Ero sivun ”Yliopistolliset tutkinnot Suomessa” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Lisätään Metatieto-malline
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 2: Rivi 2:
{{TOCoikea}}
{{TOCoikea}}
Yliopistotutkinnot ovat [[yliopisto]]issa suoritettavia tutkintoja. Ne muodostavat järjestelmän, jossa on neljä osaa:
Yliopistotutkinnot ovat [[yliopisto]]issa suoritettavia tutkintoja. Ne muodostavat järjestelmän, jossa on neljä osaa:
* [[alempi korkeakoulututkinto|alemmat korkeakoulututkinnot]] (nimike yleensä [[kandidaatti]], poikkeus esimerkiksi [[farmaseutti]])
* [[alempi korkeakoulututkinto|alemmat korkeakoulututkinnot]]
** nimike yleensä [[kandidaatti]], poikkeus esimerkiksi [[farmaseutti]])
* [[ylempi korkeakoulututkinto|ylemmät korkeakoulututkinnot]] (nimike yleensä [[maisteri]], lääketieteen, hammaslääketieteen ja eläinlääketieteen alalla [[lisensiaatti]], muita poikkeuksia esimerkiksi [[diplomi-insinööri]] ja [[arkkitehti]] sekä [[maisema-arkkitehti]])
* [[ylempi korkeakoulututkinto|ylemmät korkeakoulututkinnot]]
** [[maisteri]] (yleisin nimike)
⚫
* ammatilliset jatkotutkinnot (erikoislääkäri, erikoishammaslääkäri, erikoiseläinlääkäri)
** [[lisensiaatti]] (lääketiede, hammaslääketiede ja eläinlääketiede)
⚫
* tieteelliset ja eräillä aloilla myös taiteelliset [[jatko-opiskelu|jatkotutkinnot]]
** [[diplomi-insinööri]] (tekniikka)
⚫
** [[lisensiaatti|lisensiaatin]] tutkinnot
** [[arkkitehti]] (arkkitehtuuri) ja [[maisema-arkkitehti]] (maisema-arkkitehtuuri)
⚫
** [[tohtori]]n tutkinnot
* ammatilliset jatkotutkinnot
⚫
** erikoislääkäri, erikoishammaslääkäri ja erikoiseläinlääkäri
⚫
* [[jatko-opiskelu|tieteelliset ja taiteelliset jatkotutkinnot]]
⚫
** [[lisensiaatti|lisensiaatti]]
⚫
** [[tohtori|tohtori]]


==Tutkinnot koulutusaloittain==
==Tutkinnot koulutusaloittain==

Versio 27. lokakuuta 2011 kello 23.59

Tämä artikkeli käsittelee yliopistollisia tutkintoja. Korkeakoulututkinnoista yleensä on oma artikkelinsa. Tutkintojen lyhenteistä on myös oma artikkelinsa.

Yliopistotutkinnot ovat yliopistoissa suoritettavia tutkintoja. Ne muodostavat järjestelmän, jossa on neljä osaa:

Tutkinnot koulutusaloittain

Eläinlääketieteellinen

Eläinlääketieteellisellä alalla voi suorittaa seuraavia tutkintoja:

  • eläinlääketieteen kandidaatti (ELK) (ei varsinainen tutkinto)
  • eläinlääketieteen lisensiaatti (ELL) (ylempi korkeakoulututkinto)
  • eläinlääketieteen tohtori (ELT) (tieteellinen jatkotutkinto)

Eläinlääketieteellisen alan tutkintoihin voi Suomessa valmistua ainoastaan Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnasta. Siellä suoritettava eläinlääketieteen koulutusohjelma koostuu 3-vuotisesta eläinlääketieteen kandidaatin tutkinnosta (180 op) ja 3-vuotisesta eläinlääketieteen lisensiaatin tutkinnosta (180 op). Koko tutkinnon (6 v, 360 op) suorittaminen on edellytys ammatilliselle laillistumiselle ja eläinlääkärin pätevyydelle.[1][2]

Farmasia

Farmasia-alalla voi Suomessa suorittaa seuraavat yliopistotutkinnot:

  • farmaseutti (alempi korkeakoulututkinto)
  • proviisori (ylempi korkeakoulututkinto)
  • farmasian lisensiaatti (FaL) (tieteellinen jatkotutkinto)
  • farmasian tohtori (FaT) (tieteellinen jatkotutkinto)

Farmasian ylioppilas on alan opiskelijasta käytetty nimitys. Se ei siis ole tutkinto.

Perinteisesti on proviisorin koulutus tähdännyt apteekkarin ammattiin[3], ja se onkin pakollinen apteekkarille. Farmaseutit työllistyvät useimmiten myös apteekkeihin apteekkarin alaisiksi. Proviisoriksi voi opiskella Helsingin ja Itä-Suomen yliopistoissa ja farmaseutiksi näiden lisäksi Åbo Akademissa.

Alalla on aiemmin ollut toinenkin ylempi korkeakoulututkinto, farmasian kandidaatti (FaK), joka tähtäsi selkeämmin akateemiselle uralle. Farmasian kandidaatti saattoi ostaa farmasian maisterin (FaM) arvon.

Farmasian alan alemman, farmaseutin tutkinnon (180 op) suorittaminen kestää täysipäiväisesti opiskellen kolme vuotta. Tämän jälkeen suoritettava ylempi korkeakoulututkinto eli proviisorin tutkinto (120 op) on täysipäiväisesti opiskellen suoritettavissa kahdessa vuodessa. Yleissäännöstä poiketen opiskelija, joka on hyväksytty suorittamaan alempaa korkeakoulututkintoa, ei voi suoraan jatkaa proviisorin tutkintoon. Proviisorin tutkintoon järjestetään erillinen pääsykoe, jossa hyväksytyksi tulleet saavat oikeuden suorittaa sekä alemman (farmaseutti) että ylemmän (proviisori) tutkinnon.

