Ero sivun ”Pekka Haavisto” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p Käyttäjän 88.112.94.224 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän ML tekemään versioon.
→‎Presidenttiehdokkuus 2012: Totuutta ei saa piilotella
Rivi 42: Rivi 42:


=== Presidenttiehdokkuus 2012 ===
=== Presidenttiehdokkuus 2012 ===
Vihreiden puoluekokous päätti kesäkuussa 2011 nimetä Pekka Haaviston puolueen [[Suomen presidentinvaali 2012|presidenttiehdokkaaksi]]. Jo aiemmin hankkeen ajamiseksi oli perustettu tukiyhdistys.<ref>{{Lehtiviite | Otsikko=Presidenttiehdokas! | Julkaisu=Iltalehti | Ajankohta=30.4.2011 | Sivut=17}}</ref> Haavisto sai vaalin ensimmäisellä kierroksella 18,8&nbsp;% äänistä ja eteni toiselle kierrokselle [[Sauli Niinistö]]n kanssa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://yle.fi/vaalit/tulospalvelu/2012/presidentinvaali/ensimmainen_vaali/ehdokkaiden_kannatus.html | Nimeke=Koko maa – ehdokkaiden kannatus | Sivusto=yle.fi | Ajankohta=22.1.2012 | Viitattu=23.1.2012}}</ref> Toisella kierroksella Sauli Niinistö valittiin presidentiksi Haaviston saadessa 37,4&nbsp;% äänistä. <ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://yle.fi/uutiset/teemat/presidentinvaalit/2012/02/sauli_niinisto_on_maamme_12_presidentti_3233497.html| Nimeke = Sauli Niinistö on maamme 12. presidentti | Ajankohta = 5.2.2012 | Julkaisija = Yle| Viitattu = 7.2.2012 }}</ref> Haavisto oli Suomen ensimmäinen avoimesti [[Homoseksuaalisuus|homoseksuaali]] presidenttiehdokas.<ref name="vas">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/2011060913862922_pk.shtml | Nimeke=Vihreiden verkot vasemmalle | Julkaisu=Iltalehti | Selite=pääkirjoitus | Ajankohta=9.6.2011 | Viitattu=19.1.2012}}</ref>
Vihreiden puoluekokous päätti kesäkuussa 2011 nimetä Pekka Haaviston puolueen [[Suomen presidentinvaali 2012|presidenttiehdokkaaksi]]. Jo aiemmin hankkeen ajamiseksi oli perustettu tukiyhdistys.<ref>{{Lehtiviite | Otsikko=Presidenttiehdokas! | Julkaisu=Iltalehti | Ajankohta=30.4.2011 | Sivut=17}}</ref> Haavisto sai vaalin ensimmäisellä kierroksella 18,8&nbsp;% äänistä ja eteni toiselle kierrokselle [[Sauli Niinistö]]n kanssa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://yle.fi/vaalit/tulospalvelu/2012/presidentinvaali/ensimmainen_vaali/ehdokkaiden_kannatus.html | Nimeke=Koko maa – ehdokkaiden kannatus | Sivusto=yle.fi | Ajankohta=22.1.2012 | Viitattu=23.1.2012}}</ref> Toisella kierroksella Sauli Niinistö valittiin presidentiksi ja Haaviston häviö oli selkeä. Pekka Haavisto sai ainoastaan 37,4&nbsp;% äänistä. <ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://yle.fi/uutiset/teemat/presidentinvaalit/2012/02/sauli_niinisto_on_maamme_12_presidentti_3233497.html| Nimeke = Sauli Niinistö on maamme 12. presidentti | Ajankohta = 5.2.2012 | Julkaisija = Yle| Viitattu = 7.2.2012 }}</ref> Haavisto oli Suomen ensimmäinen avoimesti [[Homoseksuaalisuus|homoseksuaali]] presidenttiehdokas.<ref name="vas">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/2011060913862922_pk.shtml | Nimeke=Vihreiden verkot vasemmalle | Julkaisu=Iltalehti | Selite=pääkirjoitus | Ajankohta=9.6.2011 | Viitattu=19.1.2012}}</ref>


