Arvonimi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo arvonimestä yleisesti. Suomessa myönnettävistä arvonimistä katso artikkelia arvonimet Suomessa.

Arvonimi voidaan antaa ansioituneelle henkilölle, joka on kunnostautunut hallitsijan palveluksessa tai muuten teoillaan tai sanoillaan edistänyt yhteistä hyvää. Arvonimet voivat olla perinnöllisiä, jolloin puhutaan aatelista, tai henkilökohtaisia virka-aatelin arvonimiä.

Hallitsijoilla on usein kymmeniä, ellei satoja arvonimiä, jotka protokollan mukaan kirjoitetaan virallisiin asiakirjoihin aina hallitsijan nimen jälkeen. Esimerkiksi Venäjän keisarit ovat käyttäneet seuraavia arvonimiä:

Koko Venäjän, Moskovan, Kiovan, Vladimirin ja Novgorodin Keisari ja itsevaltias, Kasanin, Astrakanin, Puolan, Siperian ja Taurian Kersonessoksen Tsaari, Pihkovan herra ja Smolenskin, Liettuan, Volhynian, Podolian ja Suomen suuriruhtinas, Viron, Liivinmaan, Kuurinmaan ja Semgallenin, Samogitian, Bialystokin, Karjalan, Tverin, Jugorian, Permin, Vjatkan, Bulgarian ja muiden maiden ruhtinas, Nižni-Novgorodin, Tšernigovin, Rjazanin, Polotskin, Rostovin, Jaroslavin, Beloje Ozeron, Udorian, Obdorian, Vitebskin ja Mstislavin ja koko pohjoisen alueen herra ja suuriruhtinas, Iberian, Kartalinian, Georgian ja Kabarinian ja Armenian herra ja hallitsija, Tšerkessien ja vuoristoruhtinaiden ym. Perintöruhtinas ja Hallitsija, Norjan perillinen, Schleswig-Holsteinin, Dithmarschenin ja Oldenburgin herttua jne. jne.[1]. Monissa asiakirjoissa tosin käytettiin lyhempää, ainoastaan Venäjään, Puolaan ja Suomeen viittaavaa arvonimiluetteloa.[1]

Arvonimet Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso artikkeli Arvonimet Suomessa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Matti Klinge: Suomen sinivalkoiset värit, Kansallisten ja muidenkin symbolien vaiheista ja merkityksistä, s. 237, Otava 1982, ISBN 951-1-06877-6