Ero sivun ”Lallukan taiteilijakoti” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
pEi muokkausyhteenvetoa |
|||
| Rivi 82: | Rivi 82: | ||
* [[Ritva Valkama]], näyttelijä |
* [[Ritva Valkama]], näyttelijä |
||
* [[Vesa Vierikko]], näyttelijä |
* [[Vesa Vierikko]], näyttelijä |
||
Juha Kandolin |
* [[Juha Kandolin]], näyttelijä |
||
Uljas Kandolin |
* [[Uljas Kandolin]], näyttelijä |
||
|} |
|} |
||
Lähde<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.lallukkasaatio.net/index.php?option=com_content&task=view&id=9&Itemid=10 | Nimeke = Lallukan taiteilijakodin taiteilijat vuodesta 1933 tähän päivään | Julkaisu = Lallukkasäätiö.net | Viitattu = 3.12.2014}}</ref> |
Lähde<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.lallukkasaatio.net/index.php?option=com_content&task=view&id=9&Itemid=10 | Nimeke = Lallukan taiteilijakodin taiteilijat vuodesta 1933 tähän päivään | Julkaisu = Lallukkasäätiö.net | Viitattu = 3.12.2014}}</ref> |
||
Versio 3. helmikuuta 2017 kello 12.26
Lallukan taiteilijakoti on kuva-, näyttämö- ja säveltaiteilijoille tarkoitettu asuin- ja ateljeerakennus Helsingin Etu-Töölössä Apollonkatu 13:ssa ja Eteläinen Hesperiankatu 14:ssä. Vuonna 1933 valmistuneen rakennuksen omistaja ja ylläpitäjä on Juho ja Maria Lallukan Taiteilijakoti-säätiö.
Tausta
Säätiön perustivat viipurilainen liikemies, kauppaneuvos Juho Lallukka ja hänen vaimonsa Maria Lallukka. Vuonna 1908 tekemässään keskinäisessä testamentissa Juho ja Maria Lallukka määräsivät, että kummankin puolison kuoltua on pääosalla kuolinpesän omaisuudesta perustettava säätiö, jonka tehtävänä on ylläpitää Helsinkiin perustettavaa taiteilijakotia. Testamentin mukaan säätiön tarkoitus oli turvata taiteilijoiden toimeentulo. Taiteilijatalon tuli olla turvapaikka, jossa taiteilijat olivat arkielämän murheista vapaita luomaan taidetta.
Alusta alkaen oli selvää, että taiteilijatalo oli ansioituneita taiteilijoita varten. Kirjailijat jätettiin taiteilijatalon ulkopuolelle, sillä Suomen Kirjailijaliitto aloitti 1910 oman talohankkeensa, jota myös Lallukoiden testamentissa rahallisesti tuettiin. Taiteilijakodin lähtökohtana oli asunnon tai työtilan määräaikaisuus, mutta toisen maailmansodan jälkeinen asuntopula teki siitä mahdottoman. Talossa on asunut runsas joukko suomalaisia eturivin taidemaalareita, kuvanveistäjiä, säveltäjiä, muusikoita, ohjaajia ja näyttelijöitä.
Taiteilijatalon 53 huoneistoa jakautuvat siten, että kuvataiteilijoilla on käytössään on 24 ateljeeta, näyttämötaiteilijoilla 16 asuntoa ja säveltaiteilijoilla 13 asuntoa.[1]
Taiteilijakodin arkkitehtuurista
Testamentti astui voimaan Maria Lallukan kuoltua 1923. Säätiö osti Helsingin kaupungilta rakentamattoman tontin Apollon kallioilta Etu-Töölöstä. Käytännössä tontti oli lahjoitus, sillä kaupunki ja säätiö sopivat, ettei kauppahintaa tarvitse maksaa niin kauan kuin tontilla toimii taiteilijakoti. Juho ja Maria Lallukan testamenttaamilla rahoilla perustetusta taiteilijakodista järjestettiin vuonna 1932 arkkitehtisuunnittelukilpailu, jonka voitti arkkitehti Gösta Juslen. Rakennus valmistui 1933. H-kirjaimen muotoinen rakennus yltää Apollonkadulta korttelin läpi Eteläiselle Hesperiankadulle. Katujen välinen korkeusero on 11 metriä, eli yli kolme asuinkerrosta. Funktionalistinen rakennus on edustava esimerkki 1930-luvun rakennustyylistä. Rakennuksen julkisivu suurine ateljee-ikkunoineen aukeaa Hesperian esplanadille päin. Lallukoiden testamentin muilla lahjoituksilla perustettiin mm. Viipurin kirjasto.