== Poliittiset näkemykset ==
== Poliittiset näkemykset ==

Versio 9. helmikuuta 2012 kello 13.23

Pekka Olavi Haavisto
[[Tiedosto:|250px|]]
Ympäristö- ja kehitysyhteistyöministeri
Lipposen I hallitus
13. huhtikuuta 1995 – 14. huhtikuuta 1999
Edeltäjä Sirpa Pietikäinen
Seuraaja Satu Hassi
Kansanedustaja
1987–1995, 2007–
Henkilötiedot
Syntynyt23. maaliskuuta 1958 (ikä 66)
Helsinki
Ammatti kansanedustaja
Puoliso Nexar Antonio Flores
Tiedot
Puolue Vihreä liitto
Aiheesta muualla
www.pekkahaavisto.com

Pekka Olavi Haavisto (s. 23. maaliskuuta 1958 Helsinki) on suomalainen poliitikko, kansanedustaja ja aiempi ministeri. Nykyisin hän on Vihreiden kansanedustaja ja Eduskunnan ulkoasiain- ja puolustusvaliokuntien varsinainen jäsen. Haavisto on toiminut Vihreän liiton kansanedustajana 1987–1995 ja 2007–, Vihreän liiton puheenjohtajana 1993–1995, ympäristö- ja kehitysyhteistyöministerinä 1995–1999, Euroopan vihreän puolueen puheenjohtajana 2000–2006 sekä YK:n ympäristöohjelman UNEP:n asiantuntijana. Eduskuntaryhmänsä puheenjohtajana hän on toiminut kahdesti. Haavisto toimii ulkoministerin erityisedustajana Afrikan kriiseissä, erikoisalueenaan Sudanin ja Somalian konfliktit.[1]

Ura

Haavisto on koulutukseltaan valtiotieteiden ylioppilas. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Munkkivuoren yhteiskoulusta[2] vuonna 1976 Haavisto aloitti valtiotieteiden opinnot Helsingin yliopistossa.[3]

Poliittinen ura

Koijärvi-liikkeessä toiminut Haavisto oli 1979–1982 Komposti-lehden päätoimittaja, Suomi-lehden päätoimittaja 1982–1987 ja Vihreän Langan päätoimittaja 1983.[2] Haavisto oli Vihreiden eduskuntaryhmän ensimmäinen ryhmäsihteeri 1983[1].

Ensimmäisissä eduskuntavaaleissaan vuonna 1987 esiintyminen Yleisradion suuressa vaalikeskustelussa nosti Pekka Haaviston eduskuntaan. Hän sai ennen vaalikeskustelua päättyneessä ennakkoäänestyksessä toista sataa ääntä, mutta varsinaisena äänestyspäivänä 7 891 ääntä.[4][5]. Haavisto toimi kahdesti Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtajana.

Haavisto putosi eduskunnasta vuoden 1995 vaaleissa[1], mutta hänestä tuli kuitenkin ympäristö- ja kehitysyhteistyöministeri Lipposen ensimmäiseen hallitukseen vuosiksi 1995–1999 ollen Suomen ja Euroopan ensimmäinen vihreä ministeri.[1][6] Haavisto pyrki eduskuntaan 1999 vaaleissa, mutta jäi varaedustajaksi Anni Sinnemäen tullessa valituksi.[7] Haavisto palasi eduskuntaan vuoden 2007 eduskuntavaaleissa, joissa tuli valituksi noin 5 400 äänellä.[8] Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Haavisto sai 7 470 ääntä.[9]

Pekka Haavisto on valittu Helsingin kaupunginvaltuustoon 1988–1992 ja 2005–2008. Hän oli Euroopan vihreän puolueen puheenjohtaja 2000–2006.[2]

Toiminta kansainvälisissä tehtävissä

Pekka Haavisto vihreiden vaalimökillä Helsingissä huhtikuussa 2011.

