Tämä on suositeltu artikkeli.

Barack Obama

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 29. huhtikuuta 2007 kello 03.04 käyttäjän SimSonic (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

()


Barack Hussein Obama
[[Tiedosto:Barack Obama.|250px|]]
Illinoisin nuorempi senaattori
3. tammikuuta 2005–2011
Edeltäjä Peter Fitzgerald
Seuraaja Ei tiedossa
Henkilötiedot
Syntynyt4. elokuuta 1961
Honolulu, Havaiji
Ammatti Lakimies, professori
Puoliso Michelle Obama
Tiedot
Puolue Demokraatit
[[Tiedosto:Tiedosto:Barackobamasig.jpg|150x90px|Nimikirjoitus]]
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
barackobama.com

Barack Hussein Obama (s. 4. elokuuta 1961, Honolulu, Havaiji) on yhdysvaltalainen poliitikko demokraattisesta puolueesta. Vuoden 2005 alusta alkaen hän on ollut Yhdysvaltain kongressin nuorempi senaattori Illinoisin osavaltiosta. Vanhempana senaattorina toimii Richard Durbin.

16. tammikuuta 2007 Obama ilmoitti pyrkivänsä demokraattisen puolueen presidenttiehdokkaaksi vuoden 2008 vaaleissa. Obama on mielipidemittauksissa toiseksi suosituin vaihtoehto demokraattien presidenttiehdokkaaksi Hillary Clintonin jälkeen.[1]

Varhainen elämä

Barack Obama syntyi Honolulussa Hawaijilla vuonna 1961. Hänen vanhempansa olivat kenialainen Barack Obama vanhempi ja yhdysvaltalainen, kansasilaissyntyinen Ann Dunham. Vanhemmat tapasivat opiskellessaan Havaijin yliopistossa, missä Barackin isä oli vaihto-oppilaana.

Obaman ollessa kaksivuotias hänen vanhempansa erosivat, jolloin isä palasi Keniaan. Äiti meni myöhemmin naimisiin indonesialaisen Lolo Soetoron kanssa, ja Barackin ollessa kuusivuotias perhe muutti Jakartaan. Neljä vuotta myöhemmin Obama muutti takaisin Havaijille äidinpuoleisten isovanhempiensa luokse. Barackin ollessa 21-vuotias hänen isänsä kuoli auto-onnettomuudessa.[2] Äiti kuoli syöpään muutama kuukausi sen jälkeen, kun Obama julkaisi muistelmateoksensa Dreams from My Father vuonna 1995.[3]

Muistelmissaan Obama kuvailee, millaista oli kasvaa äidin valkoihoisessa ja keskiluokkaisessa perheessä. Hänen tietonsa kenialaisesta isästä olivat peräisin tarinoista ja valokuvista. "Sitä, että isäni ei näyttänyt yhtään siltä, mitä oli ympärilläni, että hän oli musta kuin piki ja äitini valkoinen kuin maito, en koskaan ymmärtänyt".[4] Kirja kuvaa kuinka hän nuorena taisteli monikulttuurisen taustansa kanssa. Obama kirjoittaa käyttäneensä teinivuosinaan alkoholia, marihuanaa ja kokaiinia "unohtaakseen kysymykset siitä, kuka hän on."[5]

Obama opiskeli kaksi vuotta Occidental Collegessa Kaliforniassa käytyään high schoolin loppuun. Occidentalista hän siirtyi Columbian yliopistoon kuuluvaan Columbia Collegeen. Hän opiskeli valtio-oppia erityisalanaan kansainväliset suhteet. Obama sai opintonsa päätökseen 1983. Tämän jälkeen hän työskenteli vuoden Business International Corporationin palveluksessa ennen muuttoa Chicagoon. Chicagossa hän työskenteli paikalliselle kansalaisjärjestölle, joka auttoi sikäläisiä kirkkoja järjestämään työharjoittelupaikkoja köyhien asuinalueiden asukkaille.

Myöhemmin Obama opiskeli Harvardin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa (Harvard Law School). Hän toimi Harvardissa opiskellessaan Harvard Law Review -lehden johdossa. Obama oli arvostetun lehden ensimmäinen mustaihoinen johtaja. Hän pääsi virkaan voitettuaan äänestyksessä David Goldbergin. Hänen luokkatoverinsa Michael Fromanin mukaan suurin osa luokan oppilaista oli liberaaleja, mutta joukossa oli kasvava konservatiivien ryhmä. Lähes jokaisesta asiasta oli kiistoja vasemmiston ja oikeiston kesken. Obama voitti äänestyksen Fromanin mukaan siksi, että konservatiivit uskoivat hänen kuuntelevan myös heidän ehdotuksiaan.[6] Obama valmistui oikeustieteen tohtoriksi vuonna 1991.

Obama palasi Chicagoon ja työskenteli muun muassa ihmisoikeusasioihin erikoistuneessa asianajotoimistossa Miner, Barnhill & Galand ja opetti vuodesta 1993 aina valtakunnan tason politiikkaan siirtymiseensä asti valtiosääntöoikeutta Chicagon yliopistossa.

Osavaltiotason politiikka

Obama pitämässä puhetta Monmouthin yliopistossa toukokuussa 2006.

Vuonna 1996 Obama valittiin Illinoisin osavaltion senaattiin vaalipiiristä numero 13. Vaalipiiri käsittää Chicagon eteläpuolella sijaitsevan Hyde Parkin. Obama nimettiin senaatin sosiaali- ja terveydenhoitolautakunnan puheenjohtajaksi vuonna 2003, kun demokraatit saivat senaattiin jälleen edustajaenemmistön.[7] Lakialoitteidensa lisäksi Obama auttoi Illinoisin palkkatulojen verotuskäytännön vahvistamisessa. Uusi verotuskäytäntö tarjoaa etuja alemman tuloluokan perheille. Hän oli myös säätämässä lakia, joka tarjoaa apua asukkaille, joilla ei ole varaa terveysvakuutukseen. Obama myös avusti budjetoinnissa, joka lisäsi AIDSin vastaisen työn rahoitusta.[8]

Vuonna 2000 Obama pyrki demokraattien ehdokkaaksi Yhdysvaltain edustajainhuoneen vaaleihin Illinoisin vaalipiiristä numero yksi, mutta hävisi esivaalit istuvalle edustajalle Bobby Rushille: Rush sai äänistä 61 prosenttia, Obama 30 prosenttia.[9] Rush, entinen musta pantteri ja yhteiskunta-aktivisti, kertoi pitävänsä Obaman kokemusta ensimmäisestä vaalipiiristä liian vähäisenä.[10]

