Lemmy Kilmister

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lemmy Kilmister
Lemmy-02.jpg
Lemmy vuonna 2005
Syntynyt 24. joulukuuta 1945
Kuollut 28. joulukuuta 2015 (70 vuotta)
Kotipaikka Englannin lippu Stoke-on-Trent, Staffordshire, Englanti
Aktiivisena 1965–2015
Tyylilajit heavy metal, speed metal, hard rock, rock and roll, psykedeelinen rock, space rock
Laulukieli englanti
Ammatit muusikko, lauluntekijä, näyttelijä
Soittimet bassokitara, laulu, kitara, huuliharppu
Yhtyeet Motörhead, Hawkwind, Girlschool, The Rockin' Vickers, Opal Butterfly, The Head Cat
MusicBrainz

Ian Fraser "Lemmy" Kilmister (24. joulukuuta 1945 Stoke-on-Trent, Englanti28. joulukuuta 2015 Los Angeles, Yhdysvallat) oli brittiläinen rockmuusikko ja Motörhead-yhtyeen laulaja-basisti.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lemmy aloitti muusikonuransa 1960-luvulla Opal Butterfly, Sect ja Reverend Black & Rockin' Vicars (myöh. The Rockin' Vickers) -yhtyeissä, joista viimeksi mainittu kävi esiintymässä myös Suomessa, muun muassa Rovaniemen Valistustalolla (nyk. Tivoli) ja Oulun Pyrinnöllä. Hän toimi vuonna 1967 puoli vuotta Jimi Hendrixin ja myöhemmin myös The Nicen roudarina. Vuonna 1971 Lemmy liittyi ”avaruusrock”-yhtye Hawkwindiin, jossa hän soitti bassoa. Aiemmin hän oli soittanut vain kitaraa. Lemmyn soittotyyli oli eräs Hawkwindin helposti tunnistettavan soundin perusaineksista. Hän lauloi useita kappaleita yhtyeen levyillä, myös Britannian singlelistalla 1972 kolmanneksi nousseella Silver Machinella. Vielä Space Ritual -levyn kannessa Lemmy esiintyy taiteilijanimellä Lemmy the Lurch. Hän soitti Rickenbacker-merkkisellä bassolla.[1]

Motörhead[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1975 Lemmyn voimakas persoona ja hänen amfetamiininkäyttönsä aiheuttivat vakavia erimielisyyksiä Hawkwind yhtyeen muiden jäsenten kanssa. Ristiriidat kärjistyivät Lemmyn erottamiseen, kun hänet oli pidätetty huumausaineiden hallussapidosta yhtyeen kiertueella Kanadassa. Lemmy perusti kitaristi Larry Wallisin ja rumpali Lucas Foxin kanssa uuden yhtyeen. Yhtyeen nimeksi suunniteltiin ensin Bastardia, mutta manageri Doug Smithin huomautettua, että tämä estäisi televisio- ja radioesiintymiset, nimeksi otettiin Motörhead. Nimi tuli Lemmyn viimeisestä Hawkwindille kirjoittamasta kappaleesta. Ja joka jenkkislangilla tarkoittaa myös amfetamiinia käyttävää spiidifriikkiä "höyrypäätä". Nimeen lisättiin vielä umlaut o:n päälle takavuosien hard rock -suosikin Blue Öyster Cultin innoittamana.[2]

Sekä Wallis että Fox jättivät yhtyeen varsin pian. Heidän tilalleen tulivat kitaristi "Fast" Eddie Clarke ja rumpali Phil "Philthy Animal" Taylor. Lemmyn kanssa he muodostivat kokoonpanon, jota pidetään Motörheadin aidoimpana ja parhaana. Yhtyeestä tuli suosittu vuosina 1980–1981, kun klassikoksi muodostunut albumi Ace of Spades julkaistiin.

Motörhead esiintyi viimeisen kerran Suomessa Helsingin Hartwall-areenalla 6. joulukuuta 2015. Studioalbumi Bad Magic ilmestyi 28. elokuuta 2015.