Eduskuntauran jälkeen Haavisto toimi YK:n tehtävissä. Hän vastasi YK:n köyhdytettyä uraania koskevista kenttätutkimuksista Kosovossa, Montenegrossa, Serbiassa ja Bosnia-Hertzegovinassa.[2] Vuosina 2000–2006 Haavisto johti YK:n ympäristöohjelma UNEP:n tutkimuksia eri konfliktien ympäristövaikutuksista.[2][10] UNEP:n edustajana Haavisto oli muun muassa selvittämässä Romaniassa Baia Maren kaivosonnettomuutta[2]. Hän toimi myös Afganistanissa, Palestiinassa, Irakissa ja Liberiassa.[1] Haavisto osallistui Euroopan unionin Sudanin erityisedustajana neuvotteluihin Darfurin rauhansopimuksen solmimisesta 2005–2007. Vuonna 2007 hän toimi myös YK:n erityisasiantuntijana Darfurin kriisissä.[1] Haavisto on ottanut osaa neuvotteluihin vielä EU-erityisedustajan työn jälkeenkin.[11][12]

Haavisto on ollut vierailevana tutkijana Ulkopoliittisessa Instituutissa erityisalueenaan Venäjään liittyvät kysymykset ja uudet turvallisuusuhat sekä vierailevana luennoitsijana Bristolin yliopistossa aiheenaan kansainväliset ympäristökysymykset. Haavisto luennoi säännöllisesti Helsingin yliopistossa ja NATO-koulussa Oberammergaussa.[1]

Presidenttiehdokkuus 2012

Vihreiden puoluekokous päätti kesäkuussa 2011 nimetä Pekka Haaviston puolueen presidenttiehdokkaaksi. Jo aiemmin hankkeen ajamiseksi oli perustettu tukiyhdistys.[13] Haavisto sai vaalin ensimmäisellä kierroksella 18,8 % äänistä ja eteni toiselle kierrokselle Sauli Niinistön kanssa.[14] Toisella kierroksella Sauli Niinistö valittiin presidentiksi ja Haaviston häviö oli selkeä. Pekka Haavisto sai ainoastaan 37,4 % äänistä. [15] Haavisto oli Suomen ensimmäinen avoimesti homoseksuaali presidenttiehdokas.[6]

Poliittiset näkemykset

Presidentinvaalien yhteydessä Haavisto on todennut muun muassa, että pohjoismainen yhteistyö ja Venäjä ovat Suomen ulkopolitiikassa tärkeitä. Haaviston mielestä Suomella on taloudellisia mahdollisuuksia myös Euroopan ulkopuolella.[16] Haavisto ei ole Suomen Nato-jäsenyyden kannalla[17]. Afganistanista Suomen tulisi vetäytyä.[18] Turvapaikanhakijoita on autettava ensisijaisesti paikan päällä[19].

Julkaisut

Haavisto on kirjoittanut muun muassa kirjan Kesä Balkanilla kokemuksistaan YK-työssä. Vuonna 2010 Haavisto julkaisi Afrikan kehityssuuntia kuvaavan raportin Afrikan tähteä etsimässä ja elämäkerrallisen teoksen Hatunnosto.[1] Lokakuussa 2011 julkaistiin Haaviston vaalikirja Anna mun kaikki kestää – Sovinnon kirja.[20]

Yksityiselämä

Pekka Haaviston isä oli Munkkivuoren yhteiskoulun rehtori[21] Jouko Haavisto[22]. Äiti on Anja Haavisto[23]. Haavisto suoritti siviilipalveluksen Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vuonna 1985.[24] Pekka Haavisto tapasi puolisonsa, Ecuadorista kotoisin olevan Nexar Antonio Floresin (s. 1978), vuonna 1997 ollessaan matkalla Bogotássa. Pariskunta rekisteröi parisuhteensa vuonna 2002.[25]