Tappionsa jälkeen Obama jatkoi osavaltiotason poliitikkona. Hän oli vahvistamassa lakia, joka vaatii poliisia videokuvaamaan kuulustelut, joista annetaan kuolemantuomio.[11] Hän myös tuki lakia, joka velvoitti vakuutusyhtiöt kattamaan säännölliset mammografiat.[12] Hänet valittiin tehtäväänsä uudestaan vuonna 2002 ilman vastaehdokkaita.[13]

Washington Post käsitteli helmikuussa 2007 Obaman uraa Illinoisin senaatissa. Artikkelissa kerrottiin hänen kyvystään työskennellä tehokkaasti sekä demokraattien että republikaanien kanssa. Hän on lehden mukaan onnistunut luomaan puolueiden välisiä liittoja.[14] Lyhyen senaatinvaalikampanjansa aikana Obama sai taakseen Illinoisin poliisiyhdistyksen, jonka johtajat kiittivät hänen "pitkäaikaista tukeaan aseiden kontrolloinnin puolesta ja halukkuutta saada aikaan kompromisseja". Obama sai kehuja, vaikka ajoi myös lakialoitteita, joita poliisien eturyhmä oli vastustanut.[15]

Senaattorin ura

Tiedosto:5e076810-1dc2-4b71-a5fc-c5ed5f90a9dd.jpg
Obama tervehtii presidentti George W. Bushia lain S.2590 allekirjoitustilaisuudessa. Laki takaa liittovaltion rahoituksen vastuullisuuden ja julkisuuden.

Obama pyrki Yhdysvaltain senaattiin Illinoisin osavaltiosta vuonna 2004. Republikaanien Peter Fitzgerald oli jättämässä paikkansa senaattorina. Obama voitti maaliskuussa 2004 pidetyt demokraattien esivaalit saaden 52,77 prosenttia annetuista äänistä. Kilpailijoista Dan Hynes sai 23,77 prosenttia ja Blair Hull 10,82 prosenttia äänistä. Muiden ehdokkaiden kannatus jäi alle kymmenen prosentin. Hullin suosio laski, kun häntä syytettiin perheväkivallasta.[16] Obaman ehdokkuutta vauhdittivat mainokset, joissa esiintyivät Chicagon entinen pormestari Harold Washington ja entinen senaattori Paul Simon, jonka tytär oli myös tukemassa kampanjaa. Lisäksi sanomalehdet Chicago Tribune ja Chicago Sun-Times kuuluivat Obaman tukijoihin.[17]

Republikaanien ehdokkaaksi vaaleihin valittiin alun perin Jack Ryan, joka kuitenkin vetäytyi 25. kesäkuuta 2004 ehdokkuudesta yksityiselämän asioista nousseen kohun vuoksi. Julkisuudessa käsitelty huoltajuuskiista toi esiin hänen entisen vaimonsa, näyttelijä Jeri Ryanin, häneen kohdistamat syytteet, joiden mukaan Jack Ryan olisi käynyt seksiklubeilla ja vaatinut vaimoaan harrastamaan seksiä muiden ihmisten läsnä ollessa.[18] Elokuussa republikaanien uudeksi ehdokkaaksi valittiin Alan Keyes. Hän asui Marylandissa, mutta muutti ehdokkuuden myötä Illinoisiin.[19] Obaman ja Keyesin välillä käydyissä kolmessa televisioidussa vaaliväittelyssä nousivat esille muun muassa heidän eriävät kantansa kantasolututkimukseen, aborttiin ja veronalennuksiin. Obama sai 2. marraskuuta pidetyissä senaatin vaaleissa lopulta 70 prosenttia annetuista äänistä Keyesin jäädessä 27 prosenttiin.[20]

Obama on toiminut Yhdysvaltain senaatin jäsenenä virallisesti 4. tammikuuta 2005 alkaen. Hän on viides mustaihoinen senaattori Yhdysvaltain historiassa ja ainoa mustaihoinen nykyisistä senaattoreista. Obama kuuluu seuraaviin senaatin lautakuntiin: ulkopolitiikka, terveys, koulutus, työllisyys, kansallinen turvallisuus, hallinnolliset asiat ja veteraanien asiat.[21]

Obama palkkasi Tom Daschlen entisen henkilöstöpäällikön samaan tehtävään ja talousanalyytikko Karen Kornbluhin poliittiseksi neuvonantajakseen. Kornbluh oli valtion entisen kassanhoitajan Robert Rubinin henkilöstöpäällikkö.[22] Heinäkuussa 2005 Pulitzer-palkittu ihmisoikeusaktivisti Samantha Power liittyi Obaman leiriin.[23]

Neljä kuukautta Obaman senaattoriksi valitsemisen jälkeen Time-lehti nimesi hänet yhdeksi maailman vaikutusvaltaisimmista ihmisistä. Lehti kutsui häntä yhdeksi arvostetuimmista poliitikoista Yhdysvalloissa.[24] Lokakuussa 2005 tehdyssä artikkelissa englantilainen New Statesman listasi Obaman yhdeksi kymmenestä ihmisestä, jotka voivat muuttaa maailmaa.[25]

Puhe demokraattien kansalliskokouksessa vuonna 2004

Senaattorin vaalikampanjansa puolivälissä Obama kirjoitti ja piti puheen demokraattien kansalliskokouksessa vuonna 2004. Kokous pidettiin Bostonissa, Massachusettsissa.[26] Puheessaan Obama toi esiin amerikkalaisen unelman teeman. Kerrottuaan ensin äidinpuoleisen isoisänsä kokemuksista toisessa maailmansodassa ja presidentti Franklin D. Rooseveltin New Deal -ohjelman tuomista helpotuksista tämän tilanteeseen, Obama sanoi, etteivät ihmiset odota valtion ratkaisevan kaikkia heidän ongelmiaan. Obaman mukaan he kuitenkin haluavat, että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet parempaan.

