakammalla ja lyhennelmällä GN’R Lies. Albumi sisälsi neljä raitaa Live ?!*@ Like a Suicide -EP:ltä kahden vuoden takaa sekä neljä akustista kitarointia esitellyttä kappaletta, jotka yhtye oli nauhoittanut alkuvuodesta Mike Clinkin kanssa.[28] GN’R Lies ponnahti suoraan Yhdysvaltain albumilistan kakkoseksi, jolloin Guns N’ Rosesista tuli viiteentoista vuoteen ensimmäinen yhtye, jolla oli yhtäaikaisesti kaksi albumia viiden parhaan joukossa Appetite for Destructionin ollessa edelleen listakolmosena.[29]

Helmikuussa 1990 kosketinsoittaja Darren “Dizzy” Reed[30] liittyi yhtyeeseen, ja yhtyeen ensimmäinen esiintyminen uuden kosketinsoittajansa kanssa tapahtui 7. huhtikuuta 1990.[31] Kyseinen konsertti osoittautui samalla rumpali Steven Adlerin viimeiseksi Guns N’ Rosesissa, sillä hänet erotettiin yhtyeestä pahojen päihdeongelmien vuoksi. Hänen tilalleen otettiin 26-vuotias Matt Sorum, ja uudella kokoonpanollaan yhtye aloitti seuraavan studioalbumin nauhoitukset syyskuussa 1990 A&M Studiosin Hollywoodissa sijaitsevalla Studio One -äänitysstudiolla.[32] Lopulta Use Your Illusion I ja Use Your Illusion II -studioalbumit julkaistiin 17. syyskuuta 1991, jonka jälkeen yhtye lähti kaksivuotiselle, ennätyksellisen pitkälle mutta selkkauksien täyttämälle maailmankiertueelle. Kesken kiertueen kitaristi Izzy Stradlin kuitenkin jätti yhtyeen, ja hänet korvattiin aiemmin Kill for Thrills -yhtyeessä vaikuttaneella Gilby Clarkella.[33] Julkaisunsa aikoihin Use Your Illusion II oli nousemassa myyntitilastojen ykköseksi, ja myös ensimmäinen albumi saavutti huikean suosion hittisinglejen "November Rain", "Don't Cry", "Estranged" ja "Live and Let Die" siivittämänä. Kiertueen aikana yhtye esiintyi myös edesmenneen Freddie Mercuryn muistokonsertissa Wembleyssä,[34] ja kiertuetouhun ohella yhtye julkaisi myös kaksi videotallennetta Tokiossa soittamistaan konserteista aiemmin samana vuonna.[35] Kiertue päättyi ennätyksellisesti rockin historian pisimpänä: takana oli 192 konserttia 27 maassa, 7 miljoonan kokonaismyynti konserttilipuissa sekä 58 miljoonan dollarin bruttotuotto, mikä oli miltei ennen kuulumaton rahamäärä yhdeltä kiertueelta.[36] Samaan aikaan Use Your Illusion -albumit olivat yltäneet jo pelkästään Yhdysvalloissa seitsenkertaiseen platinamyyntiin, ja yhtyeen studioalbumien kokonaismyynti lähenteli maailmanlaajuisesti jo seitsemääkymmentämiljoonaa kappaletta, tosin Appetite for Destruction myisi lopulta yksin puolet tuosta määrästä.[37]

Covermateriaalia sisältäneen The Spaghetti Incident?-albumin julkaisun jälkeen Slash oli jo aloittanut uuden materiaalin kirjoittamisen mahdolliselle seuraavalle Guns N' Rosesin studioalbumille, mutta esitellessään uudet kappaleaihionsa Axlille ne eivät tehneet tähän kovinkaan suurta vaikutusta.[38] Sen sijaan hän käytti omat sävellyksensä Slash’s Snakepit -yhtyeensä albumiin It's Five O'Clock Somewhere, joka julkaistiin helmikuussa 1995.[39] Axl erotti myös Gilby Clarken, ja hankki tämän korvaajaksi vanhan koulutoverinsa Paul Hugen. Slash ja Duff loukkaantuivat siitä, ettei Axl ollut neuvotellut Hugen palkkaamisesta heidän kanssaan.[40] Duff ja Slash eivät tulleet toimeen uuden kitaristin kanssa, Slash jätti yhtyeen vuonna 1996 Duffin sekä Mattin seuratessa perässä vuotta myöhemmin.[41] Tämän jälkeen Slash ei ole noussut samalle esiintymislavalle Axlin kanssa,[42] eikä kaksikko ole esimerkiksi puhunut toisilleen sitten Slashin eroamisen.[43] Hän on ilmaissut, ettei koskaan jättänyt Guns N' Rosesia, mutta ei ollut yksinkertaisesti valmis sitoutumaan yhtyeen silloiseen tilanteeseen.[44] Hän on kertonut, että mikäli Appetite for Destruction-albumin levyttänyt kokoonpano aikoisi tehdä paluukiertueen, hän olisi ehdottomasti mukana kuitenkin lisäten, että "se on yksi niistä jutuista, joita ei todennäköisesti tule koskaan tapahtumaan".[45]