Teokset

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g h CV pekkahaavisto.net. Viitattu 23.1.2012. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; nimi ”CV2” on määritetty usean kerran eri sisällöillä
  2. ↑ a b c d e f Pekka Haavisto Suomen kansanedustajat. 25.8.2011. Eduskunta. Viitattu 19.1.2012.
  3. ↑ Kuka Pekka Haavisto? haavisto2012.fi. Viitattu 13.1.2012.
  4. ↑ Björksten, Tuomo: Kaksi sankaria. Aamulehti, 29.1.2012, s. 6–10.
  5. ↑ Eduskuntavaalien tulokset. Aamulehti, 18.3.1987.
  6. ↑ a b Vihreiden verkot vasemmalle (pääkirjoitus) Iltalehti. 9.6.2011. Viitattu 19.1.2012.
  7. ↑ Luettelo ehdokkaista vaalipiireittäin ja puolueittain, myös heidän äänimääränsä ja vertailulukunsa 1999 (XLS) Tilastokeskus. Viitattu 19.1.2012.
  8. ↑ Valitut ehdokkaat Helsingin vaalipiiri 21.3.2007. Oikeusministeriö. Viitattu 23.1.2012.
  9. ↑ Valitut ehdokkaat Helsingin vaalipiiri 13.5.2011. Oikeusministeriö. Viitattu 19.1.2012.
  10. ↑ Airhart, Marc: Cleaning Up After War Scientific American. 15.9.2003. Viitattu 24.1.2012. (ruotsiksi)
  11. ↑ Haavisto, Pekka: Sudanissa sataa (web.archive.org) Haavisto-blogi. 24.8.2007. Viitattu 19.1.2012.
  12. ↑ Sivari, joka sai sotilasansiomitalin Rauhanturvaaja. 1/2010. Viitattu 23.1.2012.
  13. ↑ Presidenttiehdokas!. Iltalehti, 30.4.2011, s. 17.
  14. ↑ Koko maa – ehdokkaiden kannatus yle.fi. 22.1.2012. Viitattu 23.1.2012.
  15. ↑ Sauli Niinistö on maamme 12. presidentti 5.2.2012. Yle. Viitattu 7.2.2012.
  16. ↑ Rautio, Yrjö: Niinistö vs Haavisto Apu. 22.12.2011. Viitattu 23.1.2012.
  17. ↑ Camp, Walter de: Pekka Haavisto vs. Paavo Väyrynen City-lehti. 24/2011. Viitattu 23.1.2012.
  18. ↑ Numminen, Mikko: Tehtävä Suomessa, Pekka Haavisto Image. 10/2011. Viitattu 23.1.2012.
  19. ↑ Pekka Haavisto 24/2011. Väestöliitto. Viitattu 23.1.2012.
  20. ↑ Räsänen, Saija: Kuka ostaa vaalikirjoja? Vihreä Lanka. 3.11.2011. Viitattu 30.12.2011.
  21. ↑ Munkkivuoren yhteiskoulu Suomen yksityisten oppikoulujen digitaalinen matrikkeli. Salminen, Jari ja Yksityiskoulujen Liitto. Viitattu 5.2.2012.
  22. ↑ Opettaja eLehti - 20.1.2012 - Sivu 20 - Artikkeli opettaja.fi. Viitattu 30.1.2012.
  23. ↑ Dokumentti kertoo: Haaviston äiti on Antonion asiakas mtv3.fi. Viitattu 30.1.2012.
  24. ↑ Julku, Mari: Energinen, kekseliäs ja nirso. Iltalehti, 28.–29.1.2012, s. 26–27.
  25. ↑ Häkli, Laura: Mutta kuka kumma on Antonio? 13.1.2012. Vihreä lanka. Viitattu 23.1.2012.

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pekka Haavisto.
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Pekka Haavisto.


Helsingin vaalipiirin kansanedustajat 2007–2011
Edeltäjä:
Pekka Sauri 		Vihreän liiton puheenjohtaja
1993–1995 		Seuraaja:
Tuija Brax
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pekka_Haavisto&oldid=11251341”