Irakin sotaan liittyen Obama sanoi, että sotilaita vaaraan asetettaessa on myös velvollisuuksia. Obaman mielestä emme voi piilotella numeroita ja salata totuutta siitä, miksi he taistelevat. Obama myös painotti, että sotaan ei tulisi lähteä ilman riittävää määrää sotilaita, joilla voi turvata rauhan ja ansaita maailman kunnioituksen. Hän otti esimerkiksi korpraali Seamus Ahernin Illinoisista. Obama kysyi, että "palvelemmeko me Seamusta niin hyvin kuin hän palvelee meitä?" Lopuksi Obama puhui kansakunnan yhtenäisyydestä. Hänen mukaansa eräät haluavat jakaa Yhdysvallat punaisiin ja sinisiin osavaltioihin: punaiset republikaaneille, siniset demokraateille. Obama kuitenkin pitää amerikkalaisia yhtenä kansakuntana, joka vannoo saman valan lipulle ja puolustaa maataan.[27]

Obaman puhe oli hänen ensiesiintymisensä useimmille amerikkalaisille. Sen innostunut vastaanotto ja laaja näkyvyys mediassa teki hänet tunnetuksi yhdessä yössä.[28]

Yhdysvaltain presidentinvaalit 2008

Malline:Tulevaisuudentapahtuma

Katso myös: Yhdysvaltain presidentinvaalit 2008
26.-27.1.2007 Obama oli Gallaudetin yliopistossa Washington DC:ssä, jossa haastateltiin demokraattien presidenttiehdokkaita.

Obama ilmoitti muodollisesti 10. helmikuuta 2007 Springfieldissä asettuvansa presidenttiehdokkaaksi:

»Täällä Springfieldissä, jossa pohjoinen, etelä, itä ja länsi yhdistyvät, minua muistutettiin amerikkalaisten elintärkeästä inhimillisyydestä. Täältä sain uskoni, että tämän inhimillisyyden kautta me voimme rakentaa toivorikkaamman Amerikan. Ja siksi, vanhan osavaltiotalon varjossa, jossa Lincoln kerran kutsui jakautunutta parlamenttia yhdistymään, ja jossa yhteiset toiveet ja haaveet ovat vielä hengissä, minä seison teidän edessänne ilmoittaakseni ehdokkuudestani Yhdysvaltain presidentiksi.»

Ehdokkuuden ilmoittamista edelsi kuukausien spekulaatio Obaman lähdöstä presidenttikisaan. Jännitys kulminoitui lokakuuhun 2006, jolloin Obama sanoi ensi kertaa pohtivansa mahdollisuutta lähteä presidenttikisaan. Tämä erosi aiemmista kommenteista, joissa hän kertoi aikomuksensa olevan palvella senaattorina vuonna 2010 päättyvän kautensa loppuun.[29]

Mielipidetiedustelut

Obaman mielipiteen seurauksena lukuisat mielipidetutkimusyhtiöt lisäsivät hänen nimensä demokraattiehdokkaiden kyselyihin. Ensimmäinen tällainen kysely nosti hänet toiseksi suosituimmaksi ehdokkaaksi senaattori Hillary Clintonin jälkeen. Hänen kannatuksensa oli 17 % ja Clintonin 28 %.[30] Demokraattien kannattajille 12.–14. tammikuuta 2007 tehdyssä kyselyssä suosituimmat demokraattiehdokkaat olivat Hillary Clinton (29 %) ja Obama (18 %). Otos oli 518 ihmistä ja virhemarginaali 5 % suuntaan tai toiseen.[31]

Republikaani Demokraatti
Giuliani 47 % Clinton 40 %
Giuliani 40 % Obama 46 %
Giuliani 46 % Edwards 40 %
McCain 47 % Clinton 39 %
McCain 40 % Obama 44 %
McCain 47 % Edwards 38 %
Romney 35 % Clinton 45 %
Romney 29 % Obama 51 %
Romney 32 % Edwards 47 %

Zogby Internationalin demokraattien esivaalin äänestäjille 22.–24. helmikuuta 2007 tehdyn kyselyn mukaan Obama oli kuudessa viikossa ottanut Clintonin etumatkaa kiinni 11 prosenttiyksiköllä. Clinton sai 33 % ja Obama 25 % äänistä. John Edwards oli kolmas 12 prosentilla. Yksi viidesosa vastaajista ei osannut nimetä ehdokastaan. Demokraattien kannattajista Clinton sai tukea vanhemmilta ja Obama nuoremmilta äänestäjiltä. 31 % valkoihoisista äänestäjistä suosi Clintonia ja 24 % Obamaa. Mustaihoisista äänestäjistä 36 % suosi Obamaa ja 27 % Clintonia. Molemmat saivat 30 % miesäänestäjien keskuudessa, mutta naisäänestäjistä 34 % suosi Clintonia ja 22 % Obamaa. Zogby testasi lisäksi lopullisten vaalien mahdollisia ehdokasyhdistelmiä (oikealla). Otos kyselyssä oli yhteensä 1078 oletettua äänestäjää ja virhemarginaali 5 % suuntaan tai toiseen.[32]

NBC:n demokraattien esivaalin äänestäjille 20.–23. huhtikuuta 2007 tehdyn kyselyn mukaan Clinton sai 36 % ja Obama 31 % äänistä. Edwards oli kolmas 20 %. Clintonin suosio oli tippunut neljä prosenttia NBC:n edellisessä kuussa tekemästä kyselystä, ja Obaman noussut kolme prosenttia. Edwards oli lisännyt kannatustaan viidellä prosentilla. Viisi prosenttia vastaajista ei ollut varma ehdokkaastaan. Otos oli 1004 ihmistä ja virhemarginaali 3,1 % suuntaan tai toiseen.[33] Eräät analyytikot ovat kyseenalaistaneet Obaman suosion sanoen, että kyseessä voi olla niin kutsuttu Bradley-efekti.[34] Mikäli Obama voittaisi vuoden 2008 vaalit, hän olisi Yhdysvaltain historian ensimmäinen mustaihoinen presidentti. Hän olisi myös ensimmäinen presidentti, joka ei ole syntynyt yhdessä 48:sta viereisestä osavaltiosta.

Likaista kampanjointia vastaan

Barack ja Michelle Obama Springfieldissä 10. helmikuuta 2007.