Snakepit ja Blues Ball (1994-2002)

Guns N' Rosesin viettäessä hiljaiseloa mittavan Use Your Illusion Tour-maailmankiertueen jälkeen Slash päätti panostaa muihin projekteihin, koska Axl ei ollut kelpuuttanut hänen uusia sävellyksiään mahdolliselle seuraavalle Guns N' Rosesin albumille. Hän aloittikin työskentelyn uuden Slash's Snakepit-yhtyeensä parissa. Yhtye koostui Slashin ohella Guns N' Rosesissa tutuksi tulleista yhtyetovereista eli rytmikitaristi Gilby Clarkesta, rumpali Matt Sorumista sekä kosketinsoittaja Dizzy Reedistä, joiden lisäksi yhtyeeseen liittyivät Ozzy Osbournen taustayhtyeessä ja Alice in Chainsissa vaikuttanut basisti Mike Inez sekä Jellyfish-yhtyeen kiertuemuusikkona vaikuttanut laulaja Eric Dover. Yhdessä Guns N' Roses-tuottaja Mike Clinkin kanssa nauhoitettu It's Five O'Clock Somewhere-studioalbumi julkaistiinkin vuoden 1995 kesäkuussa.[46] Julkaisu osoittautui odotettua suositummaksi, sillä se ylitti miljoonan myydyn kappaleen rajan pelkästään Yhdysvalloissa huolimatta siitä, ettei Geffen ollut juurikaan panostanut albumin promootioon. Yhtye myös kiersi albumin tiimoilta yhdessä basisti James LoMenzon ja rumpali Brian Tichyn kanssa ennen kuin Slash laittoi yhtyeen telakalle vuonna 1996 siirtyäkseen uuden projektinsa Slash's Blues Ballin pariin.

Slash's Blues Ball esitteli Slashin blues rock-osaamista. Yhtye teki esiintymisiä soittaen covermateriaalia kahden vuoden ajan, mutta se ei julkaissut omaa tuotantoaan. Sen sijaan Snakepit teki paluun vuonna 1999 uusin kasvoin: laulajaksi ryhtyi Rod Jackson, rytmikitaristiksi Ryan Roxie, basistiksi Johnny Griparic ja rumpaliksi Matt Laug. Yhtyeen seuraava albumi Ain't Life Grand julkaistiin vuonna 2000 melko ristiriitaisen vastaanoton merkeissä. Yhtye kiersi albumia promotoidakseen maailmaa yhdessä AC/DC:n kanssa, jonka jälkeen se myös teki oman teatterikiertueensa ennen lopullista hajoamistaan vuonna 2002.

Huhtikuussa 2010 Slash julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa, joka kantaa nimeä Slash. Levyllä vierailevat muun muassa Iggy Pop, Dave Grohl, Kid Rock, Lemmy Kilmister, Ozzy Osbourne ja Ian Astbury.[47] Vuonna 2010 Slash on kiertänyt maailmaa sooloalbuminsa myötä soittaen myös muun muassa Suomessa Ruisrockissa. Kiertueella esitetyt kappaleet pohjautuvat lähinnä Guns N' Rosesin, Velvet Revolverin sekä soololevyn materiaaliin, mutta settilistassa on mukana myös satunnaisia Snakepitin kappaleita.

Heinäkuussa 2012 Slashille paljastettiin oma tähti Hollywoodin kuuluisalle Walk of Fame -kävelykadulle.[48]

Muut aluevaltaukset

Slash tunnetaan suurena elokuvaharrastajana,[49] ja hän on itse myös tehnyt esiintymisiä elokuvissa ja televisiosarjoissa. Hän esiintyi vuonna 1988 ensi-iltansa saaneessa Clint Eastwoodin tähdittämässä toimintatrillerissä Likainen Harry ja murhapooli muiden Guns N' Rosesin silloisten muusikoiden kanssa. Hän on varsinaisten roolisuoritustensa ohella esiintynyt elokuva- ja televisioalalla myös omana itsenään.

