Brienpaimenkoira
| Brienpaimenkoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |  Ranska |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 2 506[1] |
| Rodun syntyaika | 700-luku[2] |
| Alkuperäinen käyttö | viesti-, jälki-, veto- ja lääkintäkoira |
| Nykyinen käyttö | seura- ja vahtikoira |
| Elinikä | keskimäärin 10 vuotta[3] |
| Muita nimityksiä | briardi, berger de Brie, Briard, pastor de Brie, chien de berger français de plaine |
| FCI-luokitus | ryhmä 1 Lammas- ja karjakoirat alaryhmä 1 Lammaskoirat #113 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 29–36 kg |
| Säkäkorkeus | uros 62–68 cm narttu 56–64 cm |
| Väritys | musta, fawn tai sininen eri sävyissään |
Brienpaimenkoira (ransk. berger de Brie) eli briardi (ransk. briard) on ranskalainen koirarotu, joka kuuluu FCI:n roturyhmään 1.[4] Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi brienpaimenkoiran pentuja muutamia kymmeniä vuosittain.[5]
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Brienpaimenkoira on voimakas ja sopusuhtainen koira, jonka liikkeet ovat eloisat ja vilkkaat. Koiran tulee olla pitempi kuin korkeutensa, eikä sen pää saa olla liian lyhyt suhteessa runkoon. Kuono-osa ja kallo-osa ovat yhtä pitkät. Silmien värin ja pigemantaation tulee olla mahdollisimman tummia ja hampaiden tulisi olla saksipurennassa. Värejä on kolme: fawn, musta ja sininen. Kustakin väristä löytyy runsaasti eri sävyeroja.[4]
Luonne ja käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tänä päivänä brienpaimenkoira toimii usein perhekoirana, vahtikoirana ja harrastuskoirana. Briardin tulisi olla rohkea, hyväntahtoinen koira, joka käyttäytyy rauhallisesti kotioloissa, mutta on vilkas ja temperamenttinen työskennellessään.[6]
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rodun arvellaan polveutuvan mahdollisesti bergamonpaimenkoirasta, joka olisi levinnyt Rooman valtakunnan aikana läntiseen Eurooppaan. Toisaalta myös barbet saattaa olla vaikuttanut nykyisen brienpaimenkoiran syntyyn. Melko varmana pidetään sen sukulaisuutta serra de airesinpaimenkoiran, katalonianpaimenkoiran sekä polski owczarek nizinnyn kanssa.[7] Jo 700-luvulla suuresti briardia muistuttava koira on kuvattuna seinävaatteessa Kaarle Suuren vierellä ja Napoleonilla tiedetään myös olleen briardeja vahtikoirina. Se tunnettiin alun perin nimellä ranskanalankopaimenkoira (Chien de Berger français de Plaine). Vasta vuonna 1809 se mainitaan ensi kerran nimellä Chien de Brie teoksessa Cours complet d’agriculture.[4]
Ensimmäisessä maailmansodassa brienpaimenkoiria käytettiin viesti-, jälki- ja vetokoirina sekä haavoittuneiden etsintätehtävissä. Ranskassa sotatappioista huolimatta rotu onnistuttiin järjestelmällisen jalostustyön ansiosta pelastamaan, vaikka sodan aikana populaatio pieneni merkittävästi.[6]
Terveys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rodun keskimääräinen elinikä on noin kymmenen vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä maksan ja ruoansulatuskanavan sairaudet.[3] Brienpaimenkoiran tyypillisimpiä terveysongelmia ovat muun muassa lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia, kaihi ja mahalaukunkiertymä.[8]
Luuston sairauksista huolestuttavin on lonkkaniveldysplasia. Noin 62 %:lla brienpaimenkoirista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 15 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E).[9] Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy noin 4 %:lla rodun edustajista.[10]
Silmäsairauksista esiintyy eniten kaihia.[8] Brienpaimenkoiran PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto ja silmälausunto.[11][12]
Yksi rodun yleisimmistä kuolinsyistä on mahalaukunkiertymä.[3] Mahalaukunkiertymä on äkillinen, hengenvaarallinen tila, jolloin kiertymän vuoksi vatsalaukku ei pääse tyhjenemään ja siihen kerääntyy kaasua. Sairautta esiintyy eniten suurikokoisilla ja syvärintaisilla koiraroduilla.[8]
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Brienpaimenkoirat ovat yhtä sisäsiittoisia koirarotuja kuin muutkin. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Brienpaimenkoiran jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 27 %.[13][14]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Brienpaimenkoira/briardi. Koiranet-Jalostustietojärjestelmä. Haettu 6.2.2019.
- ↑ Briard. American Kennel Club. Haettu 6.2.2019.
- 1 2 3 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kuolinsyytilasto, kuolinvuosi 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 2.5.2026.
- 1 2 3 Rotumääritelmä (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 1.5.2026.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä rekisteröinnit Suomen Kennelliitto. Viitattu 2.5.2026.
- 1 2 Briard Suomen Briard ry. Viitattu 1.5.2026.
- ↑ Gómez-Toldrà, Salvador. Suuri koirakirja 1. Tammi, Helsinki: 1991.
- 1 2 3 Jalostuksen tavoiteohjelma 2024-2028 (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 1.5.2026.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: lonkkaniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 2.5.2026.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kyynärniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 2.5.2026.
- ↑ Pevisa ja rotukohtaiset erityisehdot (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 2.4.2026.
- ↑ PEVISA ja rotukohtaiset erityisehdot 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 2.5.2026.
- ↑ Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Osa koiraroduista on niin sairaita, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori 25.6.2024. YLE. Viitattu 2.5.2026.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)