Obama sai tuta yhdysvaltalaisen presidentinvaalikampanjan loanheiton jo vuoden 2007 alussa, jolloin Sun Myung Moonin omistama Insight Magazine -skandaalilehti väitti hänen käyneen kuusivuotiaana Indonesiassa islamilaista madrassa-koulua. Lehti ilmoitti lähteeksi "Clintonin leirin" tekemän taustatutkimuksen. Fox-kanavan aamushow käsitteli jo aihetta vääntäen senaattorin nimen "Barack Osamaksi". Ilmeisenä tarkoituksena oli leimata Obama kiihkomuslimiksi ja samalla liata molempien ehdokkaiden kampanjat. Toimittajien kiirehtiessä Jakartaan koulu osoittautui täysin tavalliseksi.[35]

Fox-kanava nosti 17. tammikuuta 2007 uutisaiheeksi Obaman tupakanpolton. Uutiskanava kysyi, että "äänestäisitkö tupakoitsijan presidentiksi?" Lisäksi kanava väitti tupakanpolton olevan Obaman likainen pieni salaisuus.[36] Obama kertoi käyttävänsä nikotiinipurukumia ja pitävänsä tupakkalakkoa. "Tähän asti nikotiinipurukumi on tepsinyt. Poltin epäsäännöllisesti ja vedin salaa tupakan silloin tällöin," hän kertoi. Obama tunnusti kaipaavansa tupakkataukoa etenkin kirjoittaessaan.[37]

12. helmikuuta 2007 Australian pääministeri John Howard kritisoi Obaman suunnitelmaa vetäytyä Irakista maaliskuuhun 2008 mennessä. Howardin mielestä se vain rohkaisisi tahoja, jotka haluavat täydellisesti epävakauttaa ja tuhota Irakin. Hänen mukaansa vetäytyminen synnyttäisi kaaosta ja voittoja terroristeille, jotka luottavat ja uskovat siihen, että Obama voittaa. "Jos minä johtaisin al-Qaidaa Irakissa, laittaisin ympyrän vuoden 2008 maaliskuun kohdalle. Rukoilisin niin monta kertaa kuin pystyn voittoa ei vain Obamalle, vaan myös demokraateille," Howard lisäsi. Obama kertoi pitävänsä Howardin puheita tyhjänä retoriikkana, ellei hän sitten halua lähettää 20 000 australialaissotilasta Irakiin.[38]

Syksyllä 2006 Obama puhui poliittisissa tilaisuuksissa ympäri maata. Hän tuki demokraattiehdokkaita istuntokauden puolivälin vaaleissa. Syyskuussa 2006 hän oli puhujana Iowan senaattorin Tom Harkinin vuosittaisilla grillijuhlilla, joissa perinteisesti näyttäytyvät tulevat presidenttiehdokkaat.[39] Jouluna 2006 Obama puhui New Hampshiressa järjestetyssä demokraattisen puolueen tilaisuudessa, jossa juhlittiin tuoreita vaalivoittoja. Viikkoa ennen presidenttiehdokkuutensa julkaisemista Obama järjesti tapaamisen demokraattien kansallisen komitean kanssa. Tapaamisessa hän vaati demokraatteja pysymään erossa negatiivisesta kampanjoinnista. Hänen mielestään vaalikampanjan pitäisi olla rehti, ja sitä myös amerikkalaiset odottavat. Obaman mukaan kansalaiset on saatava jälleen uskomaan poliittiseen prosessiin.[40]

Tukijat

Obama kampanjoimassa Austinissa, Texasissa 23.2.2007.

Vuoden 2007 ensimmäisen vuosineljänneksen aikana Obama keräsi presidentinvaalibudjettiinsa 25 miljoonaa dollaria (noin 18,5 miljoonaa euroa). Summa on lähes sama kuin Hillary Clintonilla, joka keräsi 26 miljoonaa dollaria. Obaman kampanjalle on kuitenkin tullut yli 100  000 lahjoitusta, kun Clinton on saanut 50 000 lahjoitusta. Ei ole tiedossa, että kuinka paljon ehdokkaat ovat jo käyttäneet. Se selviää huhtikuun puolivälissä, kun asiasta tehdään raportti vaalikomissiolle.[41]

Useat politiikan asiantuntijat ovat huomanneet Obaman vahvan tuen internetin sosiaalisissa yhteisöissä kuten MySpacessa ja Facebookissa.[42] Chris Hughes, yksi Facebookin perustajista, kutsui Obaman saamaa internetilmiötä ennennäkemättömäksi.[43] Facebookissa oleva ryhmä nimeltään "Barack Obama (One Million Strong for Barack)" on muodostunut sivuston nopeimmin kasvavaksi yhteisöksi. Ryhmällä on yli 313 000 jäsentä. 2. helmikuuta 2007 Obama oli mielenosoituksessa George Masonin yliopistossa. Tilaisuuden järjesti "Students for Barack Obama" -niminen ryhmä, jonka alkuperä löytyy myös Facebookista. Paikalla oli useita tuhansia ihmisiä. Obama kertoi pitävänsä nuoria voimavarana, joka voi kääntää politiikan kurssin ja yhdistää ihmisiä.[44] Obaman virallisilla sivuilla on yhteisöllisiä elementtejä, kuten oma profiili ja blogi. Käyttäjät voivat myös jutella ja suunnitella tapahtumia.

Chicagon pormestari Richard M. Daley kannatti Obamaa vain tunteja sen jälkeen, kun Obama ilmoitti presidenttikisaan lähdöstä. Näin Daley luopui traditiostaan olla puolueeton demokraattien esivaaleissa.[45] Päivää myöhemmin Obama matkusti Amesiin, Iowaan, jossa hänelle piti kannustustilaisuuden osavaltion asianajaja Tom Miller ja osavaltion varainhaltija Michael Fitzgerald.[46] Kaksi istuvaa kuvernööriä on ilmoittanut kannattavansa Obamaa: Virginian kuvernööri Tim Kaine ja Illinoisin kuvernööri Rod Blagojevich.[47] Lisäksi entinen senaatin enemmistöjohtaja Tom Daschle kannattaa Obamaa kiitellen tämän "suurta kykyä yhdistää kansakunta."[48]

Obaman kampanjaa tukevat julkisuudenhenkilöistä muun muassa Steven Spielberg, David Geffen, Jeffrey Katzenberg, Oprah Winfrey, Jesse Jackson, George Clooney, Edward Norton, Will Smith, Warren Buffet, Matt Damon, Kareem Abdul-Jabbar, Halle Berry, Wyclef Jean ja Charles Barkley.[49]