Elokuva ja televisio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lemmy esiintyi musiikin ohella myös elokuvissa ja televisiossa, kuten komediassa Eat the Rich (1987), johon Motörhead teki myös soundtrackin, komediassa scifi-elokuvassa Hardware (1990) sekä myös komediassa Airheads (1994) missä hän huutaa yhden hassun mutta todellisen "tunnustuksen" ihmisjoukosta. Motörheadin sekä eräiden pienempien hankkeiden ohessa Lemmy on työstänyt materiaalia suunnitteilla olevalle sooloalbumilleen. Levyllä on alustavien tietojen mukaan soittamassa paljon vierailijoita. Lemmy on myös kirjoittanut lukemattomia määriä materiaalia muille bändeille, muun muassa Ozzy Osbournelle.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lemmy on kirjoittanut omaelämäkerran White Line Fever, joka on ilmestynyt suomeksi nimellä Lemmy. Hän muutti vuonna 1990 Los Angelesiin. Lemmyn suosikkibaari Los Angelesissa oli Rainbow Bar & Grill.

Lemmy keräili natsi-Saksaan liittyvää esineistöä, jonka vuoksi häntä on usein syytetty äärioikeistolaiseksi. Hän on kuitenkin kertonut olevansa kiinnostunut niistä vain esteettisistä syistä ja piti itseään anarkistina ja libertaarina, joka on anti-kommunisti ja antifasisti. Haastattelussa vuonna 2011 hän piti natsismia ja stalinismia uskontoina, joissa Jumalan olivat korvanneet Hitler ja Stalin. Samassa yhteydessä hän arvosteli uskontoa ja kertoi olevansa agnostikko.[3]

Lemmy oli myös hyvin tunnettu elämänaikaisesta alkoholinkäytöstään. Hän oli juonut pullon Jack Daniel's-viskiä päivittäin 30-vuotiaasta lähtien, ja lopetti sen vuonna 2013 siirtyen lääkärin suosituksesta vodkatuoremehuun. Lemmy jäi 1970-luvulla kiinni huumausainerikoksesta, ja hän käytti tuolloin LSD:tä sekä erityisesti amfetamiinia.

Lemmy ei ollut koskaan naimisissa.[4] Dokumentissa Lemmy The Movie (2010) hän kertoi, että hänellä on kaksi poikaa: Paul Inder ja toinen, jota hän ei ole koskaan tavannut. Vuonna 2004 hän kertoiTelegraph-lehdessä, että jälkeläisiä voi olla vielä yksi lisää.[5]

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lemmy Kilmister oli jo pidemmän aikaa taistellut vakavien terveysongelmien kanssa. Kilmister valitteli huonoa oloa ja hakeutui sairaalaan pari päivää 13. joulukuuta ennenaikaisesti järjestettyjen syntymäpäiväjuhliensa jälkeen. Hänet ehdittiin jo päästää sairaalasta mutta hänen aivonsa päätettiin kuitenkin kuvata, koska puhe kuulosti erikoiselta. Ensin epäiltiin pientä halvausta, mutta tutkimuksissa huomattiin että Kilmisterillä oli aivoihin ja niskaan levinnyt syöpä. Hänelle annettiin elinaikaa kahdesta kuukaudesta kuuteen kuukauteen. Kilmister kuoli 70-vuotiaana kotonaan Los Angelesissa [6] vain kaksi päivää diagnoosista, 28. joulukuuta 2015. Lopullisena kuolinsyynä oli eturauhassyöpä ja sydämen vajaatoiminta.[7] Lemmyn muistotilaisuus pidettiin Los Angelesissa 9. tammikuuta 2016 ja se näytettiin suorana internetissä, Motörheadin YouTube –kanavalla. Bändi kehotti fanejaan eri puolilla maailmaa osallistumaan virtuaalisesti muistotilaisuuteen ja nostamaan maljan Lemmyn elämälle. Hänet haudataan Hollywoodin lähistöllä sijaitsevalle Forest Lawn Memorial Park -hautausmaalle.[8]