Hammaslääketieteellinen

Hammaslääketieteellisellä koulutusalalla voi suorittaa seuraavat tutkinnot:

  • hammaslääketieteen lisensiaatti (HLL) (ylempi korkeakoulututkinto)
  • hammaslääketieteen tohtori (HLT) (tieteellinen jatkotutkinto)

Alalla ei ole alempaa korkeakoulututkintoa,[4] vaan alalla suoritettava hammaslääketieteen koulutusohjelma suoritetaan yksiportaisena. Opiskelijoille voidaan kuitenkin myöntää hammaslääketieteen kandidaatin arvonimi tiettyjen opintojen suorittamisen jälkeen, mutta tämä ei ole varsinainen tutkinto.[5]

Koulutusohjelman ohjeellinen suoritusaika on viisi ja puoli vuotta.[6] Koulutusohjelma on siis samanlaajuinen kuin useimmat muutkin yliopistolliset koulutukset, mutta se ei johda maisterin vaan lisensiaatin tutkintoon.

Hammaslääketieteen tutkintojen suorittaminen on mahdollista Helsingin, Oulun ja Turun yliopistoissa. Itä-Suomen yliopistossa koulutus alkaa syksyllä 2010.[7]

Humanistinen

Humanistisella alalla voi yliopistossa suorittaa seuraavat tutkinnot:

  • humanististen tieteiden kandidaatti (HuK) (alempi korkeakoulututkinto)
  • filosofian maisteri (FM) (ylempi korkeakoulututkinto)
  • filosofian lisensiaatti (FL) (tieteellinen jatkotutkinto)
  • filosofian tohtori (FT) (tieteellinen jatkotutkinto)

Aiemmin ylemmän korkeakoulututkinnon nimi oli filosofian kandidaatti (FK), ja maisterin arvo voitiin myöntää erikseen kandidaatin tutkinnon suorittaneelle, esimerkiksi juhlallisen promootion yhteydessä. Samat tutkintonimikkeet alempaa korkeakoulututkintoa lukuun ottamatta ovat käytössä myös luonnontieteellisellä alalla.

Humanistisen tutkinnon voi suorittaa:

Nimestään huolimatta useimmat filosofian maisterit eivät ole lukeneet lainkaan filosofiaa. Esimerkiksi Helsingin yliopistossa filosofian opinnot on jaettu teoreettiseen (sekä ruotsinkieliseen filosofi-aineeseen) (humanistisessa tiedekunnassa) ja käytännölliseen filosofiaan (valtiotieteellisessä tiedekunnassa). Osa filosofian pääaineopiskelijoista siis valmistuu yhteiskuntatieteiden maisteriksi (YTM) tai valtiotieteiden maisteriksi (VTM).

Kasvatustieteellinen

Kasvatustieteellisellä alalla voi yliopistossa suorittaa seuraavat tutkinnot:

  • kasvatustieteen kandidaatti (KK) (alempi korkeakoulututkinto)
  • kasvatustieteen maisteri (KM) (ylempi korkeakoulututkinto)
  • kasvatustieteen lisensiaatti (KL) (tieteellinen jatkotutkinto)
  • kasvatustieteen tohtori (KT) (tieteellinen jatkotutkinto)

Kasvatustieteen ylioppilas on alan opiskelijasta käytetty nimitys. Se ei siis ole tutkinto.

1970-luvulta 1990-luvun alkuun kasvatustieteen kandidaatin tutkinto oli ylempi korkeakoulututkinto ja maisterin arvo myönnettiin anomuksesta leimaveron suorittamisen jälkeen.

Alalla oli myös tuolloin alempi korkeakoulututkinto, nimeltään lastentarhanopettajan tutkinto (LTO). Nykyään lastentarhanopettajat ovat viralliselta tutkinnoltaan kasvatustieteen kandidaatteja. Vuosina 1974–1979 luokanopettajien koulutus johti vastaavalla tavalla kolmivuotiseen peruskoulunopettajatutkintoon (PKO). Tämä tutkinto oli koulutusjärjestelmässämme epäselvässä asemassa, sillä se suoritettiin yliopistossa, muttei rinnastunut edes alempaan korkeakoulututkintoon. Koulutus oli käytännössä jatkoa aiemmalle seminaarien ylioppilaspohjaiselle kansakoulunopettajakoulutukselle, joka johti kansakouluopettajatutkintoon. Vuodesta 1979 lähtien luokanopettajien koulutus johtaa kasvatustieteen maisterin tutkintoon.

Alun perin tieteen nimi oli monikossa, esimerkiksi kasvatustieteiden kandidaatti, mutta muutettiin sitten yksikkömuotoon. Monikkomuoto näkyy kuitenkin esimerkiksi yliopistojen tiedekuntien nimissä (Kasvatustieteiden tiedekunta).

Kasvatustieteellisen tutkinnon voi suorittaa:

Kauppatieteellinen

Kauppatieteellisellä alalla voi Suomessa suorittaa seuraavat yliopistotutkinnot:

  • kauppatieteiden kandidaatti (KTK) (alempi korkeakoulututkinto)
  • kauppatieteiden maisteri (KTM) (ylempi korkeakoulututkinto)
  • kauppatieteiden lisensiaatti (KTL) (tieteellinen jatkotutkinto)
  • kauppatieteiden tohtori (KTT) (tieteellinen jatkotutkinto)

Kauppatieteiden ylioppilas on alan opiskelijasta käytetty nimitys, joka ei siis ole tutkinto. Kauppatieteiden opiskelijan puhekielinen nimitys on kylteri. Kauppatieteiden maisterin tutkinnon suorittanut henkilö saa käyttää ekonomin arvoa.

Vuosina 1980–1995 ekonomi oli ylempi korkeakoulututkinto, jonka suorittanut sai ostaa kauppatieteiden maisterin arvon. Alempaa korkeakoulututkintoa ei tuolloin ollut ollenkaan.