Poliittiset näkemykset

Sisäpolitiikka

Obama aloitti podcastit Yhdysvaltain senaatin sivuillaan loppuvuonna 2005. Hän on henkilökohtaisesti osallistunut internetin kautta tapahtuviin politiikkaan liittyviin blogi-sivustoihin.[50] Kesäkuussa 2006 tehdyssä podcastissaan Obama toi ilmi tukensa lakialoitteille, jotka suojelevat internetin neutraaliutta. Obama mukaan internet on neutraali paikka, johon hän voi pistää podcastin ja lähettää sen internetin kautta ilman, että hänen tarvitsee mennä minkään yhtiön keskijohdon kautta. Obaman mielestä hän voi sanoa mitä haluaa ilman sensurointia ja erillistä maksua. Obaman mukaan isot tele- ja internet-yhtiöt haluavat muuttaa internetin sellaisena kuin me sen tunnemme.[51]

Talous- ja energiapolitiikka

Obama on kirjoittanut hallinnon roolista taloudellisissa kysymyksissä. Hänen mukaansa meidän pitäisi kysyä itseltämme, mikä sekoitus asetuksia vie meidät dynaamiseen vapaaseen talouteen, laajaan taloudelliseen turvallisuuteen ja yhtiöiden innovaatioon. Obaman mielestä meitä tulisi ohjata se, mikä toimii.[52] Puhuessaan National Press Clubille huhtikuussa 2005 Obama puolusti Franklin D. Rooseveltin New Deal -sosiaalipolitiikkaa. Hän yhdisti republikaanien ehdotukset muodostaa yksityisiä tilejä sosiaalisen turvallisuuden saamiseksi sosiaalidarwinismiin.[53]

Obama "pelastakaa Darfur" -tukimielenosoituksessa huhtikuussa 2006.

Puhuessaan Wake Up Wal-Mart -järjestön jäsenille marraskuussa 2006 Obama sanoi, että työntekijöille täytyy maksaa tarpeeksi, jotta he voivat ei vain ostaa Wal-Martista, vaan lopulta lähettää lapsensa yliopistoon ja säästää eläkepäiviä varten.[54]

Toukokuussa 2006 lähetetyssä kirjeessä presidentti Bushille hän liittyi neljään muuhun keskilännen maatalousosavaltioiden senaattoriin, jotka vaativat maahan tuodun etanolin 0,54 dollarin per gallona verotuksen jatkamista.[55] Obama puhui kesäkuussa 2006 väliaikaisia perintöveroleikkauksia vastaan. Hän kutsui leikkauksia "Paris Hilton" -veronkevennyksiksi "miljonäärien perijille ja perijättärille."[56]

Sosiaalipolitiikka

Joulukuussa 2006 Obama liittyi senaattori Sam Brownbackin ryhmään "Global Summit on AIDS and the Church" -tilaisuudessa, jonka olivat organisoineet kirkolliset johtajat Kay ja Rick Warren.[57] Yhdessä Warrenin ja Brownbackin kanssa Obama otti HIV-testin, kuten hän oli tehnyt Keniassa alle neljä kuukautta aikaisemmin. Obama kertoi rohkaisevansa muita julkisuuden henkilöitä tekemään saman näyttääkseen, että HIV-testin tekemisessä ei ole mitään hävettävää.[58] Ennen tilaisuutta 18 abortin vastaista ryhmittymää lähetti avoimen kirjeen, jossa he toteavat viitaten Obaman tukemaan lailliseen aborttiin, että he vastustavat Rick Warrenin päätöstä kutsua Obama tilaisuuteen. Heidän mielestään Warren jättää huomiotta Obaman "kuoleman hyväksyvän kannan."[59]

Tammikuussa 2007 Obama puhui Families USA:n (terveydenhuollon puolesta oleva ryhmittymä) järjestämässä tilaisuudessa. Obaman mukaan seuraavan presidentin ensimmäisen kauden loppuun mennessä Yhdysvalloissa on käytössä yleinen terveydenhuoltojärjestelmä. Obaman mielestä on väärin, että 46 miljoonaa amerikkalaista on ilman terveysvakuutusta. Hän kiinnitti huomiota myös siihen, että veronmaksajat maksavat yli 15 miljardia dollaria vuodessa ilman vakuutusta olevien kansalaisten kulujen kattamiseen.[60]

Obama äänesti perustuslakiin kirjattavaa samaa sukupuolta olevien avioliiton estävää lakialoitetta vastaan. Hän kuitenkin pitää avioliittoa miehen ja naisen uskonnollisena sitoumuksena. Obama on rohkaissut demokraatteja tutustumaan evankelistoihin ja muihin uskonnollisiin ihmisiin. Hänen mukaansa ihmisten toiveet ja arvot tulee ottaa huomioon. Obaman mielestä emme voi hylätä uskonnollista maailmankatsomusta.[61] Hän tukee samaa sukupuolta olevien parien siviilioikeuksia, mutta on sitä mieltä että päätös avio-oikeudesta on jätettävä osavaltioille.[62] Obama sanoi 15. maaliskuuta 2007, että homoseksuaalisuus ei ole moraalitonta.[63]

Ulkopolitiikka

Obama on Irakin sodan pitkäaikainen vastustaja. Jo vuonna 2002 hän sanoi televisiohaastattelussa, että olisi senaattorina äänestänyt sotaa vastaan.[64] Syksyllä 2002 hän puhui sodan vastaisessa tilaisuudessa Chicagossa. Obama kertoi pitävänsä Irakin sotaa virheenä, joka vain syöksee Lähi-idän pahempaan kriisiin, rohkaisee arabimaailman pahimpia aatevirtauksia ja vahvistaa al-Qaidan värväystoimintaa.

30. tammikuuta 2007 Obama esitteli kongressille aloitteen Irakista vetäytymisestä. Muiden asioiden ohella aloite vaatii Irakissa olevien joukkojen pitämistä tammikuun 2007 vahvuudessa, ja aloittamaan joukkojen portaistetun vetäytymisen, jonka tavoitteena olisi taistelujoukkojen vetäytyminen Irakista 31. maaliskuuta 2008 mennessä. Päivämäärä olisi linjassa Bakerin-Hamiltonin työryhmän tekemän Irak-selvitystyön kanssa.[65] Julkaistessaan aloitteen Obama sanoi, että "minkäänlainen määrä amerikkalaisia sotilaita ei voi ratkaista poliittisia kiistoja toisen maan sisällissodassa."[66]

Chicagon kansainvälisten suhteiden johtokunnassa marraskuussa 2006 puhunut Obama sanoi pitävänsä menneenä aikaa, jolloin terrorismin vastaista sotaa käytettiin poliittisena aseena. Obaman mielestä on aika antaa irakilaisille heidän maansa takaisin, ja miettiä uudelleen Amerikan toimet vielä käynnissä olevassa suuremmassa [terrorismin vastaisessa] sodassa. Puheessaan Obama myös vaati amerikkalaisjoukkojen vähittäistä vetäytymistä vuoden 2007 aikana sekä avointa diplomaattista dialogia Irakin naapureiden Syyrian ja Iranin kanssa.[67] Obama on vaatinut Osama bin Ladenin löytämistä ja vangitsemista.[68]

Obama kommentoi Iranin uraanin rikastamisohjelmaa 2. maaliskuuta 2007. Hänen mukaansa Iranin hallinto on uhka meille kaikille ja Yhdysvaltain ei pitäisi jättää yhtään keinoa, mukaan lukien sotilaallista, pois laskuista. Hän kuitenkin lisäsi, että Yhdysvaltain päätaktiikkana tulee olla pysyvä ja aggressiivinen diplomatia yhdistettynä koviin pakotteisiin.[69]

Kulttuurinen ja poliittinen imago

Obama puhumassa Bostonissa vuonna 2005.