Slashin omaelämäkerta Slash, jonka hän on kirjoittanut Anthony Bozzan kanssa, julkaistiin vuoden 2007 lokakuussa. Lisäksi hän oli mukana kirjoittamassa Mötley Crüen basisti Nikki Sixxin omaelämäkertaa Heroiinipäiväkirja, joka julkaistiin niin ikään vuonna 2007. Slash esiintyy myös vuonna 2007 julkaistussa musiikkipelissä Guitar Hero III: Legends of Rock, jossa hän on myös pelattava hahmo.[50] Saadakseen Slashin pelattavaksi hahmoksi, on pelaajan kuitenkin ensin voitettava tämä kitarataistelussa pelin viidennen tason aikana.

Yksityiselämä

Hänen äitinsä on afro-amerikkalainen ja isänsä Englannin juutalainen. Slash on erityisen tunnettu siitä, että hän soittaa Gibson Les Paul -kitaroilla. Muista kitaroista hän soittaa ja on soittanut erityisesti alkuaikoina B.C. Richin Mockingbird ja Warlock -kitaroilla sekä Gibson SG:n kaksikaulaisella. Hän onkin lukuisissa haastatteluissa kertonut omistavansa yli 100 kitaraa. Slashin muita tavaramerkkejä ovat mieltymys Jack Daniel's -viskiin, suupielestä roikkuva Marlboron savuke sekä eritoten mustat, hänen kasvonsa lähes kokonaan peittävä kiharainen hiuspehko, mustat aurinkolasit ja iso silinterihattu. Vuoden 2004 lopussa silinteri varastettiin, mutta varas palautti sen muutama kuukausi myöhemmin. Slash tosin kertoo elämäkerrassaan joutuneensa useasti silinterivarkaan kohteeksi ja hukanneensa niitä useita.

Slashin äiti, Ola Hudson kuoli keuhkosyöpään vuonna 2009, minkä jälkeen Slash lopetti tupakoinnin.[51]

Slash on ollut aiemmin naimisissa Renee Suranin kanssa. Nykyisin Slash on naimisissa Perla Ferrerin kanssa, ja heillä on kaksi yhteistä poikaa, London Emilio (syntynyt 2002) ja Cash Anthony (syntynyt 2004). Elokuussa 2010 mediassa kerrottiin kuitenkin Slashin ja Perlan tulevasta avioerosta, mutta he sopivat riitansa kahden kuukauden päästä. Perhe asuu nykyään Los Angelesissa. Slash oli myös Anna Nicole Smithin hautajaisissa yhdessä vaimonsa Perla Ferrerin kanssa.

Slash on ujo ihminen ja sen vuoksi välttänyt katsekontaktia ihmisten kanssa jo lapsesta asti. Pitkät hiukset ja silinteri antoivat turvaa esiintymiskammoa vastaan, kun ei tarvinnut olla suorassa katsekontaktissa yleisöön. Hänellä oli Guns N' Roses -aikoinaan pahoja ongelmia huumeiden (hänellä oli 1990-luvun alussa vakava huumeiden yliannostus, mutta hänet saatiin elvytettyä) ja alkoholin kanssa. Omien sanojensa mukaan hän "rohkaistui puhumaan ihmisille vasta ollessaan alkoholin vaikutuksen alaisena". Hän kävi alkoholiongelman takia lähellä kuolemaa 35-vuotiaana, ja tuolloin lääkärit sanoivat hänellä olleen enää muutama viikko elinaikaa. Slashille laitettiin sydämentahdistin, joka antaa sähköshokkeja, jos sydän lyö liian nopeasti tai liian hitaasti, mikä rajoittaa myös mm. hänen lavaliikkumistaan. Tahdistimen vuoksi hän myös lopetti pääosin juomisen ja alkoi liikkua paljon harrastaen mm. kehonrakennusta. Hänellä meni aikaa palata takaisin normaaliin kuntoonsa, mutta hän selvisi, ja on ollut siitä asti lähes täysin raittiina. Slash ei käynyt armeijaa.

Slash on kertonut kappaleen, jonka soittamisesta kitaralla hän eniten nauttii, olevan Heart-yhyteen kappale "Barracuda".