Ennen vuotta 1980 puolestaan ekonomi oli alempi korkeakoulututkinto ja kauppatieteiden kandidaatti ylempi korkeakoulututkinto. Kauppatieteiden maisterin arvon saattoi ostaa. Svenska Handelshögskolanissa ekonomin tutkintoa vastasi diplomiekonomin (DE) tutkinto. Alalla oli tuolloin myös muita alempia korkeakoulututkintoja: kirjeenvaihtaja, diplomikirjeenvaihtaja (Svenska Handelshögskolanissa) sekä akateeminen sihteeri.

Lisäksi kansantaloustiedettä lukeneilla oli käytössä seuraavat liiketaloustieteitä lukeneista poikkeavat nimikkeet:

  • taloustieteiden kandidaatti (TTK) (ylempi korkeakoulututkinto)
  • taloustieteiden maisteri (TTM) (ostettava arvo)
  • taloustieteiden lisensiaatti (TTL) (tieteellinen jatkotutkinto)
  • taloustieteiden tohtori (TTT) (tieteellinen jatkotutkinto)

Kansantaloustieteen opiskelijaa saattoi kutsua taloustieteiden ylioppilaaksi. Nykyisellään ei tutkintoja enää myönnetä, mutta kansantaloustieteen tutkinnon (kauppatieteen tutkinnon ohella yhteiskuntatieteiden/valtiotieteiden tutkinto) omaavia asiantuntijoita kutsutaan ekonomisteiksi.

Kauppatieteitä voi opiskella:

Lisäksi Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa voi opiskella kansantaloustiedettä. Sieltä valmistuvien tutkintonimikkeet ovat saman kuin muiden valtiotieteitä lukeneiden, esim. valtiotieteiden maisteri.

Aikaisemmin kauppatieteitä opetettiin myös Lapin yliopistossa, jossa tutkinnon myönsi Oulun yliopisto.

Muita kaupallisen alan tutkintoja Suomessa ovat tradenomi, joka on ammattikorkeakoulututkinto, sekä toisen asteen tutkinto, merkonomi. Master of Business Administration, MBA ja Executive Master of Business Administration, eMBA eivät ole virallisen koulutusjärjestelmän mukaisia tutkintoja, vaan jatkokoulutusta: niitä ei rinnasteta ylempään tai alempaan korkeakoulutukintoon esimerkiksi virkoja haettaessa.

Kuvataide

Kuvataidealalla voi suorittaa seuraavat tutkinnot:

Alalla ei ole lisensiaatin tutkintoa. Aiemmin oli alemman tutkinnon nimenä yksinkertaisesti kuvataiteen tutkinto, ja ylemmän tutkinnon nimenä Kuvataideakatemian loppututkinto.

Alan tutkintoja myöntää ainoastaan Kuvataideakatemia Helsingissä, joka on ainoa yliopistotasoinen kuvataiteen koulutuspaikka Suomessa. Nimestään huolimatta kuvataiteen aineenopettajia kouluttava kuvataidekasvatuksen koulutusohjelma ei kuulu kuvataiteen koulutusalaan, vaan taideteolliseen koulutusalaan (Aalto-yliopiston taideteollinen korkeakoulu ja Lapin yliopisto). Aalto-yliopiston taideteollisessa korkeakoulussa on lisäksi kuvataiteen maisteriohjelma, joka on myös osa taideteollista koulutusalaa, ei kuvataiteen alaa.

Liikuntatieteellinen

Liikuntatieteisiin lukeutuvia aineita voi Suomessa opiskella ainoastaan Jyväskylän yliopistossa, jossa mahdollisia pääaineita ovat liikuntapedagogiikka, liikunnan yhteiskuntatieteet (liikuntasosiologia sekä liikuntasuunnittelu ja -hallinto)[8], biomekaniikka, kuormitusfysiologia sekä valmennus- ja testausoppi[9]. Aineet kuuluvat liikunta- ja terveystieteiden tiedekuntaan.

Liikuntatieteissä voi suorittaa seuraavat tutkinnot:

  • liikuntatieteiden kandidaatti (LitK) (alempi korkeakoulututkinto)
  • liikuntatieteiden maisteri (LitM) (ylempi korkeakoulututkinto)
  • liikuntatieteiden lisensiaatti (LitL) (tieteellinen jatkotutkinto)
  • liikuntatieteiden tohtori (LitT) (tieteellinen jatkotutkinto)

Alan opiskelijasta käytetään nimitystä liikuntatieteiden ylioppilas. Tyypillinen liikuntatieteen maisteriksi valmistuneen ammatti on koulun liikunnanopettaja.

Aiemmin liikuntatieteen kandidaatti oli ylempi korkeakoulututkinto ja maisterin arvon saattoi erikseen ostaa. Alemman korkeakoulututkinnon nimi oli tuolloin liikuntakasvatuksen kandidaatti (LiK).

Luonnontieteellinen

Luonnontieteellisellä alalla voi yliopistossa suorittaa seuraavat tutkinnot:

  • luonnontieteiden kandidaatti (LuK) (alempi korkeakoulututkinto)
  • filosofian maisteri (FM) (ylempi korkeakoulututkinto)
  • filosofian lisensiaatti (FL) (tieteellinen jatkotutkinto)
  • filosofian tohtori (FT) (tieteellinen jatkotutkinto)

Aiemmin ylemmän korkeakoulututkinnon nimi oli filosofian kandidaatti (FK), ja maisterin arvo myönnettiin halukkaille filosofian kandidaateille leimaveron maksamista vastaan. Samat tutkintonimikkeet alempaa korkeakoulututkintoa lukuun ottamatta ovat käytössä myös humanistisella alalla.

Filosofian ylioppilas on alan tutkintoa suorittamattomasta opiskelijasta käytetty nimitys. Se ei siis ole tutkinto.

