Picardienpaimenkoira

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Picardienpaimenkoira
Owczarek pikardyjski 63.jpg
Avaintiedot
Alkuperämaa Ranskan lippu Ranska
Määrä Suomessa rekisteröity 107[1]
Rodun syntyaika tuntematon, ennen 1850
Alkuperäinen käyttö paimenkoira
Nykyinen käyttö paimen- ja seurakoira
Elinikä 10–13 vuotta
Muita nimityksiä Picardi
FCI-luokitus ryhmä 1 jaos 1 #176
Ulkonäkö
Paino 25–35 kg
Säkäkorkeus urokset 60–65 cm
nartut 55–60 cm
Väritys fauve, fawn ja brindle sekä näiden eri sävyt

Picardienpaimenkoira on keskikokoinen paimenkoira. Se on yksi vanhimmista ranskalaisista koiraroduista. Osa uskoo sen olevan sukua briardille ja beauceronelle, osa belgian- tai hollanninpaimenkoiralle. Varmaa tietoa rodun alkuperästä ei kuitenkaan ole.

Picardienpaimenkoiran alkuperä ulottuu kauas historiaan. Ei voida varmasti sanoa, että picardienpaimenkoira olisi lähtöisin nimenomaan Picardien alueelta. On mahdollista, jopa todennäköistä, että näitä koiria olisi esiintynyt laajemmalla alueella, sillä karkeakarvaiset lammas- ja karjakoirat olivat tyypillisiä kaikkialla Luoteis-Euroopassa. Ensimmäiset picardienpaimenkoirat arvosteltiin vuonna 1863 näyttelyssä samassa luokassa beaucenpaimenkoirien ja brienpaimenkoirien kanssa. Vuonna 1898 todettiin, että picardienpaimenkoira on oma rotunsa. Ensimmäisen rotumääritelmän laati Paul Megnin vuonna 1922, ja rotu tunnustettiin lopullisesti vuonna 1925. Rodun kehitys polki paikallaan aina toiseen maailmansotaan asti. Vasta sen jälkeen alkoi rodun elvyttäminen. Rodun alkuperäiseltä alueelta Picardiesta alettiin etsiä tyypillisimpiä yksilöitä jalostuskäyttöön. Rotuyhdistyksellä oli ollut useiden vuosien ajan vaikeuksia saada virallista tunnustusta, kunnes tunnettu kynologi Robert Montenot perusti vuonna 1955 yhdistyksen nimeltä "Les Amis du Berger Picard". Tämä yhdistys tunnustettiin lopulta vuonna 1959, ja Ranskan kennelliitto (S.C.C) hyväksyi uuden rotumääritelmän vuonna 1964. Nykyisen rotumääritelmän on laatinut rotuyhdistys ja sen puheenjohtaja J.C. Larive yhteistyössä R. Triquet'n kanssa.

Picardienpaimenkoira esiintyi ensimmäistä kertaa koiranäyttelyissä 1860-luvun aikana, mutta sekarotuisen ulkonäkönsä takia picardien näyttelysuosio jäi vähäiseksi. Toisen maailmansodan aikana rotu katosi melkein täysin, mutta se saatiin elvytettyä kahden jäljelle jääneen koirayksilön avulla. Picardienpaimenkoira on edelleen kotimaansa ulkopuolella melko harvinainen. Koko maailman picardipopulaatio on noin 10 000 yksilöä.

Picardienpaimenkoira on rotuna haastava, eikä sovi ensimmäiseksi koiraksi. Rodun alkuperäinen käyttötarkoitus on ollut lampaiden paimentaminen ja niiden suojeleminen pedoilta, jonka takia koirille on kehittynyt voimakas vartioimisvietti.

Picardienpaimenkoiran kouluttaminen on usein haastavaa. Koira on energinen, älykäs, itsenäinen ja useimmiten hyvin vietikäs. Rodulla on Suomessa palveluskoiraoikeudet, mutta picardien verrattain haasteellisen luonteen takia niitä ei yleensä kisakentillä näe. Picardienpaimenkoiraa käytetään nykyään vain hyvin harvoin paimennustehtäviin. Picardien aktiivinen liikkumistarve tulisi kuitenkin täyttää muilla keinoilla, ja siksi se onkin sopiva aktiiviselle ulkoilmaihmiselle, joka jaksaa liikkua koiran kanssa vaihtelevasti luonnossa. Picardi sopii myös hyvin monipuolisesti erilaisiin harrastuksiin, mutta vain harva koira päätyy kisakentille ja kokeisiin saakka.

Ensimmäiset Suomeen tuodut picardienpaimenkoirat on rekisteröity Suomen Kennelliittoon vuonna 1991, ja ensimmäinen pentue Suomeen syntyi 1999.

Picardienpaimenkoiralla esiintyy monia paimenkoiraroduille tyypillisiä perinnöllisiä sairauksia, kuten lonkkavikaa ja joitain silmäsairauksia. Rodussa on todettu myös huonoja kyynäriä sekä erilaisia autoimmuunisairauksia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]



Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.