Kannattajat luonnehtivat Obaman laajan tukipiirin salaisuudeksi sitä, että hän on kulttuurinen Rorschachin testi, neutraali persoona, johon ihmiset voivat kuvata oman henkilökohtaisen historiansa ja halunsa.[70] Obaman oma tarina rohkaisee erilaisia etnisiä kiinnekohtia. Kirjassaan Dreams from My Father hän yhdistää äidinpuoleisen perhehistoriansa mahdollisiin intiaani esi-isiin ja Jefferson Davisin kaukaisiin sukulaisiin. Davis oli etelä-valtioiden presidentti Yhdysvaltain sisällissodassa.[71] Vuoden 2004 vaalikampanjansa aikana vanhemmille juutalaisille puhuessaan Obama yhdisti Itä-Afrikkalaisen etunimensä Barackin kielelliset juuret juutalaiseen sanaan baruch, joka tarkoittaa "siunattu".[72]

Media on peilannut ja tehostanut Obaman jokamiehen imagoa. Lokakuussa 2006 Oprah Winfrey Show'ssa tehdyssä haastattelussa nostettiin esiin hänen laajan perheensä etninen monimuotoisuus. Ohjelmassa kerrottiin, että hänen puoliksi indonesialainen siskonsa on naimisissa kiinalaiskanadalaisen miehen kanssa. Ohjelma kutsui Obaman sukujuhlia "mini-Yhdysvalloiksi."[73] The Nation -lehdessä julkaistussa artikkelissa analysoitiin Obaman kykyä "ylittää rotu" valkoisen yleisön keskuudessa.[74] Kuitenkin New York Daily Newsin kolumnisti Stanley Crouch kirjoitti, että "kun mustat amerikkalaiset puhuvat Obamasta 'yhtenä meistä,' en tiedä mistä he oikein puhuvat. Obama tekee selväksi sen, että vaikka hän on kokenut joitakin kevyempiä versioita tyypillisestä rasistisesta stereotypiasta, hän ei voi väittää noita ongelmia omikseen – eikä hän ole elänyt elämää mustana amerikkalaisena."[75]

Lokakuussa 2006 julkaistussa Time-lehden numerossa Päävärit-kirjan kirjoittanut Joe Klein piti Obaman nopean ja rajat ylittävän suosion salaisuutena samoja kulttuurisia lähteitä kuin Tiger Woodsilla, Oprah Winfreylla ja Michael Jordanilla. Obaman mielestä julkisuudenhenkilöt kuten Oprah ilmentävät ihmisten toiveita. Obaman mukaan maailmassa olisi paljon esimerkiksi Woodsin kaltaisia ihmisiä, jos heille vain annettaisiin mahdollisuus.[76]

Yksityis- ja uskonelämä

Michelle ja Barack Obama.

Obama tapasi Michelle Robinsonin (o.s.) työskennellessään yhtiöitä palvelevassa lakifirma Sidley & Austinissa kesällä 1989. Michelle oli yhtiön avustavana asianajajana.[77] He menivät naimisiin vuonna 1991 Chicagon Trinity United Church of Christ -seurakunnan kirkossa. Pastorina toimi Jeremiah Wright.[78] Heillä on kaksi yhteistä lasta, tyttäret Malia (s. 1999) ja Sasha (s. 2001). Obaman demokraattien vuoden 2004 kansallisessa kokouksessa pitämän puheen ja hänen kirjansa The Audacity of Hope teemana on toivo. Sitä inspiroi yksi pastori Wrightin saarnoista.[79]

Kirjassaan Obama kuvaa ei-uskonnollista kasvatustaan. Obama kirjoittaa, että häntä ei kasvatettu uskonnollisessa kodissa. Hänen äidinpuoleiset isovanhempansa, jotka olivat kotoisin Kansasista, olivat oppineet baptistien ja metodistien oppeja kasvaessaan Kansasissa, Oklahomassa ja Texasissa. Obama kertoo, että se vain lisäsi heidän skeptismiään. Obaman isä oli poissa lähes koko hänen lapsuutensa vanhempien eron vuoksi. Isä oli ateisti ja piti uskontoa taikauskona, vaikka hänet oli kasvatettu muslimiksi.

Obama kirjoittaa, että hänen uskonnollinen vakaumuksensa muotoutui, kun hän oli kaksikymppinen. Silloin hän työskenteli yhteisön organisoijana paikallisten kirkkojen parissa, ja siellä hän ymmärsi "afroamerikkalaisen uskonnollisen tradition voiman luoda sosiaalista muutosta". Obaman mukaan uskontoon sitoutuminen ei vaatinut häntä vähentämään kriittistä ajattelua, lopettamaan taistelua taloudellisen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta tai muutoin pakenemaan maailmasta, jonka hän tunsi ja jota hän rakasti. Kaste oli hänelle enemmän valinta kuin pelastus; kysymykset joita hänellä oli eivät hävinneet taianomaisesti. Obama kertoo omistavansa elämänsä Jumalan totuuden löytämiseen.[80]

Julkaisuja

Dreams of My Father: A Story of Race and Inheritance, omaelämäkerta Obaman nuoruusvuosilta, julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1995 ja uudelleen vuonna 2004. Kirjasta tehty äänikirja toi Obamalle Grammy-palkinnon vuonna 2006. Lokakuussa 2006 julkaistiin hänen toinen kirjansa The Audacity of Hope: Thoughts on Reclaiming the American Dream, ja hänellä on sopimus kahden muun kirjan julkaisusta. Niistä ensimmäinen on lastenkirja, jonka hän kirjoittaa yhteistyössä vaimonsa ja lastensa kanssa.