Luonnontieteellisen tutkinnon voi suorittaa:

Uudessa tutkintoasetuksessa (794/2004) mainitaan lisäksi, että Tampereen teknillisessä yliopistossa suoritetun luonnontieteellisen tutkinnon tutkintonimike on vastaavan teknillistieteellisen tutkinnon tutkintonimike. Tämä viittaa Tampereelta valmistuviin teknisluonnontieteellisiin diplomi-insinööreihin. Jotta yliopistolla olisi oikeus myöntää näille opettajan pätevyys, joka edellyttää matemaattisluonnontieteellisiä opintoja, vastaava DI-tutkinto on luokiteltu matemaattisluonnontieteellisen alan tutkinnoksi.

Nimestään huolimatta useimmat filosofian maisterit eivät ole lukeneet lainkaan filosofiaa. Suurin osa filosofian pääaineopiskelijoista puolestaan valmistuu yhteiskuntatieteiden maisteriksi (YTM) tai valtiotieteiden maisteriksi (VTM). FM-tutkinnolla onkin ollut, osin turhaan, teoreettisen tutkinnon maine verrattuna vastaavaan diplomi-insinööritutkintoon. Tätä on haluttu lieventää jopa pääainenimikkeillä, esimerkiksi Jyväskylän yliopistossa pääaineekseen voi valita nimenomaan tietotekniikan vaikka tietojenkäsittelytiedekin on mahdollinen. Ongelma koskeekin erityisesti kemistejä, fyysikoita, matemaatikoita ja tietojenkäsittelytieteilijöitä, jotka kilpailevat osittain samoista työpaikoista kemiantekniikan diplomi-insinöörien, teknillisten fyysikkojen, teknillisten matemaatikkojen ja tietotekniikan diplomi-insinöörien kanssa.lähde?

Lääketieteellinen

  • lääketieteen lisensiaatti (LL) (ylempi korkeakoulututkinto)
  • lääketieteen tohtori (LT) (tieteellinen jatkotutkinto)

Lääketieteen tutkintoja voi suorittaa lääketieteellisissä tiedekunnissa Helsingissä, Turussa, Oulussa ja Tampereella sekä terveystieteellisessä tiedekunnassa Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksella.

Lääketieteen lisensiaatin (LL) tutkintoon (ylempi korkeakoulututkinto) vaaditaan 360 opintopisteen opintoja. Opinnot kestävät kuusi vuotta.[10]

Lääketieteessä ei ole alempaa korkeakoulututkintoa, vaan lääketieteen koulutusohjelma on Suomessa yksiportainen.[11][12] Lääketieteen opiskelija saa kuitenkin lääketieteen kandidaatin (LK) arvonimen suoritettuaan tietyn määrän opintoja.[13][5]

Lääketieteen tohtorin (LT) tutkintoon (jatkotutkinto) vaaditaan väitöskirjaa ja jatko-opintoja (Helsingin yliopistossa 40–60 opintopistettä).[14] Tutkinto oli aiemmin nimeltään lääketieteen ja kirurgian tohtori (LKT).

Puhekielessä lääkäristä käytetty nimitys tohtori ei välttämättä liity lääkärin oppiarvoon. Tohtorin tutkinto ja väitöskirjan kirjoittaminen on lääketieteessä kuitenkin huomattavasti muita aloja yleisempää.

Maatalous-metsätieteellinen

Maatalous-metsätieteellisellä alalla voi Suomessa suorittaa seuraavat yliopistotutkinnot:

  • maatalous- ja metsätieteiden kandidaatti (MMK) (alempi korkeakoulututkinto)
  • maatalous- ja metsätieteiden maisteri (MMM) (ylempi korkeakoulututkinto)
  • maatalous- ja metsätieteiden lisensiaatti (MML) (tieteellinen jatkotutkinto)
  • maatalous- ja metsätieteiden tohtori (MMT) (tieteellinen jatkotutkinto)
  • elintarviketieteiden kandidaatti (ETK) (alempi korkeakoulututkinto)
  • elintarviketieteiden maisteri (ETM) (ylempi korkeakoulututkinto)
  • elintarviketieteiden lisensiaatti (ETL) (tieteellinen jatkotutkinto)
  • elintarviketieteiden tohtori (ETT) (tieteellinen jatkotutkinto)

Maatalous- ja metsätieteiden ylioppilas ja elintarviketieteiden ylioppilas ovat alan opiskelijasta käytettyjä nimityksiä. Ne eivät siis ole varsinaisia tutkintoja.

Usein käytetään virheellistä nimitystä esimerkiksi maa- ja metsätaloustieteiden maisteri, mutta oikea kirjoitusasu on nimenomaan yllä mainittu maatalous- ja metsätieteiden maisteri. Vertailun vuoksi oikein on kirjoitettu Maa- ja metsätalousministeriö, joka sekin lyhennetään MMM.

Agronomi on arvonimi, jonka Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellinen tiedekunta voi myöntää anomuksesta opiskelijalle, joka on suorittanut maatalous- ja metsätieteiden kandidaatin tutkinnon tai vastaavat opinnot sekä maatalous- ja metsätieteiden maisterin tutkinnon jossakin seuraavista pääaineista: biotekniikka (kasvi- ja kotieläinbiotekniikan opintosuunnat), kasvintuotannon biologia, kotieläintiede, maaperä- ja ympäristötiede, maatalousekonomia, maatalous- ja ympäristöekonomia, markkinointi ja ympäristöekonomia. Agronomin arvon myöntämisen edellytyksenä on, että opiskelija on suorittanut maataloustieteiden opintoja vähintään 25 opintopistettä. Vaadittavista opinnoista päättää maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan tiedekuntaneuvosto. Vastaavasti metsätieteellistä pääainetta (metsäekologia, metsäekonomia, metsävaratiede- ja teknologia ja puumarkkinatiede) lukeneet saavat käyttää metsänhoitajan arvonimeä.