Peruskorjaus
Taiteilijakodin mittava peruskorjaus alkoi helmikuussa 2015. Remontti maksaa noin 11 miljoonaa euroa ja sen on määrä valmistua vuoden 2017 alussa.[2] Korjaus on teknisesti vaativa, sillä talo on suojeltu sekä ulkoa että sisätiloiltaan. Korjauskuluista vastaavat valtio, Helsingin kaupunki sekä taiteilijakotisäätiö kukin kolmanneksen osuudella.[3] Muumien oikeuksia hallitseva Moomin Characters -yhtiö lahjoitti peruskorjaukseen 400 000 euroa. Muumien luojan Tove Janssonin perhe asui Lallukassa 1930- ja 1940-luvuilla.[4] Myös Suomen Kulttuurirahasto on tukenut peruskorjausta 450 000 eurolla, joilla korjataan kaksi ateljeehuoneistoa.[5]
Muuta aiheesta
Rakennuksen historiaan liittyy läheisesti vieressä sijaitseva ravintola Elite, jossa talon taiteilijat ovat viettäneet iltaa kautta vuosikymmenien. Kuuluisin heistä oli ehkä Tauno Palo, jolla oli ravintolassa oma kantapöytä, ja hänen peruiltaan ruokalistaan kuuluu edelleen suosittu Tauno Palon sipulipihvi. Ravintolan pöydissä on kautta vuosikymmenien olleet valkoiset pöytäliinat ja seinillä on edustava 26 taulun taidekokoelma. Tauluista ainakin seuraavat teokset ovat Lallukan kuvataiteilijoiden maalaamia: V.Hervo ”Stilleben” 1954, P.Lindfors ”Lappi” 1940, T.Mäntynen ”Miehiä” 1982, ”Joen rannalla” 1986, ”Kulmakapakka” 1986 ja M.Visanti ”Väinämöinen ja Aino” 1955, "Lemminkäinen saapuu saaren neitojen luo” 1955 ja ”neitsyt Maria” 1954.
Taiteilijakodin entisiä ja nykyisiä asukkaita
|
Kuvataiteilijoita
|
Säveltaiteilijoita
|
Näyttämötaiteilijoita
|
Lähde[6]
Katso myös
Lähteet
- Lallukan säätiön kotisivu
- Taidekeskus Salmela, Wiipurin taitelijaresidenssi
- Ravintola Elite, historia
Viitteet
- ↑ Lallukan taiteilijakoti Lallukkasäätiö.net. Viitattu 3.12.2014.
- ↑ Mommo, Pekka: Taiteilijakoti Lallukka kaipaa vielä yli miljoona euroa lahjoitusrahaa Yle Uutiset. 3.12.2014. Viitattu 3.12.2014.
- ↑ Salmela, Marja: Lallukan taiteilijataloon tulee täysremontti Helsingin Sanomat. 9.1.2014. Sanoma Media Finland. Viitattu 13.3.2014.
- ↑ Ahola, Suvi: Muumi-yhtiöltä jättilahjoitus Lallukan taiteilijakodin korjaukseen HS.fi. 30.1.2014. Viitattu 18.3.2015.
- ↑ Ahonen, Marika: Lallukan taiteilijakodin remonttiin satojen tuhansien eurojen lahjoitus Yle Uutiset. 18.3.2015. Viitattu 18.3.2015.
- ↑ Lallukan taiteilijakodin taiteilijat vuodesta 1933 tähän päivään Lallukkasäätiö.net. Viitattu 3.12.2014.