Lähteet

  1. ↑ Obaman videon käsikirjoitus virallisilta verkkosivuilta Obaman vaalikampanjatoimisto. 31. tammikuuta 2007.
  2. ↑ Ochieng, Philip 2004: "From Home Squared to the US Senate: How Barack Obama Was Lost and Found" The East African. 2004.
  3. ↑ Suryakusuma, Julia 2006: "Obama for President ... of Indonesia" Jakarta Post. 2006.
  4. ↑ Obama, Barack 1995: Dreams from my Father: 9-10.
  5. ↑ Romano, Lois: "Effect of Obama's Candor Remains to Be Seen" Washington Post. 3. tammikuuta 2007.
  6. ↑ Klein, Joe: "The Democrats' New Face" Time. 15. lokakuuta 2006.
  7. ↑ White, Jesse: Cyberdriveillinois.com, s. 81 Cyberdriveillinois.com. 2004.
  8. ↑ Illinoisin osavaltion 90. yleiskatsaus. Illinoisin osavaltio. Illinoisin osavaltion 91. yleiskatsaus. Illinoisin osavaltio.
  9. ↑ Vuoden 2000 Yhdysvaltain edustajanhuoneen äänestykset Federal Election Commission. 31. toukokuuta 2004.
  10. ↑ Lawrence, Curtis: Rush, Opponents Clash Off the Air Chicago Sun-Times. 19. helmikuuta 2000.
  11. ↑ Finnegan, William: "The Candidate: How the Son of a Kenyan Economist Became an Illinois Everyman" The New Yorker. 31. toukokuuta 2004.
  12. ↑ "State Legislation Relating to the Breast and Cervical Cancer Prevention and Treatment Act of 2000" National Conference of State Legislatures. Heinäkuu 2002.
  13. ↑ Vote Totals, General Election 2002 Illinois State Board of Elections.
  14. ↑ Peter, Slevin: "Obama Forged Political Mettle in Illinois Capitol" Washington Post. 9. helmikuuta 2007. "In-Depth Look at Obama's Political Career" CLTV, Chicago Tribune. 9. helmikuuta 2007.
  15. ↑ Mastony, Colleen: "Cops Give Obama Subdued Reception" Chicago Tribune. 20. elokuuta 2000.
  16. ↑ "Obama Routs Democratic Foes; Ryan Tops Crowded GOP Field" Chicago Tribune. 17. maaliskuuta 2004.
  17. ↑ Fornek, Scott: "Obama's Appeal Spans Racial Lines" Chicago Sun-Times. 18. maaliskuuta 2004. Hayes, Christopher: "Check Bounce" TNR Online. 17. maaliskuuta 2004.
  18. ↑ "Ryan Drops Out of Senate race in Illinois" CNN. 25. kesäkuuta 2004.
  19. ↑ Liam, Ford, David Mendell: "Keyes Sets Up House in Cal City Chicago Tribune. 13. elokuuta 2004.
  20. ↑ "America Votes 2004: U.S. Senate / Illinois" CNN.
  21. ↑ Komitean toimeksiannot Barack Obaman Yhdysvaltain senaatin toimisto.
  22. ↑ Enda, Jodi: "Great Expectations" The American Prospect. 5. helmikuuta 2006.
  23. ↑ Linn, Brendan: "Power to Advise Obama for Year" Harvard Crimson. 25. heinäkuuta 2005.
  24. ↑ Bacon Jr., Perry: "Barack Obama: The Future of the Democratic Party?" Time. 18. maaliskuuta 2005.
  25. ↑ Skidelsky, William: "Revolutionising the Future: From Tennis to Teleportation" New Statesman. 17. lokakuuta 2005.
  26. ↑ Boss-Bicak, Shira: "Barack Obama ’83: Is He the New Face of The Democratic Party?" Columbia College Today. Tammikuu 2005
  27. ↑ Obama, Barack: "Keynote Address at the 2004 Democratic National Convention" BarackObama.com. 27. heinäkuuta 2004
  28. ↑ Wolf, Richard: "Illinois' Obama Revisits Idea of 2008 Run for White House" Usa Today. 22.9.2006. Wallace-Wells, Benjamin: "The Great Black Hope: What's Riding on Barack Obama?" Washington Monthly. tammikuu 2004.
  29. ↑ MTP:n käsikirjoitus Meet The Press. 22. lokakuuta 2006
  30. ↑ "Poll: Obama Now Trails Only Clinton on '08 List" CNN. 2. marraskuuta 2006
  31. ↑ Election 2008 Democrats
  32. ↑ http://www.zogby.com/news/ReadNews.dbm?ID=1252 Zogby Internationalin kysely 22.–24. helmikuuta 2007
  33. ↑ NBC:n vaalikysely, NBC, kysely 20.–23. helmikuuta 2007
  34. ↑ Alter, Jonathan: "Is America Ready?" Newsweek. 25. joulukuuta 2006 – 1. tammikuuta 2007
  35. ↑ Behind the 'Madrassa Hoax' MSNBC.
  36. ↑ "Gibson called Obama's long-known cigarette smoking a 'dirty little secret'" Media Matters. 17. tammikuuta 2007
  37. ↑ "Barack Obama jauhaa nikotiinipurukumia" Ilta-Sanomat. 3. maaliskuuta 2007
  38. ↑ Peter Mitchell ja Peter Veness: "Put up or shut up, Obama tells Howard" The Australian. 12. helmikuuta 2007 "Howard steps up Obama attack" The Age. 12. helmikuuta 2007
  39. ↑ Kornblut, Anne E: "For This Red Meat Crowd, Obama's '08 Choice Is Clear" New York Times. 18. syyskuuta 2006
  40. ↑ Barack Obama DNC:n talvikokouksessa vuonna 2007 (video) demokraattien kansallinen komitea. 2. helmikuuta 2007
  41. ↑ "Obaman vaalikassa lähes Hillary Clintonin tasolla" Helsingin Sanomat. 4. huhtikuuta 2007
  42. ↑ "Young Voters Find Voice on Facebook" Washington Post. 17. helmikuuta 2007
  43. ↑ "Obama's Facebook" The New York Sun. 13. helmikuuta 2007
  44. ↑ "Mobilized Online, Thousands Gather to Hear Obama" Washington Post. 3. helmikuuta 2007
  45. ↑ "Daley Endorses Obama For President" Chicago Tribune. 10. helmikuuta 2007
  46. ↑ "Candiate Obama packs ISU's Hilton Coliseum" The Des Moines Register. 11. helmikuuta 2007