Aiemmin agronomitutkinto ja metsänhoitajatutkinto olivat virkatutkintoja, kun taas maatalous- ja metsätieteiden kandidaatin tai lisensiaatin tutkinto oli tieteellinen tutkinto. Maisterin arvo myönnettiin kandidaatille, joka promovoitiin promootiossa maisteriksi tai suoritti asianmukaisen leimaveron.

Tutkintoja myöntävät Helsingin yliopisto (maatalous-metsätieteellinen tiedekunta) sekä Itä-Suomen yliopisto (luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta). Näistä Itä-Suomen yliopistossa on mahdollista perehtyä ainoastaan metsätieteisiin. Maatalous-metsätieteelliselle alalle kuuluvaa elintarvikekemiaa voi Helsingin lisäksi opiskella Turun yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa biokemian ja elintarvikekemian laitoksella, mutta tämä koulutus johtaa luonnontieteellisen koulutusalan tutkintoihin. Ravitsemustiedettä voi puolestaan opiskella Helsingin yliopiston lisäksi Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa, mutta siellä oppiaine kuuluu terveystieteelliselle koulutusalalle.

Musiikki

Musiikkialalla voi suorittaa seuraavat tutkinnot:

  • musiikin kandidaatti (MuK) (alempi korkeakoulututkinto)
  • musiikin maisteri (MuM) (ylempi korkeakoulututkinto)
  • musiikin lisensiaatti (MuL) (tieteellinen tai taiteellinen jatkotutkinto)
  • musiikin tohtori (MuT) (tieteellinen tai taiteellinen jatkotutkinto)

Aiemmin oli musiikin kandidaatti ylemmän korkeakoulututkinnon nimi ja maisterin arvon saattoi erikseen ostaa. Alalla oli silloin myös alempi korkeakoulututkinto, nimeltään oopperalaulajan tutkinto. Vielä vanhempi ylemmän korkeakoulututkinnon tutkintonimike on Sibelius-Akatemian diplomitutkinto.[15]

Musiikkialan tutkintoja myöntää Suomessa ainoastaan Sibelius-Akatemia.

Musiikkikasvatuksen pääainetta voi opiskella myös Jyväskylän ja Oulun yliopistoissa. Edellisessä tapauksessa tutkintonimikkeet ovat kuitenkin humanistiset ja jälkimmäisessä tapauksessa kasvatustieteelliset. Myös humanistissa tiedekunnissa opetettava musiikkitiede-oppiaine liittyy musiikkiin, mutta se keskittyy musiikin tutkimukseen, eikä se anna esimerkiksi pätevyyttä musiikinopettajan työhön.

Oikeustieteellinen

Oikeustieteellisellä koulutusalalla voi suorittaa seuraavat tutkinnot:

  • oikeusnotaari (ON) (alempi korkeakoulututkinto)
  • oikeustieteen maisteri (OTM) (ylempi korkeakoulututkinto)
  • oikeustieteen lisensiaatti (OTL) (tieteellinen jatkotutkinto)
  • oikeustieteen tohtori (OTT) (tieteellinen jatkotutkinto).

Oikeusnotaarin tutkinto oli aiemmin nimeltään varanotaari (VN) ja oikeustieteen maisterin tutkinnon nimi oli vuoteen 2005 asti oikeustieteen kandidaatti (OTK).

Historiallisia oikeustieteellisen tutkinnon nimiä ovat myös:

  • varanotaari
  • lainopin kandidaatti (LOK)
  • lakitieteen kandidaatti (LaK)
  • lakitieteen lisensiaatti (LaL)
  • lakitieteen tohtori (LaT)
  • molempain oikeuksien kandidaatti
  • molempain oikeuksien lisensiaatti
  • molempain oikeuksien tohtori.

"Molempain oikeuksien" oppiarvot olivat käytössä vuoteen 1922 asti. Nimitys viittasi roomalaiseen (maalliseen) ja kanoniseen (kirkolliseen) oikeuteen. Tunnetuin molempain oikeuksien tohtori lienee entinen presidentti J. K. Paasikivi.lähde?

Oikeustieteen maisteri voi suorittaa vuoden kestävän tuomioistuinharjoittelun (auskultointi) ja saada varatuomarin (VT) arvonimen.

Oikeustieteellisen korkeakoulututkinnon voi Suomessa suorittaa seuraavissa yliopistoissa:

Psykologia

Psykologian alalla voi Suomessa suorittaa seuraavat yliopistotutkinnot:

  • psykologian kandidaatti (PsK) (alempi korkeakoulututkinto)
  • psykologian maisteri (PsM) (ylempi korkeakoulututkinto)
  • psykologian lisensiaatti (PsL) (tieteellinen jatkotutkinto)
  • psykologian tohtori (PsT) (tieteellinen jatkotutkinto)

Helsingin, Jyväskylän ja Turun yliopistoissa voi ylempänä korkeakoulututkintona suorittaa myös filosofian maisterin (FM) tutkinnon. Opetus on tällöin teoreettisempaa ja tutkintoon vaaditaan 120 opintopistettä psykologian maisterin 150 pisteen sijaan. Tämä tutkinto on suunnattu erityisesti lukion psykologian aineenopettajaksi tai tutkimusalalle suuntaaville.[3]

Psykologian ylioppilas (psykol.yo.) on alan opiskelijasta käytetty nimitys.

Psykologiaa voi pääaineena opiskella:

Psykologian maisterin tutkinnon suorittanut voi hakea Valviralta laillistuksen, joka oikeuttaa harjoittamaan psykologin ammattia. Psykologia, psykiatria tai psykoterapeuttia ei tule sekoittaa toisiinsa. Psykologi on peruskoulutukseltaan psykologian maisteri. Psykiatri taas on psykiatriaan erikoistunut lääkäri, ja psykoterapeutti on puolestaan joko psykologi tai psykiatri tai muun soveltuvan ammatin harjoittaja, esimerkiksi sairaanhoitaja tai teologi, joka on suorittanut perustutkintonsa lisäksi psykoterapeutin erikoistumiskoulutuksen. Psykoterapeutin erikoistumiskoulutus on Suomessa mahdollista suorittaa useiden eri koulutusyhteisöjen tai yliopiston järjestämänä ja sen pituus on yleensä 3-4 vuotta.