Diskografia

Guns N' Roses

Pääartikkeli: Guns N' Rosesin diskografia

Slash's Snakepit

Velvet Revolver

Soolo

Kirjallisuutta

Lähteet

  • Slash & Bozza, Anthony: Slash. Like Kustannus, 2007. ISBN 978-952-01-0063-6.
  • Wall, Mick: W.A.R. - W. Axl Rose. Like Kustannus, 2007.

Viitteet

  1. ↑ a b Slash information page slashparadise.com. Viitattu 21.11.2014.
  2. ↑ a b Loudwire: Videohaastattelu youtube.com. Viitattu 21.11.2014.
  3. ↑ Wall 2007, s. 277-278
  4. ↑ Slash sai tähden Metro Live. Viitattu 8.9.2012.
  5. ↑ Guns N' Roses Rock and Roll Hall of Fame 2012 YouTube. Viitattu 12.9.2012. (englanniksi)
  6. ↑ Guns N' Roses Rock and Roll Hall of Fame. Viitattu 12.9.2012. (englanniksi)
  7. ↑ The 10 Greatest Electric-Guitar Players Time. Viitattu 12.9.2012. (englanniksi)
  8. ↑ The 100 Greatest Guitarists Rolling Stone. Viitattu 12.9.2012. (englanniksi)
  9. ↑ 50 Greatest Guitar Solos of All Time Guitar World. Viitattu 12.9.2012. (englanniksi)
  10. ↑ 100 Greatest Guitar Riffs of All Time Total Guitar. Viitattu 12.9.2012. (englanniksi)
  11. ↑ a b Slash, s. 14
  12. ↑ Slash, s. 15
  13. ↑ Slash, s. 17
  14. ↑ Slash, s. 20
  15. ↑ Slash, s. 22
  16. ↑ a b Slash, s. 23
  17. ↑ Wall 2007, s. 78
  18. ↑ Wall 2007, s. 78
  19. ↑ Wall 2007, s. 80
  20. ↑ Wall 2007, s. 77
  21. ↑ Wall 2007, s. 80
  22. ↑ Wall 2007, s. 80
  23. ↑ Wall 2007, s. 98
  24. ↑ Wall 2007, s. 115
  25. ↑ Wall 2007, s. 108
  26. ↑ Wall 2007, s. 115
  27. ↑ Wall 2007, s. 166
  28. ↑ Wall 2007, s. 166
  29. ↑ Wall 2007, s. 166
  30. ↑ Wall 2007, s. 176
  31. ↑ Wall 2007, s. 176
  32. ↑ Wall 2007, s. 202
  33. ↑ Wall 2007, s. 227
  34. ↑ Wall 2007, s. 236
  35. ↑ Wall 2007, s. 258
  36. ↑ Wall 2007, s. 264
  37. ↑ Wall 2007, s. 265
  38. ↑ Wall 2007, s. 271
  39. ↑ Wall 2007, s. 271
  40. ↑ Wall 2007, s. 274
  41. ↑ Wall 2007, s. 277-278
  42. ↑ Kitaralegenda Slash, nähdäänkö sinua enää koskaan Axlin kanssa samalla lavalla? The Voice. Viitattu 12.9.2012.
  43. ↑ Mykkäkoulu kestänyt jo vuodesta -96 – Slashin viimeiset sanat Axl Roselle paljastuivat The Voice. Viitattu 12.9.2012.
  44. ↑ Mykkäkoulu kestänyt jo vuodesta -96 – Slashin viimeiset sanat Axl Roselle paljastuivat The Voice. Viitattu 12.9.2012.
  45. ↑ Slash tunnustaa: Olisi mahtavaa soittaa alkuperäisen Guns N’ Roses –kokoonpanon kanssa The Voice. Viitattu 12.9.2012.
  46. ↑ Wall 2007, s. 271
  47. ↑ Kitaralegenda Slash julkaisee sooloalbumin YLE Uutiset
  48. ↑ Slash sai tähden Metro Live
  49. ↑ 25 You Don't Know About Me US Weekly. Viitattu 14.9.2012. (englanniksi)
  50. ↑ Axl Rose oikeudessa: Biisimme huijattiin Guitar Hero-peliin! Rytmi. Viitattu 14.9.2012.
  51. ↑ Slash Quit Smoking After His Mother Died Contactmusic.com. Viitattu 16.10.2015. en-US

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Slash (kitaristi).

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Slash_(kitaristi)&oldid=16453897”