  47. ↑ "Obama Wins Virginia Governor's Support" Associated Press. 17. helmikuuta 2007 "Gov. Blagojevich Releases Statement on Obama" NBC. 10. helmikuuta 2007
  48. ↑ "Ex-Senate Leader Daschle endorses Obama" MSNBC.com. 21. helmikuuta 2007
  49. ↑ Obaman julkkistukijat Draft Obama. 21. helmikuuta 2007
  50. ↑ Terdiman, Daniel: "Congress Catching on to the Value of Blogs" CNET News.com. 26. tammikuuta 2006
  51. ↑ Obama, Barack: "Network Neutrality" Obaman Yhdysvaltain senaatin toimisto. 8. kesäkuuta 2006 (teksti ja ääni)
  52. ↑ Obama, Barack 2006: 159
  53. ↑ Franklin, Ben: "The Fifth Black Senator in U.S. History Makes F.D.R. His Icon" Washington Spectator. 1. kesäkuuta 2005
  54. ↑ Gogoi, Pallavi: "Can Barack Wake Up Wal-Mart?" Businessweek.com. 16. lokakuuta 2006 "Sen. Obama: "You Gotta Pay Your Workers Enough" WLTX-TV 19. 16. lokakuuta 2006
  55. ↑ Harkin, Tom, Byron Dorgan, Richard Durbin, Tim Johnson ja Barack Obama: "Harkin Urges Bush to Stop Undercutting U.S. Ethanol Production" Harkinin Yhdysvaltain senaatin toimisto. 9. toukokuuta 2006 Silverstein, Ken: "Barack Obama Inc.: The Birth of a Washington Machine" Harper's Magazine). marraskuu 2006
  56. ↑ Obama, Barack: "Senaattori Barack Obaman mielipide Paris Hilton -veronkevennyksistä" Obaman Yhdysvaltain senaatin toimisto. 7. kesäkuuta 2006
  57. ↑ Gibson, Manda: "At Global AIDS Summit, Churches Challenged to Take the Lead" PurposeDriven.com. 28. kesäkuuta 2006
  58. ↑ Obama, Barack: "Race Against Time–World AIDS Day Speech" Obaman Yhdysvaltain senaatin toimisto. 1. joulukuuta 2006
  59. ↑ Van Biema, David: "The Real Losers in the Obama-Warren Controversy" Christian Newswire Press Release. 28. lokakuuta 2006 "Rick Warren/Barack Obama AIDS Partnership Must End, Say Pro-Life Groups" Time. 1. joulukuuta 2006
  60. ↑ Pickler, Nedra: "Obama Calls for Universal Health Care within Six Years" Associated Press, Union-Tribune (San Diego). 25. tammikuuta 2007
  61. ↑ Lerner, Michael: "U.S. Senator Barack Obama Critiques Democrats' Religiophobia" Tikkun Magazine. 3. heinäkuuta 2006 Obama, Barack: "Call to Renewal Keynote Address" Beliefnet. 28. kesäkuuta 2006
  62. ↑ "Obama Statement on Vote Against Constitutional Amendment to Ban Gay Marriage" Senaattori Barack Obaman toimisto. Elliott, Philip: "Obama’s N.H. visit brings little criticism, much love" Associated Press. 13. helmikuuta 2007.
  63. ↑ Thrush, Glenn: "Clinton, Obama: Gays not immoral" Newsday. 15. maaliskuuta 2007.
  64. ↑ "Vuoden 2002 Barack Obaman haastattelu; haastattelijana Jeff Berkowitz" TipVision, Brightcove.com. 25. lokakuuta 2002. "Barack Obama on Iraq, Opposition from the Start" BarackObamadotcom. 19. maaliskuuta 2007.
  65. ↑ "Obama introduces Iraq bill" Chicago Tribune. 30. tammikuuta 2007. "Obama Introducing Bill Mandating Withdrawal Of All Troops From Iraq By March 2008" TPM Café. 30. tammikuuta 2007.
  66. ↑ "Floor Statement on Iraq War De-escalation Act of 2007" Senaattori Barack Obaman toimisto. 30. tammikuuta 2007.
  67. ↑ Obama, Barack: "A Way Forward in Iraq" Chicagon kansainvälisten suhteiden johtokunta. 20. lokakuuta 2006
  68. ↑ Obama, Barack: "Remarks of Illinois State Sen. Barack Obama Against Going to War with Iraq" Obama 2010 Re-Election Campaign.
  69. ↑ "Senator Barack Obama at the AIPAC Policy Forum" Israel Insider. 3. maaliskuuta 2007
  70. ↑ Enda, Jodi: "Great Expectations" The American Prospect. 15. helmikuuta 2006 Graff, Garrett M: "The Legend of Barack Obama" Washingtonian. 1. lokakuuta 2006
  71. ↑ Obama, Barack (1995): 13
  72. ↑ Kampeas, Ron: "Obama, Democrats’ Rising Star, Known for Harmony with Jews" Jewish News Weekly of Northern California. 6. syyskuuta 2004
  73. ↑ "Keeping Hope Alive: Barack Obama Puts Family First" The Oprah Winfrey Show. 18. lokakuuta 2006
  74. ↑ Younge, Gary: "Obama: Black Like Me" The Nation. 27. lokakuuta 2006
  75. ↑ Crouch, Stanley: "What Obama Isn't: Black Like Me" New York Daily News. 2. marraskuuta 2006
  76. ↑ Klein, Joe: "The Democrats' New Face" Time. 15. lokakuuta 2006
  77. ↑ Rossi, Rosalind: "The Woman Behind Obama" Chicago Sun-Times. 21.1.2007
  78. ↑ Obama, Barack (1995): 440
  79. ↑ "Obama Comes Home for Church" CBS (Chicago). 28. tammikuuta 2007
  80. ↑ Obama, Barack 2006: 207-208. "Obama, Barack: "My Spiritual Journey" Time. 23. lokakuuta 2006. Powell, Barb: "Obama: America Needs to Hear More-Moderate, More-Inclusive Religious Voices" United Church News. elo–syyskuu 2006. Guess, J. Bennett: "Barack Obama, Candidate for President, is 'UCC'" United Church News. 9. helmikuuta 2007

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Barack Obama.

Malline:Link FA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Barack_Obama&oldid=2748557”