Psykologia esiintyy myös joidenkin muiden oppiaineiden nimissä, kuten sosiaalipsykologia, soveltava psykologia ja kasvatuspsykologia. Ne eivät kuitenkaan kuulu psykologian koulutusalaan, vaan esimerkiksi edellä mainituista kaksi ensimmäistä kuuluu yhteiskuntatieteelliseen ja jälkimmäinen kasvatustieteelliseen koulutusalaan.

Sotatieteellinen

Sotatieteelliset yliopistotutkinnot suoritetaan Suomessa Maanpuolustuskorkeakoulussa (MPKK). Tutkinnot ovat:

  • sotatieteiden kandidaatti (SK) (alempi korkeakoulututkinto)
  • sotatieteiden maisteri (SM) (ylempi korkeakoulututkinto)
  • yleisesikuntaupseeri (tieteellinen jatkotutkinto)
  • sotatieteiden tohtori (ST) (tieteellinen jatkotutkinto)

Pääsyvaatimuksena Maanpuolustuskorkeakouluun (MpKK) on yleinen korkeakoulukelpoisuus sekä varusmiespalveluksen aikana suoritettu johtajakoulutus (AUK tai RUK). Kouluun hyväksytyt AUK:n käyneet joutuvat suorittamaan lisäopintoja täydentääkseen tietonsa reserviupseereiden tasolle.

Sotatieteiden kandidaatin tutkinnon suorittanut nimitetään määräaikaiseen virkaan, joka kestää korkeintaan 10 vuotta sekä ylennetään luutnantin sotilasarvoon. 10 vuoden määräaikaisuutta voidaan jatkaa enintään viidellä vuodella. Kaikilla sotatieteiden kandidaateilla on mahdollisuus myöhemmin jatkaa opintojaan sotatieteen maisterin opinnoissa. Kandidaatit hakeutuvat maisteriopintoihin työelämästä 4-10 vuoden jälkeen suorittamaan palkallisia maisteriopintoja. Sotatieteiden maisterin tutkinnon suorittanut nimitetään vakinaiseen virkaan ja ylennetään yliluutnantin sotilasarvoon. Puolustusvoimien komentaja kenraali Ari Puheloinen on tehnyt päätöksen, ettei yliluutnantin arvoa poisteta.[16] Kandidaatintutkintoa suorittavat opiskelijat palvelevat kadetin palvelusarvolla. Kaikista tutkinnoista valmistuvia kutsutaan upseereiksi. Maisteriopinnoissa opiskellaan viran mukaisella sotilasarvolla.

Yleisesikuntaupseerin tutkintoa suorittamaan valitaan urallaan parhaiten menestyneet upseerit noin 35 vuoden iässä. Sotilasarvo on tässä vaiheessa kapteeni (maa- ja ilmavoimat) tai kapteeniluutnantti (merivoimat). Tutkinnon jälkeen upseerit ylennetään majureiksi (maa- ja ilmavoimat) tai komentajakapteeneiksi (merivoimat). He saavat myös käyttää sotilasarvonsa edessä etuliitettä yleisesikunta-, esimerkiksi yleisesikuntamajuri. Ainoastaan yleisesikuntaupseerin tutkinnon suorittaneet voivat kohota kenraalikuntaan.

Sotatieteiden tohtoriksi voi väitellä yleisesikuntaupseeri tai muun ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut. Sotatieteiden tohtorintutkinto on nuori, aiemmin ne upseerit, jotka halusivat väitellä tohtoriksi, tekivät sen siviiliyliopistossa. Sotatieteellisellä alalla ei ole lisensiaatintutkintoa, mutta yleisesikuntaupseerin tutkinnon suorittaminen antaa saman pätevyyden kuin lisensiaatintutkinto.

Taideteollinen

Taideteollisen alan yliopistotutkintoja voi Suomessa suorittaa Aalto-yliopiston taideteollisessa korkeakoulussa ja Lapin yliopistossa.

Taideteollisella alalla voi Suomessa suorittaa seuraavat yliopistotutkinnot:

  • taiteen kandidaatti (TaK) (alempi korkeakoulututkinto)
  • taiteen maisteri (TaM) (ylempi korkeakoulututkinto)
  • taiteen tohtori (TaT) (tieteellinen jatkotutkinto, johon voi liittyä myös taiteellisia osioita[17][18])

Lisensiaatin tutkintojen myöntäminen lopetettiin Taideteollisessa korkeakoulussa vuonna 1999.[19] Näin ollen ainoa mahdollinen jatkotutkinto on taiteen tohtorin tutkinto, myös Lapin yliopistossa.[20]

Taideteollisen alan yliopistotutkinnon suorittaneet voivat toimia kuvataiteilijoina, taideteollisuuden suunnittelijoina, kuten graafisina suunnittelijoina, teollisina muotoilijoina tai taideaineiden opettajina. Osa toimii myös tutkijoina tai erilaisissa kulttuurialan virkamies- ja asiantuntijatehtävissä.

Taideteollisella alalla oleva kuvataidekasvatuksen koulutusohjelma antaa pätevyyden toimia muun muassa peruskoulun ja lukion kuvataiteen opettajana. Samanniminen oppiaine Jyväskylän yliopistossa (humanistinen koulutusala) ei nimestään huolimatta anna tätä pätevyyttä.

