The Nice

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

The Nice oli brittiläinen 1967–1970 toiminut rockyhtye. Yhtye oli pioneeri eri tyylien yhdistämisessä rockiin klassisen musiikin ollessa keskeinen osa tyylissä. The Nice oli samalla progressiivisen rockin edeltäjiä. Alkuperäiseen kokoonpanoon kuuluivat Keith Emerson (kosketinsoittimet), Lee Jackson (basso ja laulu=, David O'List (kitara) ja Ian Hague (rummut). Tunnetuin kokoonpano on trio Emerson, Jackson ja rumpali Brian Davison.

Keith Emerson ja Lee Jackson soittivat yhdessä kokoonpanossa Garry Farr & T-Bones. Yhdysvaltalainen mutta Iso-Britanniassa menestymään alkanut laulajatar P. P. Arnold tarvitsi taustakokoonpanon, jonka Emerson kokosi. Yhtye toimi samalla konserttien avaajana ja se alkoi pian saavuttaa omaa suosiota ja lähti omalle uralle. Yhtye teki sopimuksen Andrew ”Loog” Oldhamin perustaman Immediate-levymerkin kanssa. Yhtye ja varsinkin Emerson saavutti mainetta sekä musiikillisesti taitavana että rajuna lavaesiintyjänä.[1]

Ensimmäinen albumi The Thoughts Of Emerlist Davjack ilmestyi 1967. Sen tunnetuin kappale on jazz-pianisti Dave Brubeckin sävellykseen perustuva ”Rondo”. Toisella albumilla Ars Longa Vita Brevis kitaristi O'List ei enää ollut mukana Emersonin noustua johtavaksi hahmoksi.[2] Toisena syynä oli LSD:n käyttö joka muutti O'Listin käytöksen arvaamattomaksi. Lopulta hänet erotettiin hyökättyään ilman näkyvää syytä yhtyeen lavateknikoiden kimppuun. Albumilla on versio Jean Sibeliuksen Karelia-sarjan Intermezzosta. Nice albumin tunnetuin kappale on Tim Hardinin sävellys ”(How Can We) Hang On To A Dream?”. Five Bridges albumilla on ”Five Bridges” kokonaisuus sekä live-versioita vanhoista kappaleista. Elegy on kokoelma live-esityksiä albumien kappaleista ja se ilmestyi yhtyeen jo hajottua. Kolme viimeistä albumia nousivat Britannian albumilistalla viiden myydyimmän joukkoon.[2]

Yhtyeen suosio nousi Iso-Britanniassa ja Manner-Euroopassa, mutta Yhdysvalloissa huomio jäi vaatimattomammaksi. Toisaalta kiertueet olivat luomassa yhtyeelle jo pohjaa, kun Emerson tapasi King Crimsonin laulaja-basisti Greg Laken yhtyeiden kiertueella. Keskustelut johtivat Emersonin päätökseen hajottaa The Nice jonka yhtenäisyys oli jo rakoillut Emersonin tähtiaseman, mutta myös suosion rajoittumisen vuoksi.[1] Yhtyeen hajottua Emersoni perusti Emerson, Lake & Palmerin. Jackson ja Davison jatkoivat yhdessä omien kokeilujen jälkeen myöhemmin Patrick Morazin kanssa nimellä Refugee.

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Thoughts Of Emerlist Davjack 1967
  • Ars Longa Vita Brevis 1969
  • Nice 1969
  • Five Bridges 1970
  • Elegy 1971

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b The New Rolling Stones Encylopedia s.711
  2. a b Rocktieto s. 20
Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.