Ozzy Osbournen mukaan Lemmy oli älykäs, sivistynyt ja uskollinen ystävä.[9]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1994 Shonen Knife - Tomato Head (promo single)
  • 1994 Shonen Knife - Rock Animals
  • 1995 Motörhead - Sacrifice
  • 1996 Motörhead - Overnight Sensation
  • 1996 Skew Siskin - Electric Chair Music
  • 1996 Ugly Kid Joe - Motel California
  • 1996 eri esittäjiä - Straight Edge as Fuck, Vol. 1-2
  • 1996 Myth Dreams of World - Stories of the Greek & Roman Gods & Goddesses
  • 1996 Skew Siskin - Voices From The War
  • 1997 eri esittäjiä - Dragon Attack: A Tribute To Queen
  • 1997 The Ramones - We're Outta Here!
  • 1998 Motörhead - Snake Bite Love
  • 1998 eri esittäjiä - Thunderbolt: A Tribute To AC/DC
  • 1999 Motörhead - Everything Louder Than Everyone Else
  • 1999 Jetboy - Lost & Found
  • 1999 Skew Siskin - What The Hell
  • 1999 Hawkwind - Epoch Eclipse: 30 Year Anthology (kokoelmaboxi)
  • 1999 A.N.I.M.A.L. - Usa Toda Tu Fuerza
  • 2000 Lemmy - Slim Jim & Danny B - Lemmy - Slim Jim & Danny B
  • 2000 Motörhead - We Are Motörhead
  • 2000 Motörhead - The Best of Motörhead
  • 2000 Motörhead - The Chase Is Better Than The Catch (kokoelma)
  • 2000 Motörhead - Over The Top - The Rarities (kokoelma)
  • 2000 Swing Cats - A Special Tribute To Elvis
  • 2000 The Rockin' Vicars - The Complete - It's Alright
  • 2000 eri esittäjiä - Bat Head Soup - Tribute to Ozzy Osbourne
  • 2000 Doro - Calling The Wild
  • 2001 Motörhead - All The Aces (kokoelma)
  • 2001 The Pirates - Rock Bottom
  • 2001 eri esittäjiä - Metallic Assault - A Tribute To Metallica
  • 2002 Motörhead - Hammered
  • 2002 eri esittäjiä - Guitar Greats
  • 2002 Royal Philharmonic Orchestra, Mike Batt and guests - Philharmania
  • 2002 eri esittäjiä - Metal Brigade
  • 2002 eri esittäjiä - Rise Above: 24 Black Flag Songs to Benefit the West Memphis Three
  • 2003 Motörhead - Stone Deaf Forever (box set 5 cd)
  • 2003 Motörhead - Live At Brixton Academy - The Complete Concert
  • 2003 eri esittäjiä - Ash Wednesday (Original Soundtrack)
  • 2003 Ace Sounds - Still Hungry
  • 2003 Skew Siskin - Album Of The Year
  • 2004 Motörhead - Inferno
  • 2004 Probot - Probot
  • 2004 eri esittäjiä - Spongebob Squarepants Movie Soundtrack (with Motorhead, contributed "You'd Better Swim")
  • 2004/5 Various - Numbers From The Beast: An All Star Salute To Iron Maiden - Trooper
  • 2006 Lemmy - Damage Case (Kokoelma eri yhtyeiden kappaleita, joissa Lemmy on vuosien varrella soittanut.)
  • 2006 Motörhead - Kiss of Death
  • 2006 The Head Cat - Fool's Paradise
  • 2007 Motörhead - Better Motörhead than Dead: Live at Hammersmith
  • 2008 Motörhead - Motorizer
  • 2008 We Wish You a Metal Xmas and a Headbanging New Year (kokoelma joululauluja)
  • 2010 Motörhead - The Wörld is Yours
  • 2011 Headcat - Walk the Walk...Talk the Talk
  • 2013 Motörhead - Aftershock
  • 2015 Motörhead - Bad Magic

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kilmister, Lemmy & Garza, Janiss: Lemmy: Omaelämäkerta. (White line fever: The autobiography, 2002.) Suomentanut Inka Parpola. Helsinki: Like, 2003. ISBN 952-471-206-7.

Dokumenttielokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lemmy´s Shades (2005)
  • Lemmy (2010)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lemmy Kilmister.