Teatteri ja tanssi

Teatterin ja tanssin alalla myönnetään seuraavia tutkintoja:

  • teatteritaiteen kandidaatti (TeK) (alempi korkeakoulututkinto)
  • teatteritaiteen maisteri (TeM) (ylempi korkeakoulututkinto)
  • teatteritaiteen lisensiaatti (TeL) (tieteellinen tai taiteellinen jatkotutkinto)
  • teatteritaiteen tohtori (TeT) (tieteellinen tai taiteellinen jatkotutkinto)
  • tanssitaiteen kandidaatti (TanssitK[21] tai TansK[22]) (alempi korkeakoulututkinto)
  • tanssitaiteen maisteri (TanssitM/TansM) (ylempi korkeakoulututkinto)
  • tanssitaiteen lisensiaatti (TanssitL/TansL) (tieteellinen tai taiteellinen jatkotutkinto)
  • tanssitaiteen tohtori (TanssitT/TansT) (tieteellinen tai taiteellinen jatkotutkinto)

Teatteritaiteen tutkintoja myöntävät Teatterikorkeakoulu Helsingissä sekä Tampereen yliopisto. Tanssitaiteen tutkintoja myöntää ainoastaan Teatterikorkeakoulu.

Teknillistieteellinen

Teknillistieteellisiä yliopistotutkintoja Suomessa ovat:

Tekniikan lisensiaatin ja tohtorin jatkotutkintoja ovat suorittaneet diplomi-insinöörien lisäksi myös monet pohjakoulutukseltaan luonnontieteellisen alan filosofian maisterit (FM). Aalto-yliopiston teknillisessä korkeakoulussa voi erityisin perustein suorittaa myös filosofian tohtorin tutkinnon.

Tekniikan ylioppilas on diplomi-insinööriopiskelijasta käytetty nimitys. Se ei siis ole tutkinto. Arkkitehdiksi tai maisema-arkkitehdiksi opiskelevaa voidaan vastaavasti kutsua arkkitehtuurin ylioppilaaksi tai arkkitehtiylioppilaaksi, mutta virallisissa asiakirjoissa heistäkin käytetään nimitystä tekniikan ylioppilas. Katso myös teekkari.

Historiallinen teknillistieteellisen korkeakoulututkinnon nimi on myös insinööri. Aikoinaan Teknillinen korkeakoulu oli Suomen ainoa tekniikan alan koulutusta antava oppilaitos, ja diplomi-etuliite tuli käyttöön vasta kun insinöörejä alettiin kouluttaa myös opistoasteella (nyk. ammattikorkeakoulu). Toinen jo 1930-luvulla pois jäänyt teknistieteellinen korkeakoulututkinto on maanmittari. Nykyään alalle valmistuu maanmittaustekniikan diplomi-insinöörejä.

Teknillisiä tieteitä voi opiskella Aalto-yliopiston teknillisessä korkeakoulussa, Tampereen teknillisessä yliopistossa, Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa, Oulun yliopistossa, Turun yliopistossa, Vaasan yliopistossa sekä Åbo Akademissa.

Teologinen

Teologian alalla voi Suomessa suorittaa seuraavat yliopistotutkinnot:

  • teologian kandidaatti (TK) (alempi korkeakoulututkinto)
  • teologian maisteri (TM) (ylempi korkeakoulututkinto)
  • teologian lisensiaatti (TL) (tieteellinen jatkotutkinto)
  • teologian tohtori (TT) (tieteellinen jatkotutkinto)

Teologian maisterin tutkinto on vaatimuksena papin virkaan sekä evankelis-luterilaisessa että ortodoksisessa kirkossa. Lisäksi opintojen sisällöstä on määrätty erikseen. Teologian kandidaatti voi saada pappisvihkimyksen, jos hän on jo entuudestaan toisen aineen maisteri. Piispan virkaan ei ole korkeampaa koulutusvaatimusta, mutta lähes kaikki piispat ovat olleet teologian tohtoreita.

Teologian maisterin tutkinto pätevöittää myös uskonnonopettajaksi tai muihin yhteiskunnallisiin tehtäviin riippuen tutkintoon kuuluvista opinnoista.

Aiemmin ylemmän korkeakoulututkinnon nimi oli teologian kandidaatti, ja maisterin arvo oli erikseen ostettavissa. Alalla oli silloin myös alempi korkeakoulututkinto, nimeltään ortodoksisen kirkkokunnan kanttori. Nykyään kaikki entiset kandidaatit saavat automaattisesti käyttää nimitystä maisteri. Vielä vanhempia ylemmän teologisen tutkinnon historiallisia nimityksiä ovat teologinen erotutkinto ja sacri ministerii -tutkinto.

Teologian alan tutkintoja myöntävät Helsingin ja Itä-Suomen yliopistot sekä Åbo Akademi. Ortodoksisen teologian koulutusta annetaan Itä-Suomen yliopistossa.

Terveystieteellinen

Terveystieteissä voi Suomessa suorittaa seuraavat yliopistotutkinnot:

Vanhemmat käytöstä poistuneet tutkintonimikkeet ovat:

  • terveydenhuollon kandidaatti (THK) (ylempi korkeakoulututkinto)
  • terveydenhuollon lisensiaatti (THL) (tieteellinen jatkotutkinto)
  • terveydenhuollon tohtori (THT) (tieteellinen jatkoututkinto)

Terveydenhuollon kandidaatti saattoi tuolloin ostaa terveydenhuollon maisterin (THM) arvon.

Terveystieteiden ylioppilas (aiemmin terveydenhuollon ylioppilas) on alan opiskelijasta käytetty nimitys. Se ei siis ole tutkinto.

Terveystieteitä voi opiskella:

Terveystieteiden opiskelijoilta vaaditaan yleisesti esimerkiksi ammattikorkeakoulututkinto (esimerkiksi hoitotieteessä).

Yhteiskuntatieteellinen

Yhteiskuntatieteellisen alan tutkinnoiksi lasketaan Suomen yliopistoissa seuraavat tutkinnot:

  • yhteiskuntatieteiden kandidaatti (YTK) (alempi korkeakoulututkinto)
  • yhteiskuntatieteiden maisteri (YTM) (ylempi korkeakoulututkinto)
  • yhteiskuntatieteiden lisensiaatti (YTL) (tieteellinen jatkotutkinto)
  • yhteiskuntatieteiden tohtori (YTT) (tieteellinen jatkotutkinto)
  • valtiotieteiden kandidaatti (VTK) (alempi korkeakoulututkinto)
  • valtiotieteiden maisteri (VTM) (ylempi korkeakoulututkinto)
  • valtiotieteiden lisensiaatti (VTL) (tieteellinen jatkotutkinto)
  • valtiotieteiden tohtori (VTT) (tieteellinen jatkotutkinto)
  • hallintotieteiden kandidaatti (HTK tai HK) (alempi korkeakoulututkinto)
  • hallintotieteiden maisteri (HTM tai HM) (ylempi korkeakoulututkinto)
  • hallintotieteiden lisensiaatti (HTL tai HL) (tieteellinen jatkotutkinto)
  • hallintotieteiden tohtori (HTT tai HT) (tieteellinen jatkotutkinto)

Tutkintonimikkeen valinta on yliopistokohtainen ja samaa pääainetta lukenut voi periaatteessa valmistua millä tahansa kolmesta nimikkeestä. Tutkintoa vielä suorittamattomasta opiskelijasta voidaan käyttää nimitystä yhteiskuntatieteiden ylioppilas, valtiotieteiden ylioppilas tai hallintotieteiden ylioppilas.

Aiemmin olivat kandidaatin tutkinnot ylempiä korkeakoulututkintoja ja maisterin arvonimi myönnettiin sitä anoneelle ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneelle, jonka tuli maksaa arvonimestä leimavero. Hallintotieteiden kandidaatin vanhempi tutkintonimike on hallinto-opin kandidaatti (HOK). Valtiotieteellisten tutkintojen nimessä on aiemmin ollut yksikkö, esimerkiksi valtiotieteen kandidaatti, mutta se on sittemmin muutettu monikkomuotoon.

Hallintotieteiden tutkintoja myöntävät Itä-Suomen yliopisto, Lapin yliopisto, Tampereen yliopisto sekä Vaasan yliopisto.[23] Valtiotieteiden-alkuisen tutkinnon omaavat ovat opiskelleet joko Helsingin yliopistossa, Turun yliopistossa tai Åbo Akademissa.[23] Yhteiskuntatieteiden-tutkintoja myöntävät Itä-Suomen, Jyväskylän, Lapin ja Tampereen yliopistot.

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ http://www.koulutusnetti.fi/index.php?file=645 Koulutusnetti
  2. ↑ http://www.vetmed.helsinki.fi/opiskelu/index.html Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta
  3. ↑ a b Männikkö, Katariina; Nyman, Anne; Pirinen, Kaija; Väistö, Merja: Korkeakouluopinnot 2007-2009. Helsinki: Opetushallitus, 2007. ISBN 978-952-13-3355-2.
  4. ↑ http://www.koulutusnetti.fi/index.php?file=656 Koulutusnetti
  5. ↑ a b http://dynweb.uef.fi/kokous/201031-7.HTM [Itä-Suomen yliopiston] Terveystieteiden tiedekunnan tiedekuntan Pöytäkirja 09.02.2010 Pykälä 7
  6. ↑ http://www.koulutusnetti.fi/index.php?file=656
  7. ↑ http://www.kampus.uku.fi/tiedotteet/tiedote.shtml?v=2009&tied=123791449727673 Kuopion yliopisto
  8. ↑ https://www.jyu.fi/sport/laitokset/liikunta/opiskelu Jyväskylän yliopisto
  9. ↑ https://www.jyu.fi/sport/laitokset/liikuntabiologia/opiskelu/info Jyväskylän yliopisto
  10. ↑ Lääketiede Opintoluotsi. 30.1.2009. Opetusministeriö. Viitattu 31.3.2009.
  11. ↑ Lääketieteellinen tiedekunta. Terveystieteet. Opinto-opas 2008–2009, s. 42. Kuopion yliopisto, 2008. ISSN 1455-321X. Teoksen verkkoversio (PDF).
  12. ↑ Valtioneuvoston asetus yliopistojen tutkinnoista (794/2004)
  13. ↑ Yleistä lääketieteen opiskelusta Turussa Turun Lääketieteenkandidaattiseura ry..
  14. ↑ Tutkinnonuudistus Helsingin yliopistossa Helsingin yliopisto. Viitattu 31.3.2009.
  15. ↑ http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2005/20050426 Finlex
  16. ↑ Tammikivi & Kotro: Maanpuolustustahto on puolustuskyvyn perusta - Puoloustusvoimain komentajan kenraali Ari Puheloisen haastettelu; Kylkirauta 2/2010 s. 11, Porvoo 2010.
  17. ↑ http://www.taik.fi/tutkimus/jatko_opiskelu/jatko_opiskelijan_opinto_opas/tutkintovaatimukset.html TaiK Tutkimus
  18. ↑ http://www.ulapland.fi/includes/file_download.asp?deptid=17154&fileid=16647&file=20090818131812.pdf&pdf=1 Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan jatkotutkinto-opas, s. 6
  19. ↑ http://www.taik.fi/tutkimus/tutkimus_taikissa/historia.html TaiK Tutkimus
  20. ↑ http://www.ulapland.fi/?Deptid=17146 Lapin yliopiston taiteiden tiedekunta
  21. ↑ http://www.helsinki.fi/valtiokalenteri/lyhenteet.pdf
  22. ↑ http://www.teak.fi/Tutkimus/Jatkotutkinnot/TeL_TansL Teatterikorkeakoulu
  23. ↑ a b http://www.koulutusnetti.fi/index.php?path=yhteiskuntatieteellinen_koulutusala Koulutusnetti

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Yliopistolliset_tutkinnot_Suomessa&oldid=10852318”